Sotavasara.net

Yhdeksäs sija. Tavoite oli etten olisi viimeinen, ja top seitsemässä oleminen olisi hyvä suoritus. 50-prosenttinen onnistuminen. Itse tarina on kyllä silkkaa paskaa, mutta haluan kumminkin kiittää sitä äänestäneitä ja kaikkia osallistujia lukuelämyksien tarjoamisesta. Vielä kerran erikoisonnittelut Dalamarille - jos Raamatusta tehdään uusi painos, niin Dalamarin novellin pitäisi olla siellä uutena Ilmestyskirjana.

***

Zach tunsi adrenaliinin jylläävän elimistössään näppäillessään algoritmeja kiivaaseen tahtiin. Pieneen huoneeseen loi valoa ainoastaan kahden datayksikön plasmanäyttöjen aavemainen hohka, joka valaisi koneiden käyttäjien kasvot ja niillä kimaltelevat hikipisarat. Ulkona oli yö, ja Remoniksen asteroidisiirtokunta nukkui viatonta untaan kuin vastasyntynyt lapsi. Mutta lavean tien kulkijat eivät nukkuneet - varsinkaan Zach Nevis ja Ashurst Voss.

Zach oli noin kolmikymmenvuotias pitkä ja laiha mies - kaukaa katsottuna häntä saattoi luulla jonkinlaiseksi ksenomorfiksi, sillä hänen ruumiinrakenteensa oli luonnoton hänen pituuteensa nähden. Kolmen kuunkierron elämisellä pelkällä Melitraxonilla, vitamiini- ja ravintoaineliuksella, oli taatusti jotain tekemistä hänen laihuutensa kanssa. Kolme ampullia päivässä piti hänet työn touhussa, mutta syömättömyys oli laihduttanut hänen langanohueksi.
Voss puolestaan oli elämänsä kunnossa - siinä missä hän oli viettänyt viisitoista vuotta elämästään liki kokonaan tietotekniikan pauloissa, niin nyt hänen täytyi päivittäin juosta Zachin asioilla, lähinnä ostamassa laitonta tavaraa pimeiltä markkinoilta koneille vanhojen osien pimahtaessa. Osat olivat laittomia, kuten triplasmareitittimiä tai signaalinhäirintäyksikköjä, mutta niin olivat ostajatkin.

Zach Nevis ja Ashurst Voss, Imperiumin etsityimmät tietoturvarikolliset. Kumpikin etsintäkuulutettu kavalluksista, petoksista, tietomurroista, salaisten tietojen kauppaamisesta ja yksityisyysrikoksista liki kymmenessä järjestelmässä. Heidän viimeisin tempauksensa järjesti erään planetaarikuvernöörin, Vossin omien sanojen mukaan, "helvetin suureen kuseen" lamauttamalla planeetan puolustusverkon kuudeksi vuorokaudeksi. Kuin onnettomana yhteensattumana lähiplaneetan örkkiklaani hyökkäsi planeetalle verkon ollessa alhaalla. Arviolta seitsemän miljoonaa siviiliä oli kuollut kun örkit viimein lyötiin, mutta myös asevoimien tappiot olivat valtavat. Ylemmät tahot vaativat kuvernööriltä tilitystä, jonka jälkeen tämä oli vainonnut krakkerikaksikkoa hellittämättä. Nyt krakkerit olivat olleet maan alla noin kahdeksan kuukautta, ja virkavalta oli hieman höllännyt otettaan takaa-ajossa. Syrjäisessä asteroidisiirtokunnassa oli melko rauhallista viime kuukausiin nähden.

Voss asteli edestakaisin kujalla lähellä pesäpaikkaansa. Mokoma on myöhässä, hän ajatteli ja polkaisi turhautuneena kivenmurikan pois tieltään jatkaessaan hermostunutta käyskentelyään. Samassa kujan toiseen päähän ilmestyi tumma hahmo, joka käveli Vossin vierelle, ojensi tälle paketin ja kuiskasi metallisella äänellään:
"Isäntä odottaa maksua huomiseen mennessä."
Voss sujautti kooltaan noin lapsen kämmenen kokoisen paketin nukkavierun kaapunsa povitaskuun ja hymähti: "Älä huoli. Isäntäsi saa kyllä rahansa. Tämä pikku vekotin maksaa itsensä tuhatkertaisesti takaisin."

"Toimi nyt", Zach mutisi ja pyyhki hikeä kasvoiltaan. Näytölle oli ilmestynyt asennusikkuna, joka osoitti asennuksen olevan valmis. Zachin sormet suorastaan lensivät näppäimistöllä yksinäisten komentojen ilmestyessä kuvaruudulle.

+++ ESIVALMISTELU KÄYNNISSÄ. VALMIINA OTTAMAAN YHTEYS ETÄPALVELIMEEN +++

Zach hymyili - kuukausien koodaaminen ei ollut mennyt hukkaan. Nyt oli vain odotettava Ashurstin paluuta, ja homma voisi alkaa. Viimeinen keikka mikä heidän pitäisi ikinä tehdä.

"Tää ei oo ainoostaan hyvä, vaan paras", kauppias hehkutti varikkopihallansa erästä kolmen hengen sukkulaa, joka lievästi sanottuna näytti parhaat päivänsä palvelleelta. Voss pudisti päätään:
"Onko se nopea?", hän kysyi epäluuloisena. Vanha kauppias taputti sukkulan nokkaa ja naurahti:
"Tää kultsi on nopein sukkula minkä sää tältä asteroidilta löydät - lähimmälle planeetalle tällä pääsee viikon sisään."
"Ei huono. Kuinka nopeasti tällä pääsee Damoklekselle?", Voss kysyi, uteliaisuus heränneenä.
"Eh? Mitä sä siellä? Sinne on matkaa ihan hitosti, eikä se ole sitä näiden nurkkien vakain...", kauppias ehti aloittaa hieman häkeltyneenä, kunnes Voss toisti kysymyksensä tiukempaan sävyyn:
"Älä pakota minua toistamaan itseäni enää, vaan vastaa kysymykseen"
Kauppias raapi hermostuneena päätään, miettiessään kuumeisesti vastausta kysymykseen:
"No tota joo, sinne on semmonen suunnilleen kolmannes sektorinleveyttä matkaa, eli isoimmalla matkanopeudella suunnilleen puolitoista kuukautta. Mut happitankit ei riitä kun päälle viikoks."
Voss ei aikaillut, vaan kaivoi taskustaan digitaalista valuuttaa sisällään pitäviä levykkeitä:
"Paljon pyydät tästä?"
"Sukkula ja vakiotankit lähtee kahdellakymmenellä", kauppias sanoi lyhyen kiusallisen hiljaisuuden päätteeksi. Voss ei luovuttanut, vaan alkoi tinkiä tavalliseen tapaansa:
"Aikansa eläneestä purkista kaksikymppiä? Saat tuosta ja kuudesta ekstratankista viisitoista."
"Yritätkö sä saada mut perikatoon? Kamoon, mä sentään jeesasin sua sen sun edellisen ajokin kanituksessa. Ilman mua lain koura olis yllyttänyt sut pelkästään sen romun rekisterin kautta!"
"Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minä että se alus, joka sattui olemaan viiden tällaisen veroinen", Voss tuhahti ja osoitti kiistan kohdetta, "ei ollut ikinä rekisteriä nähnytkään. Siitä saimme vaan tarvittavan pesämunan, että pääsimme maan alle Zachin kanssa. Viisitoista tästä ja tankeista on reilu vastapalvelus siitä kympistä jonka maksoit huippualuksestani viime kerralla."
Sukkulakauppias ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta myöntyi hieman:
"Okei okei. Sukkula ja kuus lisätankkia, kaverihintaan, mutta seittemäntoista alle ei mene."
Voss pudisti itsekseen päätään, kaivoi taskustaan stiletin ja asetti sen romupihan omistajan haaroihin. Tämän yrittäessä sopertaa jotain, Voss kuiskasi:
"Kaksitoista ja kulli tallella - ota tai jätä."

Planeetta Remonis, asteroidirenkaan ympäröimä kaasujättiläinen, jonka ilmakehässä piti majaansa paikallinen konekultti. Suurilla painovoiman kumoavilla alustoilla kohosivat valtavat tehdashallit, joissa valmistui koneita Imperiumin armeijoiden käyttöön. Kompleksin keskellä sijaitsevassa kapeassa tornissa sijaitsi hallintokeskus, josta valvottiin tehtaiden toimintaa. Keskuksessa vallitsi hiljaisuus sen ollessa tyhjänä. Yhtäkkiä yksi valvontakoneista kytkeytyi päälle, ja sen sisuksista kuului hiljainen ratina. Näytölle ilmestyi tekstiä:
+++ 2105742.M41 +++
+++ PÄIVÄN AJATUS: VANHURSKAAN UHRAUS EI KOSKAAN KUOLE +++
+++ YHDISTETÄÄN +++ +++ VERKKOYHTEYS AUKI +++
+++ KIRJOITA HAKUEHDOT +++
Näytölle ilmestyivät sanat Animus Machina, selvästi ihmisen käsin kirjoittamana eikä suoraan koneen muistista. Huone pysyi kuitenkin tyhjänä. Uusia komentoja ilmestyi näytölle:
+++ HAKU KÄYNNISSÄ +++ +++ PROSESSOIDAAN TIEDOSTOJA +++
+++ HAKU VALMIS +++
+++ OSUMIA 2 +++
+++ ANIMUS MACHINA PRADATORIUS +++ +++ ANIMUS MACHINA RHINOCEROS +++
+++ LADATAAN AM PRADATORIUS +++
Kului muutama minuutti ilman mitään tapahtumia, kunnes näytölle ilmestyivät viimeiset tekstit:
+++ LATAUS VALMIS +++
+++ YLISTETTY OLKOON OMNISSIAH +++

"Onko se nyt siinä?", Voss kysyi jännityksestä värisevällä äänellä. Zach pysyi vaiti, kunnes nyökkäsi:
"Kyllä. Ota levyke ulos."
Voss tarttui salamannopeasti levykkeeseen joka pilkisti esiin koneen kyljestä. Hänen käsissään oli nyt heidän suurin varkautensa ikinä.
"En oikein seurannut noita sinun koodaushommiasi. Miten taivaiden nimessä sait sen toimimaan?", Voss kysyi ja kääntyi samalla ympäri, nostaen suuren kanisterin lattialta. Zach vastasi sammuttaessaan konetta:
"Väännän rautalangasta - ohjelma toimii eräänlaisena köytenä toisiin järjestelmiin. Se kietoutuu vieraan järjestelmän ympäri ja naamioi itsensä osaksi järjestelmää - näin saan itselleni kaikki järjestelmänvalvojien oikeudet mistä tahansa tarpeeksi nopealta koneelta."
Voss nyökkäili itsekseen ja levitti kanisterin sisältöä ympäri huonetta. Bensiininhaju kipusi heidän sieraimiinsa.
"Miksi aavistan ilmassa leijuvan erään M-alkuisen sanan?", Voss kuitenkin osasi epäillä perinteiseen tapaansa. Zach naurahti, sillä Voss oli osunut naulan kantaan. Hän osoitti konetta:
"Kone on vielä valmiustilassa, ja ohjelmat osittain päällä. Heti kun kone irrottautuu verkosta, niin toisessa päässä alkavat pillit soida", hän sanoi huolestuneen näköiselle toverilleen.
"Ja Konekultit tuntien ne pillit eivät ole mitään karnevaalihuiluja", Voss sanoi.
Kaksikko asteli ovea kohti. Oven ulkopuolella Voss heitti viimeisetkin kanisterin sisällöstä sisälle ja sitten astian perässä. Hän sytytti liekin pieneen sytyttimeensä ja viskasi sen sisälle. Sisätilat roihahtivat hornan lailla liekkeihin kun toverukset lähtivät juoksuun.
"Missä sukkula on?", Zach kysyi huohottaen Vossilta.
"Parisataa metriä, vanhalla laiturilla", tämä vastasi.
"Riittävätkö happitankit maksajien luokse?"
"Niukin naukin Damoklekselle. Meidän pitää ottaa yhteys heihin heti kun pääsemme turvallisille vesille."
Zach pudisti päätään. Matka alukselle oli nopeasti juostu, kun hän lopulta vastasi:
"Ellet satu muistamaan, niin latasimme juuri Predator-sarjan panssarivaunun koneälyn, ja olemme myymässä sitä laittomalle ksenolajille. Tällä reissulla ei taideta turvallisia vesiä tuntea."
Voss avasi sukkulan sisään johtavan takana sijaitsevan oven ja syöksähti pilotin istuimelle:
"Noh, Suurempi Hyvä maksaa hyvin. Ja ainakin lähtö tulee näyttävästi, jos niikseen tulee."

***

Haukkukaa nyt sydämienne kyllyydestä. Tasonpudotos oli kyllä melkoinen sitten Matkustajan, joka oli IMO kyllä aika kuraa sekin (mitä nyt voitti tarinakisan )...

Aivan loistava tarina. jos tämä pääsi vain 9.sijalle haluaisin todella nähdä millainen tarina sen kisan voitti

QQ3 kirjoitti:haluaisin todella nähdä millainen tarina sen kisan voitti

Käyppäs katsomassa sitä äänestysketjua. Sieltä löytyvät tulokset ja tarinat, ainakin toistaiseksi.


Tarinasta: itse en äänestänyt tätä. Rehellisyyden nimissä en olisi äänestänyt vaikka valitsemiani top3 tarinoita ei olisi kirjoitettukaan.
Dialogia on paljon. En pitänyt dialogista, joten suuri osa tarinasta meni näin kohdallani hukkaan. Hahmot olivat ihan mielenkiintoisen erilaisia aihepiiriin nähden, mutta toisaalta melko kliseisiä pikkurikollisia. Etenkin se hakkerikaveri. Mutta eihän kliseisyyskään aina huono asia ole.
Juonihuippukin oli loppujenlopuksi aika lattea. Ehkä se johtuu huonosta taustatarinan tuntemuksesta tai jostain, mutta minua ei säväyttänyt.

En edelleenkään halua kuulostaa ilkeältä, mutta Matkustajan jälkeen olisin odottanut jotain .. no.. parempaa. Muistaakseni en ole lukenut muita tekstejäsi. Ja ellet ole kirjoittanut mitään sitten edellisen kisan, niin ymmärrän ongelman.

pamp-pu kirjoitti:Haukkukaa nyt sydämienne kyllyydestä.

Sydämeni ei kyltynyt, mutta toivottavasti ymmärrät mitä ajan takaa.

Scoundrel kirjoitti:Ja ellet ole kirjoittanut mitään sitten edellisen kisan, niin ymmärrän ongelman.

I had a dog and his name was... Bingo!

:)

Tarina oli todella sujuva. Alkoikin "jännän erilaisen mielenkiintoisesti", kuten olin muistiinpanoihin kirjoittanut. Loppu oli kieltämättä vähän töksähtävä, tätä olisi lukenut mielellään pitempäänkin. Mutta isoin miinus tuli siitä, että se ei oikein tuntunut 40k:lta (Viikate nillittää pamp-pulle 40k-fluffista Tarinakisan jälkipuinneissa Part II ). Siinä ei ollut tarpeeksi sitä "pimeä keskiaika tulevaisuudessa" meininkiä, konekultteja sun muita. Eli kaltaiseni fluffinatsi ei oikein saanut sitä 40k-tunnelmaa päälle tätä lukiessaan. Joo.Objektiivisesti pahin ongelma oli tosiaan tuo tarinan lyhyys, se oli muuten varsin hyvin kirjoitettu.