Sotavasara.net

Siitä onkin jo aikaa kun edellisen kuvani tänne linkkasin. Tämä työ keräsi huimat 351 katsomiskertaa, sekä muutaman kommentinkin. Taidot kehittyvät ja tyyli muuttuu. Nyt onkin aika linkata toinen piirros/maalaus. Työtapa oli sama kuin viimeksikin, eli mustekynä+vesivärit-kombolla oltiin liikkeellä.

Linkki niille, jotka eivät tähänkään asti ole jaksaneet lukea.

Ja lisälöpinää niille, joista on melkeinpä mielenkiintoista lukea tämänkaltaista selostusta. Ensinnäkin, inspiraationa on käytetty Razheem the Insanea, mielestäni yhtä Rackhamin hienoimmista figuista. Sinänsä kyseistä ukkelia piirros ei erityisemmin yritä esittää, idea vain lähti figusta. Pientä yhdennäiköisyyttä figun ja piirroksen perusrangassa saatattekin nähdä.

Vesivärit olivat vihdoinkin alkaneet ottaa onnistuakseen tässä työssä, tosin niksit eivät vieläkään ihan täydellisesti hallinnassa ole, kuten varmaan saatattekin nähdä. Mukava työväline kaikesta huolimatta.

Mitään sen ihmeempää sanottavaa tällä kertaa ei nyt ollutkaan. Kaikenlainen palaute olisi mukavaa, olivat sitten haukkuja, kehuja, parannusideoita, tai mitä vain. Anatomia nyt on poikkeus, itsekin tiedän ettei se mitään täydellistä ole.

Tästä edespäin pistän kuvat mbnetiin, ihan vain latausaikojen takia. Mukavampaa teillekin.

Spoileri: akryylityö tulossa, siinä on jopa tausta! Woot!

Pidän työstäsi, mutta yleisesti ottaen. En tykkää tuon hahmon päästä, se on omituisen näköinen, eikä muistuta mitään järkevää. Se on mielestäni vain epämääräinen klöntti. Voisiit vaikka suurentaa sitä.

Värit ovat oikein hyvin onnistuneet tässä työssä. Tykkäsin hiukan ehkä merellisestä värimaailmasta sekä niitten yhteistyöstä. Rauhallinen mutta samalla mukavan kaaottinen värien käyttö saa työn elämään ja sitä on hauska katella pitempään tutkien värien liukua. Myös esikuvan valinta oli onnistunut *vinkkaus*

Alkusilmäys ei kauheasti työstä kerro, sekavaa ja kummallista. Pitempään tutkimalla hahmottaa vasta hahmojen muodot sekä sen mitä kuvassa ylipäätänsä on. Ilman tuota esikuvan kuvaa en olisi itse keksinyt tuota kilpeä tuosta keskeltä. Piirtotyö on taidokasta, mutta tilaa ei ole käytetty tarpeeksi hyväksi. Omaperäinen tyyli sikäli, osa tykkää osa ei. Itse olen aika keskivaiheilla. Eroaa tavallisesta piirrostyylistä, mutta työ on yksinkertaisesti sekava.

Mielestäni työn näyttävyys nousisi paljon hillityllä taustalla. Koska itse päähenkilö on melkoisen räikeä, niin ilovehreä metsä taustalla tuhoaisi osan työn hienoudesta. Jotain hassuja koukeroita ja kuviointia hennosti sopivalla värillä toisi työtä paremmin esille.

Työssä on hyvää sen lukuisat yksityiskohdat ja tarkka työskentely vesivärien kanssa. Myös värimaailma on elävä sekä erikoinen. Heikomman alueen muodostavat itse piirros ja taustan puute. Huomasin myös miten kauheasti tuon ratsun väri häiritsee. Liila on rohkea väri ja jotenkin tuo otukseen liiallisen satumaisuuden. Tulee mieleen jotkut tyttöjen ponilelut.

Hieno työ, tällaisia kun näkisi enemmän niin tämän alueen taso nousisi huomattavasti omissa silmissäni.

hyytelöperuna kirjoitti: Alkusilmäys ei kauheasti työstä kerro, sekavaa ja kummallista. Pitempään tutkimalla hahmottaa vasta hahmojen muodot sekä sen mitä kuvassa ylipäätänsä on.

Tätä vähän pelkäsinkin. Yritin käyttää hieman erilaisia värejä selvyyden korostamiseksi, mutta näköjään epäonnistuin. Tosiaan, erityisesti hevoshaarniskoinnin ja ratsastajan jalan välillä on hyvin vaikea nähdä eroa. Tästähän tosin voi vani parantaa.

Piirtotyö on taidokasta, mutta tilaa ei ole käytetty tarpeeksi hyväksi.

Oma mokani (niin no, kenenkäs muunkaan?). Oli tarkoitus tehdä juurikin sellainen "hupityö," mutta pysyinkin piirroksen äärellä useamman tunnin. Tuloksena se, että takana tila loppuu kesken, ylhäällä ja edessä sitä on liikaa. Ja kiitos vain kehuista, tuon piirrostyön eteen on jopa nähty vaivaa. Oikeanlaista viivaa on loppujen lopuksi yllättävänkin vaikea tuottaa.

Mielestäni työn näyttävyys nousisi paljon hillityllä taustalla. Koska itse päähenkilö on melkoisen räikeä, niin ilovehreä metsä taustalla tuhoaisi osan työn hienoudesta. Jotain hassuja koukeroita ja kuviointia hennosti sopivalla värillä toisi työtä paremmin esille.

Jotain taustaa kyllä voisi tehdä. Vesiväreillä ajattelin vääntää, lähtikin juuri pieni ideanpoikanen syntymään.

Huomasin myös miten kauheasti tuon ratsun väri häiritsee. Liila on rohkea väri ja jotenkin tuo otukseen liiallisen satumaisuuden. Tulee mieleen jotkut tyttöjen ponilelut.

Noh. Vihreä ja lila vain tuntuvat sopivan yhteen, siinä syy värivalintaan. Ikävä kyllä tyttöjen ponilelut eivät vain sattuneet pomppimaan mielessäni tekovaiheessa

Mutta kiitos teille molemmille, kommentit tulevat ihan oikeastikin käyttöön. Ja tulipa sellainen olo että tätä työtä voisi ihan oikeastikin parannella (huomasin nyt noin 574 korjattavaa kohtaa).

Tulipa taas tehtyä jotakin linkkaamisen arvoista. Mitään erityisempää taustalätinää ei ole, samat tekniikat ovat olleet käytössä kuin edellisessäkin.

Linkki.
Kuva on tumma ja paikoitellen epätarkka, voisi vaikka käydä sen ensi viikolla koulussa skannaamassa.

Tarkkasilmäinen saattaa jopa huomata, että tuossa on tausta. Taivas ja linnake onnistuivat ihan jees-tasolla, maassa väri-ideat loppuivat (ja se näkyy). Paperi loppui jälleen kesken, tällä kertaa alhaalta.

Kommentteja?

Seuraavaksi sitten pitäisi siirtyi akryylityön ääreen, sen viimeisteltyäni voin tehdä (vihdoinkin) sen taustan tuolle ratsumiehelle.