Sata sanaa: Synnytys - äänestys
Lähetetty: Ma 10.04.2006 20:55
Alla tarinat. Jokainen saa äänestää. Eli myös immeiset, jotka eivät osallistuneet kisaan, ovat vapaita äänestämään. äänesty siis tapahtuu kirjoittamalla parhaimman tarinan kirjoittajan nimi tähän ketjuun.
Lisättyä: Äänestys päättyy 15.4 n. klo 21.00.
Heretic -Ja niin syntyi toivo
Miehen mieli oli synkkä kaikista niistä elämän kolhuista jotka oli kokenut.Hän oli surullinen naisen puolesta jonka oli tappanut, tämän kerrottua rakastavansa häntä.Hän oli surullinen isänsä puolesta joka oli ollut hänestä ylpeä, Myöhemmin hän oli tappanut isänsä.Mies oli luullut ettei mailmassa olisi enää mitään jäljellä häntä varten.
Kunnes, hän tapasi sen viattoman lapsen, jonka silmät olivat itse viattomuus.Tyttö oli kertonut miehen olevan sielultaan hyvä ja pystyvä hyviin tekoihin.Tästä mies oli ilostunut, hänessä syntyi jotain uutta, jokin tarkoitus joka määräsi häntä.
Tästä riemastuneena hän tappoi tytön, hän nautiskeli ja ajatteli tämän olevan elämänsä tarkoitus.
Myöhemmin Hänet löydettiin hokemasta lausetta "olen uudelleensyntynyt, uudelleensyntynyt".
huussi - Happolampi
”Ponnistakaa!” synnytyslääkäri karjui. Potilas vääntelehti petillä hikisenä tuskissaan.
”Se polttaa! Vauva kuolee!” nainen kirkui ja puristeli hikistä vatsaansa kouristellen.
Syntymätön lapsi kiemurteli revenneessä kohdussa vatsahappojen sihistessä sen ihoa vasten. Vauva parkui hämmentyneenä ja kivuissaan, sätki ja käpristeli, kuin viaton elukka säälimättömien kiduttajien armoilla kohoavan happopinnan polttaessa ahnaasti kurttuista lapsenihoa rakkuloille.
Ihon läpi kuului avuton, vertahyytävä parkaisu. Vauvan ote kohdunseinämien limakalvoista lipesi väkivaltaisesti, ja alaston lapsi molskahti kasvot edellä höyryävään helvettiin. Samassa veri värjäsi syntymättömän ymmärtämättömät kasvot, kun raiskaava aine sulatti pärskeillään sen harottavat silmät vain tunnistamattomiksi virroiksi valkoista, valuvaa massaa.
Kasvojaan kynsivä äiti ryntäsi tuskissaan päin seinää ja murskasi lapsensa.
Lunastaja - Saastainen syntymä
Verenpunaisella taivaalla mollottavaa kuuta katsoen arpinaamainen mies mumisi itsekseen. Tuulenvire lepatteli miehen mustaa kaapua, kunnes maahan repesi halkeama, josta nousi etäisesti ihmistä muistuttava limainen olento täyden tyyneyden ja hiljaisuuden laskeutuessa maanpinnalle.
"Hän on täällä, hän on syntynyt. HÄN ON SYNTYNYT!", huusi arpinaamainen mies julmasti ja pilkallisesti nauraen. Mies käveli olennon luokse kumartaen ja painaen päänsä syliinsä saakka. Limaisella kädellään olento nosti miehen pään alkaen puristaa tätä.
"He-herrani...", mies voihkeroi. Nyt olento puristi yhä lujempaa. Miehen silmät pullistuivat ja lopulta pompahtivat kokonaan pois. Olento työnsi sormensa miehen tyhjiin silmäkuoppiin nuollen veren käsiltänsä pois. Pirullinen ilme levisi olennon naamalle hänen harppoessa pimeyteen.
Von Kalteisen -
Hetki lähestyi, kaikki merkit viittasivat siihen, että olisin pian päässyt sieltä. Toisaalta en jotenkin odottanut, että olisin pystynyt yksin yhtään mihinkään. Tunsin itseni silloin niin heikoksi ja voimattomaksi, vaikka isäntäni olikin ruokkinut minua säännöllisesti.
Mutta tuo ihmeellinen hetki lähestyi, tiesin sen varmaksi niistä voimakkaista supistuksista, joita lihasteni kouristelu sai aikaan. Kuulin vereni kohinan sen virratessa suonissani, sydämeni pumpatessa elämännestettä eteenpäin alati kiihtyvällä pulssilla. Pian olin vapaa siitä taakasta, jonka silloinen olotilani minulle aiheutti.
Nautin rippeet isännän vatsalaukun sisällöstä ja aloitin oman syntymäni. Silloin vielä niin pienet kynteni repivät ja raastoivat tieni auki isännän vatsan läpi ja kurkistin ensimmäisen kerran ulkomaailmaan...
hyytelöperuna -
Elinaikani oli täyttä valhetta. Minulle luvattiin tasavertaisuutta ja vapautta. Mitään niistä en saanut, vaan minut paiskattiin väkivaltaiseen maailmaan johon muut kaltaiseni kuulemma päätyvät. Vääräveriset yhtyivät vieraaseen lihaan ja kärsivät rangaistuksen jota kutsuivat elämäksemme.
Väistin vastustajani iskun. Haistoin havumetsän vieraat aistikkaat tuoksut kuin uuden maailman johon olin aikoja sitten syntynyt. Tarkka iskuni löysi kohteensa ja ihmisen neste valui kädelleni. Nahkaremmi puristi kurkkuani, mutta se oli pelastanut minut aiemmin vastustajani varmalta viillolta. Sivistyneen kansan edustaja makasi sammaleella edessäni. Minunkin piti olla hänen kaltaisensa, mutta minulle oli näytetty alkukantaisuuden ja selviytymisen merkki. Se oli syntymäni vanhasta. Sivistys oli valheeni ja olen vapautunut siitä.
Viikate - Avaruusjääkäreiden sukupuolianatomiasta...
Kirottu petturi oli pistänyt häntä keihäällään! Demonista, kirosi Keisarillisten Nyrkkien veli Angelus. Hänen pyhä verensä taisteli sulkeakseen haavan hänen haaroissaan ja voimahaarniskan konehenki syyti vastamyrkkyjä ja korjausentsyymejä hänen verenkiertoonsa. Angelus horjahti eteenpäin ja torjui seuraavan iskun. Petturilegioona nimitti itseään Keisarin Lapsiksi! Siitä synnistä hän laittaisi heidät maksamaan!
Silloin jokin liikahti Angeluksen sisällä. Kivun aalto löi hänen keskittymisensä yli. Jokin liikkui ja kasvoi hänen sisällään! Hän putosi polvilleen äänettömän kauhun hiipiessä ajatuksiinsa. Maa tuli vastaan petturin naurun kaikuessa taustalla. Konehenki ilmoitti kylmästi sisäelinten tuhoutuvan ja sitten, Angeluksen sekaisen mielen punaisten pyörteiden keskellä, välähti näkökenttään uusi viesti: haarniskan haaraväli repeytyi, sisältä ulospäin!
Lisättyä: Äänestys päättyy 15.4 n. klo 21.00.
Heretic -Ja niin syntyi toivo
Miehen mieli oli synkkä kaikista niistä elämän kolhuista jotka oli kokenut.Hän oli surullinen naisen puolesta jonka oli tappanut, tämän kerrottua rakastavansa häntä.Hän oli surullinen isänsä puolesta joka oli ollut hänestä ylpeä, Myöhemmin hän oli tappanut isänsä.Mies oli luullut ettei mailmassa olisi enää mitään jäljellä häntä varten.
Kunnes, hän tapasi sen viattoman lapsen, jonka silmät olivat itse viattomuus.Tyttö oli kertonut miehen olevan sielultaan hyvä ja pystyvä hyviin tekoihin.Tästä mies oli ilostunut, hänessä syntyi jotain uutta, jokin tarkoitus joka määräsi häntä.
Tästä riemastuneena hän tappoi tytön, hän nautiskeli ja ajatteli tämän olevan elämänsä tarkoitus.
Myöhemmin Hänet löydettiin hokemasta lausetta "olen uudelleensyntynyt, uudelleensyntynyt".
huussi - Happolampi
”Ponnistakaa!” synnytyslääkäri karjui. Potilas vääntelehti petillä hikisenä tuskissaan.
”Se polttaa! Vauva kuolee!” nainen kirkui ja puristeli hikistä vatsaansa kouristellen.
Syntymätön lapsi kiemurteli revenneessä kohdussa vatsahappojen sihistessä sen ihoa vasten. Vauva parkui hämmentyneenä ja kivuissaan, sätki ja käpristeli, kuin viaton elukka säälimättömien kiduttajien armoilla kohoavan happopinnan polttaessa ahnaasti kurttuista lapsenihoa rakkuloille.
Ihon läpi kuului avuton, vertahyytävä parkaisu. Vauvan ote kohdunseinämien limakalvoista lipesi väkivaltaisesti, ja alaston lapsi molskahti kasvot edellä höyryävään helvettiin. Samassa veri värjäsi syntymättömän ymmärtämättömät kasvot, kun raiskaava aine sulatti pärskeillään sen harottavat silmät vain tunnistamattomiksi virroiksi valkoista, valuvaa massaa.
Kasvojaan kynsivä äiti ryntäsi tuskissaan päin seinää ja murskasi lapsensa.
Lunastaja - Saastainen syntymä
Verenpunaisella taivaalla mollottavaa kuuta katsoen arpinaamainen mies mumisi itsekseen. Tuulenvire lepatteli miehen mustaa kaapua, kunnes maahan repesi halkeama, josta nousi etäisesti ihmistä muistuttava limainen olento täyden tyyneyden ja hiljaisuuden laskeutuessa maanpinnalle.
"Hän on täällä, hän on syntynyt. HÄN ON SYNTYNYT!", huusi arpinaamainen mies julmasti ja pilkallisesti nauraen. Mies käveli olennon luokse kumartaen ja painaen päänsä syliinsä saakka. Limaisella kädellään olento nosti miehen pään alkaen puristaa tätä.
"He-herrani...", mies voihkeroi. Nyt olento puristi yhä lujempaa. Miehen silmät pullistuivat ja lopulta pompahtivat kokonaan pois. Olento työnsi sormensa miehen tyhjiin silmäkuoppiin nuollen veren käsiltänsä pois. Pirullinen ilme levisi olennon naamalle hänen harppoessa pimeyteen.
Von Kalteisen -
Hetki lähestyi, kaikki merkit viittasivat siihen, että olisin pian päässyt sieltä. Toisaalta en jotenkin odottanut, että olisin pystynyt yksin yhtään mihinkään. Tunsin itseni silloin niin heikoksi ja voimattomaksi, vaikka isäntäni olikin ruokkinut minua säännöllisesti.
Mutta tuo ihmeellinen hetki lähestyi, tiesin sen varmaksi niistä voimakkaista supistuksista, joita lihasteni kouristelu sai aikaan. Kuulin vereni kohinan sen virratessa suonissani, sydämeni pumpatessa elämännestettä eteenpäin alati kiihtyvällä pulssilla. Pian olin vapaa siitä taakasta, jonka silloinen olotilani minulle aiheutti.
Nautin rippeet isännän vatsalaukun sisällöstä ja aloitin oman syntymäni. Silloin vielä niin pienet kynteni repivät ja raastoivat tieni auki isännän vatsan läpi ja kurkistin ensimmäisen kerran ulkomaailmaan...
hyytelöperuna -
Elinaikani oli täyttä valhetta. Minulle luvattiin tasavertaisuutta ja vapautta. Mitään niistä en saanut, vaan minut paiskattiin väkivaltaiseen maailmaan johon muut kaltaiseni kuulemma päätyvät. Vääräveriset yhtyivät vieraaseen lihaan ja kärsivät rangaistuksen jota kutsuivat elämäksemme.
Väistin vastustajani iskun. Haistoin havumetsän vieraat aistikkaat tuoksut kuin uuden maailman johon olin aikoja sitten syntynyt. Tarkka iskuni löysi kohteensa ja ihmisen neste valui kädelleni. Nahkaremmi puristi kurkkuani, mutta se oli pelastanut minut aiemmin vastustajani varmalta viillolta. Sivistyneen kansan edustaja makasi sammaleella edessäni. Minunkin piti olla hänen kaltaisensa, mutta minulle oli näytetty alkukantaisuuden ja selviytymisen merkki. Se oli syntymäni vanhasta. Sivistys oli valheeni ja olen vapautunut siitä.
Viikate - Avaruusjääkäreiden sukupuolianatomiasta...
Kirottu petturi oli pistänyt häntä keihäällään! Demonista, kirosi Keisarillisten Nyrkkien veli Angelus. Hänen pyhä verensä taisteli sulkeakseen haavan hänen haaroissaan ja voimahaarniskan konehenki syyti vastamyrkkyjä ja korjausentsyymejä hänen verenkiertoonsa. Angelus horjahti eteenpäin ja torjui seuraavan iskun. Petturilegioona nimitti itseään Keisarin Lapsiksi! Siitä synnistä hän laittaisi heidät maksamaan!
Silloin jokin liikahti Angeluksen sisällä. Kivun aalto löi hänen keskittymisensä yli. Jokin liikkui ja kasvoi hänen sisällään! Hän putosi polvilleen äänettömän kauhun hiipiessä ajatuksiinsa. Maa tuli vastaan petturin naurun kaikuessa taustalla. Konehenki ilmoitti kylmästi sisäelinten tuhoutuvan ja sitten, Angeluksen sekaisen mielen punaisten pyörteiden keskellä, välähti näkökenttään uusi viesti: haarniskan haaraväli repeytyi, sisältä ulospäin!
