3. calvarialainen taistelee...
Lähetetty: To 06.04.2006 20:15
Hellhound-tankki eteni hitaasti kohti kadunkulmaa, telaketjut möyhersivät kapean kadun vanhaa laattapinnoitetta. Panssarijääkäri Halcyon Keisarillisen kaartin kolmannesta calvarialaisesta rykmentistä kyyristeli muutaman metrin tankin takana ja yritti tasata hengitystään. Kotiplaanetallaan hän oli tottunut lähes päivittäiseen hernerokkamaiseen savusumuun, joka uskollisesti kietoi Calvarian kekomaailman tasapaksuun harmaaseen sumuun. Planeetan asukkaat olivat tottuneet savusumuun tai ennemminkin he jo nykyään savusumuun sopeutuneina ja niinpä tämän tuhannesti kirotun mitättömän takapajula-siirtokunnan ilmakehä tarjosi Halcyonin ja hänen asetovereiden keuhkoille liian puhdasta ilmaa hengitettäväksi.
Halcyon yritti vielä säätää kaasumaskiaan, joka ei suostunut suodattamaan tuota happihumalaa aiheuttavaa ylipuhdasta ilmaa hänen keuhkoille sopivaksi seokseksi. Halcyon painoi hetkeksi silmänsä kiinni ja ohikiitävän hetken todellisuus päästi hänet otteestaan takaisin Calvarian harmaan taivaankaaren alle. Telaketjujen kitinäkin katosi taka-alalle, Halcyonin mielessä hitaasti kaikkoava kitinä ja tankin moottorin kumea käyntiääni sulautuivat neljän vuoden takaisiin muistoihin kotikaupungista ja sen äänistä.
"Oikealla! Tulta!"
Huuto herätti Halcyonin mietteistään. Kersantti Vogler viittoi kadunkulman suuntaan, jota liekinheitintankki oli juuri saavuttamassa. Kersantin tulikomento kaikui Halcyonin korvissa ryhmän sisäisen viestilinkin jakaessa kersantin komentoja jokaisen ryhmäläisen korvapareille kypäränsisäisten kuulokkeiden kautta. Kersantin osoittamassa suunnassa, vain muutaman harppauksen päästä Hellhoundin kyljestä, tornin pimeällä puolella, loikki örkki iso raketinkaltainen ase kädessään.. Sen ilmiselvä yritys iskeä käsirakettinsa räjähdekärki tankin kylkeen päätyi yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Ennen kuin kukaan joukkueen miehistä oli ehtinyt noudattaa kersantin tulikäskyä, Hellhound-tankki vaikutti heräävän eloon. Vielä silmänräpäys sitten sen moottori oli pitänyt yllä tasaista kumeaa jyminää, mutta nyt sen moottori ärjähti vihaisesti ja tankin runko heilahti voimakkaasti oikealle ja nytkähti pari metriä eteenpäin.
Halcyonin vatsanpohjaa kouraisi. Vaikka örkki olikin mitätön olento, oli sen lopun näkeminen silti kuvottavaa. Halcyon pystyi kuulemaan mielessään murskaantuvien luiden rutinan Hellhoundin jauhaessa örkin ruumiin muodottomaksi lihamassaksi. Tankin komentaja ei ollut mikään eilisen teeren poika asutuskeskustaistelussa Halcyon päätteli. Jo nyt tornin raskaat kaksoisliekinheittimet pyyhkivät helvetillisillä liekeillään kadunkulman taloja siitä suunnasta, josta örkki oli surmansyöksyynsä ilmaantunut.
"Halcyon ja Fero, hilatkaa se kk asemaan tuohon kadunkulmaan!"
Vogler käskytti joukkuetta ottamaan pikaisesti asemat kadunkulman tuntumasta. Tähän asti vastarinta oli ollut vähäistä lukuunottamatta juuri äskeisen kaltaisia lyhyitä episodeja, joissa katutaisteluihin tottuneet 3. calvarialaisen sotilaat yleensä pääsivät nopeasti niskan päälle. Se vähäinen tiedustelumateriaali, joka miehistölle oli tarjottu sotilasakatemian käyneen luutnantti Magarin viiden minuutin fläppitauluesityksenä kokonaiselle komppanialle ei ollut valoittanut tilannetta planeetan pinnalla lainkaan. Niinpä luotettavampi tieto tuli, jälleen kerran komppanian Chimera-kuskien epävirallisen tieto- ja vedonlyöntitoimiston kautta; asutuskeskuksissa vähäinen tai olematon kontakti viholliseen, mutta tasangolla ja kukkulamaastossa tilanne oli toinen. Yksi kokonainen panssarikomppania oli kuulemma menetetty örkkien ilmestyttyä yllättäen sekalaisella kokoelmalla kuin ihmeen kaupalla eteenpäin menevillä rotteloilla aina henkilöautoista louhosrekkoihin, jotka kaikki tietysti olivat pursunneet örkkien kummallisia aseita. Kaiken lisäksi örkeillä oli ollut ilmatukea, tämän oli toisen joukkueen Chimera kuski kuullut serkultaan, joka palveli huoltoteknikkona hävittäjälaivueessa. Tietysti tuo tieto oli peräisin ihan luutnantin arvoiselta pilotilta, jonka nimi ei luonnollisestikkaan selvinnyt tämän laatuisen tiedon kyseessä ollessa.
Halcyon tunsi olonsa kevytpäiseksi ja sadatteli ettei ollut ehtinyt tarkistaa varusteitaan ennen laskeutumista pinnalle. Hän pudisti päätään pikaisesti ja tyytyi tähystämään kulmasta aukeavaa pitkää asuinrakennusten raunioiden reunustamaa katua. Ei liikettä, ei pienintäkään liikettä missään näköpiirin sisällä. Se ei ollut aina hyvä merkki Halcyon tiesi kokemuksesta, mutta toisaalta perinteinen vaarasta varoittavaa nenänkutinaa ei tuntunut myöskään. Ehkäpä tämäkin kaupunkipahanen on läpihuuto-juttu, Halcyon pohti.
Joukkueen takana Hellhound-tankki oli lopettanut talojen liekittämisen ja muu joukkue antoi kadulla tankille tilaa edetä jälleen kärkeen Halcyonin ja Feron pitäessä konekiväriään asemissa kadunkulmassa.
"Kk jää tukemaan kunnes pääsemme grillivaunun takana viidennen rakennuksen tasalle. Sitten Halcyon ja Fero raahaatte itsenne uusiin asemiin meidän tasallemme ja katsotaan tilannetta uudestaan siellä".
Vogler ilmoitti perinteisellä tyylillään, ei ylimääräisiä ohjeita, kersantti luotti siihen, että jokainen mies tietäisi kuinka toimia tilanteesta riippumatta. Hellhound, tai grillivaunu, kuten se myös miesten keskuudessa tunnettiin, nytkähti jälleen liikkeelle. Moottori kehräsi jälleen rauhallisesti, moottorin matalat kierrokset veivät sitä eteenpäin rauhallisesti. Torni kääntyi puolelta toiselle ja Halcyon tiesi, että myös vaunun keulassa sijaitseva kk oli valmiina, jos ongelmia ilmaantuisi. Halcyon ja Fero nostivat tulitukiaseensa noin puolitoistametriä korkean jalustan päälle, jota koristanut patsas oli kadonnut aikoja sitten. Fero auttoi Halcyonin ylös ripeästi ja jäi itse alas odottamaan ammuslaatikoiden kanssa.
Saatuaan kk:n tuetuksi Halcyon seurasi aseen tähtäimen lävitse kuinka joukkueen muut jäsenet, jotka olivat ryhmittyneet tottuneesti ilman kersantin ylimääräistä käskytystä tasaisesti kadun molemmille laidoille, etenivät katua Hellhoundin johtaessa joukkoa. Hetki vielä ja sitten olisi jo aika siirtää tuliasemaa. Näin edettäisiin tämäkin katu, kuten kymmenet tätä ennen ja kymmenet tämän jälkeen. Eihän tässä mitään, Halcyon ajatteli, kunhan saisin tämän maskin toimimaan muutenkin kuin pätkittäin ja tulisi jo ilta. Saisi levätä ja olisi muutenkin viileämpää. Noh, muutama tunti vielä ja sitten olisi ainakin hengähdystaukoa pitempi lepohetki, mutta kuka tietäisi mitä yö toisi tullessaan...
******
40K-tarinan tynkää, palaute enemmän kuin tervetullutta. Harjoittelutekstiähän tämä on, mutta toivottavasti ei täysi hylsy.
von Kalteisen.
Halcyon yritti vielä säätää kaasumaskiaan, joka ei suostunut suodattamaan tuota happihumalaa aiheuttavaa ylipuhdasta ilmaa hänen keuhkoille sopivaksi seokseksi. Halcyon painoi hetkeksi silmänsä kiinni ja ohikiitävän hetken todellisuus päästi hänet otteestaan takaisin Calvarian harmaan taivaankaaren alle. Telaketjujen kitinäkin katosi taka-alalle, Halcyonin mielessä hitaasti kaikkoava kitinä ja tankin moottorin kumea käyntiääni sulautuivat neljän vuoden takaisiin muistoihin kotikaupungista ja sen äänistä.
"Oikealla! Tulta!"
Huuto herätti Halcyonin mietteistään. Kersantti Vogler viittoi kadunkulman suuntaan, jota liekinheitintankki oli juuri saavuttamassa. Kersantin tulikomento kaikui Halcyonin korvissa ryhmän sisäisen viestilinkin jakaessa kersantin komentoja jokaisen ryhmäläisen korvapareille kypäränsisäisten kuulokkeiden kautta. Kersantin osoittamassa suunnassa, vain muutaman harppauksen päästä Hellhoundin kyljestä, tornin pimeällä puolella, loikki örkki iso raketinkaltainen ase kädessään.. Sen ilmiselvä yritys iskeä käsirakettinsa räjähdekärki tankin kylkeen päätyi yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Ennen kuin kukaan joukkueen miehistä oli ehtinyt noudattaa kersantin tulikäskyä, Hellhound-tankki vaikutti heräävän eloon. Vielä silmänräpäys sitten sen moottori oli pitänyt yllä tasaista kumeaa jyminää, mutta nyt sen moottori ärjähti vihaisesti ja tankin runko heilahti voimakkaasti oikealle ja nytkähti pari metriä eteenpäin.
Halcyonin vatsanpohjaa kouraisi. Vaikka örkki olikin mitätön olento, oli sen lopun näkeminen silti kuvottavaa. Halcyon pystyi kuulemaan mielessään murskaantuvien luiden rutinan Hellhoundin jauhaessa örkin ruumiin muodottomaksi lihamassaksi. Tankin komentaja ei ollut mikään eilisen teeren poika asutuskeskustaistelussa Halcyon päätteli. Jo nyt tornin raskaat kaksoisliekinheittimet pyyhkivät helvetillisillä liekeillään kadunkulman taloja siitä suunnasta, josta örkki oli surmansyöksyynsä ilmaantunut.
"Halcyon ja Fero, hilatkaa se kk asemaan tuohon kadunkulmaan!"
Vogler käskytti joukkuetta ottamaan pikaisesti asemat kadunkulman tuntumasta. Tähän asti vastarinta oli ollut vähäistä lukuunottamatta juuri äskeisen kaltaisia lyhyitä episodeja, joissa katutaisteluihin tottuneet 3. calvarialaisen sotilaat yleensä pääsivät nopeasti niskan päälle. Se vähäinen tiedustelumateriaali, joka miehistölle oli tarjottu sotilasakatemian käyneen luutnantti Magarin viiden minuutin fläppitauluesityksenä kokonaiselle komppanialle ei ollut valoittanut tilannetta planeetan pinnalla lainkaan. Niinpä luotettavampi tieto tuli, jälleen kerran komppanian Chimera-kuskien epävirallisen tieto- ja vedonlyöntitoimiston kautta; asutuskeskuksissa vähäinen tai olematon kontakti viholliseen, mutta tasangolla ja kukkulamaastossa tilanne oli toinen. Yksi kokonainen panssarikomppania oli kuulemma menetetty örkkien ilmestyttyä yllättäen sekalaisella kokoelmalla kuin ihmeen kaupalla eteenpäin menevillä rotteloilla aina henkilöautoista louhosrekkoihin, jotka kaikki tietysti olivat pursunneet örkkien kummallisia aseita. Kaiken lisäksi örkeillä oli ollut ilmatukea, tämän oli toisen joukkueen Chimera kuski kuullut serkultaan, joka palveli huoltoteknikkona hävittäjälaivueessa. Tietysti tuo tieto oli peräisin ihan luutnantin arvoiselta pilotilta, jonka nimi ei luonnollisestikkaan selvinnyt tämän laatuisen tiedon kyseessä ollessa.
Halcyon tunsi olonsa kevytpäiseksi ja sadatteli ettei ollut ehtinyt tarkistaa varusteitaan ennen laskeutumista pinnalle. Hän pudisti päätään pikaisesti ja tyytyi tähystämään kulmasta aukeavaa pitkää asuinrakennusten raunioiden reunustamaa katua. Ei liikettä, ei pienintäkään liikettä missään näköpiirin sisällä. Se ei ollut aina hyvä merkki Halcyon tiesi kokemuksesta, mutta toisaalta perinteinen vaarasta varoittavaa nenänkutinaa ei tuntunut myöskään. Ehkäpä tämäkin kaupunkipahanen on läpihuuto-juttu, Halcyon pohti.
Joukkueen takana Hellhound-tankki oli lopettanut talojen liekittämisen ja muu joukkue antoi kadulla tankille tilaa edetä jälleen kärkeen Halcyonin ja Feron pitäessä konekiväriään asemissa kadunkulmassa.
"Kk jää tukemaan kunnes pääsemme grillivaunun takana viidennen rakennuksen tasalle. Sitten Halcyon ja Fero raahaatte itsenne uusiin asemiin meidän tasallemme ja katsotaan tilannetta uudestaan siellä".
Vogler ilmoitti perinteisellä tyylillään, ei ylimääräisiä ohjeita, kersantti luotti siihen, että jokainen mies tietäisi kuinka toimia tilanteesta riippumatta. Hellhound, tai grillivaunu, kuten se myös miesten keskuudessa tunnettiin, nytkähti jälleen liikkeelle. Moottori kehräsi jälleen rauhallisesti, moottorin matalat kierrokset veivät sitä eteenpäin rauhallisesti. Torni kääntyi puolelta toiselle ja Halcyon tiesi, että myös vaunun keulassa sijaitseva kk oli valmiina, jos ongelmia ilmaantuisi. Halcyon ja Fero nostivat tulitukiaseensa noin puolitoistametriä korkean jalustan päälle, jota koristanut patsas oli kadonnut aikoja sitten. Fero auttoi Halcyonin ylös ripeästi ja jäi itse alas odottamaan ammuslaatikoiden kanssa.
Saatuaan kk:n tuetuksi Halcyon seurasi aseen tähtäimen lävitse kuinka joukkueen muut jäsenet, jotka olivat ryhmittyneet tottuneesti ilman kersantin ylimääräistä käskytystä tasaisesti kadun molemmille laidoille, etenivät katua Hellhoundin johtaessa joukkoa. Hetki vielä ja sitten olisi jo aika siirtää tuliasemaa. Näin edettäisiin tämäkin katu, kuten kymmenet tätä ennen ja kymmenet tämän jälkeen. Eihän tässä mitään, Halcyon ajatteli, kunhan saisin tämän maskin toimimaan muutenkin kuin pätkittäin ja tulisi jo ilta. Saisi levätä ja olisi muutenkin viileämpää. Noh, muutama tunti vielä ja sitten olisi ainakin hengähdystaukoa pitempi lepohetki, mutta kuka tietäisi mitä yö toisi tullessaan...
******
40K-tarinan tynkää, palaute enemmän kuin tervetullutta. Harjoittelutekstiähän tämä on, mutta toivottavasti ei täysi hylsy.
von Kalteisen.
) En siis sano paljoa tilannekuvauksesta, vain yhden jutun mainitsen. Kerronta tapahtuu "kaikkitietävä-perspektiivistä", joka seisoo tämän panssarijääkäri Halcyon kantapäillä. Kaikkitietäjä tietää ehkä hieman liikaa ollakseen keskellä taistelukenttää, jossa parhaillaan on toiminta päällä. Tiedossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta minun logiikallani toiminnan keskellä ei ehdi ajatella liikoja. Vaikkei se aivan kuuminta eturintaman moukarointia olisikaan, niin silti siellä kuvittelisi joka miehen olevan jo oletusarvoisesti varautuneempi kuin jossakin rauhallisemmassa tilanteessa. En tiedä, miten itse ajattelet asiasta – onko 40k:n maailman jalkaväellä kenties jo niin tehokkaita suojapukuja, ettei niitä käyttäessä tarvitse välttämättä olla herkeämättä valpas pysyäkseen hengissä?
Mutta ehkä Halcyon on syvemmällä "happihumalassa" kuin itse on huomannutkaan, ja hänen on vaikea keskittäytyä vallitsevaan hetkeen.