Van Dpperin esineet
Lähetetty: Ma 23.01.2006 22:44
Egan Voss niminen nuori mies istui Puolikkaan omenan majatalossa päätään pyöritellen ja laskeskellen lanttejaan, joilla hädin tuskin sai ostettua hiivaleipää. Mutta olut, joka niin kovasti nuorukaiselle maistuisi kuuman kesäpäivän iltana jäisi haaveeksi.
Hän alkoi jo elättää aatteita siitä, että hänen uravalintansa ruveta aarteenmetsästäjäksi oli ollut virhe, noin puoli vuotta sitten hänen vanhempiensa menehdyttyä tulipalossa.
Eganin oli ollut silloin pakko alkaa tienata rahaa jotta saisi maksettua ruokansa ja nämä niin kovin hyvän makuiset puolikkaan omenan kellareissa rakkaudella kypsytetyt mallasoluet.
Hänen kaksi hieman vanhempaa lapsuuden ystäväänsä Hamelin LIch ja Guido Meyer olivat tehneet saman ura valinnan hieman aiemmin. Joten Eganista idea ruveta aarteenmetsästäjäksi oli tuntunut siinä elämän tilanteessa jollain tavoin turvalliselta.
Mutta nyt kun hän katsoi itseään rääsyissä pahan hajuisena ja mietti saavuttamiaan asioita tänä aikana lista jäi kovin lyhyeksi, oikeastaan halvimpien varusteiden hankinnan lisäksi hän ei ollut saanut kasvatettua muuta kuin mahaansa liiallisen oluen juonnin myötä.
Noina lukuisina päivinä oli kulunut useita tuoppeja kun nämä kumppanit olivat istuneet omenassa odotellen toimeksi antoa tai kuulakseen jonkun letkauttavan puoli vahingossa jonkun hyvän vinkin runsaasta haudasta mutta turha toivo.
Egan oli ollut liittyessään porukkaan hyvävartaloinen komeakasvoinen lammaspaimenen poika, joka sai monet seudun nuorikot läkähtymään.
*Terve vanha kuoma* Kuului iloinen tervehdys se oli Guidon kirkas heleä ääni.
Egan kääntyi katsomaan ystäväänsä laiskasti ikään kuin oli juonut montakin tuoppia.
Guido käveli läpi salin ja tervehti tuttujaan joita riitti kyllästymiseen asti, voisi sanoa että Guido hoiti heidän porukkansa suhdetoimintaa ja järjesti tarvittavia papereita ja muuta materiaalia mitä he kulloinkin tarvitsivat. Egan ajatteli häntä katsoessaan että Guidossa olisi luihun ruumiin rakenteensa perusteella todella hyvää ainesta varkaaksi, ja kun tunnetaan hänen eityisen näppärät sormensa varsinkin lukkoja avatessa.
Mutta tuo pirteys ja elämän ilo pakottivat hänet olemaan äänessä lähes koko ajan, mutta kyllä Eganin vanhemmasta ystävästä löytyi aarteenmetsästäjän ja varkaankin luihumpi puoli, mutta tuo synkempi muoto sai hänestä otteen vain hetkeksi kunnes hänen oli pakko päästää loputonta energiaa ulos yleensä juttelemalla taukoamatta.
Lopulta Guido saavutti heidän vakio pöydäksi muodostuneen nurkkauksen Puolikkaan omenan majatalon takaosassa.
*Mitä kuuluu tälle kauniille illalle oi yhtä pitkä kuin leveä ystäväni* Guido kailotti kovaan ääneen jota läheisen pöydän asiakkaat kääntyivät katsomaan.
Egan vaipui häpeän ja vihan sekaiseen tilaan.
Ja oli tarttua miekkansa kahvaan mutta sai järjen hivenestä kiinni ja mietti että yllättävä miekkaan tarttuminen saattaisi hämmentää Guidon ja ehkä hivauttamaan Egania tikarillaan joka oli aina saatavilla salaman nopeasti. Joten Egan päätti kuitenkin vain tönäistä Guidoa ja luoda vihjaavan katseen.
Jopa Guido tajusi suututtaneensa ystävänsä ja nyt he istuivat hiljaa.
Guido pani merkille Eganin puoliksi syödyn leivän ja vesi mukin ja päätti tehdä sovinnon eleen
*otetaanko tuopilliset? minä tarjoan*. Hän sanoi niin nöyrällä mutta kuitenkin rehdillä ja suoraselkäisellä äänellä kun vain ikinä taisi.
*no tuota*. Egan viivytteli hieman tahallaan jotta Guido saisi hieman ryömiä tuskissaan, ja lopulta kun Egan jo lähes maistoi maltaan suusssaan hän ei voinut vastustaa enää.
*no mikä ettei* Hän sanoi iloisella vilpittömällä äänellä ja samassa tästä onnistuneesta sovinnon eleestä Guido kimposi tiskiä kohti ja Egan jäi odottelemaan malttamattomana vasta valutettua vaahtoavaa tammitynnyrien elämän nestettä.
Siinä hänen istuessaan Nuori mies huomasi varjoista kävelevän kohti majataloa tutun hahmon, ja lopulta kun se saavutti Puolikkaan omenan pääoven vieressä riippuvan lyhdyn valokeilan Egan tunnisti kulkijan varmasti Hameliniksi.
Tuo pitkä ja rauhallinen mies luonteeltaan astui sisään ajatuksissaan kuten tavallista. Pohtien miten hän ja kaksi ystäväänsä saisivat kehnon aarteenmetsästäjän uransa nousuun. Hänet tunnetaan työläisten piireissä varsinaisena älykkönä ja oli voinut edetä järjen lahjojensa ansiosta pitkällekkin elämässään, mutta ilman koulutusta hänen kohtalonsa on tähtiin kirjoitettu. Koska hänen isänsä oli seppä ammatiltaan kuitenkin ylempää köyhälistöä niin heidän rahansa eivät riittäneet pojan kalliiseen koulutukseen ja Hamelin jäi ilman luku taitoa ja muita sivistyneitä kirjan oppineiden taitoja kuten ystävänsäkin.
Mutta järkensä leikkasi kuitenkin kuin partaveitsi ja siksi hänet olikin nimetty tämän joukkion johtajaksi loistavien kaupankäynti taitojen ja puhelahjojensa ansiosta.
Mutta Eganin mielestä hän on ollut viimeaikoina tavallista huolestuneemman oloinen, mahtoiko tuo johtua heikosta työ tilanteesta vaiko mistä sitä Egan ei osannut sanoa.
Guido havaitsi Ystävänsä tämän astuessa sisään ja vinkkasi tälle, joka tarkoitti yhtä olutta myös hänelle. Hamelin heilautti kättään rennosti myöntymyksen merkiksi ja jatkoi matkaa kohti kanta pöytää.
pistäkääpä ilmoa kannattaako jatkaa näiden herrojen seikkailusta kertovaa tarinaa
huomasin omat kirjan oppineen taitoni kovin vajavaisiksi joten tämän parempaa siitä en nyt osaa muokata*Kirotut äidin kielen tunnit kiinnostivat justiinsa niin paljon* olen kovin pahoillani mutta toivon että siitä saa tolkun ja ehkäpä myös mukavan luku hetken:)
Hän alkoi jo elättää aatteita siitä, että hänen uravalintansa ruveta aarteenmetsästäjäksi oli ollut virhe, noin puoli vuotta sitten hänen vanhempiensa menehdyttyä tulipalossa.
Eganin oli ollut silloin pakko alkaa tienata rahaa jotta saisi maksettua ruokansa ja nämä niin kovin hyvän makuiset puolikkaan omenan kellareissa rakkaudella kypsytetyt mallasoluet.
Hänen kaksi hieman vanhempaa lapsuuden ystäväänsä Hamelin LIch ja Guido Meyer olivat tehneet saman ura valinnan hieman aiemmin. Joten Eganista idea ruveta aarteenmetsästäjäksi oli tuntunut siinä elämän tilanteessa jollain tavoin turvalliselta.
Mutta nyt kun hän katsoi itseään rääsyissä pahan hajuisena ja mietti saavuttamiaan asioita tänä aikana lista jäi kovin lyhyeksi, oikeastaan halvimpien varusteiden hankinnan lisäksi hän ei ollut saanut kasvatettua muuta kuin mahaansa liiallisen oluen juonnin myötä.
Noina lukuisina päivinä oli kulunut useita tuoppeja kun nämä kumppanit olivat istuneet omenassa odotellen toimeksi antoa tai kuulakseen jonkun letkauttavan puoli vahingossa jonkun hyvän vinkin runsaasta haudasta mutta turha toivo.
Egan oli ollut liittyessään porukkaan hyvävartaloinen komeakasvoinen lammaspaimenen poika, joka sai monet seudun nuorikot läkähtymään.
*Terve vanha kuoma* Kuului iloinen tervehdys se oli Guidon kirkas heleä ääni.
Egan kääntyi katsomaan ystäväänsä laiskasti ikään kuin oli juonut montakin tuoppia.
Guido käveli läpi salin ja tervehti tuttujaan joita riitti kyllästymiseen asti, voisi sanoa että Guido hoiti heidän porukkansa suhdetoimintaa ja järjesti tarvittavia papereita ja muuta materiaalia mitä he kulloinkin tarvitsivat. Egan ajatteli häntä katsoessaan että Guidossa olisi luihun ruumiin rakenteensa perusteella todella hyvää ainesta varkaaksi, ja kun tunnetaan hänen eityisen näppärät sormensa varsinkin lukkoja avatessa.
Mutta tuo pirteys ja elämän ilo pakottivat hänet olemaan äänessä lähes koko ajan, mutta kyllä Eganin vanhemmasta ystävästä löytyi aarteenmetsästäjän ja varkaankin luihumpi puoli, mutta tuo synkempi muoto sai hänestä otteen vain hetkeksi kunnes hänen oli pakko päästää loputonta energiaa ulos yleensä juttelemalla taukoamatta.
Lopulta Guido saavutti heidän vakio pöydäksi muodostuneen nurkkauksen Puolikkaan omenan majatalon takaosassa.
*Mitä kuuluu tälle kauniille illalle oi yhtä pitkä kuin leveä ystäväni* Guido kailotti kovaan ääneen jota läheisen pöydän asiakkaat kääntyivät katsomaan.
Egan vaipui häpeän ja vihan sekaiseen tilaan.
Ja oli tarttua miekkansa kahvaan mutta sai järjen hivenestä kiinni ja mietti että yllättävä miekkaan tarttuminen saattaisi hämmentää Guidon ja ehkä hivauttamaan Egania tikarillaan joka oli aina saatavilla salaman nopeasti. Joten Egan päätti kuitenkin vain tönäistä Guidoa ja luoda vihjaavan katseen.
Jopa Guido tajusi suututtaneensa ystävänsä ja nyt he istuivat hiljaa.
Guido pani merkille Eganin puoliksi syödyn leivän ja vesi mukin ja päätti tehdä sovinnon eleen
*otetaanko tuopilliset? minä tarjoan*. Hän sanoi niin nöyrällä mutta kuitenkin rehdillä ja suoraselkäisellä äänellä kun vain ikinä taisi.
*no tuota*. Egan viivytteli hieman tahallaan jotta Guido saisi hieman ryömiä tuskissaan, ja lopulta kun Egan jo lähes maistoi maltaan suusssaan hän ei voinut vastustaa enää.
*no mikä ettei* Hän sanoi iloisella vilpittömällä äänellä ja samassa tästä onnistuneesta sovinnon eleestä Guido kimposi tiskiä kohti ja Egan jäi odottelemaan malttamattomana vasta valutettua vaahtoavaa tammitynnyrien elämän nestettä.
Siinä hänen istuessaan Nuori mies huomasi varjoista kävelevän kohti majataloa tutun hahmon, ja lopulta kun se saavutti Puolikkaan omenan pääoven vieressä riippuvan lyhdyn valokeilan Egan tunnisti kulkijan varmasti Hameliniksi.
Tuo pitkä ja rauhallinen mies luonteeltaan astui sisään ajatuksissaan kuten tavallista. Pohtien miten hän ja kaksi ystäväänsä saisivat kehnon aarteenmetsästäjän uransa nousuun. Hänet tunnetaan työläisten piireissä varsinaisena älykkönä ja oli voinut edetä järjen lahjojensa ansiosta pitkällekkin elämässään, mutta ilman koulutusta hänen kohtalonsa on tähtiin kirjoitettu. Koska hänen isänsä oli seppä ammatiltaan kuitenkin ylempää köyhälistöä niin heidän rahansa eivät riittäneet pojan kalliiseen koulutukseen ja Hamelin jäi ilman luku taitoa ja muita sivistyneitä kirjan oppineiden taitoja kuten ystävänsäkin.
Mutta järkensä leikkasi kuitenkin kuin partaveitsi ja siksi hänet olikin nimetty tämän joukkion johtajaksi loistavien kaupankäynti taitojen ja puhelahjojensa ansiosta.
Mutta Eganin mielestä hän on ollut viimeaikoina tavallista huolestuneemman oloinen, mahtoiko tuo johtua heikosta työ tilanteesta vaiko mistä sitä Egan ei osannut sanoa.
Guido havaitsi Ystävänsä tämän astuessa sisään ja vinkkasi tälle, joka tarkoitti yhtä olutta myös hänelle. Hamelin heilautti kättään rennosti myöntymyksen merkiksi ja jatkoi matkaa kohti kanta pöytää.
pistäkääpä ilmoa kannattaako jatkaa näiden herrojen seikkailusta kertovaa tarinaa
huomasin omat kirjan oppineen taitoni kovin vajavaisiksi joten tämän parempaa siitä en nyt osaa muokata*Kirotut äidin kielen tunnit kiinnostivat justiinsa niin paljon* olen kovin pahoillani mutta toivon että siitä saa tolkun ja ehkäpä myös mukavan luku hetken:)