Saint Marduk, Babylonin Suojelija Osa 3
Lähetetty: Ma 20.03.2006 18:58
Hän oli jossain, missä kaikki oli olemassa ja olematonta. Kaikki oli yhtäaikaa mahdollista ja mahdotonta. Kaikki oli hetkellistä ja ikuista. Marduk vaelsi jossain mielensä perukoilla. Kone oli laittanut liikaa rauhoittavaa lääkettä viimeisimpään annokseen ja Marduk oli jälleen horroksessa ja turta kaikelle ulkopuoliselle. Vaarallisinta oli että hän jopa piti siitä. Turrasta olosta, jossa ulkopuolinen oli merkityksetöntä. Hän olisi edes hetken vapaa kaikista velvollisuuksista. "Anteeksi, teille on holografinen lähetys. Otatteko sen vastaan?" Horros poistui hetkessä ja Marduk tuli taas tietoiseksi ulkopuolisesta. "Keneltä lähetys on?" Marduk kysyi. "Inkvisiittori Generiumilta." Kone vastasi. "Otan viestin vastaan."Marduk vastasi. "Kiitos viestini vastaan ottamisesta, Pyhä Marduk. Minulla ja Inkvisiittori-veljilläni on teitä koskeva asia. Olemme saaneet tietää että Erebus-järjestelmässä on havaittu kerettiläisyyttä ja epäilemme vahvasti Kaaoksen läsnäoloa. Teidän kunnia-kaartinne on lähin Harmaitten Ritarien tukikohta ja Titanilta pyydettynä aika ei riittäisi. Meillä on siellä pieni joukko Inkvisiittori Cronoksen johtamana ja toivoisimme, että te voisitte vahvistaa joukkojamme siellä olevaa mahdollista Kaaosta vastaan ja tuhoamaan mahdollisen Kaaoksen. Otatteko tarjouksemme vastaan?" Marduk mietti hetken. "Kyllä, Keisarin nimeen olen vannonut puolustavani galaksia Warpilta ja niin tulen tekemään."
Erebus Babylonia pienempi järjestelmä. Sen sijainti oli ollut Horus Heresyn aikaan täydellinen piilo Langeneille, koska planeetalla oli vaikea havaita mitään Warppiin liittyvää, kuten psyykkereitä tai demoneja, johtuen sen sijainnista. Kunnia-kaartin alukset laskeutuivat yhdelle Erebuksen kuista, Cerberokselle. Marduk ja hänen joukkonsa poistuivat laskeutumisaluksistaan ja heitä vastaan tuli Inkvisiittori Cronos ja hänen johtamansa Keisarillisen Kaartin jäsenet ja pieni joukko Taistelusisaria. "Tervetuloa, Pyhä Marduk, vaatimattomaan kotijärjestelmääni. En uskonut kylläkään hetkeäkään, kun Generium sanoi että olisitte tulossa. Uskoin että hän yritti pelata aikaa." Cronos sanoi. "Tässä näette vaatimattomat joukkoni: Noin tuhat Keisarillisen Kaartin miestä ja vain muutamia kymmeniä Taistelusisaria. Teidän saapumisenne on uskomattoman tärkeää." "Entä varsinaiset toimet Warppia ja kerettiläisyyttä vastaan?" Marduk kysyi. Hänellä oli outo aavistus Cronoksesta. Hänen auransa kertoi potentiaalista Warpissa ja jonkinlaisesta yhteydestä Kaaokseen, mutta Marduk ajatteli sen johtuvan puhdistustoimista. "Voi, teitä on nyt huijattu. Varsinaisia toimia täällä ei ole, vaan kutsuntanne johtui siitä, että tänne, Erebukseen, on julistettu Pyhä Ristiretki kerettiläisyytä vastaan ja kuten varmasti tiedätte, paikalla on aina pyhimys tai muunlainen vaikutusvaltainen henkilö. Tiedättehän, että Invisition on pidettävä yllä statustaan." Marduk murahti mielessään Cronoksen kertomalle totuudelle. Hän oli tuhlannut kunnia-kaartinsa resursseja järjestämällä liikkeellepanon ja nyt kaikki työ osottautui turhaksi Inkvisition"status"-kysymyksien takia. Ja vastaan otetusta tehtävästä oli vaikea kieltäytyä. "Tietenkin meillä on toimia, mutta todennäköisesti ne ovat vain pieniä "puhdistustoimia" Erebuksella." "Huomenna lähdemme Erebukselle varustautukaa hyvin."Cronos sanoi ja lähti hoitamaan tulevia kuljetuksia. "Pyhä Marduk, minulla on vahva epäilys tästä."Veli-kapteeni Gilgamesh sanoi Mardukille. Marduk nyökkäsi. Jokin oli vialla.
Seuraavana aamuna noin tuhat Keisarillisen Kaartin sotilasta, muutamia kymmeniä Taistelusisaria ja Mardukin kunnia-kaarti lähtivät kuljetus-aluksillaan kohti järjestelmän emoplaneettaa, Erebusta. Taistelusisarien varsinainen johtaja oli kanoonitar Cubus, joka oli palvellut monissa Ristiretkissä. "Harmaita Ritareita on harvoin mukana Ristiretkissä. Noidanmetsästäjät ovat jo vuosisatoja julistaneet Pyhiä Ristiretkiä kerettiläisyyttä vastaan, mutta nykyään ne ovat enään Inkvisition statuskysymyksiä. Lähdin mukaan koska minä uskoin että vihdoin pääsisin palvelemaan kunnollisessa Ristiretkessä, mutta näyttää siltä, että kyseessä on status kuin todellinen kerettiläisyyden kitkeminen." Marduk nyökkäsi. Ennen Ristiretket olivat olleet mahtavia sotaretkiä, mutta nykyään kyseessä oli enään Inkvisition halu pitää yllä tietoutta sen valtavasta vaikutusvallasta. Monet Inkvisiittorit olivat enemmän poliitikkoja, ja vähemmän todellisia Inkvisiittoreja, jotka tuhosivat Keisarin viholliset piittaamatta uhreista ja aiheuttamastaan tuhosta. Vaikka matka oli lyhyt, se tuntui ikuisuudelta. Lopulta ha saavuttivat Erebuksen.
Ihmismassojen sijasta heitä odotti valtavat kasat ruumiita. Suurin osa oli raadeltu ja monilta puuttui sydän. Pikaisen tutkimisen jälkeen näytti siltä että sydämet oli otettu pois käyttäen tikareita. "Näyttää siltä että ette tulleet turhaan." Cronos sanoi Mardukille. "Miten tämä on mahdollista?" Kanoonitar Cubus kysyi. "Vielä pari päivää sitten kaikki olivat hengissä." "Kerettiläiset ovat hyökänneet vasta, he ovat ehkä vielä lähellä." Cronos vastasi. Lähialueen tutkiminen ei tuottanut tulosta. Ruumiit päätettiin kasata suuriksi rovioiksi ja polttaa. Illan täyttivät palavan lihan haju ja rukoukset Keisarin antamasta armosta. Vielä aamun valjetessa valtavat roviot paloivat. Palavan lihan haju oli kaikkialla. Yhtäkkiä Kaartin joukot, jotka olivat leiriytyneet kaupungin ulkopuolelle, kohtasivat yllätyksen. Tuulen kuljettama lihan haju oli johdattanut suuren joukon mutatoituneita eläimiä kaupungin ympärille ja koko kaupunki oli piiritetty. "Ne ovat Kaaoksen mutatoimia eläimiä. Pyhä Marduk, puolusta joukkojesi kanssa kaupungin länsipuolta. Kanoonitar Cubus, puolusta Sisariesi kanssa etelää. Minä puolustan Kaartin avulla pohjoista ja itäpuolta." Cronos huusi. Marduk järjesti joukkonsa tehokkaaksi puolustulinjaksi pitkin länsipuolta. Yhteinen tulitus mutantteja kohti piti niitä etäänpänä ja psyykkiset hyökkäykset ja kranaatit tuhosivat niiden rivejä. Lopulta ne kuitenkin murtautuivat linjoista läpi ja Marduk joukkoineen kävivät kiivaaseen lähitaisteluun. Mutantit olivat kuitenkin, jopa isona yhtenäisenä massana, pieni vastus Harmaille Ritareille. Lopulta niiden valtavat joukot alkoivat ehtyä ja loput pakenivat pian. Palattuaan leiriin, he huomasivat kauhean hävityksen: Melkein kaikki Cronoksen johtamista Keisarillisen Kaartin miehistä olivat kuolleet hyökkäyksessä. Myös Taistelusisarien rivit olivat vähentyneet huimasti. "Jos jäämme tänne kuolemme varmasti, jos lähdemme todennäköisesti moni tulee kuolemaan. Jos emme selvitä Kaaoksen lähdettä, todennäköisesti me kaikki kuolemme".Cronos sanoi. Se oli totta. Pian leiri oli purettu ja matka jatkui jalan kohti aavikkoa, josta mutatoituneet eläimet olivat hyökänneet, ja jonne ne olivat paenneet. "Keisari siunatkoon Hänen nimessään kuolleita". Marduk lausui ennen kuin kuolleiden ruumiit heitettiin vieläkin palaviin ruumis-rovioihin.
Matkaa oli jatkunut päiviä. Mutantit hyökkäilivät jatkuvasti, yhä isommissa joukoissa, yhä agressiivisemmin. "Emme selviä." Valittivat Keisarillisen Kaartin miehet jatkuvasti. Moni ei selvinnytkään. Lopulta jäjellä olivat ainoastaan Marduk joukkoineen, Taisteluisisaret Kanoonitar Cubuksen johtamana ja Cronos muutaman kymmenen miehen vahvuinen joukko Kaartin miehiä. Lopulta väsymys sai voiton jopa Harmaista Ritareista ja pieni kulkue päätti pysähtyä. Oli yö, kaikki olivat väsyneitä, mutta kukaan ei nukkunut. Kaikki rukoilivat Keisaria, laskivat sekunteja, toivoivat ihmettä. Ainoastaan Marduk ja Cronos pysyivät tyynenä. Lopulta tilanne laukesi ja valtava, ennennäkemätön joukko mutantteja piirtyi taivaanrantaan. Kaikki valmistautuivat kuolemaan tai selviämään. Mutantit ryntäsivät päin joukon ammus-ja liekkisadetta.
Satoja, ellei tuhansia, mutantteja kuoli ennekuin ne saavuttivat lähitaistelun. Loput Kaartin miehet kuolivat heti, kun mutantit saavuttivat lähitaistelun. Taistelusisaret kävivät pyhässä vihassaan kohti mutantteja heilutellen kuka sahamiekkojaan, voimamiekkojaan, salamanyrkkejä, kaikkea millä vihollisen pystyi tuhoamaan lähietäisyydellä.
Marduk taisteli myös joukkoineen kunniakkaasti Keisarin ohjaamina. Kunnes... jokin iski Mardukia selkään, juuri siihen kohtaan jossa kulkivat lääkkeitä taistelutilanteissa kuljettavat putket. Ne kaikki katkesivat. Marduk katsoi selkäänsä ja huomasi mitä oli tapahtunut. Oli vain ajan kysymys, koska lääkkeitten vaikutus loppuisi ja sanoinkuvaamattomat tuskat ottaisivat vallan. Marduk taisteli yhä raivoisammin, tietäen että ainoa keino selvitä, oli tuhota mahdollisiman paljon mutantteja ennekuin kohtaus iskisi. Lopulta hän tunsi pienen viillon. Merkki seuraavsta kohtauksesta. Gilgamesh huomasi komentajansa tilan ja raivasi tiensä verenhimoisten mutanttien läpi. Marduk ei enään tuntenut ulkopuolista. Hänen henkensä oli hänen miestensä käsissä. Taistelu raivosi ympärillä ja vain Gilgamesh oli huomannut kohtauksen iskeneen.
Hän oli jossain. Se ei ollut Warpissa, eikä todellisuudessa. Hän oli jossain misssä kaikki oli mahdollista ja mahdotonta, missä kaikki oli ikuista ja hetkellistä. Marduk katsoi ympätilleen. Hän oli vajonnut takaisin unimaailmaansa. Yhtäkkiä hänen kuvitelmansa läpäisi valtava valon hohto. "Marduk". Kaikui ääni, jota ei voinut olla kuulematta. "Mies joka kutsuu itseään Cronokseksi on petturi. Hän on rikkonut kaikkia veljeskuntasi sääntöjä ja kaikkia Imperiumin lakeja. Hän on kerettiläinen ja radikaali ja hänet tulee tuhota." "Keisari?" Marduk katseli ympärilleen. Sitten ympäröivästä maailmasta kuului jotain. "Py...Mar...ole...kun...a." Hajanainen viesti. Yhtäkkiä se kuului kovemmin ja selvemmin. "Pyhä Marduk, oletteko kunnossa?" Marduk sulki silmänsä. Hänen miehensä yrittivät ottaa häneen yhteyttä. Se tarkoitti että hän oli hengissä. Hän keskittyi, jotta saisi annettu merkin vaikeasta tilastaan huolimatta. Yhtäkkiä hän tunsi jonkun olevan lähellä. Sitten hän tunsi useamman läsnäolon. Hän tunsi myös Keisarin siunauksen kaikissa lähellä olevissa. Hän yritti avata silmänsä, mutta hän ei pystynyt. Hän yritti monta kertaa ja lopulta, hän sai silmänsä auki. Hänen läheisimmät miehensä seisoivat rinkinä hänen ympärillään. "Pyhä Marduk, oletteko kunnossa?" Veli-Kapteeni Gilgamesh kysyi. "Olen." Marduk vastasi. Vääntelehditte ja puhuitte jotain Cronoksesta. Sitten tunsimme oudon aallon Warpissa." Gilgamesh sanoi. "Kiintoisaa. Missä Cronos on?"
"Inkvisiittori Cronos oli hävinnyt kun taistelu loppui. Kanoonitar Cubus lähti joukkoinensa jahtaamaan hänet kaapanneita mutantteja." Marduk katsoi Gilgameshia. Gilgamesh tajusi heti, että jokin oli vialla. "Korjasimme lääkintäkoneenne parhaan kykymme mukaan." Gilgamesh jatkoi. Marduk kokeili selkäänsä. Putket oli korjattu ja hän sai taas lääkettä. "Kerää joukot." Marduk sanoi Gilgameshille. "Lähdemme Cubuksen perään."
Matkaa oli jatkunut jo pitkään. Mutantit tuntuivat kadonneen kokonaan, ne eivät enään hyökänneet. Lopulta Marduk joukkoineen näkivät jotain elollista. Maassa makasi ruumiita. Ne olivat loppujen Taistelusisarien ruumiita. Saavuttuaan paikalle Marduk antoi käskyn etsiä eloonjääneitä. Lopulta he löysivät yhden, joka oli vielä elossa.
"Mitä tapahtui, missä Cubus ja Cronos ovat?" Marduk kysyi "Kun taistelu oli lakannut, olitte vielä tajuton. Cronos oli kadonnut ja Cubus päätti lähteä hakemaan häntä, koska sanoi nähneensä kun mutantit raahasivat Cronosta poispäin, elävänä. Sitten marssittuamme jo pitkään mutantit hyökkäsivät, jälleen kerran. Olimme varmoja että voitamme, mutantteja oli vähän. Mutta kun ne ryntäsivät meitä kohti, kukkuloilta alkoi tulitus. Siellä oli noin sata Keisarillisen kaartin miestä. Ajattelimme, että he yrittävät auttaa meitä, mutta he ampuivat meitä kohti. Hitaasti, mutta varmasti, joukkomme pienentyi lähitaistelun tuoksinnassa ja tulitus piti huolen että kaikki kuolivat varmasti. Meitä selvisi useampia, mutta ette ehtineet ajoissa. Monet kuolivat jo vammoihinsa ennen tuloanne." "Cubus ei ole kuolleitten joukossa." Eräs Mardukin miehistä sanoi.
"Minne mutantit palasivat?" Marduk kysyi Taistelusisarelta. "Tuonne." Sisar vastasi ja osoitti pientä solaa, ennenkuin hän liittyi kuolleisiin sisariinsa. "Polttakaa ruumiit ja sitten jatkamme matkaa." Marduk sanoi.
Matka solan läpi oli rauhallinen, eikä mutantteja näkynyt. Sen sijaan Kaaoksen läsnäolo tuntui yhä voimakkaampana. Lopulta he saavuttivat rinteen, josta näki alas pieneen, kuivuneeseen, vuoristojärveen. Sen keskellä oli alttari ja alttarin ympärillä kymmeniä tuhansia mutantteja. Keskeltä nousi outo hehku ja alttarilla seisoi kaksi henkilöä. "Valmistautukaa hyökkäykseen." Marduk sanoi joukoilleen. "Pyhä Marduk, te selvisitte." Kaikui Cronoksen ääni alttarilta. "Oletin että lääkintäkoneidenne tuhoaminen tappaisi teidät, mutta oli väärässä. Mutta ei se mitään. Pian kutsunta on valmis ja suunnitelmani onnnistuu." "Tiesin että olet Radikaali. Kuvitteletko, että voit valjastaa Warpin omaan tahtoosi?" Marduk kysyi. "En uskonut siihen aikaisemmin. Oletin että Warppi on liian epävakaa hallittavaksi. Sitten löysin ensimmäisten Radikaalien kirjoittaman kirjan, joka kertoi kuinka valjastaa suur-demonin voimat sitoutumatta minkään Kaaos-jumalan tahtoon. Ajattelin, että tarvitsen jonkun Radikaali-veljistäni auttamaan, mutta liioittelin Generiumille asioitten tilaa ja hän pyysi Teidät "auttamaan" minua. Mutta, mitä muka voisitte tehdä, kun minulla on armeija Kaaoksen vahvistamia mutantteja, noin 200 Kaaoksen vahvistamia Keisarillisen Kaartin miestä, ja satoja paikallisia Kaaoksen mutatoimia eläimiä ja mitä Sinulla on?
Vain vajaa 70 miestä kunnia-kaartistasi. Millä aiot voittaa, Keisarin siunauksillako?" Cronoksen sanat polttivat Mardukin mieltä. "Kaaosta ja Warppia ei ole valjastettu ihmisen tahtoon ja ei tulla valjastamaan!" Marduk huusi. "Miehet, tuli vapaa." Marduk sanoi rauhallisesti.
Mardukin miehet avasivat tulen. Cronos keskittyi hetken ja kaikki ammukset jäivät ilmaan leijumaan. "Ampumisesta ei ole hyötyä. Meidän on edettävä lähitaisteluun." Gilgamesh sanoi. "Tuhotkaa mutantit. Minä hoidan Cronoksen." Marduk vastasi. "Keisarin nimessä eteenpäin!" Marduk huusi. Joukot ryntäsivät kohti mutanttien massaa.
Kaaoksen pystyi tuntemaan vahvana. Monet mutantit kavahtivat Harmaitten Ritareiden pyhiä auroja ja eivätkä pystyneet taistelemaan. Marduk taas hakkasi tiensä mutanttien läpi, kohti Cronosta ja alttaria. Kun Marduk saavutti Cronoksen, tämä vain hymyili ilkeästi. "Etkö ihmetellyt minne Cubus oli kadonnut muiden Taistelusisarien joukosta?" Mardudk pysähtyi ja Cronos heilautti kättään. Cubus tuli esiin, panssari, kasvot ja aseet mutatoituneina. "Tapa hänet." Cronos sanoi. Cubus nosti valtavan kahdenkäden miekkansa ja ryntäsi Mardukia kohti. Marduk väisteli Cubuksen iskuja ja lopulta sai iskettyä tätä Nemesiksellä. Isku kuitenkin kimposi Cubuksen mutatoituneesta panssarista. "Pyhä Marduk." Cubus voihkaisi hiljaa. "Cronos hallitsee ruumistani, muttei mieltäni. Hän laittoi minut katkaisemaan lääkintälaitteitesi putket ja johdattamaan Siskoni tuhoonsa. Pyydän, tuhoa minut, jotta tämä loppuisi. Päästä minut Keisarin tuomittavaksi. Yritän taistella Cronoksen mieltä vastaan. Surmaa minut välittömästi, kun onnistun, minä pyydän." Marduk nyökkäsi. Cubus heilutti miekkaansa yhä raivoisammin. Lopulta hän löi miekkansa niin voimakkaasti maahan että se upposi ja jäi kiinni. Marduk iski Nemesiksellä Cubusta vatsaan ja tämä kaatui maahan. Marduk iski konekätensä Cubuksesta läpi ja tämä kuoli. "Kiitos." Cubus sanoi ennekuin kuoli. "Hän oli onneton orja. Niin heikko että hänen ruumiinsa oli helppo ottaa haltuuni." Marduk lähestyi Cronosta. "Ei, kutsuntaa ei ole suoritettu loppuun."
Yhtäkkiä Cronos nousi ilmaan leijumaan. "Kutsunta...on...lopussa." Cronos sanoi. Marduk tarttui Cronosta jalasta ja repi tämän ilmasta alas. "Ei, ei näin pitänyt käydä." Cronos sanoi ennen kuin Marduk surmasi tämän Nemesiksellä. Marduk kääntyi poispäin kuolleesta Cronoksesta. Taistelu riehui kaikkialla, kun Mardukin kunnia-kaarti tuhosivat mutantteja. Marduk lähti pois alttarilta, kunnes tunsi muutoksen Warpissa. Hän kääntyi. Cronoksen eloton ruumis leijui ilmassa. Pikkuhiljaa eloton liha alkoi kiemurrella ja vääntelehtiä. Cronoksen ruumis muuttui kasaksi epämääräistä massaa. Pikkuhiljaa massa sai muotoja ulokkeita ja siitä alkoi muodostua demoni.
"Minua ei tuhota niin helposti, Pyhä Marduk!" Kaikui demoninen ääni.
Demoni oli noin neljä metriä pitkä ja kolme leveä. Sillä oli siivet ja lonkeroita. Silmät hohtivat tulenpunaisina ja sillä oli sarvet. Kummatkin kädet olivat valtavat. Toisessa kädessä oli valtavat kynnet, toisessa lonkeroita ja keskellä torahampaiden ympäröimä suu. Myö vatsassa oli silmät ja suu. "Mikä voima. Mikä mahtava voima. Eikä Kaaoksen jumalilla ole minkäänlaista otetta minusta!" Demoni karjui. Marduk katsoi demonista ilmestystä. Hän keräsi voimansa ja vapautti psyykisen iskun. "Tuhoudu Keisarin nimessä." Demoni ei liikahtanutkaan. "Oliko tuo kaikki mitä sinulla on?" Demoni kysyi ivallisesti. Demoni iski valtavilla kynsillään. Ne iskeytyivät Mardukin panssarista läpi kuin kuuma veitsi voista. Demoni yritti iskeä maahan kaatunutta Mardukia lonkero-kädellään, mutta Marduk väisti ja iski Nemesis-miekallaan yhden lonkeron irti. "Onneton yritys." Demoni ilkkui. Lopulta demoni tarttui kiinni Mardukista lonkero-kädellään ja nosti Mardukin maasta. "Kuole, Pyhä Marduk." Sanoi demoni samalla kun työnsi Mardukia kohti vatsassa olevaa suuta. "Keisari, anna minulle voimaa rangaista Kaaoksen palvelijoita." Marduk sanoi ja keskitti kaiken energiansa, fyysisen ja psyykkisen, Nemesis-miekkaansa ja iski sen demoni vatsassa olevaan suuhun. Miekka rätisi, kun psyykkinen energia kulki sen kautta ja iski demonin maahan. Lonkerot irroittivat otteensa Mardukista ja tämä veti miekkansa irti demonin vatsasta. Marduk iski demonin kädet irti ja kaatoi sen maahan. Marduk nosti konekätensä ja miekkansa ja iski miekalla demonin pään irti ja kone käden hän survaisi demonin vatsaan. Vaikka pää oli irronnut, se kirkui korvia vihlovaa huutoa. Demonin ruumis muuttui sumuksi, joka pyyhki taistelukentän, tappaen kaikki mutantit ja lopulta kadoten alttarin kautta Warppiin. Marduk nosti jälleen miekkansa ja yhddellä iskulla han tuhosi alttarin. "Kiittäkää Keisaria, sillä Hän antoi meille voimaa tuhota Kaaos!" Marduk huusi.
"En voi uskoa, että Cronos oli Radikaali. Hän oli palvellut jo pitkään enkä ikinä osannut epäillä häntä." Generium sanoi. "Hän puhui "Radikaali-veljistä", joten hänenlaisiaan on vielä jäljellä. Teidän aloittaa tutkimukset heidän löytämisekseen." Marduk vastasi. "Kyllä, olette oikeassa, Pyhä Marduk. Olemme pahoillamme, että annoimme hänen huijata meitä ja aiheuttaa teille turhaa työtä." "Ei, työmme ei ollut turhaa. Sitäpaitsi, tuhosimme jälleen yhden Kaaoksen palvelijan. Hän luuli saaneensa suur-demonin voimat joutumatta Pimeiden Jumalten sätkynukeksi." Marduk piti pienen tauon. "Yksi asia jäi vaivaamaan." Marduk jatkoi. "Näin tajuttomuuteni tilassa näyn, jossa kultainen valo puhui minulle ja kertoi Cronoksen korruptiosta. Ihan kuin Keisari olisi puhunut minulle." Generium katsoi Mardukia pieni hymy suupielessään. "Sanotaan, että joskus Keisari auttaa vahvoja sieluja eteenpäin ja neuvoo heitä. Todisteena tästä pidetään Sebastian Thorin sankaritekoja ja sitä, kun hän surmasi Lordi Vandiren."
Marduk katsoi Generiumia. "Kiinnostavaa. Minulla on nyt muita asioita hoidettavana." Holoprojektori sammui ja Generiumin heijastuma katosi. Marduk katsoi läpinäkyvästä ikkunasta ulos avaruuteen. "Keisari, annoin valan että palvelen Sinua ja niin tulen tekemään. Anna palveluksistani sielulleni Pelastus." Marduk sanoi katsoen Terraa.
Erebus Babylonia pienempi järjestelmä. Sen sijainti oli ollut Horus Heresyn aikaan täydellinen piilo Langeneille, koska planeetalla oli vaikea havaita mitään Warppiin liittyvää, kuten psyykkereitä tai demoneja, johtuen sen sijainnista. Kunnia-kaartin alukset laskeutuivat yhdelle Erebuksen kuista, Cerberokselle. Marduk ja hänen joukkonsa poistuivat laskeutumisaluksistaan ja heitä vastaan tuli Inkvisiittori Cronos ja hänen johtamansa Keisarillisen Kaartin jäsenet ja pieni joukko Taistelusisaria. "Tervetuloa, Pyhä Marduk, vaatimattomaan kotijärjestelmääni. En uskonut kylläkään hetkeäkään, kun Generium sanoi että olisitte tulossa. Uskoin että hän yritti pelata aikaa." Cronos sanoi. "Tässä näette vaatimattomat joukkoni: Noin tuhat Keisarillisen Kaartin miestä ja vain muutamia kymmeniä Taistelusisaria. Teidän saapumisenne on uskomattoman tärkeää." "Entä varsinaiset toimet Warppia ja kerettiläisyyttä vastaan?" Marduk kysyi. Hänellä oli outo aavistus Cronoksesta. Hänen auransa kertoi potentiaalista Warpissa ja jonkinlaisesta yhteydestä Kaaokseen, mutta Marduk ajatteli sen johtuvan puhdistustoimista. "Voi, teitä on nyt huijattu. Varsinaisia toimia täällä ei ole, vaan kutsuntanne johtui siitä, että tänne, Erebukseen, on julistettu Pyhä Ristiretki kerettiläisyytä vastaan ja kuten varmasti tiedätte, paikalla on aina pyhimys tai muunlainen vaikutusvaltainen henkilö. Tiedättehän, että Invisition on pidettävä yllä statustaan." Marduk murahti mielessään Cronoksen kertomalle totuudelle. Hän oli tuhlannut kunnia-kaartinsa resursseja järjestämällä liikkeellepanon ja nyt kaikki työ osottautui turhaksi Inkvisition"status"-kysymyksien takia. Ja vastaan otetusta tehtävästä oli vaikea kieltäytyä. "Tietenkin meillä on toimia, mutta todennäköisesti ne ovat vain pieniä "puhdistustoimia" Erebuksella." "Huomenna lähdemme Erebukselle varustautukaa hyvin."Cronos sanoi ja lähti hoitamaan tulevia kuljetuksia. "Pyhä Marduk, minulla on vahva epäilys tästä."Veli-kapteeni Gilgamesh sanoi Mardukille. Marduk nyökkäsi. Jokin oli vialla.
Seuraavana aamuna noin tuhat Keisarillisen Kaartin sotilasta, muutamia kymmeniä Taistelusisaria ja Mardukin kunnia-kaarti lähtivät kuljetus-aluksillaan kohti järjestelmän emoplaneettaa, Erebusta. Taistelusisarien varsinainen johtaja oli kanoonitar Cubus, joka oli palvellut monissa Ristiretkissä. "Harmaita Ritareita on harvoin mukana Ristiretkissä. Noidanmetsästäjät ovat jo vuosisatoja julistaneet Pyhiä Ristiretkiä kerettiläisyyttä vastaan, mutta nykyään ne ovat enään Inkvisition statuskysymyksiä. Lähdin mukaan koska minä uskoin että vihdoin pääsisin palvelemaan kunnollisessa Ristiretkessä, mutta näyttää siltä, että kyseessä on status kuin todellinen kerettiläisyyden kitkeminen." Marduk nyökkäsi. Ennen Ristiretket olivat olleet mahtavia sotaretkiä, mutta nykyään kyseessä oli enään Inkvisition halu pitää yllä tietoutta sen valtavasta vaikutusvallasta. Monet Inkvisiittorit olivat enemmän poliitikkoja, ja vähemmän todellisia Inkvisiittoreja, jotka tuhosivat Keisarin viholliset piittaamatta uhreista ja aiheuttamastaan tuhosta. Vaikka matka oli lyhyt, se tuntui ikuisuudelta. Lopulta ha saavuttivat Erebuksen.
Ihmismassojen sijasta heitä odotti valtavat kasat ruumiita. Suurin osa oli raadeltu ja monilta puuttui sydän. Pikaisen tutkimisen jälkeen näytti siltä että sydämet oli otettu pois käyttäen tikareita. "Näyttää siltä että ette tulleet turhaan." Cronos sanoi Mardukille. "Miten tämä on mahdollista?" Kanoonitar Cubus kysyi. "Vielä pari päivää sitten kaikki olivat hengissä." "Kerettiläiset ovat hyökänneet vasta, he ovat ehkä vielä lähellä." Cronos vastasi. Lähialueen tutkiminen ei tuottanut tulosta. Ruumiit päätettiin kasata suuriksi rovioiksi ja polttaa. Illan täyttivät palavan lihan haju ja rukoukset Keisarin antamasta armosta. Vielä aamun valjetessa valtavat roviot paloivat. Palavan lihan haju oli kaikkialla. Yhtäkkiä Kaartin joukot, jotka olivat leiriytyneet kaupungin ulkopuolelle, kohtasivat yllätyksen. Tuulen kuljettama lihan haju oli johdattanut suuren joukon mutatoituneita eläimiä kaupungin ympärille ja koko kaupunki oli piiritetty. "Ne ovat Kaaoksen mutatoimia eläimiä. Pyhä Marduk, puolusta joukkojesi kanssa kaupungin länsipuolta. Kanoonitar Cubus, puolusta Sisariesi kanssa etelää. Minä puolustan Kaartin avulla pohjoista ja itäpuolta." Cronos huusi. Marduk järjesti joukkonsa tehokkaaksi puolustulinjaksi pitkin länsipuolta. Yhteinen tulitus mutantteja kohti piti niitä etäänpänä ja psyykkiset hyökkäykset ja kranaatit tuhosivat niiden rivejä. Lopulta ne kuitenkin murtautuivat linjoista läpi ja Marduk joukkoineen kävivät kiivaaseen lähitaisteluun. Mutantit olivat kuitenkin, jopa isona yhtenäisenä massana, pieni vastus Harmaille Ritareille. Lopulta niiden valtavat joukot alkoivat ehtyä ja loput pakenivat pian. Palattuaan leiriin, he huomasivat kauhean hävityksen: Melkein kaikki Cronoksen johtamista Keisarillisen Kaartin miehistä olivat kuolleet hyökkäyksessä. Myös Taistelusisarien rivit olivat vähentyneet huimasti. "Jos jäämme tänne kuolemme varmasti, jos lähdemme todennäköisesti moni tulee kuolemaan. Jos emme selvitä Kaaoksen lähdettä, todennäköisesti me kaikki kuolemme".Cronos sanoi. Se oli totta. Pian leiri oli purettu ja matka jatkui jalan kohti aavikkoa, josta mutatoituneet eläimet olivat hyökänneet, ja jonne ne olivat paenneet. "Keisari siunatkoon Hänen nimessään kuolleita". Marduk lausui ennen kuin kuolleiden ruumiit heitettiin vieläkin palaviin ruumis-rovioihin.
Matkaa oli jatkunut päiviä. Mutantit hyökkäilivät jatkuvasti, yhä isommissa joukoissa, yhä agressiivisemmin. "Emme selviä." Valittivat Keisarillisen Kaartin miehet jatkuvasti. Moni ei selvinnytkään. Lopulta jäjellä olivat ainoastaan Marduk joukkoineen, Taisteluisisaret Kanoonitar Cubuksen johtamana ja Cronos muutaman kymmenen miehen vahvuinen joukko Kaartin miehiä. Lopulta väsymys sai voiton jopa Harmaista Ritareista ja pieni kulkue päätti pysähtyä. Oli yö, kaikki olivat väsyneitä, mutta kukaan ei nukkunut. Kaikki rukoilivat Keisaria, laskivat sekunteja, toivoivat ihmettä. Ainoastaan Marduk ja Cronos pysyivät tyynenä. Lopulta tilanne laukesi ja valtava, ennennäkemätön joukko mutantteja piirtyi taivaanrantaan. Kaikki valmistautuivat kuolemaan tai selviämään. Mutantit ryntäsivät päin joukon ammus-ja liekkisadetta.
Satoja, ellei tuhansia, mutantteja kuoli ennekuin ne saavuttivat lähitaistelun. Loput Kaartin miehet kuolivat heti, kun mutantit saavuttivat lähitaistelun. Taistelusisaret kävivät pyhässä vihassaan kohti mutantteja heilutellen kuka sahamiekkojaan, voimamiekkojaan, salamanyrkkejä, kaikkea millä vihollisen pystyi tuhoamaan lähietäisyydellä.
Marduk taisteli myös joukkoineen kunniakkaasti Keisarin ohjaamina. Kunnes... jokin iski Mardukia selkään, juuri siihen kohtaan jossa kulkivat lääkkeitä taistelutilanteissa kuljettavat putket. Ne kaikki katkesivat. Marduk katsoi selkäänsä ja huomasi mitä oli tapahtunut. Oli vain ajan kysymys, koska lääkkeitten vaikutus loppuisi ja sanoinkuvaamattomat tuskat ottaisivat vallan. Marduk taisteli yhä raivoisammin, tietäen että ainoa keino selvitä, oli tuhota mahdollisiman paljon mutantteja ennekuin kohtaus iskisi. Lopulta hän tunsi pienen viillon. Merkki seuraavsta kohtauksesta. Gilgamesh huomasi komentajansa tilan ja raivasi tiensä verenhimoisten mutanttien läpi. Marduk ei enään tuntenut ulkopuolista. Hänen henkensä oli hänen miestensä käsissä. Taistelu raivosi ympärillä ja vain Gilgamesh oli huomannut kohtauksen iskeneen.
Hän oli jossain. Se ei ollut Warpissa, eikä todellisuudessa. Hän oli jossain misssä kaikki oli mahdollista ja mahdotonta, missä kaikki oli ikuista ja hetkellistä. Marduk katsoi ympätilleen. Hän oli vajonnut takaisin unimaailmaansa. Yhtäkkiä hänen kuvitelmansa läpäisi valtava valon hohto. "Marduk". Kaikui ääni, jota ei voinut olla kuulematta. "Mies joka kutsuu itseään Cronokseksi on petturi. Hän on rikkonut kaikkia veljeskuntasi sääntöjä ja kaikkia Imperiumin lakeja. Hän on kerettiläinen ja radikaali ja hänet tulee tuhota." "Keisari?" Marduk katseli ympärilleen. Sitten ympäröivästä maailmasta kuului jotain. "Py...Mar...ole...kun...a." Hajanainen viesti. Yhtäkkiä se kuului kovemmin ja selvemmin. "Pyhä Marduk, oletteko kunnossa?" Marduk sulki silmänsä. Hänen miehensä yrittivät ottaa häneen yhteyttä. Se tarkoitti että hän oli hengissä. Hän keskittyi, jotta saisi annettu merkin vaikeasta tilastaan huolimatta. Yhtäkkiä hän tunsi jonkun olevan lähellä. Sitten hän tunsi useamman läsnäolon. Hän tunsi myös Keisarin siunauksen kaikissa lähellä olevissa. Hän yritti avata silmänsä, mutta hän ei pystynyt. Hän yritti monta kertaa ja lopulta, hän sai silmänsä auki. Hänen läheisimmät miehensä seisoivat rinkinä hänen ympärillään. "Pyhä Marduk, oletteko kunnossa?" Veli-Kapteeni Gilgamesh kysyi. "Olen." Marduk vastasi. Vääntelehditte ja puhuitte jotain Cronoksesta. Sitten tunsimme oudon aallon Warpissa." Gilgamesh sanoi. "Kiintoisaa. Missä Cronos on?"
"Inkvisiittori Cronos oli hävinnyt kun taistelu loppui. Kanoonitar Cubus lähti joukkoinensa jahtaamaan hänet kaapanneita mutantteja." Marduk katsoi Gilgameshia. Gilgamesh tajusi heti, että jokin oli vialla. "Korjasimme lääkintäkoneenne parhaan kykymme mukaan." Gilgamesh jatkoi. Marduk kokeili selkäänsä. Putket oli korjattu ja hän sai taas lääkettä. "Kerää joukot." Marduk sanoi Gilgameshille. "Lähdemme Cubuksen perään."
Matkaa oli jatkunut jo pitkään. Mutantit tuntuivat kadonneen kokonaan, ne eivät enään hyökänneet. Lopulta Marduk joukkoineen näkivät jotain elollista. Maassa makasi ruumiita. Ne olivat loppujen Taistelusisarien ruumiita. Saavuttuaan paikalle Marduk antoi käskyn etsiä eloonjääneitä. Lopulta he löysivät yhden, joka oli vielä elossa.
"Mitä tapahtui, missä Cubus ja Cronos ovat?" Marduk kysyi "Kun taistelu oli lakannut, olitte vielä tajuton. Cronos oli kadonnut ja Cubus päätti lähteä hakemaan häntä, koska sanoi nähneensä kun mutantit raahasivat Cronosta poispäin, elävänä. Sitten marssittuamme jo pitkään mutantit hyökkäsivät, jälleen kerran. Olimme varmoja että voitamme, mutantteja oli vähän. Mutta kun ne ryntäsivät meitä kohti, kukkuloilta alkoi tulitus. Siellä oli noin sata Keisarillisen kaartin miestä. Ajattelimme, että he yrittävät auttaa meitä, mutta he ampuivat meitä kohti. Hitaasti, mutta varmasti, joukkomme pienentyi lähitaistelun tuoksinnassa ja tulitus piti huolen että kaikki kuolivat varmasti. Meitä selvisi useampia, mutta ette ehtineet ajoissa. Monet kuolivat jo vammoihinsa ennen tuloanne." "Cubus ei ole kuolleitten joukossa." Eräs Mardukin miehistä sanoi.
"Minne mutantit palasivat?" Marduk kysyi Taistelusisarelta. "Tuonne." Sisar vastasi ja osoitti pientä solaa, ennenkuin hän liittyi kuolleisiin sisariinsa. "Polttakaa ruumiit ja sitten jatkamme matkaa." Marduk sanoi.
Matka solan läpi oli rauhallinen, eikä mutantteja näkynyt. Sen sijaan Kaaoksen läsnäolo tuntui yhä voimakkaampana. Lopulta he saavuttivat rinteen, josta näki alas pieneen, kuivuneeseen, vuoristojärveen. Sen keskellä oli alttari ja alttarin ympärillä kymmeniä tuhansia mutantteja. Keskeltä nousi outo hehku ja alttarilla seisoi kaksi henkilöä. "Valmistautukaa hyökkäykseen." Marduk sanoi joukoilleen. "Pyhä Marduk, te selvisitte." Kaikui Cronoksen ääni alttarilta. "Oletin että lääkintäkoneidenne tuhoaminen tappaisi teidät, mutta oli väärässä. Mutta ei se mitään. Pian kutsunta on valmis ja suunnitelmani onnnistuu." "Tiesin että olet Radikaali. Kuvitteletko, että voit valjastaa Warpin omaan tahtoosi?" Marduk kysyi. "En uskonut siihen aikaisemmin. Oletin että Warppi on liian epävakaa hallittavaksi. Sitten löysin ensimmäisten Radikaalien kirjoittaman kirjan, joka kertoi kuinka valjastaa suur-demonin voimat sitoutumatta minkään Kaaos-jumalan tahtoon. Ajattelin, että tarvitsen jonkun Radikaali-veljistäni auttamaan, mutta liioittelin Generiumille asioitten tilaa ja hän pyysi Teidät "auttamaan" minua. Mutta, mitä muka voisitte tehdä, kun minulla on armeija Kaaoksen vahvistamia mutantteja, noin 200 Kaaoksen vahvistamia Keisarillisen Kaartin miestä, ja satoja paikallisia Kaaoksen mutatoimia eläimiä ja mitä Sinulla on?
Vain vajaa 70 miestä kunnia-kaartistasi. Millä aiot voittaa, Keisarin siunauksillako?" Cronoksen sanat polttivat Mardukin mieltä. "Kaaosta ja Warppia ei ole valjastettu ihmisen tahtoon ja ei tulla valjastamaan!" Marduk huusi. "Miehet, tuli vapaa." Marduk sanoi rauhallisesti.
Mardukin miehet avasivat tulen. Cronos keskittyi hetken ja kaikki ammukset jäivät ilmaan leijumaan. "Ampumisesta ei ole hyötyä. Meidän on edettävä lähitaisteluun." Gilgamesh sanoi. "Tuhotkaa mutantit. Minä hoidan Cronoksen." Marduk vastasi. "Keisarin nimessä eteenpäin!" Marduk huusi. Joukot ryntäsivät kohti mutanttien massaa.
Kaaoksen pystyi tuntemaan vahvana. Monet mutantit kavahtivat Harmaitten Ritareiden pyhiä auroja ja eivätkä pystyneet taistelemaan. Marduk taas hakkasi tiensä mutanttien läpi, kohti Cronosta ja alttaria. Kun Marduk saavutti Cronoksen, tämä vain hymyili ilkeästi. "Etkö ihmetellyt minne Cubus oli kadonnut muiden Taistelusisarien joukosta?" Mardudk pysähtyi ja Cronos heilautti kättään. Cubus tuli esiin, panssari, kasvot ja aseet mutatoituneina. "Tapa hänet." Cronos sanoi. Cubus nosti valtavan kahdenkäden miekkansa ja ryntäsi Mardukia kohti. Marduk väisteli Cubuksen iskuja ja lopulta sai iskettyä tätä Nemesiksellä. Isku kuitenkin kimposi Cubuksen mutatoituneesta panssarista. "Pyhä Marduk." Cubus voihkaisi hiljaa. "Cronos hallitsee ruumistani, muttei mieltäni. Hän laittoi minut katkaisemaan lääkintälaitteitesi putket ja johdattamaan Siskoni tuhoonsa. Pyydän, tuhoa minut, jotta tämä loppuisi. Päästä minut Keisarin tuomittavaksi. Yritän taistella Cronoksen mieltä vastaan. Surmaa minut välittömästi, kun onnistun, minä pyydän." Marduk nyökkäsi. Cubus heilutti miekkaansa yhä raivoisammin. Lopulta hän löi miekkansa niin voimakkaasti maahan että se upposi ja jäi kiinni. Marduk iski Nemesiksellä Cubusta vatsaan ja tämä kaatui maahan. Marduk iski konekätensä Cubuksesta läpi ja tämä kuoli. "Kiitos." Cubus sanoi ennekuin kuoli. "Hän oli onneton orja. Niin heikko että hänen ruumiinsa oli helppo ottaa haltuuni." Marduk lähestyi Cronosta. "Ei, kutsuntaa ei ole suoritettu loppuun."
Yhtäkkiä Cronos nousi ilmaan leijumaan. "Kutsunta...on...lopussa." Cronos sanoi. Marduk tarttui Cronosta jalasta ja repi tämän ilmasta alas. "Ei, ei näin pitänyt käydä." Cronos sanoi ennen kuin Marduk surmasi tämän Nemesiksellä. Marduk kääntyi poispäin kuolleesta Cronoksesta. Taistelu riehui kaikkialla, kun Mardukin kunnia-kaarti tuhosivat mutantteja. Marduk lähti pois alttarilta, kunnes tunsi muutoksen Warpissa. Hän kääntyi. Cronoksen eloton ruumis leijui ilmassa. Pikkuhiljaa eloton liha alkoi kiemurrella ja vääntelehtiä. Cronoksen ruumis muuttui kasaksi epämääräistä massaa. Pikkuhiljaa massa sai muotoja ulokkeita ja siitä alkoi muodostua demoni.
"Minua ei tuhota niin helposti, Pyhä Marduk!" Kaikui demoninen ääni.
Demoni oli noin neljä metriä pitkä ja kolme leveä. Sillä oli siivet ja lonkeroita. Silmät hohtivat tulenpunaisina ja sillä oli sarvet. Kummatkin kädet olivat valtavat. Toisessa kädessä oli valtavat kynnet, toisessa lonkeroita ja keskellä torahampaiden ympäröimä suu. Myö vatsassa oli silmät ja suu. "Mikä voima. Mikä mahtava voima. Eikä Kaaoksen jumalilla ole minkäänlaista otetta minusta!" Demoni karjui. Marduk katsoi demonista ilmestystä. Hän keräsi voimansa ja vapautti psyykisen iskun. "Tuhoudu Keisarin nimessä." Demoni ei liikahtanutkaan. "Oliko tuo kaikki mitä sinulla on?" Demoni kysyi ivallisesti. Demoni iski valtavilla kynsillään. Ne iskeytyivät Mardukin panssarista läpi kuin kuuma veitsi voista. Demoni yritti iskeä maahan kaatunutta Mardukia lonkero-kädellään, mutta Marduk väisti ja iski Nemesis-miekallaan yhden lonkeron irti. "Onneton yritys." Demoni ilkkui. Lopulta demoni tarttui kiinni Mardukista lonkero-kädellään ja nosti Mardukin maasta. "Kuole, Pyhä Marduk." Sanoi demoni samalla kun työnsi Mardukia kohti vatsassa olevaa suuta. "Keisari, anna minulle voimaa rangaista Kaaoksen palvelijoita." Marduk sanoi ja keskitti kaiken energiansa, fyysisen ja psyykkisen, Nemesis-miekkaansa ja iski sen demoni vatsassa olevaan suuhun. Miekka rätisi, kun psyykkinen energia kulki sen kautta ja iski demonin maahan. Lonkerot irroittivat otteensa Mardukista ja tämä veti miekkansa irti demonin vatsasta. Marduk iski demonin kädet irti ja kaatoi sen maahan. Marduk nosti konekätensä ja miekkansa ja iski miekalla demonin pään irti ja kone käden hän survaisi demonin vatsaan. Vaikka pää oli irronnut, se kirkui korvia vihlovaa huutoa. Demonin ruumis muuttui sumuksi, joka pyyhki taistelukentän, tappaen kaikki mutantit ja lopulta kadoten alttarin kautta Warppiin. Marduk nosti jälleen miekkansa ja yhddellä iskulla han tuhosi alttarin. "Kiittäkää Keisaria, sillä Hän antoi meille voimaa tuhota Kaaos!" Marduk huusi.
"En voi uskoa, että Cronos oli Radikaali. Hän oli palvellut jo pitkään enkä ikinä osannut epäillä häntä." Generium sanoi. "Hän puhui "Radikaali-veljistä", joten hänenlaisiaan on vielä jäljellä. Teidän aloittaa tutkimukset heidän löytämisekseen." Marduk vastasi. "Kyllä, olette oikeassa, Pyhä Marduk. Olemme pahoillamme, että annoimme hänen huijata meitä ja aiheuttaa teille turhaa työtä." "Ei, työmme ei ollut turhaa. Sitäpaitsi, tuhosimme jälleen yhden Kaaoksen palvelijan. Hän luuli saaneensa suur-demonin voimat joutumatta Pimeiden Jumalten sätkynukeksi." Marduk piti pienen tauon. "Yksi asia jäi vaivaamaan." Marduk jatkoi. "Näin tajuttomuuteni tilassa näyn, jossa kultainen valo puhui minulle ja kertoi Cronoksen korruptiosta. Ihan kuin Keisari olisi puhunut minulle." Generium katsoi Mardukia pieni hymy suupielessään. "Sanotaan, että joskus Keisari auttaa vahvoja sieluja eteenpäin ja neuvoo heitä. Todisteena tästä pidetään Sebastian Thorin sankaritekoja ja sitä, kun hän surmasi Lordi Vandiren."
Marduk katsoi Generiumia. "Kiinnostavaa. Minulla on nyt muita asioita hoidettavana." Holoprojektori sammui ja Generiumin heijastuma katosi. Marduk katsoi läpinäkyvästä ikkunasta ulos avaruuteen. "Keisari, annoin valan että palvelen Sinua ja niin tulen tekemään. Anna palveluksistani sielulleni Pelastus." Marduk sanoi katsoen Terraa.