Sotavasara.net

Aihe: Osasto
Laskuri: http://www.uta.fi/~heikki.salo/satasanaa.html
Aikaa: Viikko

Keksikää uusia merkityksiä.


Ja sori nyt kun kiirehdin tämän kanssa vaikka edellistä ei oltu edes virallisesti lopetettu, mutta minä lähden nyt ja palaan ensi perjantaina aloittamaan äänestysketjun. Kiitos.

the first one...

VIHREÄ JOUKKO-OSASTO

Ruzzgab katseli vihreää joukko-osastoaan kunnioituksella. Tämä oli ainakin 666. kerta kun nämä teurastivat kentällä. Musta-örkin suu venyi virnistykseen kun hän rynnäköi keihäät kalisten korkea-haltijoiden puolustuksia. Ruzzgab karjui komentoja osastolleen, joka kiihtyi entistä enemmän haltijoiden lähtiessä pakokannalle. Ruzzgab komensi osaston metsään jahdatakseen haltat kiinni. Yhtäkkiä, kun villiintynyt lauma kohtasi haltiat, metsä syttyi palamaan. Tämä oli viimeinen pisara! Ruzzgabin huutaessa "WAAAAAAGH!!!" surkea haltiamaagi joka sytytti tulen lähti perääntymään. Ruzzgab ryntäsi suu kuolassa, kirves esillä maagia kiinni. Ruzzgabin hypätessä veti kirveen taakse valmiina repimään maagin kahtia, kun maagi otti keihään ja 45:n asteen kulmassa Ruzzgab tunsi ruhonsa lävistyvän.Tämä ei estänyt häntä heiluttamasta kirves

Kunnollisia jäähyväisiäkään ei jättänyt

Kuun hohtava valo viipaloituu uurteisten kaltereiden läpi kivilattialle. Sisällä on koleaa ja pölyistä. Osastoa kutsutaan Viimeiseksi Kodiksi, virallinen nimi on Osasto 7, muttei sillä asukkaille enää ole väliä.

Kaltereiden ympäröimällä käytävällä on hiljaista vartijan tullessa tavalliselle tarkistuskierrokselleen. Ilman täyttää syvä epätoivo. Kaikki näyttää olevan kunnossa - hetkinen, vartija huomaa käytävän perällä olevan huoneen oven olevan auki. Hän valpastuu, keskittynyt ilme hiipii kasvoille.

Vartija on kokenut, hän tietää miten toimia. Hän nykäisee lähimmän vankisellin kalteriovea. Kaikki hyvin, muut ovet ovat lukossa. Vartija hengähtää helpotuksesta ja hiipii viimeisen sellin luokse. Yhtäkkiä hänen suunsa tukitaan takaapäin ja maailma häipyy.

Jäähyväisiksikin mumisi vain epäselviä sanoja.

*Semmonen osasto.*


Olipa kerran poika, nimeltänsä Taavetti Kuparipelto, sanottiin, että kuninkaallista sukua olisi tuo lapsonen.

Eräänä keväisenä maanatai-aamuna, tämä poika, Taavetti päätti mennä vihdoinkin ostamaan sen miekan, josta oli jo kauan haaveillut. Olihan hän jo muutaman kuukauden tuohon miekkaan säästänytkin kuukausirahansa, ja sanottiin, että se miekka olisi oman hintansa väärti!

Taavetin ollessa tuossa kaupassa "Veken Valinnassa," hän kuuli kuinka takahuoneesta kuului kuisketta. "Tuolla on taas tuo miekanhiplari poika, pistetäänkö sinne "Osastolle" tuo horo, niin oppii läksynsä!

Taavetti ei omaksi onnekseen kuullut tuota, koska oli niin kiihottunut tuohon miekkaan. Yht`äkkiä karvainen käsi tarttui häntä olasta kiskaisi hänet sinne "Osastolle!" Kuului enää vain saksiensivahdus, ja Taavetin kirkaisuääni nousi muutamalla oktaavilla ylöspäin..



ps. En millään saanut tuota 100 sanaan, toivottavasti ette "rankaise!"
[/b]

Tarinassa tarkoitan, että Taavetti rukka ei kuullut sitä lauseen loppua. *seliseli*

Massi kirjoitti: ps. En millään saanut tuota 100 sanaan, toivottavasti ette "rankaise!"
[/b]

Sorry, tiivistähän kahdeksan sanaa pois. Muuten Blackguard tulee ja syö kiveksesi voissa paistettuina

(eli siis 100:n sanan säännöstä ei tingitä)

Kunnia tai kuolema



Mistä helvetistä ne tulevat? kysyi Kreivi katsoessaan epäkuolleiden joukko osastoja jotka etenivät läpi kreivin joukkojen, sieltä täältä kuului hyökkäyskäsky mutta nekin vähät tukahdutti kuolemaa henkivät ritarit, jotka johtivat epäkuolleiden joukkoa.Osasto toisensa jälkeen epäkuolleet teurastivat keisarikunnan sotureita, jotka kauhu oli jähmettänyt. Kreiviä vastapäätä oli mustaan haarniskaan pukeutunut ritari, joka heilutti kahdenkäden miekkaansa läpi kreivin henkivartijoiden.Kreivi tunsi kauhun puristavan sydäntään mutta hän rohkaisi itsensä ja hyökkäsi Ritarin kimppuun, lähestyessään ritaria kreivi huomasi punaisen lohikäärme tunnuksen ritarin panssarissa.Verilohikäärme-suvun vamppyyri kreivi ajatteli kauhuissaan.Katsoessaan ritarin kasvoja kreivi ajatteli kuoleman näyttävän samalta ja murtuneena vaipui polvilleen, viimeinen asia jonka hän näki oli ritarin miekankärki laskeutumassa päätään kohti.






-heretic

muuten lasketaanko pilkut sanoiksi?

Heretic kirjoitti: muuten lasketaanko pilkut sanoiksi?

Ei lasketa, pilkku on välimerkki. Sen sijaan pisteen jälkeen tulee välilyönti.

Skarsnak kirjoitti:

Heretic kirjoitti: muuten lasketaanko pilkut sanoiksi?

Ei lasketa, pilkku on välimerkki. Sen sijaan pisteen jälkeen tulee välilyönti.

musta tuntuu että toi laskuri laskee pilkut siihen sataan sanaan

Laskuri todellakin laskee pilkkujen jälkeen tulevat välilyönnit sanoiksi. Testasin sitä. Kannattaa varmaan ihan itse laskea pariin kertaan niin saa varmimman tuloksen.

Heretic kirjoitti:musta tuntuu että toi laskuri laskee pilkut siihen sataan sanaan

Voi reppanaa, sinusta saa tuntua siltä. Valitettavasti laskuri kuitenkin toimii ihan oikein. Jos haluat, voit testata toimivuuden vaikkapa kahdella eri tavalla, laske sanat itse ja vertaa tulosta laskuriin. Toinen vaihtoehto testata pilkkujen toimivuus on yksinkertaisesti lisäillä ja poistaa pilkkuja tekstistä ja seurata samalla sanalaskuria

Ohhhoh, tarkistetaanpas vielä

Edit2: Ei kyllä varmasti laske sanoiksi pilkkujen jälkeisiä välilyöntejä. Saattaa tosin olla selainriippuvainen juttu. Safari ja Tulikettu toimii ainakin ihan oikein. Jos epäilyttää, niin laskekaa käsin sanamäärä

Editti3: No kylläpäs näköjään kirjoitettaessa laskee ylimääräisen sanan pilkun jälkeen. Sen sijaan erikseen pilkkuja lisäillessä ei laske Olitte oikeassa, pahoitteluni.

Edit4: Perin outoa. Esimerkkitekstini: Yritetäänpäs nyt oikeasti kirjoittaa teksti, joka olisi oikeasti tietyn mittainen, sekä, sisältää pilkkuja, riittävästi. sanat laskuri laskee täysin oikein jo kirjoitettaessa.

Edit5: Selvisihän sekin. Laskuri tosiaan lisää pilkun jälkeisen välilyönnin kirjoittaessa sanan kokonaissummaan yhden, mutta ei lisää uudestaan laskuriin pilkun jälkeistä sanaa. Laskuri siis toimii täysin, vaikka laskeekin plkin jälkeisen välilyönnin.

*Semmonen osasto.*


Olipa kerran poika, nimeltänsä Taavetti Kuparipelto, sanottiin, että kuninkaallista sukua olisi tuo lapsonen.

Eräänä maanatai-aamuna, tämä poika, Taavetti päätti mennä vihdoinkin ostamaan sen miekan, josta oli haaveillut. Olihan hän muutaman kuukauden miekkaan säästänytkin kuukausirahansa, sanottiin, että miekka olisi oman hintansa väärti!

Taavetin ollessa tuossa kaupassa "Veken Valinnassa," hän kuuli kuinka takahuoneesta kuului kuisketta. "Tuolla on taas tuo miekanhiplari poika, pistetäänkö sinne "Osastolle" niin oppii läksynsä?

Taavetti ei valitettvasti kuullut tuota, koska oli niin kiihottunut tuohon miekkaan. Yht`äkkiä karvainen käsi tarttui häntä olasta ja kiskaisi hänet sinne "Osastolle!" Kuului vain saksiensivahdus, ja Taavetin kirkaisuääni nousi muutamalla oktaavilla ylöspäin..

Tuossa on 100 sanaa otsikko mukaan lukien! minun laskujeni mukaan, mutta muistakaa, en ole matikassa mestari!

Otsikkoa ei lasketa edelleenkään.

Meikä ei huomannu laskuri, voi ei! ! kaikki vaiva turhaan.. Voi vit..

En muista milloin ja kenen toimesta meitä oli viimeksi kutsuttu vakavissaan
osastoksi. Kevyt osasto Meander oli kutistunut taistelu taistelulta, nyt meitä saattoi
kutsua hädintuskin ryhmäksi. Meitä oli jäljellä vain kolme miestä ja mikä
naurettavinta, aliluutnantti Meander oli kuollut yli seitsemän kuukautta sitten.

Tätä menoa tulisimme myös kuolemaan olemattoman osasto Meanderin miehinä,
laserkivääreitämme puristaen ja Keisarimme nimi huulillamme. Pataljoonan tasolla
osastomme oli kadonnut miesvahvuudesta ja meidän neljän meanderilaisen onneksi
pataljoonan komentaja, Macharian-ristillä palkittu kapteeni Nessim, piti meitä
reservinään päämajassa.

Ehkäpä selviäisimme tästäkin kampanjasta ja kenties meidät täydennettäisiin
täyteen vahvuuteen. Osasto Meander sitten jälleen pataljoonan kärjessä,
murtamassa Keisarin vihollisten vapisevia rivejä.

Toivoton

Kaikki kokeet oli tarkistettu ja varmennettu. Tiedemiehet katselivat huolestuneina papereitaan, mutta tiesivät sisimmässään, että lukemat täsmäsivät, ettei niiden perusteella voisi tehdä kuin yhden ratkaisun. Potilas oli lähetettävä osastolle.

Kaksi raskaasti aseistettua vartijaa seisoivat keski-ikäisen, jo kaljuuntuvan, laihan miehen molemmin puolin nopeasti alaspäin kiitävässä hississä. Pian hissi saavutti määränpäänsä, ja ovet aukenivat päästäen vaimean suhahduksen. Toinen vartija tökkäsi miestä aseenperällä selkään, pakottaen tämän liikkeelle. Miehen paljas jalka astui nurmelle hänen katsoessaan pelokkaasti ympärilleen. Osastolla oli kirkasta, linnut lauloivat puissa ja läheisen puron vesi solisi hiljaa. Kaikkialla oli kaunista. Hissin ovet sulkeutuivat miehen takana jättäen hänet yksin seisomaan vihreälle ruohopeitteelle kauhun lamaannuttamana.

Vapaus

Kyynel liukui sulavasti ja rauhanomaisesti jo hieman vanhaksi muuttuneen vangin rosoista poskea, jättäen jälkeensä vain vaalean raidan tuhkan kuluttamalle iholle. Puiset lattialankut olivat narahdelleet ontosti jokaisella tarkasti valitulla askeleella, jotka samainen vanki oli viimeisellä marssillaan luonut. Nyt oli enää yksi tuskallinen hetki jäljellä, ennen tapahtumaa, jonka jälkeen hän pääsisi maanpäälisistä tuskistaan lopullisesti. Jokainen sekunti tuntui kuin tunnilta ja jokainen nykäisy käsien ympäri kiedotuista vöistä, tuntui samalta kuin puukko olisi upotettu hitaasti ranteiden sisään samanaikaisest kääntämällä. Uusi kyynel vierähti poskelle. Vanki oli valmis nyt kestämään ne viimeiset tuskaiset minuutit jotka hän tuossa tulisessa hornan kattilassa joutuisi viettämään. Ennen vapauttavaa kuolemaa.

-Nilarakh

Kusta kuin verta


"Voitokkaita oomme taas, kuolee kusiaiset. Sitten hellii urhojamme nätit satiaiset!" muurahaiskomentajan marssilaulu kaikui pitkin havunneulasten peittämää maanpintaa.

Sadattuhannet kurinalaiset muurahaissotilaat liikkuivat siisteinä riveinä kohti määränpäätään. Muutamat heittivät herjaa leikkimielisesti toisilleen keventääkseen tunnelmaa, jotkut taas tärisivät varusteissaan, ja muutamat jopa erehtyivät laskemaan alleen. Nämä saivat välittömästi kusiaisenleiman, ja jopa komentajat myhäilivät kaksimieliselle nimitykselle. Se teki hyvää moraalille.

"Riviin järjesty!" herra Pikkarainen mylväisi. Valtava joukko pysähtyi ja muodosti nopeasti symmetriset rivistöt.

"Vihollinen on peloissaan", hän aloitti heristäen neljää käsivarttaan. "Miksikö? Teidän takianne, miehet! Te olette koko muurahaisten sotahistorian kurinalaisin ja pätevin joukko-osasto, mitä on koskaan maailma saanut kokea. Miehet, tappakaa ne kaikki!"

Olen palannut. Kilpailuaika päättyy täten.

Ihmeen vaikeata tuntui olevan tuo sataan lasku, vaikka aloitusviestiin laitoin melko yksikäsitteisen laskurilinkin mukaan... Ehkäpä seuraavan kisan aloittajan täytyy taas vääntää säännöt oikein paksusta rautalangasta, tai jotain. Itse olen niin väsynyt, että en jaksa ajatella, ainoastaan aloittaa äänestyksen.

Kiitos kaikille osallistujille!