Sotavasara.net

Olen juuri maalannut ensimmäiset figuni ja tuli pulma. Mikä olisi paras keino lisätä varjoja noihin ukkoihini? Olen hiukan hakusessa niiden suhteen.

Keinoja on monia, aloittelijaystävällisimmät lienevät vaaleammalla värillä suoritettu kuivaharjaus tai ohennetulla, tummemalla värillä (tai vaihtoehtoisesti musteella) tehty "väripesu".

Netistä löytyy roppakaupalla maalausoppaita, google käyttöön.

Harmi vaan että suurimmat osat näistä natin ohjeista ovat monimutkaisia ja aika elitisti tavaraa. AInakin mitä minä olen löytänyt.

Minä käyttäisin inkkiä taikka perus color washia.

Itse pidän inkistä enemmän.

Ensinnäkin, älä kuuntele erilaisia höpinöitä kuivaharjauksen ja washien aloittelijaystävällisyydestä, kuinka soveltuvat hyvin pelifiguihin tms. Äläkä etenkään muodosta blendauksesta peikkoa, vaikka noita kahta muuta suositeltaisiin jatkuvalla syötöllä.

Etenkin drybrushin suosion suhteen toteaisin, että tässä ollaan kierouduttu yrittäessä mennä siitä mistä aita on matalin - ja upotettu jalka samaa tietä lantakasaan, kun vähän sivummalta (ja vain lievästi korkeammalta) mentäessä oltaisiin päästy puhtain jaloin. Drybrushaus (Kuivaharjaus) perustuu siis siihen, että siveltimestä sivellään ensin lähes kaikki maali talouspaperiin, jonka jälkeen siveltimellä sivellään korostettavan pinnan ylitse ja maalia jää näin vain koholla oleviin kohtiin. Tekniikka tunnetaan myös siveltimen turmana, koska siveltimet menevät kuivaharjatessa helposti huonoon kuntoon. Kuivaharjauksen suurin ongelma on mielestäni se, ettei se sovellu läheskään kaikille pinnoille ja korostaa usein figun pinnalla olevaa tekstuuria, figun päämuotojen sijasta. Täten drybrushatessa on suositeltavaa yhdistää blendausta mukaan muodossa tai toisessa. Drybrushaus soveltuu yksinään esim. soran maalaukseen, muttei juurikaan muuhun. Blendaukseen yhdistettynä se toimiikin sitten rengashaarniskoissa, turkiksissa, hiuksissa ja muissa pinnoissa, joissa on tekstuuria päällä mutta myös muita muotoja. Toisaalta washeilla voidaan kompensoida melko paljonkin drybrushausta, ellei täysinkin.

Washauksella taas tarkoitetaan siis maalin ohennusta reilusti vedellä ja sen jälkeen maalaamalla koko pinta, jolloin maali valuu syvennöksiin. Ongelmana on kuitenkin helposti sotkuinen ja läikikäskin tulos, jota voidaan lieventää pienentämällä pintajännitystä esim. tipalla saippuaa tai flow improveria. Vaatii minusta useimmiten kuitenkin korjausta blendaustyylillä, koska muuten tulos voi jäädä turhan sottaiseksi ja valkuksi.

Blendaus, nyt päästään asiaan. Eli korostustekniikoiden äiti ja isä, jota käytetään tasosta riippumatta ja joka toimii milteinpä paikassa kuin paikassa, ollen näin joka paikan sorvi. Tietystikin osassa tapauksia voi oikein suoritetut washit tai kuivaharjaukset säästää harmailta hiuksilta, mutta toisin kuin washauksella ja kuivaharjauksella, niin blendauksella onnistuu milteinpä kaikki. Layering on yleisin menetelmä varmastikin, eli kyseessä on yksinkertaisesti maalaus kerroksittain. Joskus jotain tutoriaalia koitin tästäkin vääntää, mutta jäi puolitielle, mutta ehkä nyt kuitenkin muutamasta kuvasta on apua:


Eli tässä tapauksessa olisi ensin maalattu perusväri sinisellä, sitten lisätty hitusen valkoista mukaan, maalattu ensimmäinen korostuskerros ja hitusen pienemmälle pinta-alalle, jolloin perusväriä jää reunoille näkyviin. Sitten on lisätty vielä hitusen lisää valkoita ja maalattu toinen kerros, jonka jälkeen lisätty vielä hitusen ja maalattu kolmas kerros. Hyvin simppeliä, eli muutetaan väriä hitusen ja maalataan sitten niin, että aiemmista kerroksista jää osa näkyviin.


Tässä näkyy mihin "pyritään", eli 1. on punainen ja keltainen vierekkäin, mikä melkoisen aika tökeröltä figussa, mikäli siis olisi näin suuret erot korostuksella ja perusvärillä. 2. taas on jo useampi layeri ja vaihdos käy huomattavasti pehmeämmin (ja figussa tuo olisi jo varsin hyvä), 3. taas on mihin ideaalisesti voitaisiin pyrkiä, mutta ei kannata ottaa stressiä täydelliseen tulokseen pääsyyn. Jo muutamalla layerilla saadaan ihmeitä aikaan.

Alla olevassa kuvassa sitten näkyy, miten homma toimisi vaikkapa viitan poimuissa. Esitetty on highlightin ja shading. Blendauksella itsessään siis tarkoitetaan vain värin muuttumista toiseksi. Valojen&varjojen tuonti figuun voi tapahtua highlightaamalla, jolloin maalataan vaaleammilla sävyillä korostettavat pinnat. Varjostuksessa tehdään päin vastoin, eli tummemmilla sävyillä maalatana paikat, jonne halutaan varjostusta.



Sitten vielä jonkinlainen kuva kun highlighting on suoritettu figuun:


Kestää kenties hitusen aikaa, että oppii hahmottamaan mitä kohti kannatta korostaa ja millaisin askelin kannattaa maalia muuttaa jne. mutta toisaalta samoja ongelmia tulisi muidenkin tekniikoiden suhteen.

Figuun, jossa on maalit paikallaan, saa varjostuksia laittamalla mustaa sinne minne varjoa haluaa.

Kiitos neuvoista

Minusta onkelma blendauksessa on se, ettei tuloksia näy. Minun ja kai monen muunkin aloittelijan silmä ei nää niitä 3-4 laijeriä mitä siinä päällä on jo. Ja mitäs sitten? Miten pystyy maalaamaan kun ei näe edes omaa pensselinjälkeä?

Blendaus on toki ylivertainen laatunsa ja sivellinystävällisyytensä puolesta. Se ei edes ole mitenkään vaikeaa. Sen ainoa heikkous on vaan ihan helvetillinen hitaus, joka varsinkin armeijamaalauksessa aiheuttaa monille harmaita hiuksia.

Perus rank&file mokuja kun tarkastellaan yleensä metrin päästä (pöydällä), ei erkkikään erota niistä enempää kuin sen 3 eri sävyä.

Suosittelen lämpimästi opettelemaan blendauksen jalon taidon, mutta suosittelen myös käyttämään perusrivimosuihin maksimissaan 4 eri sävyä per väri jos haluat saada armeijasi järkevässä ajassa maaleihin.

Characterit, isot möröt ja muut katseenvangitsijat ovatkin sitten ihan toinen juttu...

Tuli yksi tälläinen aidanalitus mieleen: Maalattaessa rank-and-file joukkoja (eli niitä rivissä jamppoja isoissa plokeissa (FaBa)) niin maalaa "kunnolla" (highlightaten tms) eturivin ja laittaa taemmille riveille vain perusvärit, siis highlightaamatta. (En harrasta, mutta olen kuullut käytettävän)

Mutta oikeastaan mikä on tärkeintä on se mitä haluat. Eli jos haluat pöydälle nopeasti pelikäyttöön tarkoitetun armeijan kannatta käyttää ihan eri tekniikoita kuin silloin jos haluat voittaa maalauskilpailun.

Mistä minun mielestäni kannattaa aloittaa on siitä että pyrkii saamaan värit pysymään oikeilla paikoillaan. Ja sitten sotkea vain yksi tai kaksi korostusvärikerrosta (siis mikäli pöytäfiguista on kysymys). Siitä on sitten helppo jatkaa myöhemmin, lisätä muutama välikerros, laittaa inkkiä/washeja, tai vaikka kuinka hirmu smoothit blendit.

Tai sitten jätät pelipöytäfiguvaiheen kokonaan väliin ja ryhdyt netineliittimaalausohejita noudattaen pyrkimään ensivuoden Golden Demoniin.

Drybrushauksen ja inkit jättäisin pois ainakin alkuun. Parempaa jälkeä helpommin saa niitä ilman. Paitsi jos teet vanhaa paskaista metallia, siihen toimii brown inkki kuin zyklon-b.

Hän itse kirjoitti:Minusta onkelma blendauksessa on se, ettei tuloksia näy. Minun ja kai monen muunkin aloittelijan silmä ei nää niitä 3-4 laijeriä mitä siinä päällä on jo. Ja mitäs sitten? Miten pystyy maalaamaan kun ei näe edes omaa pensselinjälkeä?

Tietenkään aluksi ei kannata unelmoida täysin saumattomista blendeistä, vaan erot voivat olla vähän isompiakin, jolloin näkee tuloksenkin varsin selvästi etenkin läheltä, mutta kaukaa tulos on saumattomampi. Mikäli tarvitsee näyttää kaukaa hyvältä, niin rajumpi kontrasti on eduksi ja blendaamalla saadaan tämä aikaiseksi mielestäni varsin tehokkaasti.

Tom_Gore kirjoitti:Blendaus on toki ylivertainen laatunsa ja sivellinystävällisyytensä puolesta. Se ei edes ole mitenkään vaikeaa. Sen ainoa heikkous on vaan ihan helvetillinen hitaus, joka varsinkin armeijamaalauksessa aiheuttaa monille harmaita hiuksia.

Ei se ole edes kovin hidas, riippuu toki mihin pyrkii. Jos vaihtoehto on drybrushaus ja 20-layerin blendaus, niin tokihan jälkimmäinen on hitaampi ja ylimitoitettua 1m päästä katsotttaviin nappeihin. Mikäli vaihtoehdot ovat drybrushaus vs 3 layerin blendaus, on blendaus selvästi parempi aika/laatu suhteeltaan ja ei ole järjettömän hidas.

Perus rank&file mokuja kun tarkastellaan yleensä metrin päästä (pöydällä), ei erkkikään erota niistä enempää kuin sen 3 eri sävyä.

Joten ehkä niiden 3:en sävyn maalaus riittää?

Monet iäkkäämmät maalarit jotka ovat opetelleet tekniikkaansa joskus ennen 90-luvun puoltaväliä ja maalanneet aina nimenomaan pelifiguja ilman sen kummempaa taiteellista intohimoa vaikuttavat tuntevan ainoastaan "kuivaharjauksen" ja "väripesun". Mistään "blendauksesta" ei ole ilmeisesti ikinä kuultukaan.

On tullut jotakin aika jännittäviä keskusteluja käytyä kun itsekin olen melkolailla tuota ikäluokkaa, mutta opettelen figujen maalaamista varsinaisesti vasta nyt, apunani lähinnä nämä nettifoorumit.

Malkuth kirjoitti:Monet iäkkäämmät maalarit jotka ovat opetelleet tekniikkaansa joskus ennen 90-luvun puoltaväliä ja maalanneet aina nimenomaan pelifiguja ilman sen kummempaa taiteellista intohimoa vaikuttavat tuntevan ainoastaan "kuivaharjauksen" ja "väripesun". Mistään "blendauksesta" ei ole ilmeisesti ikinä kuultukaan.

On tullut jotakin aika jännittäviä keskusteluja käytyä kun itsekin olen melkolailla tuota ikäluokkaa, mutta opettelen figujen maalaamista varsinaisesti vasta nyt, apunani lähinnä nämä nettifoorumit.

Heh, sitten onkin hyvä tulla tämänvuotisen Ropeconin figumaalaustyöpajoihin oppimaan lisää.

Mutta kuten Matti totesi, jos tarkoitus on maalata figuja vain pelikentälle, pari korostuskerrosta ja pari varjostuskerrosta riittävät oikein hyvin. värivaihdokset saavat olla silloin aika rajujakin ja figut näyttävät silti hyviltä pelikentällä. Ilman varjostuksia ja korostuksia figut taas jäävät aika litteiksi ja yksityiskohdattomiksi.