Ikivalitun paluu (osa.1) LUKOTTAKAA!!!!
Lähetetty: Ti 14.02.2006 20:30
Prologi:
On viisivuotta suuresta taistelusta ja Middenheimin elämä on palautunut normaaliksi. Suurin osa tuhosta on palautettu muotoon ennen sitä.
Mutta yhä yksi asia saa koko Empiren pelkäämään, hänen nimensä on Archon lopunherra. Elämä on ollut myös hyvin rauhallista, mutta rauhaa ei tulisi enää kestämään kauaa...
Luku 1:
Pelon siemen
Musta yö lepää Volgardin kylän yllä, kaikki nukkuvat lukuun ottamatta vartijaa. Hän seisoo aatoksissaan hirsiportin päällä. Hän ajattelee huomista, voi sitä juhlaa kun kylän johtaja täyttää vuosia.
Vartijaa väsyttää, kaikkialla on hiljaista. Vain pienen lapsen itku kuuluu läheisestä talosta. Noin keskiyöllä kuuluu vaunujen ääni, mutta se on vain ruoka kuorma, vartija käy päästämässä vaunut kylään. Vähän sen jälkeen hän nukahtaa.
Luku 2:
Sairaus ei mistään?
Aamulla kun kylän väki nousee ja aamutoimia tehdään, huomataan että edellisen yön vartija on kadonnut. Häntä etsittään aikansa, kunnes pidot alkavat. Ketään ei oikeasti kiinnosta vartijan kohtalo, se on vain muodollisuus yrittää etsiä kyläläistä. Kylän johtaja ei pidä mitään puhetta vaan pyytää kaikki pöytään, se onkin nopeasti tyhjä. Muutaman tunnin kuluttua alkaa yksi jos toinenkin valittaa pahaa oloa. Osa jopa pyörtyy illemmalla, mutta tämän arvellaan johtuneen ylensyönnistä. "Ei mitään paniikkia, nukutaan yön yli ja huomenna voidaan paremmin." Näin lausui kylänjohtaja, joka ei tiennyt, ettei huomista tulisi.
Luku 3:
Tuho leviää
Aamulla pitojen jälkeen, ei enää kaupunkia ollut, tai ainakaan sen asukkeja. He kokivat nyt suurta tuskaa, jonka oli aiheuttanut Nurgle!
Ruoka oli myrkytettyä ja se oli syövyttänyt kyläläiset. Otukset, jota oli ennen kutsuttu ihmisiksi olivat nyt matkalla läheiseen Vulgardiinian kylään. Kylässä oltiin jo tietoisia, siitä mitä oli tapahtunut. Sana oli läetetty keisarille, mutta viestin viejä ei ollut palannut. Toisaalta olihan lähdöstä vasta päivä. Kaikki kylän miekkaan kykenevät miehet olivat portilla kohtaamassa suurta tuhoa.
Luku 4:
Vulgardiinian viimeinen taistelu
Kun Nurglen fanaattiset otukset tulivat esiin, huomasivat kyläläiset heitä johtavan itse ikivalittu. Sama fanaattinen nauru, joka häneltä oli päässyt viisivuotta sitten kuului taas. Hän kannusti Nurglen pedot hyökkäämään. Kylällä ei olisi mahdollisuuksia ja visestiviejä olisi koko Empiren ainoa mahdollisuus...
Jatkoa seuraa
On viisivuotta suuresta taistelusta ja Middenheimin elämä on palautunut normaaliksi. Suurin osa tuhosta on palautettu muotoon ennen sitä.
Mutta yhä yksi asia saa koko Empiren pelkäämään, hänen nimensä on Archon lopunherra. Elämä on ollut myös hyvin rauhallista, mutta rauhaa ei tulisi enää kestämään kauaa...
Luku 1:
Pelon siemen
Musta yö lepää Volgardin kylän yllä, kaikki nukkuvat lukuun ottamatta vartijaa. Hän seisoo aatoksissaan hirsiportin päällä. Hän ajattelee huomista, voi sitä juhlaa kun kylän johtaja täyttää vuosia.
Vartijaa väsyttää, kaikkialla on hiljaista. Vain pienen lapsen itku kuuluu läheisestä talosta. Noin keskiyöllä kuuluu vaunujen ääni, mutta se on vain ruoka kuorma, vartija käy päästämässä vaunut kylään. Vähän sen jälkeen hän nukahtaa.
Luku 2:
Sairaus ei mistään?
Aamulla kun kylän väki nousee ja aamutoimia tehdään, huomataan että edellisen yön vartija on kadonnut. Häntä etsittään aikansa, kunnes pidot alkavat. Ketään ei oikeasti kiinnosta vartijan kohtalo, se on vain muodollisuus yrittää etsiä kyläläistä. Kylän johtaja ei pidä mitään puhetta vaan pyytää kaikki pöytään, se onkin nopeasti tyhjä. Muutaman tunnin kuluttua alkaa yksi jos toinenkin valittaa pahaa oloa. Osa jopa pyörtyy illemmalla, mutta tämän arvellaan johtuneen ylensyönnistä. "Ei mitään paniikkia, nukutaan yön yli ja huomenna voidaan paremmin." Näin lausui kylänjohtaja, joka ei tiennyt, ettei huomista tulisi.
Luku 3:
Tuho leviää
Aamulla pitojen jälkeen, ei enää kaupunkia ollut, tai ainakaan sen asukkeja. He kokivat nyt suurta tuskaa, jonka oli aiheuttanut Nurgle!
Ruoka oli myrkytettyä ja se oli syövyttänyt kyläläiset. Otukset, jota oli ennen kutsuttu ihmisiksi olivat nyt matkalla läheiseen Vulgardiinian kylään. Kylässä oltiin jo tietoisia, siitä mitä oli tapahtunut. Sana oli läetetty keisarille, mutta viestin viejä ei ollut palannut. Toisaalta olihan lähdöstä vasta päivä. Kaikki kylän miekkaan kykenevät miehet olivat portilla kohtaamassa suurta tuhoa.
Luku 4:
Vulgardiinian viimeinen taistelu
Kun Nurglen fanaattiset otukset tulivat esiin, huomasivat kyläläiset heitä johtavan itse ikivalittu. Sama fanaattinen nauru, joka häneltä oli päässyt viisivuotta sitten kuului taas. Hän kannusti Nurglen pedot hyökkäämään. Kylällä ei olisi mahdollisuuksia ja visestiviejä olisi koko Empiren ainoa mahdollisuus...
Jatkoa seuraa