Komennus 716: Prologi
Lähetetty: Su 15.01.2006 22:02
Tätä on tullut jo vähän aikaa kirjoitettua, joten kun se kerran on suomeksikin on se kai pakko pistää tänne.
Tarina kertoo Tau joukkojeni Killteamin seikkailuista. Ei en ole vielä edes aloittanut koko killteamin rakentamista.
Olkaapas hyvät.
”Saamari näitä vehkeitä!” Oman sanoi ja takoi plasmakivääriään ”eivätkö ne Maakastin nuijat saa tätä vehjettä toimimaan kunnolla?”. ”Ole hiljaa Oman!” Joun’I sanoi ja heitti toveriaan tyhjällä ruokapakkauksella. Metallinen putkilo osui Omanin siniseen päähän. Tämä oli näet riisunut kypäränsä päästäkseen syömään. ”Voi Mon’Taun tuhannen päreet sentään! Tahdotkos maistaa tätä kivääriä kunhan saan sen taas toimimaan?!” ”Pidä se kiväärisi alhaalla, niin minun ei tarvitse olla painamassa näitten leijumiinojen nappeja!” ”Hiljaa te molemmat!!!” Äyskäisi tuttu ääni kaksikon takaa. Shas’Vre Sak’U istui heidän takanaan kivellä ja kiillotti kunniateräänsä ”Tuollainen ei sovi Tau-sotilaan käytökselle! Olkaa kummatkin hiljaa ja lusikoikaa ruoka suuhunne! Meidän on oltava liikkeellä jo ennen pimeää, jotta saamme yöstä tuntuvan edun”. ”Selvä Shas’Vre. Tuota…anteeksi” Oman sanoi ja sai Joun’I:nkin mutisemaan jotain samansuuntaista.
Shas’Vre Vior’La Sak’U. XV-15 taistelupukuyksikkö ”Timantin” johtaja. Hänellä oli kaikki johtajan arvot, elkeet ja lisäksi hänellä oli kunniaterä, joka oli yleensä pelkästään ”Ethrealien” käytössä.
”Näkyykö mitään Nilghog?” Sak’U huikkasi vähän matkan päässä lojuvalle suurelle kivelle, joka kuului samaan kiviröykkiöön, jonka takana ryhmän muut viisi jäsentä istuivat. ”Ei nii mittee!” sanoi Kroot, joka kiikaroi ympäröivää aavikkoa Tau valmisteisilla kiikareilla ”hiekkaa vaan”. Krootin kivääri oli laskettu kiven viereen helposti käsille. Sak’U:ta inhotti hieman katsella Nilghogin eväitä, jotka tämä oli ottanut mukaan viimeisimmästä taistelusta. Pari Guel’Lan kättä ja jalkaa. Yksi melkein kokonainen. Nilghog oli säästeliäs Kroot.
”Milloin A.R.T:in pitäisi palata?” kysyi Juh’Is, joka puhdisti pukuunsa liitettyä asettaan, niin hyvin kuin taisi purkamatta sitä. Juh’I:en aseessa oli sarjatulen sijaan kiikarikivääri, joka ampui astetta tehokkaampia pulssi-ammuksia, kuin pulssikiväärit tai karbiinit, se oli Maakastin uusin lelu XV-15 ryhmille. Tosin vielä kokeiluasteella. ”Sen perhanan dronin olisi pitänyt palata jo tunteja sitten!” Rik’U sanoi ja sammutteli nestepolttoaineella sytyettyä nuotiota ”mistä me tiedämme onko se kapistus enää edes kunnossa?” ”Hieman kohteliaampaa äänensävyä pyytäisin arvon Shas’Ui” sanoi yhtäkkinen ääni Rik’U:n takaa. Hätkähdyksen saattelemana droni ilmestyi näkyviin.
Se muistutti asedronia, mutta siinä oli kilpidronin alaosa. Pari ylimääräistä johtoa oli vedetty ja siihen oli lisätty jokin uudempimallinen lisälaite, jota ei oltu totuttu näkemään entisissä droneissa.
”Gue’Lat ovat rakentaneet tarkkailubunkkerin kordinaattipisteeseen 1345-F7” A.R.T sanoi ennen kuin Sak’U ehti kysyä yhtään mitään ”sinne on suunnilleen seitsemän tuntia ja kaksikymmentä kahdeksan minuuttia matkaa”.
”Yö ehtii sopivasti saapua ennekuin saavumme sinne” Sak,U sanoi, huikkasi Nilghogille, laittoi kunniaterän huotraan selkäänsä ja nosti aseensa maasta ”liikkeelle!”
Ryhmä siisti leiripaikkansa mahdollisimman puhtaaksi peittääkseen kaikki jäljet siitä, että siellä oli ollut joku. Kaikki laittoivat kypärät takaisin päidensä suojaksi ja lähtivät kävelemään polttavalle aavikolle. He eivät käyttäneet reppujensa raketteja, sillä (kuten Sak’U sanoi) heidän kannatti säästää virtaa odottamatonta pakoa varten.
* * *
Kuu loimotti tähtitaivaalta, kun ryhmä näki bunkkerin vähän matkan päässä. He olivat käynnistäneet holo-projektorinsa jo hyvän aikaa sitten siltä varalta, että Gue’La:lla sattuisi olemaan infrapuna-kiikareita.
Ylhäällä taivaalla näkyi joitain kirkkaita välähdyksiä ja tähdenlentoja. Tau-taistelulaivasto ja Gue’La taistelulaivasto olivat ottaneet jo neljättä päivää yhteen planeetan kiertoradalla. Gue’Lat tai ”ihmiset” niin kuin ne itseään kutsuivat olivat tarjonneet kovaa vastarintaa ja saivat uusia aluksia lähes päivittäin.
Bunkkeri puolestaan sijaitsi näkyvällä paikalla. Se näki kaukana vihollisen suunnilleen samoihin aikoihin, kun vihollinen näki bunkkerin. Radioantenneja törrötti sen katolla valmiina ottamaan yhteyttä mihin tahansa mikä maan ja taivaan välillä saattoi liikkua. Siinä oli jopa kiertorataviestin viestittämään kiertorata-aluksille. Bunkkeri oli rakennettu pienelle keitaalle. Pari kuivahkoa puuta tunki kituen ylös pienen vesilammen ympärillä. Aavikkolisko puikahti kivenkoloon ryhmän lähestyessä bunkkeria dyynin takaa. Lähimmille ihmisten asemille oli noin sata kilometriä. Tämä bunkkeri oli rakennettu varmasti ennakko varoittamaan hyökkäyksistä. Pyöreän muotoinen hiekan värinen rakennelma, jossa oli kaksi kerrosta. Joku oli keksinyt jopa muurata kiviä sen viereen, jotta se näyttäisi kaukaa tavalliselta kalliomöhkäleeltä.
Sak’U sihahti nopeasti varoituksen ja ryhmä pysähtyi henkeään pidättäen. Gue’La sotilas oli juuri astellut ulos bunkkerista ja oli menossa lähimmän puun juurelle. Kuului terävä ”zip” ja sen jälkeen ”lori lori lori”. Ryhmä ei uskaltanut edes kääntää päätään. Holoprojektorit saivat taistelupuvut värähtelemään niin nopeasti, että silmä ei pysynyt perässä, mutta pienet väreet ilmassa saattoivat paljastaa heidät, sillä ihmiset olivat pitkien taistelujen jälkeen huomanneet tämän ainoan haittapuolen XV-15 mallin puvuissa.
Ihminen kuitenkin käveli vihellellen takaisin bunkkeriin heti tarpeensa tehtyään. Hän sulki oven, mikä vaimensi naurunremakkaa ja korttienlätkintää.
Ryhmä hiipi ympäriinsä ja piiritti bunkkerin. Nilghog saapui heidän vierelleen nopeasti ja hiljaa. Hän oli kiertänyt pitempää reittiä, koska hänellä ei ollut pukua.
Joun’I otti EMP-kranaatin esille. Sak’U nosti kätensä Joun’I:ta kohti. viesti oli selvä. Vielä ei saanut heittää, vaikka useimmat johtajat olisivat hoidelleet radiot pois tieltä mahdollisimman nopeasti. Tässä tapauksessa tarkoitus oli kuitenkin juuri hälyttää vihollisen linja sata kilometriä länteen. He lähettäisivät varmasti ison joukon tarkastamaan paikkaa. Sen joukon matka loppuisi väijytykseen. Sen jälkeen ihmiset varmasti alkaisivat epäillä hyökkäystä asemiinsa ja niiden olisi pakko vetää sinne reservejään, joille heillä varmasti olisi käyttöä kauempana etelässä, minne TAU joukot pyrkivät luomaan mahdollisimman kovan paineen.
Sak’U hiipi hiljaa ovelle ja kuulosteli naurunremakkaa sisältä. Hän oli opiskellut ihmiskieltä vähän aikaa ja ymmärsi keskustelun noin suurinpiirtein.
”Viisi? Sä kynit mut aivan putipuhtaaksi hemmo! Ei mul oo ennää taaloja jäljellä. Paska…pakko luovuttaa”.
”Heh kyl sun ois pitäny tietää ettei mua kannata haastaa korttiin”. Kuului ääni, joka muistutti rahojen kahmaisua pöydältä. ”Hei kaverit” sanoi uusi ääni jostain yläkerroksista ”Meän vuoro loppuu huomenna. Jos mentäs iltalomille kaupunkii ettii parit nätit typykät! Hullujahan me oltas jos ei käyttettäs tilaisuutta hyväksemme. Aseistetut miehet!”
Irstasta naurua. ”Joo! Täytyy täytyyhän mennä pistää elämä risaseksi enneku ne ehtii meät järkätä jonnekki etulinjaan. Ne sininahat pistää kuulemma todella kovasti kampoihin tuolla etelässä. On huhuttu et me saatas Adeptus Astartesta apuun”. ”Tokko se paikkaansa pittää. Niil mariineil on taatusti jottai tärkeämpää tekemistä kui auttaa jottai tämmöstä räkäläikkäplaneettaa. Ei kyl se on meistä itestä kiinni se niien Taukkien pieksäminen”. Kuului ääni, joka viestitti pullon aukaisua ja isoa hörppäystä sen suusta. ”Joo. Kyllä saahaan nähä miten ne siniset smurffit juoksee ku meän porukat ajaa ne takas sinne mistä tulivatki. Ho ho hoo!” Sak’U ei ollut aivan varma mitä ”Smurffi” tarkoitti, mutta hän epäili, että he olivat juuri loukannet hänen rotuaan. Lisäksi hän oli jo kuullut tarpeeksi ja oli harmissaan, kun ei kuullut mitään hyödyllistä.
Sak’U suoristautui, tarttui toisellakin kädellä konekiväriinsä ja potkaisi oven auki. ”Ihanko totta?” hän huudahti selvällä Gue’La kielellä ja ampui sarjan, joka tappoi kolme romuluista ja hölmistynyttä keisarinkaartilaista korttipöydän ääressä. Hän ehti syöksyä suojaan, ennekuin kaksi laskiväärien sädettä osui paikkaan, jossa hän oli aivan äskettäin ollut.
A.R.T käytti moottoreitaan ja nousi toisen kerroksen tasalle. Sinne tärisemään jäänyt ihminen havaitsi väreilevän ilman ja yritti saada kiväärillään osumaa. Hän ei ehtinyt. A.R.T:in pulssikarbiinit tekivät häneen useita reikiä, ennekuin hän kaatui. Oman tarttui plasmakivääriinsä ja kohotti sen kohti yläkerroksen ikkunaa. Sininen säde syöksyi piipusta ja aiheutti pienen räjähdyksen, jota seurasi tuskankirkuna, kun pieni kattopalkki putosi yhden kaartilaisen päälle.
Sak’U syöksähti sisälle ja antoi katseensa kiertää salamannopeasti ympäröivää huonetta. Toinen kerros oli vain tasanne, jossa oli kaikenlaisia havaintovälineitä. Kiikareita ja tarkkailulaitteita. Viisi makuupaikkaa oli vallannut oikean puolen alemmasta kerroksesta, pöytä keskiosan ja pari kaappia vasemman. Kaartilaisia ei näyttänyt olevan enempää.
Pöydän takana häämötti tarkkailupöytä, jonka yhdestä kaiuttimesta kuului ihmiskielen hätääntyneitä tiedusteluja. ”Ryhmä viisitoista! ryhmä viisitoista! Mitä siellä tapahtuu?! Olkaa kilttejä ja vastatkaa! Ryhmä viisitoista!” Sak’U painoi nappia pöydässä, jota arveli oikeaksi napiksi, ja puhui mikrofonin suuntaan Tau-kielellä ”anteeksi vain ihminen, pelkäänpä että ryhmän viisitoista komennus loppui”. Kaiuttimet rätisivät ja sitten ihminen jatkoi ”Anteeksi? Mitä sanoitte? Kuka te…?” Sak’U ei enää välittänyt kuunnella vaan viittasi kaikki ulos ja nyökkäsi Joun’I:lle. Tau-soturi veti EMP-kranaatin, poisti sokan ja viskasi sen puolihuolimattomasti radion suuntaan, ennekuin astui ulos ovesta. Sininen aalto löi kaikkiin suuntiin kranaatista ja sen kanssa kosketuksiin joutunut elektroniikka kipinöi ja poksahteli. Ryhmä istuskeli rauhallisesti katselemassa näytöstä yrittäen olla piittaamatta Nilghogista, joka leikkeli yhtä ihmistä paloiksi ja laittoi palat eväslaukkuunsa.
”Nyt kaivaudumme hiekkaan niin kuin olemme harjoitelleet ja odotamme tarkastuspartion saapumista. Sitten yllätämme…” Sak’U:n keskeytti hänen pukunsa radio. ”Shas’El Raft’Ar täällä” kuului kypäristä ”kuuletteko Timantti?”
Sak’U tökki antennia ohimollaan ”Hiukan on häiriötä, mutta ei mainittavasti Shas’El. Tuhosimme juuri tarkkailubunkkerin ja aiomme väijyttää tarkastusryhmän, joka…”. ”Meillä ei ole aikaa siihen Shas’Vre. Palatkaa päämajaan välittömästi ottamaan vastaan kiireellinen tehtävä”. ”Mut…Shas’El…me…”. ”Ei mitään muttia. Tehtävä on äärimmäisen kiireellinen. Tulkaa mahdollisimman nopeasti. Loppu”. Sak’U huokaisi. ”Pitihän se arvata. Emme taaskaan saa toimia ominpäin niin kuin muut XV-15 ryhmät. On todella raskasta olla eliittiä”.
”Sellaista se onnistuminen teettää” Juh’Is sanoi ”mennäänkö?” Ryhmä nousi ja odotti kiltisti Nilghogia, joka nyki selkäänsä kiinnitetyn raketin käynnistysnarua. Nilghog oli varastanut sen eräältä tappamaltaan örkiltä kauan sitten ja maakasti oli tehnyt siihen pieniä parannuksia, kun kroot oli liitetty Timanttiin. Ryhmä suuntasi jetpackiensä avustamana yötaivaalle.
Tarina kertoo Tau joukkojeni Killteamin seikkailuista. Ei en ole vielä edes aloittanut koko killteamin rakentamista.
Olkaapas hyvät.
”Saamari näitä vehkeitä!” Oman sanoi ja takoi plasmakivääriään ”eivätkö ne Maakastin nuijat saa tätä vehjettä toimimaan kunnolla?”. ”Ole hiljaa Oman!” Joun’I sanoi ja heitti toveriaan tyhjällä ruokapakkauksella. Metallinen putkilo osui Omanin siniseen päähän. Tämä oli näet riisunut kypäränsä päästäkseen syömään. ”Voi Mon’Taun tuhannen päreet sentään! Tahdotkos maistaa tätä kivääriä kunhan saan sen taas toimimaan?!” ”Pidä se kiväärisi alhaalla, niin minun ei tarvitse olla painamassa näitten leijumiinojen nappeja!” ”Hiljaa te molemmat!!!” Äyskäisi tuttu ääni kaksikon takaa. Shas’Vre Sak’U istui heidän takanaan kivellä ja kiillotti kunniateräänsä ”Tuollainen ei sovi Tau-sotilaan käytökselle! Olkaa kummatkin hiljaa ja lusikoikaa ruoka suuhunne! Meidän on oltava liikkeellä jo ennen pimeää, jotta saamme yöstä tuntuvan edun”. ”Selvä Shas’Vre. Tuota…anteeksi” Oman sanoi ja sai Joun’I:nkin mutisemaan jotain samansuuntaista.
Shas’Vre Vior’La Sak’U. XV-15 taistelupukuyksikkö ”Timantin” johtaja. Hänellä oli kaikki johtajan arvot, elkeet ja lisäksi hänellä oli kunniaterä, joka oli yleensä pelkästään ”Ethrealien” käytössä.
”Näkyykö mitään Nilghog?” Sak’U huikkasi vähän matkan päässä lojuvalle suurelle kivelle, joka kuului samaan kiviröykkiöön, jonka takana ryhmän muut viisi jäsentä istuivat. ”Ei nii mittee!” sanoi Kroot, joka kiikaroi ympäröivää aavikkoa Tau valmisteisilla kiikareilla ”hiekkaa vaan”. Krootin kivääri oli laskettu kiven viereen helposti käsille. Sak’U:ta inhotti hieman katsella Nilghogin eväitä, jotka tämä oli ottanut mukaan viimeisimmästä taistelusta. Pari Guel’Lan kättä ja jalkaa. Yksi melkein kokonainen. Nilghog oli säästeliäs Kroot.
”Milloin A.R.T:in pitäisi palata?” kysyi Juh’Is, joka puhdisti pukuunsa liitettyä asettaan, niin hyvin kuin taisi purkamatta sitä. Juh’I:en aseessa oli sarjatulen sijaan kiikarikivääri, joka ampui astetta tehokkaampia pulssi-ammuksia, kuin pulssikiväärit tai karbiinit, se oli Maakastin uusin lelu XV-15 ryhmille. Tosin vielä kokeiluasteella. ”Sen perhanan dronin olisi pitänyt palata jo tunteja sitten!” Rik’U sanoi ja sammutteli nestepolttoaineella sytyettyä nuotiota ”mistä me tiedämme onko se kapistus enää edes kunnossa?” ”Hieman kohteliaampaa äänensävyä pyytäisin arvon Shas’Ui” sanoi yhtäkkinen ääni Rik’U:n takaa. Hätkähdyksen saattelemana droni ilmestyi näkyviin.
Se muistutti asedronia, mutta siinä oli kilpidronin alaosa. Pari ylimääräistä johtoa oli vedetty ja siihen oli lisätty jokin uudempimallinen lisälaite, jota ei oltu totuttu näkemään entisissä droneissa.
”Gue’Lat ovat rakentaneet tarkkailubunkkerin kordinaattipisteeseen 1345-F7” A.R.T sanoi ennen kuin Sak’U ehti kysyä yhtään mitään ”sinne on suunnilleen seitsemän tuntia ja kaksikymmentä kahdeksan minuuttia matkaa”.
”Yö ehtii sopivasti saapua ennekuin saavumme sinne” Sak,U sanoi, huikkasi Nilghogille, laittoi kunniaterän huotraan selkäänsä ja nosti aseensa maasta ”liikkeelle!”
Ryhmä siisti leiripaikkansa mahdollisimman puhtaaksi peittääkseen kaikki jäljet siitä, että siellä oli ollut joku. Kaikki laittoivat kypärät takaisin päidensä suojaksi ja lähtivät kävelemään polttavalle aavikolle. He eivät käyttäneet reppujensa raketteja, sillä (kuten Sak’U sanoi) heidän kannatti säästää virtaa odottamatonta pakoa varten.
* * *
Kuu loimotti tähtitaivaalta, kun ryhmä näki bunkkerin vähän matkan päässä. He olivat käynnistäneet holo-projektorinsa jo hyvän aikaa sitten siltä varalta, että Gue’La:lla sattuisi olemaan infrapuna-kiikareita.
Ylhäällä taivaalla näkyi joitain kirkkaita välähdyksiä ja tähdenlentoja. Tau-taistelulaivasto ja Gue’La taistelulaivasto olivat ottaneet jo neljättä päivää yhteen planeetan kiertoradalla. Gue’Lat tai ”ihmiset” niin kuin ne itseään kutsuivat olivat tarjonneet kovaa vastarintaa ja saivat uusia aluksia lähes päivittäin.
Bunkkeri puolestaan sijaitsi näkyvällä paikalla. Se näki kaukana vihollisen suunnilleen samoihin aikoihin, kun vihollinen näki bunkkerin. Radioantenneja törrötti sen katolla valmiina ottamaan yhteyttä mihin tahansa mikä maan ja taivaan välillä saattoi liikkua. Siinä oli jopa kiertorataviestin viestittämään kiertorata-aluksille. Bunkkeri oli rakennettu pienelle keitaalle. Pari kuivahkoa puuta tunki kituen ylös pienen vesilammen ympärillä. Aavikkolisko puikahti kivenkoloon ryhmän lähestyessä bunkkeria dyynin takaa. Lähimmille ihmisten asemille oli noin sata kilometriä. Tämä bunkkeri oli rakennettu varmasti ennakko varoittamaan hyökkäyksistä. Pyöreän muotoinen hiekan värinen rakennelma, jossa oli kaksi kerrosta. Joku oli keksinyt jopa muurata kiviä sen viereen, jotta se näyttäisi kaukaa tavalliselta kalliomöhkäleeltä.
Sak’U sihahti nopeasti varoituksen ja ryhmä pysähtyi henkeään pidättäen. Gue’La sotilas oli juuri astellut ulos bunkkerista ja oli menossa lähimmän puun juurelle. Kuului terävä ”zip” ja sen jälkeen ”lori lori lori”. Ryhmä ei uskaltanut edes kääntää päätään. Holoprojektorit saivat taistelupuvut värähtelemään niin nopeasti, että silmä ei pysynyt perässä, mutta pienet väreet ilmassa saattoivat paljastaa heidät, sillä ihmiset olivat pitkien taistelujen jälkeen huomanneet tämän ainoan haittapuolen XV-15 mallin puvuissa.
Ihminen kuitenkin käveli vihellellen takaisin bunkkeriin heti tarpeensa tehtyään. Hän sulki oven, mikä vaimensi naurunremakkaa ja korttienlätkintää.
Ryhmä hiipi ympäriinsä ja piiritti bunkkerin. Nilghog saapui heidän vierelleen nopeasti ja hiljaa. Hän oli kiertänyt pitempää reittiä, koska hänellä ei ollut pukua.
Joun’I otti EMP-kranaatin esille. Sak’U nosti kätensä Joun’I:ta kohti. viesti oli selvä. Vielä ei saanut heittää, vaikka useimmat johtajat olisivat hoidelleet radiot pois tieltä mahdollisimman nopeasti. Tässä tapauksessa tarkoitus oli kuitenkin juuri hälyttää vihollisen linja sata kilometriä länteen. He lähettäisivät varmasti ison joukon tarkastamaan paikkaa. Sen joukon matka loppuisi väijytykseen. Sen jälkeen ihmiset varmasti alkaisivat epäillä hyökkäystä asemiinsa ja niiden olisi pakko vetää sinne reservejään, joille heillä varmasti olisi käyttöä kauempana etelässä, minne TAU joukot pyrkivät luomaan mahdollisimman kovan paineen.
Sak’U hiipi hiljaa ovelle ja kuulosteli naurunremakkaa sisältä. Hän oli opiskellut ihmiskieltä vähän aikaa ja ymmärsi keskustelun noin suurinpiirtein.
”Viisi? Sä kynit mut aivan putipuhtaaksi hemmo! Ei mul oo ennää taaloja jäljellä. Paska…pakko luovuttaa”.
”Heh kyl sun ois pitäny tietää ettei mua kannata haastaa korttiin”. Kuului ääni, joka muistutti rahojen kahmaisua pöydältä. ”Hei kaverit” sanoi uusi ääni jostain yläkerroksista ”Meän vuoro loppuu huomenna. Jos mentäs iltalomille kaupunkii ettii parit nätit typykät! Hullujahan me oltas jos ei käyttettäs tilaisuutta hyväksemme. Aseistetut miehet!”
Irstasta naurua. ”Joo! Täytyy täytyyhän mennä pistää elämä risaseksi enneku ne ehtii meät järkätä jonnekki etulinjaan. Ne sininahat pistää kuulemma todella kovasti kampoihin tuolla etelässä. On huhuttu et me saatas Adeptus Astartesta apuun”. ”Tokko se paikkaansa pittää. Niil mariineil on taatusti jottai tärkeämpää tekemistä kui auttaa jottai tämmöstä räkäläikkäplaneettaa. Ei kyl se on meistä itestä kiinni se niien Taukkien pieksäminen”. Kuului ääni, joka viestitti pullon aukaisua ja isoa hörppäystä sen suusta. ”Joo. Kyllä saahaan nähä miten ne siniset smurffit juoksee ku meän porukat ajaa ne takas sinne mistä tulivatki. Ho ho hoo!” Sak’U ei ollut aivan varma mitä ”Smurffi” tarkoitti, mutta hän epäili, että he olivat juuri loukannet hänen rotuaan. Lisäksi hän oli jo kuullut tarpeeksi ja oli harmissaan, kun ei kuullut mitään hyödyllistä.
Sak’U suoristautui, tarttui toisellakin kädellä konekiväriinsä ja potkaisi oven auki. ”Ihanko totta?” hän huudahti selvällä Gue’La kielellä ja ampui sarjan, joka tappoi kolme romuluista ja hölmistynyttä keisarinkaartilaista korttipöydän ääressä. Hän ehti syöksyä suojaan, ennekuin kaksi laskiväärien sädettä osui paikkaan, jossa hän oli aivan äskettäin ollut.
A.R.T käytti moottoreitaan ja nousi toisen kerroksen tasalle. Sinne tärisemään jäänyt ihminen havaitsi väreilevän ilman ja yritti saada kiväärillään osumaa. Hän ei ehtinyt. A.R.T:in pulssikarbiinit tekivät häneen useita reikiä, ennekuin hän kaatui. Oman tarttui plasmakivääriinsä ja kohotti sen kohti yläkerroksen ikkunaa. Sininen säde syöksyi piipusta ja aiheutti pienen räjähdyksen, jota seurasi tuskankirkuna, kun pieni kattopalkki putosi yhden kaartilaisen päälle.
Sak’U syöksähti sisälle ja antoi katseensa kiertää salamannopeasti ympäröivää huonetta. Toinen kerros oli vain tasanne, jossa oli kaikenlaisia havaintovälineitä. Kiikareita ja tarkkailulaitteita. Viisi makuupaikkaa oli vallannut oikean puolen alemmasta kerroksesta, pöytä keskiosan ja pari kaappia vasemman. Kaartilaisia ei näyttänyt olevan enempää.
Pöydän takana häämötti tarkkailupöytä, jonka yhdestä kaiuttimesta kuului ihmiskielen hätääntyneitä tiedusteluja. ”Ryhmä viisitoista! ryhmä viisitoista! Mitä siellä tapahtuu?! Olkaa kilttejä ja vastatkaa! Ryhmä viisitoista!” Sak’U painoi nappia pöydässä, jota arveli oikeaksi napiksi, ja puhui mikrofonin suuntaan Tau-kielellä ”anteeksi vain ihminen, pelkäänpä että ryhmän viisitoista komennus loppui”. Kaiuttimet rätisivät ja sitten ihminen jatkoi ”Anteeksi? Mitä sanoitte? Kuka te…?” Sak’U ei enää välittänyt kuunnella vaan viittasi kaikki ulos ja nyökkäsi Joun’I:lle. Tau-soturi veti EMP-kranaatin, poisti sokan ja viskasi sen puolihuolimattomasti radion suuntaan, ennekuin astui ulos ovesta. Sininen aalto löi kaikkiin suuntiin kranaatista ja sen kanssa kosketuksiin joutunut elektroniikka kipinöi ja poksahteli. Ryhmä istuskeli rauhallisesti katselemassa näytöstä yrittäen olla piittaamatta Nilghogista, joka leikkeli yhtä ihmistä paloiksi ja laittoi palat eväslaukkuunsa.
”Nyt kaivaudumme hiekkaan niin kuin olemme harjoitelleet ja odotamme tarkastuspartion saapumista. Sitten yllätämme…” Sak’U:n keskeytti hänen pukunsa radio. ”Shas’El Raft’Ar täällä” kuului kypäristä ”kuuletteko Timantti?”
Sak’U tökki antennia ohimollaan ”Hiukan on häiriötä, mutta ei mainittavasti Shas’El. Tuhosimme juuri tarkkailubunkkerin ja aiomme väijyttää tarkastusryhmän, joka…”. ”Meillä ei ole aikaa siihen Shas’Vre. Palatkaa päämajaan välittömästi ottamaan vastaan kiireellinen tehtävä”. ”Mut…Shas’El…me…”. ”Ei mitään muttia. Tehtävä on äärimmäisen kiireellinen. Tulkaa mahdollisimman nopeasti. Loppu”. Sak’U huokaisi. ”Pitihän se arvata. Emme taaskaan saa toimia ominpäin niin kuin muut XV-15 ryhmät. On todella raskasta olla eliittiä”.
”Sellaista se onnistuminen teettää” Juh’Is sanoi ”mennäänkö?” Ryhmä nousi ja odotti kiltisti Nilghogia, joka nyki selkäänsä kiinnitetyn raketin käynnistysnarua. Nilghog oli varastanut sen eräältä tappamaltaan örkiltä kauan sitten ja maakasti oli tehnyt siihen pieniä parannuksia, kun kroot oli liitetty Timanttiin. Ryhmä suuntasi jetpackiensä avustamana yötaivaalle.
:P Tuo kuulosti vähän hassulta, mutta varmasti sillä meinataan samaa kuin se olisi enkussa "Please"... (?)