Uuden uljaan taiston aatto...
Lähetetty: Ma 26.12.2005 23:08
Kaksi verenpunaista aurinkoa kohosi taistelukentän ylle. Örkkien Waaagh! oli voimakkaampi kuin koskaan ennen. Quel'athlan tulisi kaatumaan ellei itse Keisari tulisi apuun. Kersantti katsoi oikealla puolelleen ja näki miestensä tuimat, nälkiintyneet ja ahavoituneet kasvot. Örkit olivat hyökänneet yöllä suoraan sinne, kun miehet olivat väsyneimmillään. Onneksi veli Librarian oli sattumalta paikalla ja löi ne ksenot takaisin, mutta hän haavoittui samalla kuolettavasti. Kersantti katsoi sidontapaikalle, jossa Librarianin sininen kaapu kiilsi tummanpunasta. Tohtorit antoivat hänelle elinaikaa vain minuutteja ja papit siunasivat häntä vajoten samalla tajuttomuuteen ja päästen täten Sankarten Taivaaseen. Kersantti katsoi ympärilleen ja näki kuinka hänen miestensä kasvot vajosivat epätoivoon. Hän näki kaukana taivaanrannassa mustia pilviä ja painoi päänsä turhautuneena, kauan odotetut tankit olivat tuhoutuneet. Tummat metsät ympäröivät mariinien hallitsemaa kukkulaa, jotka olivat ääriään myöten täynnä örkkejä.
Yhtäkkiä kaikui korviahuumaava karjaisu ja tärykalvoja repivä rummutus. Örkit tulivat jälleen.
Kersantti tarttui kirveeseensä ja plasmapistooliinsa.
- Päästäkää helvetti irti! Hän huudahti ja samassa kymmenet Boltergunit repivät vihreiden ksenojen lihaa kuin se olisi vettä vaan. Mutta vaikka julmat konetykit saivatkin ne aluksi perääntymään, tulivat ne aina tuplaten takaisin ja niiden sotajohtaja Gorgetz tarttui lähimpään boltermieheen ja murskasi tämän pään karmean rääkäisyn ja julman naurun jälkeen. Kersantti huudahti raivosta ja huusi:
- Keisarin nimeen!
Hän iski raivokkain iskuin lähimpiä örkkejä ja halkoi niiden käsiä ja päitä veren roiskutessa ja rääkäisyjen tahdittamana. Hän pyrki yhä lähemmäksi sotapäällikköä, mutta mitä lähemmäksi hän tietään niitti, sitä pahemmin örkkejä tulvi hänen eteensä. Pikainen vilkaisu kertoi että monet kersantin toverereista olivat jo joko örkkien ilonpidon sekä silpomisen kohteena tai karanneet. Hän terästi mielensä, tähtäsi ja ampui nopeat laukaukset lähimpiin örkkeihin, joiden rintaan ilmestyi verinen palojälki, joka poltti tietään niiden läpi. Yhtäkkiä kuului moottorisahan kannustava pärinä ja pappi ilmestyi repien örkkilihaa nauraen remakasti ja kirkuen keisarin nimeen. Kersantti tunsi sisimmissään itsensä voittamattomaksi ja työntyi hämmästyneiden örkkien lävitse itsensä Gorgetzin luo, jonka silmät kiiluivat väkivaltaisesta onnesta, kun hän saisi lisää päitä. Sen konetykki kääntyi kersanttia kohti, joka väisti örkkilauman tieltä, joka lakosi luotien lävistäessä niitä kuin kuuma veitsi voita. Gorgetz karjaisi raivosta ja läheni verinen saksikäsi uhmaavasti kalskahtaen. Kersantti kokosi voimaansa ja heitti kirveensä kaikin voimin kohti mahtavaa ja lihaksikasta örkkiä, joka ei ehtinyt väistää tarpeeksi nopeasti, vaan sai kirveen olkapäähänsä ilkeän rusahduksen seuraamana. Gorgetz tarttui kirveeseen ja väänsi kunnes terä hajosi kirveestä irti ja säpäleet lensivät ympäri taistelukenttää. Kersantti katsoi vihreää hirviötä, joka ei edes silmäänsä räpsäyttänyt kirvestä rikkoessaan. Hän jähmettyi paikalleen, kunnes Gorgetz rymisteli hänen kohdalleen ja tarttui häntä jalasta sekä halkaisi sen saksikädellään. Kersantti kirkaisi kivusta ja örkkijohtaja vain nautti leikkihetkestään:
- Susta saa hyvän piän kokoelmiinni! Se mörähteli innostuneena.
- Ei! Kuiskasi kersantti viimeisillä voimillaan ja painoi pientä nappia kädessään olevasta säätimestä. Gorgetz tiputti miehen alas maahan ja alkoi raivoissaan murskata sitä mahtavien nyrkkiensä alle.
Siinä samassa ylängölle putosi ennalta kohdistettu keskitys, joka peitti tulihelvettiin kaiken elollisen ja elottoman polttaen kaiken tieltään.
Kilometrien päässä yksikkökomentaja laski kätensä ja kiikarinsa. Tykit lopettivat tuhotyönsä ja Keisarin edustaja kirjoitti datapäiväkirjaansa urhoollisen kersantin nimen. Sankarit saavat yhden lisäyksen joukkoonsa...
Mitä piditte?
Lisää tulee tähän aiheeseen sitten aikanaan...
Ps: uuden käyttäjän ensi postaus
Yhtäkkiä kaikui korviahuumaava karjaisu ja tärykalvoja repivä rummutus. Örkit tulivat jälleen.
Kersantti tarttui kirveeseensä ja plasmapistooliinsa.
- Päästäkää helvetti irti! Hän huudahti ja samassa kymmenet Boltergunit repivät vihreiden ksenojen lihaa kuin se olisi vettä vaan. Mutta vaikka julmat konetykit saivatkin ne aluksi perääntymään, tulivat ne aina tuplaten takaisin ja niiden sotajohtaja Gorgetz tarttui lähimpään boltermieheen ja murskasi tämän pään karmean rääkäisyn ja julman naurun jälkeen. Kersantti huudahti raivosta ja huusi:
- Keisarin nimeen!
Hän iski raivokkain iskuin lähimpiä örkkejä ja halkoi niiden käsiä ja päitä veren roiskutessa ja rääkäisyjen tahdittamana. Hän pyrki yhä lähemmäksi sotapäällikköä, mutta mitä lähemmäksi hän tietään niitti, sitä pahemmin örkkejä tulvi hänen eteensä. Pikainen vilkaisu kertoi että monet kersantin toverereista olivat jo joko örkkien ilonpidon sekä silpomisen kohteena tai karanneet. Hän terästi mielensä, tähtäsi ja ampui nopeat laukaukset lähimpiin örkkeihin, joiden rintaan ilmestyi verinen palojälki, joka poltti tietään niiden läpi. Yhtäkkiä kuului moottorisahan kannustava pärinä ja pappi ilmestyi repien örkkilihaa nauraen remakasti ja kirkuen keisarin nimeen. Kersantti tunsi sisimmissään itsensä voittamattomaksi ja työntyi hämmästyneiden örkkien lävitse itsensä Gorgetzin luo, jonka silmät kiiluivat väkivaltaisesta onnesta, kun hän saisi lisää päitä. Sen konetykki kääntyi kersanttia kohti, joka väisti örkkilauman tieltä, joka lakosi luotien lävistäessä niitä kuin kuuma veitsi voita. Gorgetz karjaisi raivosta ja läheni verinen saksikäsi uhmaavasti kalskahtaen. Kersantti kokosi voimaansa ja heitti kirveensä kaikin voimin kohti mahtavaa ja lihaksikasta örkkiä, joka ei ehtinyt väistää tarpeeksi nopeasti, vaan sai kirveen olkapäähänsä ilkeän rusahduksen seuraamana. Gorgetz tarttui kirveeseen ja väänsi kunnes terä hajosi kirveestä irti ja säpäleet lensivät ympäri taistelukenttää. Kersantti katsoi vihreää hirviötä, joka ei edes silmäänsä räpsäyttänyt kirvestä rikkoessaan. Hän jähmettyi paikalleen, kunnes Gorgetz rymisteli hänen kohdalleen ja tarttui häntä jalasta sekä halkaisi sen saksikädellään. Kersantti kirkaisi kivusta ja örkkijohtaja vain nautti leikkihetkestään:
- Susta saa hyvän piän kokoelmiinni! Se mörähteli innostuneena.
- Ei! Kuiskasi kersantti viimeisillä voimillaan ja painoi pientä nappia kädessään olevasta säätimestä. Gorgetz tiputti miehen alas maahan ja alkoi raivoissaan murskata sitä mahtavien nyrkkiensä alle.
Siinä samassa ylängölle putosi ennalta kohdistettu keskitys, joka peitti tulihelvettiin kaiken elollisen ja elottoman polttaen kaiken tieltään.
Kilometrien päässä yksikkökomentaja laski kätensä ja kiikarinsa. Tykit lopettivat tuhotyönsä ja Keisarin edustaja kirjoitti datapäiväkirjaansa urhoollisen kersantin nimen. Sankarit saavat yhden lisäyksen joukkoonsa...
Mitä piditte?
Lisää tulee tähän aiheeseen sitten aikanaan...
Ps: uuden käyttäjän ensi postaus