Viidakossa, FaBa
Lähetetty: Pe 23.12.2005 00:54
Tarina on minun aivan ensimmäinen joten elkää odottako ihmeitä.
Viidakossa
Skinkki päällikkö Tzagar juoksi nopeasti kevyessä panssarissaan muutaman tusinan skinkin tiedusteluryhmässä. Ryhmä juoksee nopeasti ja äänettömästi kuuman ja tiheän viidakon keskellä. Aurinko on korkeimmillaan ja paistaa osittain maahan tiheän lehtiverhon läpi. Useat linnut laulavat laulujaan, visertävät ja ääntelevät houkutellen itselleen paria. Äänet sekoittuvat keskenään ja välillä kuului kuinka linnut yrittävät kaikin voimin laulaa kaikkein kovinten muiden äänien yli. Skinkit eivät kumminkaan välittäneet tästä lintujen orkesterista vaan etsivät kaiken tuon viserryksen keskeltä poikkeavia ääniä, tunkeilioiden ääniä. Jossain kauempana sammakot kurnuttavat ja liittyvät viidakon orkesteriin lintujen kanssa. Kohta kuului kumminkin jotain viidakon äänistä poikkeavaa. Se ei ole linnun, matelian, nisäkkään tai minkään ison viidakon pedon tuottama ääni. Se on ihmisten puhetta.
Koko ryhmä piiloutuu viidakon kasvuston sekaan ja seuraavat katseillaan ihmisiä. Ihmiset olivat selvästi iloisia jostain. Ehkä he selvisivät jostain pedosta tai kun ovat vielä yhtenä palasena? Syy ei ollut kumpikaan ja Tzagar huomasi jotain erään ihmisen käsissä, se oli hieno kullasta tehty esine. Esine oli skinkeillä oleva nilkkakoru joka oli hienosti koristeltu urilla, kolmioilla ja pisteillä. Ihminen pyöritteli sitä likaisissa käsissään, tunnusteli uria, laittoi sormet sen läpi ja ihmetteli mihin sitä oli käytetty.
Ihmisä oli ainakin kaksikymmentä. Osa kantoi laatikoita, osa hypisteli käsissään kultaisia esineitä ja osa vilkuisi ympäriinsä varmisti keihäät käsissään, valmiina iskemään kaikkea liikkuvaa joka oli vaaraksi ryhmälle. Ryhmän edessä käveli varmoin askelin ja selkä suorana hienoissa vaatteissa oleva parrakas mies. Hänellä oli iso ja hieno sormus sormessaan ja hieno miekka vyöllään. Hän oli selvästi joukon johtaja. Vähän hänen takanaan oli kaksi keihäitä kantavaa miestä, kuten melkeimpä koko ryhmän ympärillä vartioimassa.
Tzagar ihmetteli kuinka noin pieni ryhmä oli saaneet käsiinsä heidän kulta tavaroitaan? Ehkäpä he olivat löytäneet jonkun epäonnisen ryhmän jäännökset ja ottaneet niiltä korut ja muut? Tzagar ei kumminkaan jäänyt juurikaan ihmettelemään vaan jäi odottamaan että ihmiset olivat tarpeeksi kaukana heistä ja alkoi antamaan käskyjä ryhmälleen miten he saisivat tapettua vihollisryhmän mahdollisimman nopeasti. Suunitelmana oli että ryhmä menisi ihmisten ryhmän ympärille, ampuisivat neulasateen ja menisivät piiloihinsa lataamaan ja ampuisivat eloonjääneet ihmiset. Tzagar kumminkin sanoi että hän tahtoi tappaa ihmisten johtajan omakätisesti Sotekin nimeen. Sen jälkeen ryhmä lähti nopeasti ja äänettömästi juoksemaan paikoillensa.
Eräs takana oleva keihäsmies kuuli outoa rapinaa ja suhahduksia, aivan kuin jokin olisi juossut heidän takanaan ja sivuillaan. Hän kumminkin vakuutti itselleen että se on vain jokin eläin, mutta kumminkin hermostui enemmän, hän oli tuntenut koko matkan että heitä seuraa paha ja näissä esineissä on kirous joka oli tullut toisen ryhmän loppuksi jolta he olivat ottaneet ne. Mies hikoili rautaisen kypäränsä alla ja puristi hikisissään käsissään kivuliaasti keihästä ja tunsi kuinka muutama
tikku puussa tunkeutui hänen ihonsa läpi, mutta ei välittänyt siittä. Yht'äkkiä hän näki kuinka jokin osoitti putkella häntä jonkin matkan päässä ja nopeasti meni maahan samalla älähtäen muille. Osa ehti ymmärtää viestin ja meni maahan makaan, osa väisti kaulaan osuvat neulat kääntyessään taaimmaista kohti, mutta kumminkin suurin osa ryhmästä kuoli näihin pieniin myrkytettyihin neuliin. Mies oli kauhuissaan kun näki muutaman hyvin tuntemistaan ihmisistä kuolevan nopeasti myrkkyyn ja kauhistui käskystä jonka komentaja heille huusi, ”tehkää kuolleista ja laatikoista muuri”. Mies kumminkin totteli ja tärisevin käsin otti ystäväänsä jonka oli tuntenut vuosia kiinni ja raahasi hänet pieneen tiiviiseen rinkiin jossa muut olivat ja laittoi ruumiin muutaman muun päälle. Ryhmästä oli enään jäljellä yhdeksän miestä johtaja mukaanlukien. Johtaja käski avata erään pitkän laatikon missä he olivat säilyttäneet kivääreitä joita ei ollut kumminkaan kovin montaa. Kovin moni ei ollut koskaan pidellyt kivääriä käsissään, mutta ottivat sellaisen ensimmäistä kertaa täriseviin käsiinsä. Aseita oli pidetty laatikossa vain kaiken varalta ettei ne olisi mennyt rikki tai menneet hukkaan, kalliita kun olivat olleet. Joukon johtaja otti varman otteen vyöllään olleesta pistoolistaan ja nopeasti haravoi silmillään ympäristöä pienestä linnoituksestaan. Kohta hän näki jotain liikettä tiheässä viidakossa, tähtäsi ja laukaisi pistoolinsa. Olennosta kuului tuskan kiljaisu ja se kaatui taaksepäin puun taakse elottomana. Johtaja alkoi lataamaan pistooliaan ja joku ryhmäläinen huusi: ”Puussa!” ja osoitti ylöspäin. Siellä oli yksi lisko tähtäämässä ja ampui, mutta joku nosti kilven ja torjui pienen neulan ja heitti toisella kädellään kiven jonka nosti maasta liskoa päin joka kumminkin nopeasti väisti ja meni piiloon lehtien ja oksien sekaan.
Johtaja käski kaikkien nostaa kilvet ylleen suojaksi puissa olevilta liskoilta ja kyyristyi matalaksi kilven suojaan jonka eräs mies nosti hänen ylleen. Kilpien alla johtaja selvitti että heidän pitäisi ampua ruumiiden ja laatikoiden väleistä ja pysyä kilpien alla, mutta kumminkin parin tarkkeillen ylöspäin ettei heitä ammuta kilpien välistä oksilta. Kohta kaikki miehet olivat saaneet tehtävänsä, osa reuninmaisista tähtäsi ruumiiden välistä, osa piti kilpiä ylhäällä ja osa mukaanlukien johtaja tarkkaili ylöspäin oksien sekaan. Kohta eräs mies ampui kiväärinsä ja hymyili kun tappava ammus osui kohteeseensa, veti kiväärin ruumiiden välistä ja alkoi ladata sitä johtajan ohjeiden mukaan joka ajatteli että jos neuvoisi yhtä niin neuvottava voisi neuvoa muita samaan. Pian neuvottuaan mies meni takaisin paikoilleen ja työnsi kiväärinsä erään kuolleen miehen käden alta ja jäi tähtäämään siihen.
Tzagar hämmästeli ihmisten hyvin nopeaa toimimista, aivan kuin se olisi suuniteltu aikoja sitten. Hän oli menettänyt jo kaksi miestä, mutta oli tuhonnut yli puolet vihollisista. Sitten hän keksi suunitelman. Parilla naksautuksella ja kurnutuksella hän käski kaikkien etsimään kiviä ja osan olemaan valmiina menemään oksille ampumaan. Kun kaikki olivat tehneet mitä hän oli käskenyt hän komensi kaikkien heittelemään kiviä joko roikkuina kilpien päälle tai ruumiisiin. Useita kiviä alkoi satamaan ruumiiden ja laatikoiden muodostamaa linnoitusta päin. Kuului kovaa kolinaa kun kivet osuivat kilpiin ja ruumiiden kypäriin. Muutaman kerran ihmisten aseet paukahtivat ja puhalsivat tulta ja savua, mutta eivät osuneet skinkkeihin. Kohta tapahtui ensimmäinen läpimurto kun eräs kilpi laskeutui tarpeeksi alaspäin ja oksissa olevat skinkit tulivat esille ja ampuivat neularyöpyn reikää kohti. Mies sai kolme neulaa kaulaan ja yhden kasvoihin ja myrkyn vaikutuksesta kuoli ja kaatui taaksepäin. Se paljasti reiän muihin miehiin ja lisää neulia satoi reikään. Kivet eivät lopettaneet senkään jälkeen kilpien ja ruumiiden moukaroimista ja kohta eräs ruumis kaatui erään reunalla olleen miehen päälle ja paljasti hänet tulitukselle. Mies kuoli neuliin jotka osuivat hänen kasvoihinsa ja käsiinsä nopeasti ja näin tuhoutui ihmisten suoja. Miehet nousivat seisomaan ja juoksivat henkensä edestä karkuun johtajan huudellessa perään, mutta kumminkin turhaan. Kaikki miehet kuolivat neuloihin ja kaatuivat elottomina maahan, kaikki paitsi johtaja joka oli yhä ruumiiden keskellä. Turhuudessaan hän ampui erästä miestä päin ja huusi miehille jotka olivat kuolleet. Pian hän tajusi minkä virheen oli tehnyt ja skinkki johtaja Tzagar astui esiin. Mies nousi pysyyn ja veti miekkansa esiin. Se oli hienosti kuvioitu ja Tzagar tunsi jotain taijanomaista siinä. Tzagar otti oman käyrän tikarinsa esiin ja sihisi miehelle pelotellakseen häntä. Mies kumminkin näytti hyvin vihaiselta ja hänen silmissään näkyi kuinka hän lupaisi tappavansa kaikki skinkit maan päältä. Mies syöksyi raivoissaan kohti Tzagaria ja huitaisi, mutta Tzagar väitisi taitavasti sen menemällä kyykkyyn ja sen jälkeen iski miehen rintaa kohti ja melkein läpäisten sen. Mies kohotti miekkansa joka alkoi hehkumaan ja huitaisi sen uudestaan Tzagaria päin joka väisti sen taaksepäin hypähtäen ja väitsi hetken päästä uudestaan häntä päin tulevan miekan. Tzagar hypähti eteenpäin hampaat paljastettuja ja sihisten miehelle joka hieman perääntyi, mutta ei ehtinyt väistää Tzagarin tikarin iskua joka viilsi syvän haavan miehen kaulaan. Miehen silmät suurenivat ja hän änähti hiljaa viimeisen kerran veren paetessaan hänen kehostansa. Hän liikutti huuliaan aivan kuin olisi sanonut jotain ja kaatui taaksepäin kuolleena. Miekka lopetti hehkumisen ja verta tuli yhä enemmän ja enemmän viillosta. Heidän pitäisi nyt toimia nopeasti ennen kuin veren haju houkuttelisi paikalle vaaralliset eläimet. Nopeasti ryhmä keräsi omalle kansalleen kuuluvat tavarat ja lähtivät nopeasti juosten kohti lähintä temppelikaupunkia.
Hän tunsi kuinka tikari viilsi kivuliaasti kaulaansa ja aukaisi sen. Hänen silmät suurenivat ja elämä meni nopeasti hänen silmiensä edestä. Hän änähti vielä kerran ja yritti sanoa, mutta ilman ääntä ”hyvästi vaimo” ja kaatui kuolleena maahan veren viratessa maahan. Liskot keräsivät tietyt tavarat nopeasti ja alkoi kuulua ryminää. Kohta tuli peloeläimiä jotka alkoivat syömään vasta kuolleita ruumiita ahnaasti ja tappelivat kuka sai minkäkin ruumiin. Eräs eläin tuli nopeasti juosten Johtajan luokse, otti tämän hampaisiinsa ja juoksi kauemmaksi syömään sen turvassa.
Tuossa. Kirjoitin tämän nyt illalla ja lopusta tuli vähän lyhyempi mitä suunittelin. Tarina ei ehkä ole kaikin puolin täysin fluffinen ja ideat mitään parhaita. Kuvailu jäi lopussa taka alalle ja kirjoitusvirheitä löytyy kun en ole hyvä oikolukemisessa. Korjailin kyllä nyt lopussa mahdollisimman paljon virheitä.
Risut ja ruusut olisivat kivoja ja jotain neuvoja mitä pitäisi tehdä paremmin seuraavassa tarinassa. Tarinalle ei sitten tule yhtään jatkoa (tässä kohdassa lukiat huokaavat).
Viidakossa
Skinkki päällikkö Tzagar juoksi nopeasti kevyessä panssarissaan muutaman tusinan skinkin tiedusteluryhmässä. Ryhmä juoksee nopeasti ja äänettömästi kuuman ja tiheän viidakon keskellä. Aurinko on korkeimmillaan ja paistaa osittain maahan tiheän lehtiverhon läpi. Useat linnut laulavat laulujaan, visertävät ja ääntelevät houkutellen itselleen paria. Äänet sekoittuvat keskenään ja välillä kuului kuinka linnut yrittävät kaikin voimin laulaa kaikkein kovinten muiden äänien yli. Skinkit eivät kumminkaan välittäneet tästä lintujen orkesterista vaan etsivät kaiken tuon viserryksen keskeltä poikkeavia ääniä, tunkeilioiden ääniä. Jossain kauempana sammakot kurnuttavat ja liittyvät viidakon orkesteriin lintujen kanssa. Kohta kuului kumminkin jotain viidakon äänistä poikkeavaa. Se ei ole linnun, matelian, nisäkkään tai minkään ison viidakon pedon tuottama ääni. Se on ihmisten puhetta.
Koko ryhmä piiloutuu viidakon kasvuston sekaan ja seuraavat katseillaan ihmisiä. Ihmiset olivat selvästi iloisia jostain. Ehkä he selvisivät jostain pedosta tai kun ovat vielä yhtenä palasena? Syy ei ollut kumpikaan ja Tzagar huomasi jotain erään ihmisen käsissä, se oli hieno kullasta tehty esine. Esine oli skinkeillä oleva nilkkakoru joka oli hienosti koristeltu urilla, kolmioilla ja pisteillä. Ihminen pyöritteli sitä likaisissa käsissään, tunnusteli uria, laittoi sormet sen läpi ja ihmetteli mihin sitä oli käytetty.
Ihmisä oli ainakin kaksikymmentä. Osa kantoi laatikoita, osa hypisteli käsissään kultaisia esineitä ja osa vilkuisi ympäriinsä varmisti keihäät käsissään, valmiina iskemään kaikkea liikkuvaa joka oli vaaraksi ryhmälle. Ryhmän edessä käveli varmoin askelin ja selkä suorana hienoissa vaatteissa oleva parrakas mies. Hänellä oli iso ja hieno sormus sormessaan ja hieno miekka vyöllään. Hän oli selvästi joukon johtaja. Vähän hänen takanaan oli kaksi keihäitä kantavaa miestä, kuten melkeimpä koko ryhmän ympärillä vartioimassa.
Tzagar ihmetteli kuinka noin pieni ryhmä oli saaneet käsiinsä heidän kulta tavaroitaan? Ehkäpä he olivat löytäneet jonkun epäonnisen ryhmän jäännökset ja ottaneet niiltä korut ja muut? Tzagar ei kumminkaan jäänyt juurikaan ihmettelemään vaan jäi odottamaan että ihmiset olivat tarpeeksi kaukana heistä ja alkoi antamaan käskyjä ryhmälleen miten he saisivat tapettua vihollisryhmän mahdollisimman nopeasti. Suunitelmana oli että ryhmä menisi ihmisten ryhmän ympärille, ampuisivat neulasateen ja menisivät piiloihinsa lataamaan ja ampuisivat eloonjääneet ihmiset. Tzagar kumminkin sanoi että hän tahtoi tappaa ihmisten johtajan omakätisesti Sotekin nimeen. Sen jälkeen ryhmä lähti nopeasti ja äänettömästi juoksemaan paikoillensa.
Eräs takana oleva keihäsmies kuuli outoa rapinaa ja suhahduksia, aivan kuin jokin olisi juossut heidän takanaan ja sivuillaan. Hän kumminkin vakuutti itselleen että se on vain jokin eläin, mutta kumminkin hermostui enemmän, hän oli tuntenut koko matkan että heitä seuraa paha ja näissä esineissä on kirous joka oli tullut toisen ryhmän loppuksi jolta he olivat ottaneet ne. Mies hikoili rautaisen kypäränsä alla ja puristi hikisissään käsissään kivuliaasti keihästä ja tunsi kuinka muutama
tikku puussa tunkeutui hänen ihonsa läpi, mutta ei välittänyt siittä. Yht'äkkiä hän näki kuinka jokin osoitti putkella häntä jonkin matkan päässä ja nopeasti meni maahan samalla älähtäen muille. Osa ehti ymmärtää viestin ja meni maahan makaan, osa väisti kaulaan osuvat neulat kääntyessään taaimmaista kohti, mutta kumminkin suurin osa ryhmästä kuoli näihin pieniin myrkytettyihin neuliin. Mies oli kauhuissaan kun näki muutaman hyvin tuntemistaan ihmisistä kuolevan nopeasti myrkkyyn ja kauhistui käskystä jonka komentaja heille huusi, ”tehkää kuolleista ja laatikoista muuri”. Mies kumminkin totteli ja tärisevin käsin otti ystäväänsä jonka oli tuntenut vuosia kiinni ja raahasi hänet pieneen tiiviiseen rinkiin jossa muut olivat ja laittoi ruumiin muutaman muun päälle. Ryhmästä oli enään jäljellä yhdeksän miestä johtaja mukaanlukien. Johtaja käski avata erään pitkän laatikon missä he olivat säilyttäneet kivääreitä joita ei ollut kumminkaan kovin montaa. Kovin moni ei ollut koskaan pidellyt kivääriä käsissään, mutta ottivat sellaisen ensimmäistä kertaa täriseviin käsiinsä. Aseita oli pidetty laatikossa vain kaiken varalta ettei ne olisi mennyt rikki tai menneet hukkaan, kalliita kun olivat olleet. Joukon johtaja otti varman otteen vyöllään olleesta pistoolistaan ja nopeasti haravoi silmillään ympäristöä pienestä linnoituksestaan. Kohta hän näki jotain liikettä tiheässä viidakossa, tähtäsi ja laukaisi pistoolinsa. Olennosta kuului tuskan kiljaisu ja se kaatui taaksepäin puun taakse elottomana. Johtaja alkoi lataamaan pistooliaan ja joku ryhmäläinen huusi: ”Puussa!” ja osoitti ylöspäin. Siellä oli yksi lisko tähtäämässä ja ampui, mutta joku nosti kilven ja torjui pienen neulan ja heitti toisella kädellään kiven jonka nosti maasta liskoa päin joka kumminkin nopeasti väisti ja meni piiloon lehtien ja oksien sekaan.
Johtaja käski kaikkien nostaa kilvet ylleen suojaksi puissa olevilta liskoilta ja kyyristyi matalaksi kilven suojaan jonka eräs mies nosti hänen ylleen. Kilpien alla johtaja selvitti että heidän pitäisi ampua ruumiiden ja laatikoiden väleistä ja pysyä kilpien alla, mutta kumminkin parin tarkkeillen ylöspäin ettei heitä ammuta kilpien välistä oksilta. Kohta kaikki miehet olivat saaneet tehtävänsä, osa reuninmaisista tähtäsi ruumiiden välistä, osa piti kilpiä ylhäällä ja osa mukaanlukien johtaja tarkkaili ylöspäin oksien sekaan. Kohta eräs mies ampui kiväärinsä ja hymyili kun tappava ammus osui kohteeseensa, veti kiväärin ruumiiden välistä ja alkoi ladata sitä johtajan ohjeiden mukaan joka ajatteli että jos neuvoisi yhtä niin neuvottava voisi neuvoa muita samaan. Pian neuvottuaan mies meni takaisin paikoilleen ja työnsi kiväärinsä erään kuolleen miehen käden alta ja jäi tähtäämään siihen.
Tzagar hämmästeli ihmisten hyvin nopeaa toimimista, aivan kuin se olisi suuniteltu aikoja sitten. Hän oli menettänyt jo kaksi miestä, mutta oli tuhonnut yli puolet vihollisista. Sitten hän keksi suunitelman. Parilla naksautuksella ja kurnutuksella hän käski kaikkien etsimään kiviä ja osan olemaan valmiina menemään oksille ampumaan. Kun kaikki olivat tehneet mitä hän oli käskenyt hän komensi kaikkien heittelemään kiviä joko roikkuina kilpien päälle tai ruumiisiin. Useita kiviä alkoi satamaan ruumiiden ja laatikoiden muodostamaa linnoitusta päin. Kuului kovaa kolinaa kun kivet osuivat kilpiin ja ruumiiden kypäriin. Muutaman kerran ihmisten aseet paukahtivat ja puhalsivat tulta ja savua, mutta eivät osuneet skinkkeihin. Kohta tapahtui ensimmäinen läpimurto kun eräs kilpi laskeutui tarpeeksi alaspäin ja oksissa olevat skinkit tulivat esille ja ampuivat neularyöpyn reikää kohti. Mies sai kolme neulaa kaulaan ja yhden kasvoihin ja myrkyn vaikutuksesta kuoli ja kaatui taaksepäin. Se paljasti reiän muihin miehiin ja lisää neulia satoi reikään. Kivet eivät lopettaneet senkään jälkeen kilpien ja ruumiiden moukaroimista ja kohta eräs ruumis kaatui erään reunalla olleen miehen päälle ja paljasti hänet tulitukselle. Mies kuoli neuliin jotka osuivat hänen kasvoihinsa ja käsiinsä nopeasti ja näin tuhoutui ihmisten suoja. Miehet nousivat seisomaan ja juoksivat henkensä edestä karkuun johtajan huudellessa perään, mutta kumminkin turhaan. Kaikki miehet kuolivat neuloihin ja kaatuivat elottomina maahan, kaikki paitsi johtaja joka oli yhä ruumiiden keskellä. Turhuudessaan hän ampui erästä miestä päin ja huusi miehille jotka olivat kuolleet. Pian hän tajusi minkä virheen oli tehnyt ja skinkki johtaja Tzagar astui esiin. Mies nousi pysyyn ja veti miekkansa esiin. Se oli hienosti kuvioitu ja Tzagar tunsi jotain taijanomaista siinä. Tzagar otti oman käyrän tikarinsa esiin ja sihisi miehelle pelotellakseen häntä. Mies kumminkin näytti hyvin vihaiselta ja hänen silmissään näkyi kuinka hän lupaisi tappavansa kaikki skinkit maan päältä. Mies syöksyi raivoissaan kohti Tzagaria ja huitaisi, mutta Tzagar väitisi taitavasti sen menemällä kyykkyyn ja sen jälkeen iski miehen rintaa kohti ja melkein läpäisten sen. Mies kohotti miekkansa joka alkoi hehkumaan ja huitaisi sen uudestaan Tzagaria päin joka väisti sen taaksepäin hypähtäen ja väitsi hetken päästä uudestaan häntä päin tulevan miekan. Tzagar hypähti eteenpäin hampaat paljastettuja ja sihisten miehelle joka hieman perääntyi, mutta ei ehtinyt väistää Tzagarin tikarin iskua joka viilsi syvän haavan miehen kaulaan. Miehen silmät suurenivat ja hän änähti hiljaa viimeisen kerran veren paetessaan hänen kehostansa. Hän liikutti huuliaan aivan kuin olisi sanonut jotain ja kaatui taaksepäin kuolleena. Miekka lopetti hehkumisen ja verta tuli yhä enemmän ja enemmän viillosta. Heidän pitäisi nyt toimia nopeasti ennen kuin veren haju houkuttelisi paikalle vaaralliset eläimet. Nopeasti ryhmä keräsi omalle kansalleen kuuluvat tavarat ja lähtivät nopeasti juosten kohti lähintä temppelikaupunkia.
Hän tunsi kuinka tikari viilsi kivuliaasti kaulaansa ja aukaisi sen. Hänen silmät suurenivat ja elämä meni nopeasti hänen silmiensä edestä. Hän änähti vielä kerran ja yritti sanoa, mutta ilman ääntä ”hyvästi vaimo” ja kaatui kuolleena maahan veren viratessa maahan. Liskot keräsivät tietyt tavarat nopeasti ja alkoi kuulua ryminää. Kohta tuli peloeläimiä jotka alkoivat syömään vasta kuolleita ruumiita ahnaasti ja tappelivat kuka sai minkäkin ruumiin. Eräs eläin tuli nopeasti juosten Johtajan luokse, otti tämän hampaisiinsa ja juoksi kauemmaksi syömään sen turvassa.
Tuossa. Kirjoitin tämän nyt illalla ja lopusta tuli vähän lyhyempi mitä suunittelin. Tarina ei ehkä ole kaikin puolin täysin fluffinen ja ideat mitään parhaita. Kuvailu jäi lopussa taka alalle ja kirjoitusvirheitä löytyy kun en ole hyvä oikolukemisessa. Korjailin kyllä nyt lopussa mahdollisimman paljon virheitä.
Risut ja ruusut olisivat kivoja ja jotain neuvoja mitä pitäisi tehdä paremmin seuraavassa tarinassa. Tarinalle ei sitten tule yhtään jatkoa (tässä kohdassa lukiat huokaavat).
). Kielioppini ei ole paras mahdollinen, mutta yritän parantaa sitä.