jaa-a
Lähetetty: Ke 15.02.2006 10:49
Tässä tällainen pikaepisodi orkoidien elämästä. Päähenkilö on Isopomo. (Warboss)
Pari immeisvankia oli päässy karkuun Einarin kätyreiltä ennen kuin hän oli ehtinyt päästhä repimään niiren syrämet poies. Sää oli melkkosen kylmä. Hän yhä mietti tulisko haavasta höyryä jos puukottas sillo. Sitkään hän ei ollu ehthiny saara selvil. Se jurppi.
Hän oli ajanu omalla kaarallaa mehtään ja nähny sen kaiken ite. Hän oli kilauttanu apuvoimii ja pian paikalla oli usseempi poju.
Hän tarkkaili poikhiaan tarkkana. He olivat kaikki hyvvää lössiä ja katkeilleisiin hampaisiin asti aseissa, naamareissa ja vehkeissä. Kutejaki löyty tarpeeks. Hän alkoi selithää tilannet synnynnynnynnäisen tiktaktorin ammattitaiol ja äänel.
"Okhei pojat. Niit on sitte kaks niitä karkuria. Ja ne men tuoho suunttaa. Eka ryhmä tulee mun mukhaan ja se toinen ryhmä, elikkä ryhmä kaks se koukkaa mettästä. Ja siten me otetaan kii ne tontut ja taphetaa ne kaik!!!" Einari mylvi sylki roiskue.
"Miltä ne sitten näyttävät? " kommentoi yksi pojuista.
"Mistä mä sem muka tiän? Me mennää ja hakataa ja poltetaa ja..."
"Okei Einari. " sanhoi sam poju.
-MITÄ?
-Mä sanoin että okei Einari.
-JUMALAUUTA!
Einari nappas pislastaan kii ja napautti pään hajale pojulta. Isku oli vain tappava ja poju kaatu maahan.
"Minä olen ISO EINARI! hän mylvi voimansa tunnossa. "Lähetää menee"
***
Kuti, kranu ja paukku lensi ympäriinsä. Karkkurit olivat olleet aika sitkeitä ja hajautuneet. Onneks Einari tunsi maaston. Hän ties et ne ei pääsis ketjun läpi jolloi ne väistämät menisivät montule mis ne voitaisii kärtsäyttää. Hänen hieno lierikotsansa lensi päästä kudin takia ja hän näki karkkuri. Vihasenahän kollautti tukikaarale.
-Einari täs. Mä löysin ne. Päästkää troglodyytti irti.
-Käskystä. Vapautan alfa-uroksen.
Alaston, harmaa jätti joka heilutti valtavaa moottorisahaa juoksi ulos kaarasta. Kuti lensi ilmas ja iski suoraa haarojen lihaan. Alaston, harmaa jätti kaatui maahan tuskaisasti älähtäe.
-Alfa-uros on maassa. Toistan: Alfa-uros on maassa.
Einari kiros ja uhos ja jatko viskomistaan. Onneks hänel oli vielä erityistehokas annos mukana. Se oli hänen ihramahan pääl ja kulki nimellä "Pummm". Pummm hoitais asiat jahka sinne päästäisii.
***
Poijaat oli kualleet. Soli huon juttu. Einari näki ne kuitenki ja sohais kutin sitä lihavampaa kohti. Liha repeytyi ja immeinen repesi kahtia. Hoikempi immeine käänty kattoon säikkynä.
"Nythä tää vasta alkaa. " Einari ärjy ja hyppäs kohti immeistä.
Immeinen tappel vastaa kovasti ja rauhottu kun kylkkiluut alko rutista hajalle. Einari viskas heikentyneen immeisen irt ja kuul äänekkää slurpsahduksen. Pummm oli pettäny ja sen liekanaru oli immeisen kädes.
"Aiii vit. Perrrrrkele." Einari ähisi ennen kuin valtava räjähdys leikkasi hänen vartalonsa kahteen kappaleeseen. Hiiltynyttä sosetta satoi haavoittuneen ihmisen päälle. Korpraali Müller tiesi hyvin että pelastusjoukko näkisi leimahduksen ja hakisi hänet täältä nopeasti.
Sotaherra Iso Einari oli kuollut, vaikka se ei ollut tapahtunut suunnitelmien mukaisesti.
Pari immeisvankia oli päässy karkuun Einarin kätyreiltä ennen kuin hän oli ehtinyt päästhä repimään niiren syrämet poies. Sää oli melkkosen kylmä. Hän yhä mietti tulisko haavasta höyryä jos puukottas sillo. Sitkään hän ei ollu ehthiny saara selvil. Se jurppi.
Hän oli ajanu omalla kaarallaa mehtään ja nähny sen kaiken ite. Hän oli kilauttanu apuvoimii ja pian paikalla oli usseempi poju.
Hän tarkkaili poikhiaan tarkkana. He olivat kaikki hyvvää lössiä ja katkeilleisiin hampaisiin asti aseissa, naamareissa ja vehkeissä. Kutejaki löyty tarpeeks. Hän alkoi selithää tilannet synnynnynnynnäisen tiktaktorin ammattitaiol ja äänel.
"Okhei pojat. Niit on sitte kaks niitä karkuria. Ja ne men tuoho suunttaa. Eka ryhmä tulee mun mukhaan ja se toinen ryhmä, elikkä ryhmä kaks se koukkaa mettästä. Ja siten me otetaan kii ne tontut ja taphetaa ne kaik!!!" Einari mylvi sylki roiskue.
"Miltä ne sitten näyttävät? " kommentoi yksi pojuista.
"Mistä mä sem muka tiän? Me mennää ja hakataa ja poltetaa ja..."
"Okei Einari. " sanhoi sam poju.
-MITÄ?
-Mä sanoin että okei Einari.
-JUMALAUUTA!
Einari nappas pislastaan kii ja napautti pään hajale pojulta. Isku oli vain tappava ja poju kaatu maahan.
"Minä olen ISO EINARI! hän mylvi voimansa tunnossa. "Lähetää menee"
***
Kuti, kranu ja paukku lensi ympäriinsä. Karkkurit olivat olleet aika sitkeitä ja hajautuneet. Onneks Einari tunsi maaston. Hän ties et ne ei pääsis ketjun läpi jolloi ne väistämät menisivät montule mis ne voitaisii kärtsäyttää. Hänen hieno lierikotsansa lensi päästä kudin takia ja hän näki karkkuri. Vihasenahän kollautti tukikaarale.
-Einari täs. Mä löysin ne. Päästkää troglodyytti irti.
-Käskystä. Vapautan alfa-uroksen.
Alaston, harmaa jätti joka heilutti valtavaa moottorisahaa juoksi ulos kaarasta. Kuti lensi ilmas ja iski suoraa haarojen lihaan. Alaston, harmaa jätti kaatui maahan tuskaisasti älähtäe.
-Alfa-uros on maassa. Toistan: Alfa-uros on maassa.
Einari kiros ja uhos ja jatko viskomistaan. Onneks hänel oli vielä erityistehokas annos mukana. Se oli hänen ihramahan pääl ja kulki nimellä "Pummm". Pummm hoitais asiat jahka sinne päästäisii.
***
Poijaat oli kualleet. Soli huon juttu. Einari näki ne kuitenki ja sohais kutin sitä lihavampaa kohti. Liha repeytyi ja immeinen repesi kahtia. Hoikempi immeine käänty kattoon säikkynä.
"Nythä tää vasta alkaa. " Einari ärjy ja hyppäs kohti immeistä.
Immeinen tappel vastaa kovasti ja rauhottu kun kylkkiluut alko rutista hajalle. Einari viskas heikentyneen immeisen irt ja kuul äänekkää slurpsahduksen. Pummm oli pettäny ja sen liekanaru oli immeisen kädes.
"Aiii vit. Perrrrrkele." Einari ähisi ennen kuin valtava räjähdys leikkasi hänen vartalonsa kahteen kappaleeseen. Hiiltynyttä sosetta satoi haavoittuneen ihmisen päälle. Korpraali Müller tiesi hyvin että pelastusjoukko näkisi leimahduksen ja hakisi hänet täältä nopeasti.
Sotaherra Iso Einari oli kuollut, vaikka se ei ollut tapahtunut suunnitelmien mukaisesti.