FB:Kauhua: Riivattu - prologi
Lähetetty: Su 05.02.2006 15:10
Sain vihdoinkin hieman tulta noin puoli vuotta hyllyllä olleeseen kirjoitusprojektiini, ja samalla potkua pyöriä sotussa.
Tarina koittaa kovasti olla kauhua, joka ei valitettavasti kovinkaan suuresti selviä tästä ensimmäisestä osasta, mutta sitä on odotettavissa vahvasti jatkossa. Mutta ilman sen enempiä puheita tarinan kimppuun.
---------
Tummanpuhuva hahmo pyörii ihmismiehen ympärillä. Miehen olo on erittäin tukala ja ahdistunut. Hahmo kuiskailee jotain, ilmeisesti puhuen hänelle, mutta hän ei pysty erottamaan sanoja.
Mies ja tummanpuhuva hahmo liikkuvat, ilman säännönmukaista suuntaa tai nopeutta. Ympäristö tuntuu kuin paksulta puurolta, joka on sumeaa. Mies erottaa, että ympäristö on tuliperäistä, harmaanruskeaa kivikkoa, mutta kaikki muut yksityiskohdat ovat erottumattomissa. Mies näkee itsensä ja hahmon terävästi.
Tummanpuhuva hahmo on silti yliluonnollisen piirteetön. Aivan kuin hän olisi vain tumma läikkä piirtyneenä ilmaan.
Mies kuuntelee, mitä hahmo kuiskii, mutta sanat ovat yhä pelkkää sihisevää, kauhistuttavaa mutinaa. Hänestä tuntuu erittäin epämukavalta. Hahmo vaikuttaa ilmeisen pahantahtoiselta.
Hahmo tulee lähemmäksi. Mies erottaa hahmon yllä jonkinlaisen tumman, ruskehtavan viitan, jossa on tahroja. Tahrat näyttävät epäilyttävästi vereltä.
Yhtäkkiä mies tuntee, kuinka nopeus kiihtyy, ja pian olio katoaa hänen näköpiiristään. Mies putoaa läpi kivikkoisen maan.
Mies hätkähtää hereille. Hänen kalpea ihonsa on hien kostuttama. Hän makaa alasti kivilattialla. Hänellä on erittäin kylmä. Hänen sormensa tuntuvat jäykiltä, ja hänen päähänsä koskee.
Mies nousee ylös. -Missä minä olen? Kuka minä olen? Miksi olen alasti tässä huoneessa?, hän ajattelee.
Hän katselee ympärilleen. Huone on kokonaan kivinen, ja lattialla on eläimen turkista tehty matto. Seinillä on maalauksia, joiden aiheena on lähinnä taistelut ja sodat.
Huoneen perällä on tukevan näköinen puinen pöytä, jonka päällä on lähes loppuunpalanut kynttilä, joka luo lohdutonta valoa ikkunattomaan huoneeseen. Pöydän vieressä on ovi. Pöydän edessä on tuoli, ja tuolin päälle on heitetty vaatteita, ja nahkainen saapaspari lojuu lattialla tuolin alla.
Hän kävelee huoneen perälle ja pukeutuu. Vaatteet ja kengät tuntuvat sopivan hänelle hyvin. -Ehkäpä nämä vaatteet on minun?, hän miettii.
Hän astelee ovelle ja koittaa kahvaa. se antaa myöten ja ovi aukenee. Oven takaa paljastuu käytävä, joka jatkuu vasemmalle ja oikealle. Suoraan oven edessä on ikkuna, josta näkyy ulos. Ulkona on varhainen aamu. Usva vetäytyy hitaasti, lähes huomaamattomasti syvälle vihreän ja eloisan metsän kätköihin. Miehestä tuntuu, kuin tuo usva koittaisi piiloutua hänen katseeltaan.
Mies katselee ulos, raapien samalla karheaa parransänkeään. - Mitä helvettiä minä teen täällä?, hän miettii. Hän antaa aamun ensimmäisten auringonsäteiden lämmittää hänen kylmästä yhä kankeaa kehoaan.
Tuloksettoman pohdinnan jälkeen hän päättää tutkia rakennusta. Noin puolen tunnin kuljeskelun jälkeen hänelle selviää, että rakennus on pienimuotoinen linnoitus. Hän löytää rakennuksesta useita kymmeniä huoneita kolmesta eri kerroksesta, joista yksi on maanalainen kerros. Ylimmästä kerroksesta hän löytää lähinnä makuu-ja vierashuoneita, ensimmäisestä kerroksesta työ-, oleskelu-, ruokailu- ja keittiötiloja. Maanalaisessa kerroksesta löytyy ruokakellari sekä useita varastohuoneita. Linnoitus vaikuttaa olevan täysin hylätty. Kuitenkin talosta on havaittavissa paljonkin merkkejä asutuksesta; petaamattomat sängyt huoneissa, likaiset astiat keittiössä...
-Missä kaikki ovat? Ja miksi minä olen täällä yksin?, hän miettii. -Ehkäpä ihmiset ovat lähteneet metsästämään tai asioimaan jossain kaupungissa, hän jatkaa ajatustaan. -Mutta se ei selitä, miksi minä olen täällä yksin. Ja miksi minä en muista mitään?, hän ajattelee. Mietteliäänä hän järsii kuivahtanutta leipää linnoituksen ruokasalissa. Tulokseton ajattelutyö alkaa ahdistaa häntä, ja hän päättää tutkia, mitä linnoituksen ympäröivästä luonnosta löytyy.
---------
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.
Tarina koittaa kovasti olla kauhua, joka ei valitettavasti kovinkaan suuresti selviä tästä ensimmäisestä osasta, mutta sitä on odotettavissa vahvasti jatkossa. Mutta ilman sen enempiä puheita tarinan kimppuun.
---------
Tummanpuhuva hahmo pyörii ihmismiehen ympärillä. Miehen olo on erittäin tukala ja ahdistunut. Hahmo kuiskailee jotain, ilmeisesti puhuen hänelle, mutta hän ei pysty erottamaan sanoja.
Mies ja tummanpuhuva hahmo liikkuvat, ilman säännönmukaista suuntaa tai nopeutta. Ympäristö tuntuu kuin paksulta puurolta, joka on sumeaa. Mies erottaa, että ympäristö on tuliperäistä, harmaanruskeaa kivikkoa, mutta kaikki muut yksityiskohdat ovat erottumattomissa. Mies näkee itsensä ja hahmon terävästi.
Tummanpuhuva hahmo on silti yliluonnollisen piirteetön. Aivan kuin hän olisi vain tumma läikkä piirtyneenä ilmaan.
Mies kuuntelee, mitä hahmo kuiskii, mutta sanat ovat yhä pelkkää sihisevää, kauhistuttavaa mutinaa. Hänestä tuntuu erittäin epämukavalta. Hahmo vaikuttaa ilmeisen pahantahtoiselta.
Hahmo tulee lähemmäksi. Mies erottaa hahmon yllä jonkinlaisen tumman, ruskehtavan viitan, jossa on tahroja. Tahrat näyttävät epäilyttävästi vereltä.
Yhtäkkiä mies tuntee, kuinka nopeus kiihtyy, ja pian olio katoaa hänen näköpiiristään. Mies putoaa läpi kivikkoisen maan.
Mies hätkähtää hereille. Hänen kalpea ihonsa on hien kostuttama. Hän makaa alasti kivilattialla. Hänellä on erittäin kylmä. Hänen sormensa tuntuvat jäykiltä, ja hänen päähänsä koskee.
Mies nousee ylös. -Missä minä olen? Kuka minä olen? Miksi olen alasti tässä huoneessa?, hän ajattelee.
Hän katselee ympärilleen. Huone on kokonaan kivinen, ja lattialla on eläimen turkista tehty matto. Seinillä on maalauksia, joiden aiheena on lähinnä taistelut ja sodat.
Huoneen perällä on tukevan näköinen puinen pöytä, jonka päällä on lähes loppuunpalanut kynttilä, joka luo lohdutonta valoa ikkunattomaan huoneeseen. Pöydän vieressä on ovi. Pöydän edessä on tuoli, ja tuolin päälle on heitetty vaatteita, ja nahkainen saapaspari lojuu lattialla tuolin alla.
Hän kävelee huoneen perälle ja pukeutuu. Vaatteet ja kengät tuntuvat sopivan hänelle hyvin. -Ehkäpä nämä vaatteet on minun?, hän miettii.
Hän astelee ovelle ja koittaa kahvaa. se antaa myöten ja ovi aukenee. Oven takaa paljastuu käytävä, joka jatkuu vasemmalle ja oikealle. Suoraan oven edessä on ikkuna, josta näkyy ulos. Ulkona on varhainen aamu. Usva vetäytyy hitaasti, lähes huomaamattomasti syvälle vihreän ja eloisan metsän kätköihin. Miehestä tuntuu, kuin tuo usva koittaisi piiloutua hänen katseeltaan.
Mies katselee ulos, raapien samalla karheaa parransänkeään. - Mitä helvettiä minä teen täällä?, hän miettii. Hän antaa aamun ensimmäisten auringonsäteiden lämmittää hänen kylmästä yhä kankeaa kehoaan.
Tuloksettoman pohdinnan jälkeen hän päättää tutkia rakennusta. Noin puolen tunnin kuljeskelun jälkeen hänelle selviää, että rakennus on pienimuotoinen linnoitus. Hän löytää rakennuksesta useita kymmeniä huoneita kolmesta eri kerroksesta, joista yksi on maanalainen kerros. Ylimmästä kerroksesta hän löytää lähinnä makuu-ja vierashuoneita, ensimmäisestä kerroksesta työ-, oleskelu-, ruokailu- ja keittiötiloja. Maanalaisessa kerroksesta löytyy ruokakellari sekä useita varastohuoneita. Linnoitus vaikuttaa olevan täysin hylätty. Kuitenkin talosta on havaittavissa paljonkin merkkejä asutuksesta; petaamattomat sängyt huoneissa, likaiset astiat keittiössä...
-Missä kaikki ovat? Ja miksi minä olen täällä yksin?, hän miettii. -Ehkäpä ihmiset ovat lähteneet metsästämään tai asioimaan jossain kaupungissa, hän jatkaa ajatustaan. -Mutta se ei selitä, miksi minä olen täällä yksin. Ja miksi minä en muista mitään?, hän ajattelee. Mietteliäänä hän järsii kuivahtanutta leipää linnoituksen ruokasalissa. Tulokseton ajattelutyö alkaa ahdistaa häntä, ja hän päättää tutkia, mitä linnoituksen ympäröivästä luonnosta löytyy.
---------
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.