Sotavasara.net

Kuten jo tuossa aiheessa lukee niin kuka on dogs of war.rin johtaja ja onkose kuniggas keisari ja niin edelleen ja mitä jumlalia ne palvoo tai mitä yhtä jumalaa ne palvoo?

palkkasotureilla ei ole yhtenäistä johtajaa. ne ovat niitä tyyppejä, joita ilmestyy ovellesi, kun laitat prisman seinään ilmoituksen "sotureita haetaan".

Okei..Mutta kuka antaa niille palkan?

sinä.

Siis, Sodan Koirathan eivät ole mikään järjestäytynyt armeija, vaan palkkasotureita, ympäri maailman. Johtaja on se joka sillä hetkellä palkkaa maksaa.

Jumalista voisi mainita ainakin sodan jumalattaren Myrmidian,
josta löytyy vähän lisää tietoa täältä.

Ja palkasta sen verran, että usein se on ruokaa, varusteita, käyttöesineitä ja/tai pieni summa rahaa. Ja toki kuolleet saa aina ryöstää.

Yksi kysymys liittyen palkkasotureihin: onko historiallisesti ollut käytäntönä maksaa palkkasotureille ennen vai jälkeen taistelun? Kuolleille ei tarvitse maksaa, mutta jos olisi palkkasoturi, niin mielelläni ottaisin maksun ensin, että voin kuluttaa sen ennen taistelua. Miten on?

Historiallisesta käytännöstä ei ole tietoa, mutta itse ainakin maksaisin vasta taistelun jälkeen koska jos maksaa ennen taistelua niin millä todennäköisyydellä ne sotilaat tulee enää takaisin? Turhaan sitä lähtee tapattamaan itseään kun palkka kerran maksetiin etukäteen. Pitäähän sen palkan eteen jotain tehdäkkin.

Joo kyllä määkin maksaisin jälkeen päin noista samoista syistä. Ja sit jos maksais etukäteen niin nehän saattas hoksata kesken taistelun et hei ehkä toi vihu kenu haluaa maksaa meille lisää et oltaskin sen puolla. Vaikka tuo on kesken taistelun hiukan hankalaa mutta mahdollisuudet aina on.

MuTuiluksi menee, kun ei mistään ole minulla tietoa, mutta tottakai molemmat palkkasoturi sekä palkkaaja ajattelevat omaa etuansa. Eli soturi haluaa palkkion ennen työtä, jotta voi olla varma että toinen osapuoli maksaa. Työnanantaja taas haluaa maksaa työn jälkeen, jotta voi varmistua siitä että soturi kanssa tekee työnsä, eikä lähde kalppimaan rahat kourassa jättäen maksajan ongelmineen. Näiden seikkojen varjossa menisin vanhan kunnon "puolet nyt, puolet kun työ on tehty"-järjestelyn kannalle.

MuTuilua minunkin osaltani, mutta veikkaan että palkka maksettiin ennen taisteluita ja enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin niiden välissä. Oman niskansa vaaraan saattaminen ei välttämättä tuntunut niin kauhealta jos sai ennen taistelua jotain kouriintuntuvaa palkkioksi.
Ja mikäli armeijaa johtaa pätevä henkilö jolla on maine hommansa osaavana ja voitokkaana, niin miksi ihmeessä sotilaat jättäisivät hänet? Järkevintähän olisi seurata sellaista komentajaa niin kauan kuin rahkeet riittävät tai onni kääntyy vastaiseksi.

Olisiko mahdollista että riippuu tilanteesta? Kumpikin käytäntö oli varmasti käytössä läpi euroopan. Historialliset palkkasotilaat olivat törkeitä selkäänpuukottajia jotka vaihtoivat puolta yleensä samantien kun joutuivat vangituksi tai ihan vain huvikseen. Useammassakin taistelussa puolta saatettiin vaihtaa parikin kertaa päivän aikana, katsoi että miten se tilanne sitä lutviutui. Eikä aina saattanut lähteä karkuun heti kun palkka on maksettu. Kuka nyt palkkaisi sellaisella maineella varustetun soturijoukon?

1500-1800 luvuilla ainakin euroopassa maksettiin jälkikäteen siinä toivossa, että suurin osa palkkasotureista kuolisi taistossa. yleinen käytäntö mikäli ei muistini petä.

Keskiajan (500-1500) aikana palkkasotureille maksettiin kiinteeää "kuukausipalkkaa" siltä ajalta kun olivat tietyn herran palveluksessa. Tärkeä tekijä loikkausten ehkäisijänä oli oikeus ryöstösaaliiseen sodan jälkeen ja bonuksena sai pitää sen mitä kahmi itselleen tappeluiden aikana.

Tästä "kiinteästä kuukausipalkasta" sotilaiden piti kustantaa varusteensa, huolto, ruoka ja nukkumapaikka.