Karlin ja Markin kanssakäymisiä
Lähetetty: Pe 07.04.2006 10:47
Karlin ja Markin kanssakäymisiä
Eräänä syyskuisena yönä mies nimeltä Karl saapui rähjäisen majatalon portaille. Hän ei ollut kovin pidetty henkilö sillä hän haisi karhun ihralle ja vaatteet olivat joko veren tai jänteiden palasien tahrimia. Miekka oli hänen arvokkain ja rakkain esineensä.
Hän kumautti majatalon oveen ja sai pian vastauksen ´´Häivy! tässä talossa on ollut jo muitakin huolia kuin tuollaisten hulttioiden ruokkiminen´´. Hän hämmentyi hieman vastauksesta ja koska hän oli paatunut soturi ja erakko hän ei ollut paljon aikaa lukemisen ja kirjoittamiseen jalon taidon harjoittamiseen ollut, joten hän ei osannut lukea etsintäkuulutusta majatalon seinältä jossa oli ilmoitus kadonneesta majatalon pojasta. Hän kysyi pöljänä ´´millaisia huolia on talon väellä ollut?´´ majatalon isäntä meni tiskin taakse oksentamaan koska Karlin henki haisi pahemmalle kuin ketun raato.
Kun majatalon isäntä oli selvinnyt tuosta kamalasta hajusta hän palasi Karlin juttusille majatalon isäntä vastasi töykeästi ´´ Etkö sinä muka osaa lukea?´´. Karl meni hieman vaikeaksi ja joutui toteamaan majatalon isännälle, että ei osannut lukea laisinkaan saatika sitten kirjoittaa. Talon isäntä ratkesi röhkivällä äänellään nauramaan ja ei näyttänyt selviävän siitä Karlin pää alkoi punottaa ja hän totesi ´´ ettei pidä siitä jos joku nauraa hänelle hänen lukutaitonsa takia´´, mutta siitähän isäntä vasta alkoikin nauramaan ja ilkkumaan Karlille ja pian nauruun yhtyi majatalon panimon puolella istunut mies porukka.
Karl tarrasi karvaiset ja haisevat kätensä majatalon isännän kurkkuun ja rutisti häntä panimon tiskiä vasten. Majatalon isäntä oli jo hiukan sinertävä kuristaminen loppui vasta kun takapöydässä istuneet miehet tulivat nyrkittämään Karlia. Se oli viimeinen pisara ja Karl vetäisi pienen muskettinsa esille ja lahtasi erään miehistä jota kutsuttiin nimellä Lecter. Sitä ei saatu selville mistä tuo nimi oli repäisty, mutta Karl ei sillä tiedolla enää mitään tekisi sillä tuo kyseinen henkilö makasi laittian perukoilla elottomana. Karl halusi tietää mitä talossa oli tapahtunut ja päätti kysyä isännältä uudestaan mitä oli tapahtunut ´´ isäntä vastasi itkuisena että hänen poikansa oli viety uhrattavaksi pahoille hengille´´. Karl kysyi ´´ missä päin uhraus paikka on?´´ Isäntä vastasi´´et sinä sinne voi mennä jos rituaalia häiritsee joku ulkopuolinen ties mitä voisi tapahtua´´. Karl tokaisi hetken kuluttua ´´Missä uhraus paikka on otan riskin, että voisin joutua ikuiseen kadotukseen.´´
Isäntä sanoi ´´ tästä pihasta tielle kävelee tietä pitkin noin 16 mailia tulee pieni kinttu polku jota tarpeeksi kauan seuratessa löytyy suuri alttari ´´.( Karl ei luonnollisesti ymmärtänyt matkan pituuden tai lyhyyden päälle)
Karl lähti samalta seisomalta matkaan ja kun hän oli taapertanut kinttu polulle saakka hän alkoi kuulemaan korvia huumaavaa melua, jossa hoettiin Zarg Zarg Zarg ja melua jatkui jatkumistaan.
Karl puristi miekkansa tuppea kun hän oli saapumassa alttarille. Karl huomasi, että häntä vastaan käveli haisevia peikkoja nyt hän paljasti miekkansa joka kimalsi täyden kuun loisteessa ja miekka oli hänen ainoa huolellisesti puhdistettu esine yksi peikoista lähti Juoksemaan Karlia kohti, mutta Karl otti musketin kylmän rauhallisesti ja ampui peikon kuoliaiksi. Kaksi muuta peikkoa näkivät tapahtuneen ja hyökkäsivät yhtä aikaa Karlin kimppuun toisella peikolla oli Miltein kaksikymmentä kiloa painava painava pamppu kädessä. Peikkojen lähestyessä Karl latasi muskettinsa toinen peikko teki virheen kun otti nopean liikkeen Karlia kohti ja Karl lävisti peikon miekallaan. Peikko ei tuosta paljon hätkähtänytkään vaan hiukan perääntyi ja toinen peikko tuli Karlin kimppuun ja Karl katkaisi peikon nuijan nopealla miekan sivalluksella. Peikot suuttuivat ja miekan iskun ottanut peikko hyökkäsi jälleen ensin Karl ajatteli ´´mikä typerys.´´ ja sivalsi peikon kurkun auki eikä muuta näkynyt kuin kuun valoa heijastava miekan terä. Toista peikkoa Karl ampui aorttaan ja tällä tavalla hän pyrki saamaan peikon hengiltä mutta peikko ei heti kuollut vaan ehti lyödä Karlia paljaalla nyrkillä päin näköä Karl kaatui kovasta iskusta mutaiselle polulla. Karl heräsi uhraus alttarilla ja siellä oli hiisiä ja peikkoja Karl ajatteli, että hän voisi lahdata ryhmän helposti, mutta hänelle alkoi valjeta kuka Zarg oli Hän oli valtava peikko jonka vyöllä oli valtava lihakirves ja hänen vaatteet olivat ihmisen nahasta jopa Karlin mielestä hirviö haisi pahalle. Hän näki pojan joka pinkoi pusikkoon karkuun. Karl vetäisi kengästään pienen veitsen mutta ei heti paljastanut sitä vaan piti sitä nyrkissään. Karlin nokka vuosi verta edelleen ja Zargin teurastuksen lahut vain nousivat hiisi tuli näykkimään Karlin varpaita hänen silmät muuttuivat punaisiksi ja hän potkaisi hiittä niin, että kuului vain rusahdus eikä leukaa näkynyt ja velttoniskainen hiisi kaatui toisten hiisien varpaisiin he söivä pikku hiiden. Zarg seurasi tapahtumia suurella mielenkiinnolla hiidet röhisivät ja räyhäsivät kuin pienet shakaalit raadon kimpussa. Karl iski huomaamattomasti tikarin köysien väliin ja sai vartalonsa vapaaksi, mutta pimeässä ei tätä hiidetkään huomanneet vaikka he ovat pimeässä kuin omassa elementissään. Syy tähän on, että he edelleen järsivät pikku kaveria.
Peikot olivat lähteneen nuorukaisen perään ja nyt tuli Karlin tilaisuus hän otti jalkansa vapaaksi ja iski tikarin Zargin reiteen peikon verta roiskui Karlin päälle litra tolkulla koska valtimo oli puhjennut. Karlilla oli vaikeuksia poistua alttarilta , koska pikku hiiden riiviö roikkui hänen nilkassaan kunnes Karlin jämäkkä potku sai hiiden hengiltä. Zargin huutojen kaikuessa metsässä Karl hyökkää hiisi ryhmittymän läpi ja saa miekan haltuunsa tämä oli merkki kohtuuttomalle verilöylylle kun pieniä hiiden raajoja sinkoilee. Zarg ottaa veitsen pois reidestänsä ilmettä väräyttämättä ja heittää Karlin päätä suuremman lihakirveensä suoraa hiiden niskaan pikku hiisi parka oli jäykkää poikaa. Karl kääntyy nopeasti ja sivaltaa Zargin vartaloon suuren avohaavan. Zargin silmät punertuivat raivosta ja pupillit melkein häipyivät kokonaan. Karl iskee miekan suoraa Zargin kylki luiden väliin kuului ontto kolahdus ja Zarg makaa maassa. Karl ei itsekkään ollut perillä tapahtuneesta hän päättää viimeistellä hänet ja sivaltaa hänen päänsä irti.
***
Karl lähtee pois paikalta hän on pian majatalolla ja poikakin on siellä Karl kysyy mikä hänen nimi on hän vastasi jämäkästi:´´Mark´´
Eräänä syyskuisena yönä mies nimeltä Karl saapui rähjäisen majatalon portaille. Hän ei ollut kovin pidetty henkilö sillä hän haisi karhun ihralle ja vaatteet olivat joko veren tai jänteiden palasien tahrimia. Miekka oli hänen arvokkain ja rakkain esineensä.
Hän kumautti majatalon oveen ja sai pian vastauksen ´´Häivy! tässä talossa on ollut jo muitakin huolia kuin tuollaisten hulttioiden ruokkiminen´´. Hän hämmentyi hieman vastauksesta ja koska hän oli paatunut soturi ja erakko hän ei ollut paljon aikaa lukemisen ja kirjoittamiseen jalon taidon harjoittamiseen ollut, joten hän ei osannut lukea etsintäkuulutusta majatalon seinältä jossa oli ilmoitus kadonneesta majatalon pojasta. Hän kysyi pöljänä ´´millaisia huolia on talon väellä ollut?´´ majatalon isäntä meni tiskin taakse oksentamaan koska Karlin henki haisi pahemmalle kuin ketun raato.
Kun majatalon isäntä oli selvinnyt tuosta kamalasta hajusta hän palasi Karlin juttusille majatalon isäntä vastasi töykeästi ´´ Etkö sinä muka osaa lukea?´´. Karl meni hieman vaikeaksi ja joutui toteamaan majatalon isännälle, että ei osannut lukea laisinkaan saatika sitten kirjoittaa. Talon isäntä ratkesi röhkivällä äänellään nauramaan ja ei näyttänyt selviävän siitä Karlin pää alkoi punottaa ja hän totesi ´´ ettei pidä siitä jos joku nauraa hänelle hänen lukutaitonsa takia´´, mutta siitähän isäntä vasta alkoikin nauramaan ja ilkkumaan Karlille ja pian nauruun yhtyi majatalon panimon puolella istunut mies porukka.
Karl tarrasi karvaiset ja haisevat kätensä majatalon isännän kurkkuun ja rutisti häntä panimon tiskiä vasten. Majatalon isäntä oli jo hiukan sinertävä kuristaminen loppui vasta kun takapöydässä istuneet miehet tulivat nyrkittämään Karlia. Se oli viimeinen pisara ja Karl vetäisi pienen muskettinsa esille ja lahtasi erään miehistä jota kutsuttiin nimellä Lecter. Sitä ei saatu selville mistä tuo nimi oli repäisty, mutta Karl ei sillä tiedolla enää mitään tekisi sillä tuo kyseinen henkilö makasi laittian perukoilla elottomana. Karl halusi tietää mitä talossa oli tapahtunut ja päätti kysyä isännältä uudestaan mitä oli tapahtunut ´´ isäntä vastasi itkuisena että hänen poikansa oli viety uhrattavaksi pahoille hengille´´. Karl kysyi ´´ missä päin uhraus paikka on?´´ Isäntä vastasi´´et sinä sinne voi mennä jos rituaalia häiritsee joku ulkopuolinen ties mitä voisi tapahtua´´. Karl tokaisi hetken kuluttua ´´Missä uhraus paikka on otan riskin, että voisin joutua ikuiseen kadotukseen.´´
Isäntä sanoi ´´ tästä pihasta tielle kävelee tietä pitkin noin 16 mailia tulee pieni kinttu polku jota tarpeeksi kauan seuratessa löytyy suuri alttari ´´.( Karl ei luonnollisesti ymmärtänyt matkan pituuden tai lyhyyden päälle)
Karl lähti samalta seisomalta matkaan ja kun hän oli taapertanut kinttu polulle saakka hän alkoi kuulemaan korvia huumaavaa melua, jossa hoettiin Zarg Zarg Zarg ja melua jatkui jatkumistaan.
Karl puristi miekkansa tuppea kun hän oli saapumassa alttarille. Karl huomasi, että häntä vastaan käveli haisevia peikkoja nyt hän paljasti miekkansa joka kimalsi täyden kuun loisteessa ja miekka oli hänen ainoa huolellisesti puhdistettu esine yksi peikoista lähti Juoksemaan Karlia kohti, mutta Karl otti musketin kylmän rauhallisesti ja ampui peikon kuoliaiksi. Kaksi muuta peikkoa näkivät tapahtuneen ja hyökkäsivät yhtä aikaa Karlin kimppuun toisella peikolla oli Miltein kaksikymmentä kiloa painava painava pamppu kädessä. Peikkojen lähestyessä Karl latasi muskettinsa toinen peikko teki virheen kun otti nopean liikkeen Karlia kohti ja Karl lävisti peikon miekallaan. Peikko ei tuosta paljon hätkähtänytkään vaan hiukan perääntyi ja toinen peikko tuli Karlin kimppuun ja Karl katkaisi peikon nuijan nopealla miekan sivalluksella. Peikot suuttuivat ja miekan iskun ottanut peikko hyökkäsi jälleen ensin Karl ajatteli ´´mikä typerys.´´ ja sivalsi peikon kurkun auki eikä muuta näkynyt kuin kuun valoa heijastava miekan terä. Toista peikkoa Karl ampui aorttaan ja tällä tavalla hän pyrki saamaan peikon hengiltä mutta peikko ei heti kuollut vaan ehti lyödä Karlia paljaalla nyrkillä päin näköä Karl kaatui kovasta iskusta mutaiselle polulla. Karl heräsi uhraus alttarilla ja siellä oli hiisiä ja peikkoja Karl ajatteli, että hän voisi lahdata ryhmän helposti, mutta hänelle alkoi valjeta kuka Zarg oli Hän oli valtava peikko jonka vyöllä oli valtava lihakirves ja hänen vaatteet olivat ihmisen nahasta jopa Karlin mielestä hirviö haisi pahalle. Hän näki pojan joka pinkoi pusikkoon karkuun. Karl vetäisi kengästään pienen veitsen mutta ei heti paljastanut sitä vaan piti sitä nyrkissään. Karlin nokka vuosi verta edelleen ja Zargin teurastuksen lahut vain nousivat hiisi tuli näykkimään Karlin varpaita hänen silmät muuttuivat punaisiksi ja hän potkaisi hiittä niin, että kuului vain rusahdus eikä leukaa näkynyt ja velttoniskainen hiisi kaatui toisten hiisien varpaisiin he söivä pikku hiiden. Zarg seurasi tapahtumia suurella mielenkiinnolla hiidet röhisivät ja räyhäsivät kuin pienet shakaalit raadon kimpussa. Karl iski huomaamattomasti tikarin köysien väliin ja sai vartalonsa vapaaksi, mutta pimeässä ei tätä hiidetkään huomanneet vaikka he ovat pimeässä kuin omassa elementissään. Syy tähän on, että he edelleen järsivät pikku kaveria.
Peikot olivat lähteneen nuorukaisen perään ja nyt tuli Karlin tilaisuus hän otti jalkansa vapaaksi ja iski tikarin Zargin reiteen peikon verta roiskui Karlin päälle litra tolkulla koska valtimo oli puhjennut. Karlilla oli vaikeuksia poistua alttarilta , koska pikku hiiden riiviö roikkui hänen nilkassaan kunnes Karlin jämäkkä potku sai hiiden hengiltä. Zargin huutojen kaikuessa metsässä Karl hyökkää hiisi ryhmittymän läpi ja saa miekan haltuunsa tämä oli merkki kohtuuttomalle verilöylylle kun pieniä hiiden raajoja sinkoilee. Zarg ottaa veitsen pois reidestänsä ilmettä väräyttämättä ja heittää Karlin päätä suuremman lihakirveensä suoraa hiiden niskaan pikku hiisi parka oli jäykkää poikaa. Karl kääntyy nopeasti ja sivaltaa Zargin vartaloon suuren avohaavan. Zargin silmät punertuivat raivosta ja pupillit melkein häipyivät kokonaan. Karl iskee miekan suoraa Zargin kylki luiden väliin kuului ontto kolahdus ja Zarg makaa maassa. Karl ei itsekkään ollut perillä tapahtuneesta hän päättää viimeistellä hänet ja sivaltaa hänen päänsä irti.
***
Karl lähtee pois paikalta hän on pian majatalolla ja poikakin on siellä Karl kysyy mikä hänen nimi on hän vastasi jämäkästi:´´Mark´´