Drak'thel, osa 1
Lähetetty: La 18.02.2006 13:58
Prologi on siis tässä
Aamun sarastaessa sumu alkoi jo hälvetä metsästä. Yöllä niin pelottavalta tuntunut metsä oli vähemmän pelottava Auringon paistaessa oranssien, keltaisten ja punaisten lehtien peittämälle polulle. Tummiin pukeutunut joukkio marssi polkua pitkin nopeaan tahtiin. He pysähtyivät pienelle aukiolle ja sytyttivät nuotion.
”Shas'krand, tutki Varjojesi kanssa lähiympäristö. Horanae ja Deranha, tehkää haavoittuneille paarit ja antakaa heille vettä.”, Drak'thel komensi. Varjojen johtaja Shas'krand nyökkäsi, ja 6 kokonaan mustiin viittoihin pukeutuntta soturia lähti pois aukiolta.
”Deshalae, lähetä viesti Tuhon Kynnelle, että meillä on arkullinen arvoesineitä ja kultaa, ja että olemme 2 päivän päästä Schotheimin kalastajakylän liepeillä, meidät pitää hakea sieltä, sillä se on ainoa paikka lähettyvillä johon voi rantautua, muualla rannikko on liian karikkoinen.” Drak'thel kuiskasi siskolleen Deshalaelle, joka mutisi joitain sanoja Mustalla kielellä ja vajosi syvään transsiin. Hetken kuluttua Deshalae suoristautui, ja vastasi veljelleen: ”En saanut Tuhon Kynteen yhteyttä. Magian Tuulet tuntuvat täällä heikkoina, ja häiriö yhteydessä voi johtua siitä. Voi myös olla jokin muu syy, jota en tunne, mutta en siltikään saanut viestiä perille.”
”Eikö Tuhon Kynsi siis tiedä, että olemme tulossa?” Drak'thel kysyi siskoltaan, joka pudisti päätään hitaasti. ”Älä mainitse tästä mitään miehille. Se murskaisi heidän taistelutahtonsa. He saattaisivat jopa ryhtyä kapinaan!” Drak'thel sihahti siskolleen. Drak'thel huomasi hymyn siskonsa huulilla kun hän mainitsi kapinan ja lisäsi: ”Ja jos kapina sattuisi syttymään, sinutkin tapettaisi, olemmehan sukulaisia.”
”No, tämä takaisku ei kuitenkaan muuta mitään, jatkamme matkaa Schotheimiä kohti tästä huolimatta” Drak'thel jatkoi samaan hengenvetoon.
Shas'krand oli kulkenut jo jonkin aikaa tien viertä, kunnes oli kuullut tieltä ääniä ja maastoutunut suuren kuusen juureen. Hetken odotettuaan näki suuren ihmisjoukon kulkevan tiellä. Hän oli katsellut joukkoa jo tovin, kunnes hän huomasi Talabeclandin punavalkoisten univormujen seassa tummiin pukeutuneen hahmon. Hän nousi polvilleen nähdäkseen paremmin. Kun hän tajusi kuka se oli, hän oli huudahtaa ihmetyksestä. Se oli Kalr'dae, Tuhon Kynnen kapteeni, joka oli syystä tai toisesta antautunut ihmisille! Jos Kalr'dae oli antautunut, mitäköhän muulle armeijalle oli tapahtunut? Ajatusten kiitäessä hänen mielensä läpi hän tajusi kuinka näkyvällä paikalla oli, joten hän ei jäänyt kauemmaksi aikaa miettimään asiaa, vaan juoksi takaisin leiriin.
Drak'thel kuuli leiriin johtavalta polulta askelia. Yhtäkkiä polulta juoksi esiin mustiin pukeutunut hahmo. Se oli Shas'krand. Hän juoksi niin nopeasti kuin ehti Drak'thelin luokse ja kuiskasi tälle hengästyneenä: ”Herrani. Keisarikunnan sotilaat ovat kaapanneet Karl'daen. Näin heidän mukanaan myös mustan arkin miehistön lippuja ja heiltä ryöstettyjä aseita”. ”Mitä? Oletko aivan varma näkemästäsi?” Drak'thel kysyi. ”Kyllä herrani” vastasi Shas'krand hiljaa. ”Siinä siis syy miksi Deshalae ei saanut yhteyttä Tuhon Kynteen. Se on tuhottu.”. ”Pitäisikö meidän yrittää pelastaa Karl'dae?” Shas'krand kysyi. ”Ei. Hän on jo apumme ulottumattomissa. Jos Keisarikunnan sotajoukko oli tarpeeksi mahtava tuhoamaan Mustan Arkin, ei meillä ole mitään mahdollisuuksia taistella heitä vastaan. Tästä lähtien olemme omillamme. Meidän pitää päästä Tileaan, siellä ihmiset ovat, miten sen nyt sanoisi, vähemmän rehellisiä kuin täällä. Sieltä saatamme saada laivakyydin takaisin Naggarothiin”. Drak'thel sanoi päättäväisenä. ”Mutta kuka hullu haluaisi viedä meidät Naggarothiin?” ihmetteli Shas'krand. ”Kiitos niiden rikkaiden kauppiaiden jotka ryöstimme, meillä on nyt niin paljon rahaa että saamme kyllä jonkun epätoivoisen merikapteenin viemään meidät kotiin. Mutta ensin meidän pitää kertoa asiasta muille miehille. Älä kerro tästä kenellekään. Ja hae Varjosi takaisin leiriin”.
Jatkoa on kehitteillä, tykkäsitte tai ette
Aamun sarastaessa sumu alkoi jo hälvetä metsästä. Yöllä niin pelottavalta tuntunut metsä oli vähemmän pelottava Auringon paistaessa oranssien, keltaisten ja punaisten lehtien peittämälle polulle. Tummiin pukeutunut joukkio marssi polkua pitkin nopeaan tahtiin. He pysähtyivät pienelle aukiolle ja sytyttivät nuotion.
”Shas'krand, tutki Varjojesi kanssa lähiympäristö. Horanae ja Deranha, tehkää haavoittuneille paarit ja antakaa heille vettä.”, Drak'thel komensi. Varjojen johtaja Shas'krand nyökkäsi, ja 6 kokonaan mustiin viittoihin pukeutuntta soturia lähti pois aukiolta.
”Deshalae, lähetä viesti Tuhon Kynnelle, että meillä on arkullinen arvoesineitä ja kultaa, ja että olemme 2 päivän päästä Schotheimin kalastajakylän liepeillä, meidät pitää hakea sieltä, sillä se on ainoa paikka lähettyvillä johon voi rantautua, muualla rannikko on liian karikkoinen.” Drak'thel kuiskasi siskolleen Deshalaelle, joka mutisi joitain sanoja Mustalla kielellä ja vajosi syvään transsiin. Hetken kuluttua Deshalae suoristautui, ja vastasi veljelleen: ”En saanut Tuhon Kynteen yhteyttä. Magian Tuulet tuntuvat täällä heikkoina, ja häiriö yhteydessä voi johtua siitä. Voi myös olla jokin muu syy, jota en tunne, mutta en siltikään saanut viestiä perille.”
”Eikö Tuhon Kynsi siis tiedä, että olemme tulossa?” Drak'thel kysyi siskoltaan, joka pudisti päätään hitaasti. ”Älä mainitse tästä mitään miehille. Se murskaisi heidän taistelutahtonsa. He saattaisivat jopa ryhtyä kapinaan!” Drak'thel sihahti siskolleen. Drak'thel huomasi hymyn siskonsa huulilla kun hän mainitsi kapinan ja lisäsi: ”Ja jos kapina sattuisi syttymään, sinutkin tapettaisi, olemmehan sukulaisia.”
”No, tämä takaisku ei kuitenkaan muuta mitään, jatkamme matkaa Schotheimiä kohti tästä huolimatta” Drak'thel jatkoi samaan hengenvetoon.
Shas'krand oli kulkenut jo jonkin aikaa tien viertä, kunnes oli kuullut tieltä ääniä ja maastoutunut suuren kuusen juureen. Hetken odotettuaan näki suuren ihmisjoukon kulkevan tiellä. Hän oli katsellut joukkoa jo tovin, kunnes hän huomasi Talabeclandin punavalkoisten univormujen seassa tummiin pukeutuneen hahmon. Hän nousi polvilleen nähdäkseen paremmin. Kun hän tajusi kuka se oli, hän oli huudahtaa ihmetyksestä. Se oli Kalr'dae, Tuhon Kynnen kapteeni, joka oli syystä tai toisesta antautunut ihmisille! Jos Kalr'dae oli antautunut, mitäköhän muulle armeijalle oli tapahtunut? Ajatusten kiitäessä hänen mielensä läpi hän tajusi kuinka näkyvällä paikalla oli, joten hän ei jäänyt kauemmaksi aikaa miettimään asiaa, vaan juoksi takaisin leiriin.
Drak'thel kuuli leiriin johtavalta polulta askelia. Yhtäkkiä polulta juoksi esiin mustiin pukeutunut hahmo. Se oli Shas'krand. Hän juoksi niin nopeasti kuin ehti Drak'thelin luokse ja kuiskasi tälle hengästyneenä: ”Herrani. Keisarikunnan sotilaat ovat kaapanneet Karl'daen. Näin heidän mukanaan myös mustan arkin miehistön lippuja ja heiltä ryöstettyjä aseita”. ”Mitä? Oletko aivan varma näkemästäsi?” Drak'thel kysyi. ”Kyllä herrani” vastasi Shas'krand hiljaa. ”Siinä siis syy miksi Deshalae ei saanut yhteyttä Tuhon Kynteen. Se on tuhottu.”. ”Pitäisikö meidän yrittää pelastaa Karl'dae?” Shas'krand kysyi. ”Ei. Hän on jo apumme ulottumattomissa. Jos Keisarikunnan sotajoukko oli tarpeeksi mahtava tuhoamaan Mustan Arkin, ei meillä ole mitään mahdollisuuksia taistella heitä vastaan. Tästä lähtien olemme omillamme. Meidän pitää päästä Tileaan, siellä ihmiset ovat, miten sen nyt sanoisi, vähemmän rehellisiä kuin täällä. Sieltä saatamme saada laivakyydin takaisin Naggarothiin”. Drak'thel sanoi päättäväisenä. ”Mutta kuka hullu haluaisi viedä meidät Naggarothiin?” ihmetteli Shas'krand. ”Kiitos niiden rikkaiden kauppiaiden jotka ryöstimme, meillä on nyt niin paljon rahaa että saamme kyllä jonkun epätoivoisen merikapteenin viemään meidät kotiin. Mutta ensin meidän pitää kertoa asiasta muille miehille. Älä kerro tästä kenellekään. Ja hae Varjosi takaisin leiriin”.
Jatkoa on kehitteillä, tykkäsitte tai ette
