Hyviä pointteja puoleen ja toiseen, mutta kuuluuko tämä keskustelu enää 40k: Perusteet -osioon?
Lisäisin vielä pari huonoa puolta BA:lle, jotka unohdin jostain syystä kirjoittaa:
- Huonommat komentoryhmät (neljän kirjastotädin FotA/FotD point denial armeijat puuttuvat)
- Nopeammat mutta heikommat terminaattorit (viittaan tällä mahdollisuuteen menettää kallis termu Death Companyyn)
Tom_Gore kirjoitti:Maastontäyteisellä kentällä verienkelit ovat nannaa (niinkuin muutkin lähistelevät armeijat). Avoimella ovat lähinnä tykinruokaa.
Siksipä (määräämättömän kokoisilla ja muotoisilla) drop podeilla onkin hyvä sikailla.
Tom_Gore kirjoitti:
Valitettavan usein turneissa maastoa on liian vähän jotta tällainen lähisarmeija pärjäisi.
Valitettavan usein mariinit ovat nyyppiä korjaan herrasmiespelaajia, jotka eivät koske juustoon pitkällä tikullakaan. He uskovat GW:n matraan, että power armour, boltteri ja 6" mateleva nappula on 40k:n kovin tappokone.
Kaikille lienee selvää, että tähtikanuunahelvetit, area terrainin takana piilottelevat lätynheittäjät, suitit ja CTM-vyperit sekä demonipommi -juustot repivät kaikki vähemmän viritetyt listat menen tullen ja palatessa.
The Captain kirjoitti:
SHP on nykyään vain huonompi versio vanilla-chaplainista.
Artificer armouri päälle, kuuma mopo alle ja eikun ajamaan rallia ympäri pelikenttää...
The Captain kirjoitti:
Mitä sillä nopeudella tekee, kun sieltä ei pääse samalla vuorolla edes ulos? Ja hintaan sisältyy automaattinen itsetuhomekanismi.
Viittaan Black rage sääntöön, eihän niitä super-charged engineitä käytä kuin rhinorushiin rahansa upottaneet pelaajat, jos hekään. Joka kuudes yksikkö liikkuu d6 enemmän joka kierros. Tämä on erityisen merkittävää podaaville dredeille. Lisäksi tosimiehet väittävät tietysti, että podista disembarkkaamisen jälkeen voi (hyvällä tuurilla) vielä consolidoija lähitaisteluun.
The Captain kirjoitti:
Mahdollisuus kuuteen podaavaan dreadiin, joista kolme on liian kalliita ja liian huonoja furiosoja.
Millä mittapuulla (podaava) furisojo on liian kallis? Sen tulivoima on käytännössä sama kuin vanilladredillä, jolla on multimelta. Jos nyt halutaan lähteä vertailemaan assault kanuunan ja meltagunin eroja, niin assault cannon on kyllä tehokkaampi suurinta osaa yksiköitä vastaan, mutta rikkinäiset yksiköt kuten taukkien suitit, yksinäiset IC:t, CSM obliteraattorit, necroneiden monoliitit ja muut raskaat tankit kaatuvat paremmin meltaguniin. Lisäksi tosimies sniputtaa erikoismiehet ryhmistä pois meltagunin lyhyttä kantomatkaa hyväksikäyttämällä.
The Captain kirjoitti:
Töpöllä on liian vähän hyökkäyksiä ja se on liian altis hidden fisteille ollakseen minkään maailman lähiskone.
Jos vastustajalla on
tarpeeksi hidden fistejä, hän on
a) nyyppämariinipelaaja, joka on päättänyt lisätä ryhmiensä pistehintaa, ilman että kestokyky tai tulivoima kasvavat.
b) örkkipelaaja, joiden armeijat kaatuvat podaaviin heavy flamereihin.
Mikä kummasta fluffiarmeijasta me nyt keskustelemme?
The Captain kirjoitti:
Tulituen epävakaus on paha asia, kun ampuminen on nykyedikassa niin merkityksellistä.
Nykyedikassa homman nimi on point denial, niin kuin kaikissa GW:n peleissä. Jos vastustaja ei voi ampua podaavaa/area terrainin takana piileskelevää armeijaasi, se on äärettömän kestävä.