Ikivalitun paluu (osa.1) (leikattu versio) LUKOTTAKAA TÄMÄKI
Lähetetty: Ti 14.02.2006 20:47
Prologi:
On viisivuotta siitä, kun suurin sota kautta aikain oli käyty. Sodassa olivat kaikki osapuolet kärsineet, mutta Middenheim oli vielä pystyssä. Se olisi vain ajan kysymys milloin se olisi taas uhattu. Ihmiset toivoivat olevansa turvassa, se oli vain luulo...
Luku 1:
Pelon siemen
Yö lepäsi Volgardin kylän yllä, kaikki paitsi yö vartija nukkuivat. He eivät olleet tietoisia siitä, kun vartijan päähän iskeentyi nuoli, joka tappoi hänet.
Eivätkä myöskään sitä, kun outo saattue tuli portista. Aamulla kyläläiset ihmettelivät sitä, kun yö vartija oli kadonnut, mutta aikansa etsittyä heidän huomionsa keskittyi kylän johtajan juhliin. Pöydät notkuivat herkkuja ja pöytä oli nopeasti tyhjä. Kummaa oli vain se, että jotkut valittivat pahaa oloa. Mutta tämän arveltiin johtuvan ylensyönnistä.
Luku 2:
Volgardin tuho
Seuraavana aamuna Volgardia ei enää ollut, sen asukkaat olivat tuhonneet kylän ja olivat itse muuttuneet, joksikin mikä ei muistuttanut ihmistä. Nurgle oli saastuttanut ruuan! Läheisessä Mugardan kylässä tuho oltiin huomattu ja sana oli lähetetty keisarille. Kylä ei voisi selvitä tulevasta taistelusta, vaikka kaikki kylän mihet oli aseistettu ei heillä olisi niitä exihmisiä vastaan mitään mahdollisuuksia. Vain sana keisarille voisi pelastaa Empiren. Tällä kylällä ei enää olisi mahdollisuuksia...
Luku 3:
Lopun alku
Kohta sana saattajan lähettämisen jälkeen nousi läheiselle kukkulalle tuttu hahmo. Se ei helpottanut kyläläisten oloa, vaan pahensi sitä.
Kukkulalla sesoi Ikivalittu, Archon. Hän kannusti Nurglen fanaatikko seyraajat tuhoamaan Mugardan portin, sen miehet, naiset ja lapset.
Kylän paikalla oli huomenna vain rauniot. Ikivalittu oli palannut, se oli selvää...
Jatkoa seuraa ja älkää ihmetelkö epäkohtia, tämä oli eka tarinani...
On viisivuotta siitä, kun suurin sota kautta aikain oli käyty. Sodassa olivat kaikki osapuolet kärsineet, mutta Middenheim oli vielä pystyssä. Se olisi vain ajan kysymys milloin se olisi taas uhattu. Ihmiset toivoivat olevansa turvassa, se oli vain luulo...
Luku 1:
Pelon siemen
Yö lepäsi Volgardin kylän yllä, kaikki paitsi yö vartija nukkuivat. He eivät olleet tietoisia siitä, kun vartijan päähän iskeentyi nuoli, joka tappoi hänet.
Eivätkä myöskään sitä, kun outo saattue tuli portista. Aamulla kyläläiset ihmettelivät sitä, kun yö vartija oli kadonnut, mutta aikansa etsittyä heidän huomionsa keskittyi kylän johtajan juhliin. Pöydät notkuivat herkkuja ja pöytä oli nopeasti tyhjä. Kummaa oli vain se, että jotkut valittivat pahaa oloa. Mutta tämän arveltiin johtuvan ylensyönnistä.
Luku 2:
Volgardin tuho
Seuraavana aamuna Volgardia ei enää ollut, sen asukkaat olivat tuhonneet kylän ja olivat itse muuttuneet, joksikin mikä ei muistuttanut ihmistä. Nurgle oli saastuttanut ruuan! Läheisessä Mugardan kylässä tuho oltiin huomattu ja sana oli lähetetty keisarille. Kylä ei voisi selvitä tulevasta taistelusta, vaikka kaikki kylän mihet oli aseistettu ei heillä olisi niitä exihmisiä vastaan mitään mahdollisuuksia. Vain sana keisarille voisi pelastaa Empiren. Tällä kylällä ei enää olisi mahdollisuuksia...
Luku 3:
Lopun alku
Kohta sana saattajan lähettämisen jälkeen nousi läheiselle kukkulalle tuttu hahmo. Se ei helpottanut kyläläisten oloa, vaan pahensi sitä.
Kukkulalla sesoi Ikivalittu, Archon. Hän kannusti Nurglen fanaatikko seyraajat tuhoamaan Mugardan portin, sen miehet, naiset ja lapset.
Kylän paikalla oli huomenna vain rauniot. Ikivalittu oli palannut, se oli selvää...
Jatkoa seuraa ja älkää ihmetelkö epäkohtia, tämä oli eka tarinani...