Betrayer (40k)
Lähetetty: Ti 25.04.2006 21:23
Joo tämä on varmaan aika surkea tarina sanokaa jos on menny nimet vähän sekaisin.
Vuosi M.42.346, Cadia, Pohjoisen Rintaman Puolustusbunkkeri 369
Jatkuvien pommitusten ja tykitysten äänien varjossa kapteeni Huber Holtston Kramer istui savunkatkuisessa huoneessaan tutkien vuosisatoja vanhoja karttoja jotka hänen avaruusmariinit olivat löytäneet Casonidoton niemimaalta.
‘’Jos löytäisin ne artefaktit, minusta tulisi järjettömän rikas ja voisin palkata armeijaani parhaat sotilaat parhaista rykmenteistä ja minusta tulisi varmasti Cadian ylikenraali’’, Hän ajtteli tutkien hauraita, hiirensyömiä karttoja.
‘’Se muukalainen minun on saa….’’, ajatus keskeytyi kun hän kuuli äkkiä konemaisen luutnantti Dabbsin äänen: ‘’Herra, olemme saaneet eldarien viestisignaaleja Bradenin vuoristolta. Ovat varmaan niiden sinun artefaktien perässä.’’. Kramer hätkähti tuolistaan ja sysäsi kartat sivuun:
’’Mitä!? Ne paskiaiset…….luutnantti-’’
’’Niin, herra?’’
‘’Kokoa minulle saattue….me lähdemme niiden muukalaisten perään!’’
‘’……..ja vie kapteeni Cloptonille viesti, että hän on minun poissaoloni aikana tämän läävän komennossa’’
‘’Selvä, herra.’’
Dabbs lähti huoneesta samantien ottaen pienen lappusen taskustaan.
Minuutteja ennen lähtöä Kramer seisoi parvekkeella katsoen saattuettaan.
Hänen kasvoilleen täyttyi leveä hymy. Tuhansia miehiä……satoja tankkeja….
..ja etenkin tykkialuksia. Hyvä. Tätä ei kyllä voinut sanoa enää saattueeksi, mutta Kramer siitä vähät välitti. Leveän hymyn keskeytti taas viheliäs luutnantti Dabbs:
‘’Herra, saattueesi on valmis’’
‘’Hyvä luutnantti, ja missäs on minun yksityisalus?’’
‘’Herra, minä vien teidät sinne’’
Vuosi M.42.346, Cadia, Bradenin Vuoristo
‘’Herra, si-si-signaalit voimistuvat. Mitä teemme?’’
‘’Laskeutukaa tuon vuoritemppelin juureen. Siellä voi olla jotain, jopa eldarit.’’
‘’Selvä, herra’’
Alus laskeutui oudon temppelin lähelle. Siinä ei ulkopuolisesti näkynyt ihmisten kulttuuri. Se ei ollut Kramerin mielestä mikään tavallinen temppeli. Hän saapui komentoryhmällään temppelin suuaukolle ja hämyili temppelin kivisestä suuaukosta sisään. Kuului askelia. Kaksi eldaria astui kiviaukosta ulos osoitelleen aseillaan.
‘’Te ihmiset ette ole tervetulleet tänne! Menkää, ennen kuin teette jotain peruuttamatonta!’’
Kramer räjähti hulvattomaan nauruun.
‘’Ja tekö minua estäisitte, te! Saanen nauraa!’’
Kramer otti plasma pistoolinsa ja teki vasemmanpuoleisesta eldarista palavan ruumin.
‘’Eeeiiii!’’, toinen eldareista huusi ja lähti juoksemaan Krameria kohti.
Kramerin vieressä olevat kaksi myrskysotilasryhmää avasivat tulen eldar-sotilasta kohti. Sotilas kuoli kuin silmänräpäyksessä ja Kramer sylki sen kärähtäneen ruumin ylle toteaen:’’Keisarin nimeen, tehän ette minua estä!’’
‘’Tutkikaa tuo temppeli läpikotaisin! Tahdon kaiken epäilyttävän mitä sieltä löytyy!’’
Vartiomiesryhmät rynnivät sisään pystyttäen valoja pimeään temppeliin.
‘’Kapteeni!!’’, kuului jostain sisältä ja Kramer lähti kävelemään rivakasti sisään.
‘’Katsokaa, kapteeni…..’’
Kramer katsoi suunnattoman kokoisia rautaportteja, joissa oli jotain kummaa kirjoitusta. Ihan kuin se olisi jonkun muinaisen kansan kirjoittamaa tekstiä.
Hän yritti saada ovia auki, mutta tuloksitta.
‘’Haluan kaikki las-kanuunat mitä täältä löytyy!! NYT!!’’ Kramer oli melkein innoissaan. Hän oli hyvin lähellä löytämään ne artefaktit. Ja kohta se hetki koittaisi.
Las-kanuunoiden jysäykset kuuluivat melkein tyhjästä temppelistä ja rautaportit alkoivat hitaasti kaatua. Kramer ja miehet juoksivat hädissään ulos temppelistä juuri ennen kuin iso hiekkapilvi syöksi kiviä ja roskaa heidän naamoilleen.
Porttien takana aukesi suunnattoman iso aula, joka oli peittynyt punaiseen sumuun.
Tai siksi Kramer sitä luuli. Hän oli aivan haltioissaan. Sumun keskeltä kuului kovaa naurua. Nauru voimistui koko ajan. Naurua seurasi korvia riipivä kirkaisu. Valkoinen käsi tarttui vartiomiestä kurkusta ja liiskasi hänen päänsä.
‘’Kiitos, kapteeni Huber Holtston Kramer, kun vapautit minut!! Ilman sinua olisin homehtunut täällä kymmeniä tuhansia vuosia!’’
Nauru alkoi taas ja voimistui koko ajan.
‘’Riivatun Demoni!!!! Syöksemme sinut helvettiin mistä sinä tulitkin!!! Miehet, avatkaa tuli tuohon demoniin ja antakaa sille helvettiiiii!!!!!!’’
Demoni oli ällistyttävän nopea. Se puikkelehti valtavilla siivillään pitkin temppeliä ja tappoi Kramerin miehiä kuin viikatemies. Sitten se lensi Kramerin eteen ja nappasi häntä jalasta.
‘’AMPUKAA SE!!! AMPUKAA SE!!!’’, Kramer huusi roikkuen demonin kädestä.
Hyvin tähdätty las-kanuunan ammus repi demonin jalan ja käden irti. Se putosi miehien päälle ja liiskasi muutaman painollaan. Sen ote kirposi Kramerin jalasta ja hän juoksi samantien ampumaan demonia plasma pistoolillaan. Ei mitään. Demoni oli kuollut. Maa alkoi repeillä ja halkeamista tuli punaista valoa. Helvetin liekkejä.
Demoni katosi alas ja repeämät sulkeituivat.
Äkkiä kuului luutnantti Dabbsin käskevä ääni:
‘’Noniin, kapteeni, annapas aseesi ja varusteesi. Tähän näin’’, Dabbs ojensi kättänsä Krameria kohti.
‘’MITÄ!?’’
‘’Niin kapteeni, minä johdatin teidät alusta lähtien tänne siinä toivossa että demoni tappaisi teidät. Mutta niin ei käynyt, joten minun on tehtävä se itse’’
‘’PETTURI!!……Sinä olit minun uskollisin alamaiseni……Keisarin nimeen, sinut tuomitaan vielä ja sielusi tuhotaan lopullises……’’
‘’Ole hiljaa, Kramer. Miehet, vangitkaa hänet!’’
‘’Luuletko tosiaan, että kaaos antaa sinulle rahaa tai mainetta!? EI!! He tappavat sinut, usko pois! he tappavat sinut!! Ei ne halua muuta kuin tappaa!!’’
Dabbsin miehet alkoivat teloittaa Kramerin miehiä ja riisuivat heidät aseista.
Kramer oli kauhuissaan. Hänen paras miehensä kääntyi häntä vastaan….
Äkkiä tyytyväisen Dabbsin takaa kuului laukaus ja luutnantti luuhistui maahan.
‘’Luutnantti Dabbs, olet täten pidätetty kaaoksen voimiin suojautumisesta ja petturuudesta Keisaria kohtaan’’
Se oli marsalkka Kaiserin ääni, avaruusmariineiden kanssa tullut temppeliin kai toista kautta. Dabbsin miehet nostivat kätensä ylös ja menivät polvilleen maahan.
‘’Kiitos Kaiser, olen sinulle palveluksen velkaa.’’, Kramerin helpottunut ääni totesi.
‘’Eipä hätää. Joku miehistäsi tuli kertomaan, että olet vaarassa. Tulin siis temppelin peräkautta tänne ja niin….’’
‘’No, kiitos kumminkin Kaiser’’
Kramer kokosi miehensä ja lähti takaisin bunkkeriinsa, mutta ilman artefakteja.
Muuten, mihin Eldarit sitten menivät?
LOPPU
Kommenttia ja kritiikkiä tietenkin.
Vuosi M.42.346, Cadia, Pohjoisen Rintaman Puolustusbunkkeri 369
Jatkuvien pommitusten ja tykitysten äänien varjossa kapteeni Huber Holtston Kramer istui savunkatkuisessa huoneessaan tutkien vuosisatoja vanhoja karttoja jotka hänen avaruusmariinit olivat löytäneet Casonidoton niemimaalta.
‘’Jos löytäisin ne artefaktit, minusta tulisi järjettömän rikas ja voisin palkata armeijaani parhaat sotilaat parhaista rykmenteistä ja minusta tulisi varmasti Cadian ylikenraali’’, Hän ajtteli tutkien hauraita, hiirensyömiä karttoja.
‘’Se muukalainen minun on saa….’’, ajatus keskeytyi kun hän kuuli äkkiä konemaisen luutnantti Dabbsin äänen: ‘’Herra, olemme saaneet eldarien viestisignaaleja Bradenin vuoristolta. Ovat varmaan niiden sinun artefaktien perässä.’’. Kramer hätkähti tuolistaan ja sysäsi kartat sivuun:
’’Mitä!? Ne paskiaiset…….luutnantti-’’
’’Niin, herra?’’
‘’Kokoa minulle saattue….me lähdemme niiden muukalaisten perään!’’
‘’……..ja vie kapteeni Cloptonille viesti, että hän on minun poissaoloni aikana tämän läävän komennossa’’
‘’Selvä, herra.’’
Dabbs lähti huoneesta samantien ottaen pienen lappusen taskustaan.
Minuutteja ennen lähtöä Kramer seisoi parvekkeella katsoen saattuettaan.
Hänen kasvoilleen täyttyi leveä hymy. Tuhansia miehiä……satoja tankkeja….
..ja etenkin tykkialuksia. Hyvä. Tätä ei kyllä voinut sanoa enää saattueeksi, mutta Kramer siitä vähät välitti. Leveän hymyn keskeytti taas viheliäs luutnantti Dabbs:
‘’Herra, saattueesi on valmis’’
‘’Hyvä luutnantti, ja missäs on minun yksityisalus?’’
‘’Herra, minä vien teidät sinne’’
Vuosi M.42.346, Cadia, Bradenin Vuoristo
‘’Herra, si-si-signaalit voimistuvat. Mitä teemme?’’
‘’Laskeutukaa tuon vuoritemppelin juureen. Siellä voi olla jotain, jopa eldarit.’’
‘’Selvä, herra’’
Alus laskeutui oudon temppelin lähelle. Siinä ei ulkopuolisesti näkynyt ihmisten kulttuuri. Se ei ollut Kramerin mielestä mikään tavallinen temppeli. Hän saapui komentoryhmällään temppelin suuaukolle ja hämyili temppelin kivisestä suuaukosta sisään. Kuului askelia. Kaksi eldaria astui kiviaukosta ulos osoitelleen aseillaan.
‘’Te ihmiset ette ole tervetulleet tänne! Menkää, ennen kuin teette jotain peruuttamatonta!’’
Kramer räjähti hulvattomaan nauruun.
‘’Ja tekö minua estäisitte, te! Saanen nauraa!’’
Kramer otti plasma pistoolinsa ja teki vasemmanpuoleisesta eldarista palavan ruumin.
‘’Eeeiiii!’’, toinen eldareista huusi ja lähti juoksemaan Krameria kohti.
Kramerin vieressä olevat kaksi myrskysotilasryhmää avasivat tulen eldar-sotilasta kohti. Sotilas kuoli kuin silmänräpäyksessä ja Kramer sylki sen kärähtäneen ruumin ylle toteaen:’’Keisarin nimeen, tehän ette minua estä!’’
‘’Tutkikaa tuo temppeli läpikotaisin! Tahdon kaiken epäilyttävän mitä sieltä löytyy!’’
Vartiomiesryhmät rynnivät sisään pystyttäen valoja pimeään temppeliin.
‘’Kapteeni!!’’, kuului jostain sisältä ja Kramer lähti kävelemään rivakasti sisään.
‘’Katsokaa, kapteeni…..’’
Kramer katsoi suunnattoman kokoisia rautaportteja, joissa oli jotain kummaa kirjoitusta. Ihan kuin se olisi jonkun muinaisen kansan kirjoittamaa tekstiä.
Hän yritti saada ovia auki, mutta tuloksitta.
‘’Haluan kaikki las-kanuunat mitä täältä löytyy!! NYT!!’’ Kramer oli melkein innoissaan. Hän oli hyvin lähellä löytämään ne artefaktit. Ja kohta se hetki koittaisi.
Las-kanuunoiden jysäykset kuuluivat melkein tyhjästä temppelistä ja rautaportit alkoivat hitaasti kaatua. Kramer ja miehet juoksivat hädissään ulos temppelistä juuri ennen kuin iso hiekkapilvi syöksi kiviä ja roskaa heidän naamoilleen.
Porttien takana aukesi suunnattoman iso aula, joka oli peittynyt punaiseen sumuun.
Tai siksi Kramer sitä luuli. Hän oli aivan haltioissaan. Sumun keskeltä kuului kovaa naurua. Nauru voimistui koko ajan. Naurua seurasi korvia riipivä kirkaisu. Valkoinen käsi tarttui vartiomiestä kurkusta ja liiskasi hänen päänsä.
‘’Kiitos, kapteeni Huber Holtston Kramer, kun vapautit minut!! Ilman sinua olisin homehtunut täällä kymmeniä tuhansia vuosia!’’
Nauru alkoi taas ja voimistui koko ajan.
‘’Riivatun Demoni!!!! Syöksemme sinut helvettiin mistä sinä tulitkin!!! Miehet, avatkaa tuli tuohon demoniin ja antakaa sille helvettiiiii!!!!!!’’
Demoni oli ällistyttävän nopea. Se puikkelehti valtavilla siivillään pitkin temppeliä ja tappoi Kramerin miehiä kuin viikatemies. Sitten se lensi Kramerin eteen ja nappasi häntä jalasta.
‘’AMPUKAA SE!!! AMPUKAA SE!!!’’, Kramer huusi roikkuen demonin kädestä.
Hyvin tähdätty las-kanuunan ammus repi demonin jalan ja käden irti. Se putosi miehien päälle ja liiskasi muutaman painollaan. Sen ote kirposi Kramerin jalasta ja hän juoksi samantien ampumaan demonia plasma pistoolillaan. Ei mitään. Demoni oli kuollut. Maa alkoi repeillä ja halkeamista tuli punaista valoa. Helvetin liekkejä.
Demoni katosi alas ja repeämät sulkeituivat.
Äkkiä kuului luutnantti Dabbsin käskevä ääni:
‘’Noniin, kapteeni, annapas aseesi ja varusteesi. Tähän näin’’, Dabbs ojensi kättänsä Krameria kohti.
‘’MITÄ!?’’
‘’Niin kapteeni, minä johdatin teidät alusta lähtien tänne siinä toivossa että demoni tappaisi teidät. Mutta niin ei käynyt, joten minun on tehtävä se itse’’
‘’PETTURI!!……Sinä olit minun uskollisin alamaiseni……Keisarin nimeen, sinut tuomitaan vielä ja sielusi tuhotaan lopullises……’’
‘’Ole hiljaa, Kramer. Miehet, vangitkaa hänet!’’
‘’Luuletko tosiaan, että kaaos antaa sinulle rahaa tai mainetta!? EI!! He tappavat sinut, usko pois! he tappavat sinut!! Ei ne halua muuta kuin tappaa!!’’
Dabbsin miehet alkoivat teloittaa Kramerin miehiä ja riisuivat heidät aseista.
Kramer oli kauhuissaan. Hänen paras miehensä kääntyi häntä vastaan….
Äkkiä tyytyväisen Dabbsin takaa kuului laukaus ja luutnantti luuhistui maahan.
‘’Luutnantti Dabbs, olet täten pidätetty kaaoksen voimiin suojautumisesta ja petturuudesta Keisaria kohtaan’’
Se oli marsalkka Kaiserin ääni, avaruusmariineiden kanssa tullut temppeliin kai toista kautta. Dabbsin miehet nostivat kätensä ylös ja menivät polvilleen maahan.
‘’Kiitos Kaiser, olen sinulle palveluksen velkaa.’’, Kramerin helpottunut ääni totesi.
‘’Eipä hätää. Joku miehistäsi tuli kertomaan, että olet vaarassa. Tulin siis temppelin peräkautta tänne ja niin….’’
‘’No, kiitos kumminkin Kaiser’’
Kramer kokosi miehensä ja lähti takaisin bunkkeriinsa, mutta ilman artefakteja.
Muuten, mihin Eldarit sitten menivät?
LOPPU
Kommenttia ja kritiikkiä tietenkin.