Sotavasara.net

Puolenkuunpeleissä oli tässä jonkin aikaa mordheim kampanja, Slaugheryn kuninkaat, jota pelattiin joka perjantai, ja fluffia on tullut kirjoiteltua. Kampanja on nyt "kesälomalla" ja jatkuu kai syksyllä. Lähetän tänne nyt novellin jonka kasasin fluffipätkistä. En kirjottanut joka perjantain jälkeen, joten Novellissa saattaa olla aukkoja (jos joku tyyppi vain katoaa, hän on kuollut. Se on hyvä nyrkkisääntö). Pestblöd oli yksi neljästä minun warbandissäni joka kesti koko kampanjan. Tässä kuitenkin Novellini:

Kuoleman Terät

17.3

Pestblöd istui syrjässä ja jyrsi terävillä hampaillaan häntäänsä. Hän oli erittäin harmissa päivät tapahtumista, vaikka ne olivatkin olleet suurimmaksi osaksi voitokkaita, ja uskomattomia löytöjäkin oli tehty. Hän katseli joukkoaan, joka oli kasvanut ja kehittynyt kiitettävää vauhtia, ja hän tunsi pienoista ylpeyttä. Eikä suotta, olihan päivän yhteenotoista voitettu jopa kaksi kolmesta, ja he olivat saaneet pelastettua hänet kahdesti. Todellakin, tämä päivä meinasi tulla kohtalokkaaksi hänelle, mutta hän oli kuin ihmeen kaupalla selviytynyt muutamalla ruhjeella, ja naarmulla. Kaikilla ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä onni. Hänen uskollinen Black Skaven Plagritch the Whisper oli haavoittanut jalkansa, ja hänen hyvä oppilas Blice Stabb oli menehtynyt viimeisessä päivän yhteenotossa fanaattista kaaos kulttia vastaan. Pestblöd puraisi vihoissaan häntäänsä kun hän ajatteli tuota taistelua, jossa he olivat joutuneet ensimmäistä kertaa perääntymään Lahtauksen taisteluissa. No se saa luvan myös jäädä viimeiseksi, ajatteli Pestblöd noustessaan ylös ja mennessään vastaan uusia jäseniään jotka saapuivat Plagritch the Whisperin seurassa. Plagritch nilkutti uudella puujalalla, ja kantoi raskasta säkkiä jonka tömäytti kohta lattialle. Pestblöd virnisti ilkeästi Plagritchille, ja he liittyivät mässäilemään säälittävällä ihmisellä, jonka he olivat aikaisemmin päivänä teurastaneet.

25.3

Pestblöd kulki kevyin askelin autioitten raunioiden läpi. Häntä seurasi vähän matkan päässä kaksi black skavenia, Plagritch the whisper ja Geting, ja muutama mutanoitunut rotta. Hän katsahti kireästi taakseen ja hoputti muita. Heidän pitäisi olla jo kohtaamispaikalla.

Mädäntyvän ruumiin löyhkä kantautui Getingin sieraimiin. Häntä kuvotti Plagritchin tapa ottaa voitonmerkkejä vihollisilta. Nytkin Plagritch oli napannut sudenkäpälän, joka kuului aikaisemmin rutiinilla hoidetulle epäkuolleiden joukon entiselle jäsenelle. Hän katsahti ylös ajatuksistaan ja näki pienehkön, mutta pelottavan näköisen hahmon edessään, jolla oli mukanaan jos jonkin laista tavaraa, josta osa oli korvaamattoman arvokkaita. Hän terävöityi hahmon käskiessä terävästi narskahtaen pitämään kiirettä. Geting hymähti, ja lisäsi vauhtiaan. Hän tunsi suurta kunnioitusta johtajaansa kohtaan.

Skötare katsahteli ympärilleen. Hän selvästi aisti jotain. Hänen kaapunsa helma heilahti kun hän vilkaisi ympärilleen. Skötare siristi silmänsä raolleen, ja katseli varjoja. Hänen katseensa kiersi pienissä rottaihmisissä, jotka olivat levittäytyneet tasaisesti etsimään ruokaa, tarvikkeita, ja muuta käyttökelpoista. Hän aisti taas selvästi jotain. Tämä ei tiedä hyvää, hän ajatteli, ja katsahti taas varjoihin. Hän tiesi että Pestblöd ei pitäisi jos hän mokaisi. Pestblöd oli jättänyt Skötaren hoiviin joukkonsa, kun hän itse oli lähtenyt hoitamaan asioita ottaen mukaansa muutaman miehistään. Eikö sitä paitsi Pestblödin pitäisi jo olla täällä? Nyt Skötare kuuli jo jotain. Skötare käännähti nopeasti sauvansa varassa, vetäisten samalla miekkansa esiin viitan alta, mutta ennen kuin hän ehti kunnolla kääntyä, tömähti jokin kova häntä oikeaan olkapäähän. Skötare kaatui sen voimasta maahan, ja käteen alkoi särkeä vihlovasti. Hänellä oli kuitenkin voimia katsahtaa ylös nähdäkseen, mitä vastassa olisi.

Pestblöd kiiti nyt vielä nopeammin läpi sokkeloisten katujen. Hänen läpi kulki kylmäväre, sillä hän aavisti jonkin olevan pielessä. Juostuaan vähän matkaa, hän vihdoin saapui taistelupaikalle. Hän tyrmistyi nähdessään monta miestään makaamassa taistelukentällä liikkumatta, niiden ympärillä noin 13-17 päinen joukko valkoisiin pukeutuneita raivokkaita… naisia? Samassa välähti jossain lähellä tuota joukkoa, ja hän näki kuinka voimaa hehkuva Skötare lennähti kohti naaras laumaa, mutta taistelu oli toivoton. Skötare joutui taistelemaan yksin jopa neljää sigmarin sisarusta vastaan, eikä hänelle jäänyt mahdollisuuksia selvitä naarmuitta. Pestblöd antoi nopeat ohjeet, ja syöksähti kallion taakse piiloon. Hän valmistautui hyppäämään esiin ja ryntäämään kohti vastustajaansa, mutta nähdessään piilostaan, kun hänen joukko alkoi karsiutua yksi kerrallaan, hän tajusi että tämä taistelu oli hävitty. Katkerasti hän komentaa joukkonsa vetäytymään, ja hetken kuluttua he olivat poissa.

Skötare avasi silmänsä hitaasti, ja huomasi heti että taistelu oli lakkaamassa, ja omat olivat vetäytymässä. Hän kohotti katseensa, ja huomasi vihollisen aivan lähellä. Hän alkoi tavoitella kädellä tikariaan, mutta aikaisempi vihlova tuska palasi. Skötare tajusi olevansa täysin taistelukyvytön, ja kuului vain kaavun kahahdus, ja hän oli poissa.

Plagritch the whisper sylkäisi ja katsoi halveksuvasti vihollista, joka näkyi pitkän kadun toisessa päässä. Siellä he taas olivat. Sama kultti, jota vastaan he olivat taistelleet vain muutamaa päivää aikaisemmin. Nyt oli kalavelkoja maksettavana. Plagritch katsahti hermostuneesti uusia jäseniä, joita oltiin jouduttu värväämään viimeisen tappiollisen yhteenoton jälkeen. Koko rottamies lauma lähti yhtä aikaa liikkeille. Vastustajakin näytti lähtevän silmittömään rynnistykseen, ja ei ollut epäilystäkään, etteikö taistelusta olisi tullut verinen.

21.4

Pestblöd oli raivoissaan. Nyt emme peräänny! hän karjuu joukoilleen ja ryntää eteenpäin tehdäkseen selvää vastustajastaan, tuosta kaaos kultista, jonka hän oli kohdannut monta kertaa aikaisemmin. Kertaakaan hänen ryhmänsä ei ollut pystynyt kukistamaan heitä, eikä tämäkään kerta näyttänyt yhtään paremmalta, mutta tappioita oli tullut, ja ne piti kostaa ehdottomasti. Pestblöd syöksähti eteenpäin kahden eliitti apurin kanssa heittääkseen vastustajaansa heittotähdillä. Vahinko ei ollut hätkähdyttävä, vain yksi kultisti kaatui maahan. Vasta kun vastustaja syöksähti päälle, hän tajusi minkä kanssa oli tekemisissä. Taistelussa ei ollut toivoa, ja arvaamatta Pestblödillä pimeni.

Kun Pestblöd heräsi hän tunsi olonsa jotenkin erilaiseksi. Hän katsahti ympärilleen, mutta näki vain kasan rottien raatoja. Vastustajasta ei ollut tietoakaan. Verta oli kaikkialla, ja sen näkeminen sai Pestblödin veren kiehumaan oudosti, uudella tavalla. Tämä tunne ei ollut vain vihaa, vaan myös hyvän olon tunnetta. Hänen aistinsa terävöityivät ja hän käännähti nopeasti. Hänen takanaan seisoi Jägare joka kantoi uutta varsijousta. ”Kuolleita on yhdeksän” Jägare sihahti synkästi.

Jägare liikkui ketterästi raunioissa, hyppien kevyesti roinan yli. Lahtaus ei ollut täysin hänen mieleensä, mutta hän koitti tottua. Pestblöd oli lähettänyt hänet etsimään tarvikkeita joukoilleen, Pestblödin itse lähtiessä hankkimaan lisäjoukkoja. Meidän ”posse” on hyvää vauhtia menossa takaisin kohti viemäriä, Jägare ajatteli synkästi loikkiessaan eteenpäin. Enempää ei asiaa ehtinyt pohtia, kun hän yhtäkkiä pysähtyi. Edessä seisoi ylvään näköinen talo, joka oli puoliksi palanut. Paikka näytti koskemattomalta, ja ulkomuodosta päätellen, se olisi voinut sisältää jotain arvokasta. Samassa Jägare hypähti varjoihin. Hän oli varmasti nähnyt jotain liikkuvan raunioiden suunnassa. Se, mikä siellä ikinä olikin, oli saattanut nähdä Jägaren myös. Jägare varmisti että keihäs oli hänen ulottuvillaan, ja kurkisti varovasti piilostaan. Hän katsahti vielä lyhyesti paikkaan jossa oli nähnyt liikettä, mutta ei havainnut mitään. Jägare kääntyi ja alkoi loikkia ääneti ja huomaamatta kohti tulo suuntaansa.

”Me tarvitsemme ne välineet, siitä emme tingi!” rääkäisi Pestblöd ja tönäisi pois edestään Jägaren. Hän oli erittäin närkästynyt. Kaikki tuntui menevän pieleen. Hän vislasi ja loi tuiman katseen sotilaisiinsa ja viittoi Jägarea näyttämään tietä.

Ei kestänyt kauan kun he olivat siirtyneet lähelle raunioita. Pestblöd oli lähdössä etenemään kohti saalista, kun kuuli kalahduksen. Hän vilkaisi sivulleen, ja huomasi Jägaren laukaisseen nuolen. Pestblöd käännähti salamana katsoakseen, mikä oli kohteena. Hän ehti parahikseen nähdä kun toinen Jägaren toinen nuoli lennähti liila-keltapukuista mieshahmoa kohti. Mies ehti väistää osuman, mutta menetti tasapainonsa. Viktor Nabokov, ajatteli Pestblöd virnistäen. Hän pyrähti nopeaan juoksuun ajatuksena kiertää vastustajan kimppuun ovelasti sivusta välttääkseen varsijousi tulituksen. Plagritch the whisperin, ja muutaman muun apurin hän viittoi mukaansa, kun taas antoi kylmästi uudelle yöjuoksijalle käskyn lähteä etenemään muitten apurien kanssa toiselta puolelta, varsijousien armoilla.

Tilanne muodostui tiukaksi: ”kura joukko” oli kerännyt kiitettävästi tulta, ja kärsinyt tappioita, kun taas Pestblödin johtama pieni joukko oli onnistunut kiertämään huomaamatta lähelle vihollista. Pestblöd syöksähti pensasaidan taakse tarkkailemaan tilannetta. Uusi yöjuoksija oli joutunut käsirysyyn vastustajan kanssa. Mutta äkkiä taas tuo outo tunne, joka hänelle oli tullut kaaoksen taistelun jälkeen, otti hänet valtaansa. Hän syöksähti raivoissaan kohti vihollista, mutta kompastui pahasti aitaan, jonka yli hän oli yrittänyt. Tuo virhe oli maksaa hänelle paljon. Hänen tipahtaessaan maahan polvilleen käytti vastustajan ovela johtaja Viktor Nabokov tilanteen hyväksi ja käski miestensä ampua Pestblödiä. Pestblöd kierähti hädissään haltia kaavun taakse, ja kuului kova suhina kun nuolisade viilsi lähellä häntä. Hän ponnahti ylös kun Nabokovin joukot alkoivat lataamaan kömpelöitä varsijousiaan, ja katsahti ylös. Nähdessään vihollisen hänet valtasi taas verenhimoinen tunne, ja hän syöksähti oudon tunteen vallassa hyökkäykseen, ennen kuin ehti harkita asiaa. Saavuttaessaan vihollisen, ja kohottaessaan itkevät teränsä hyökkäykseen, hän tunsi voiman ja raivon virtaavan veressään. Raivokkaiden terän liikkeiden ansiosta vastustaja lennähti selälleen karjaisten, sillä toinen teristä oli painunut syvälle miehen oikeaan käteen. Pestblöd oli kohottamassa teriään uuteen kuolettavaan iskuun, kun hänen kimppuun hyökkäsi itse Gerasimov pistoolit ojossa. Pestblöd oli nopeampi, ja sivalsi kummallakin miekallaan ylöspäin. Gerasimo kaatui maahan myrkyn lamauttamana. Pestblöd virnisti. Hänestä tuntui että hän oli voittamaton. Yhtäkkiä nuoli iskeytyi häntä oikeaan reiteen, ja kipu palautti hänet maan pinnalle.

Taistelu oli ollut verinen ja katkera. Kumpikaan puoli ei ollut halunnut luovuttaa, ja se koituikin vastustajalle kohtaloksi. Vaikka vastustajalla oli ollut hyvä puolustusasema, eivät he pystyneet kunnolla uhmaamaan armotonta rotta-aaltoa, joka tuhosi kaiken tieltään.

Pestblöd oli taas voimissaan. Viime taiston haava ei ollut vakava, eikä se haitannut liikkumista lainkaan. Hän laahusti joukkonsa kanssa Lahtauksen synkkiä kujia taistelua etsien. Taas Jägare ilmestyi varjoista. Hän nykäisi Pestblödiä hihasta ja kuiskasi ”Michael Lance”. Pestblöd murahti tyytyväisenä, ja nousi taas sama ilkeä virne naamalle. ”Tänään saamme ruuaksi ihmislihaa.”

5.5
”Et voi olla tosissasi!” Pestblöd huudahti Jägarelle. ”Väitätkö, että he todellakin eivät ole täysi lukuisia, eivätkä odota hyökkäystämme?!” Jägare nyökkäsi pirullinen ilme kasvoillaan. ”Näytä minulle tie sinne”. Pestblöd kokosi nopeasti joukkonsa, ja lähti seuraamaan Jägarea. Heidän lähestyessä vihollista, kuului kauhea karjaisu. Rottaogre haistoi verta.

Kohta Pestblöd näki että Jägare oli ollut oikeassa. raunioissa näkyi olevan noin kuusi siskoa, eivätkä he selvästi odottaneet mitään. Siellä oli kuitenkin kaksi jousimiestä, puolituinen jousella ja roteva mies varsijousella. Hän nyökkäsi päätä Jägarelle ja Skötarelle. Pestblöd karjaisi ja huitoi joukollensa ohjeita. Puolituisesta ja miehestä hän ei välittänyt. Hän tiesi että he olivat jo kuolleet. Kevyin hypyin Pestblöd saavutti yhden naikkosen, ja ennen kun tämä ehti sivaltaa piiskallaan oli hän jo maassa. Pestblöd oli kohottamassa teräänsä kuolettavaan iskuun, kun yhtäkkiä hän näki silmäkulmassaan tukevan naisen vyöryvän häntä kohti hohtavan vasaran kanssa. Saa yrittää, Pestblöd ajatteli, ja muutamalla nopealla teränliikkeellä tuo tukeva naine, Martha, makasi tajuttomana maassa myrkyn kangistamana. Martha ei ollut hyökännyt yksin. Pestblödillä oli nyt päällä kaksi hurjistunutta siskoa raivoissaan heidän johtajan haavoittamisesta. Pestblöd ei voinut tehdä mitään kun arvaamattomasta suunnasta viuhahti vasara, ja sen jälkeen toinen.

Jägare katseli kun siskot kääntyivät pakoon menetettyään joukkojaan. Jägare riensi tutkimaan Pestblödin, mutta totesi ettei vahinkoja ollut tapahtunut. Tämä taistelu päättyi erittäin voittoisasti. Sivummalla näkyi eloton naishahmo. Tämähän sujui vallan mainiosti.

Pestblöd istui autiotalon nurkassa, johon he olivat päättäneet pystyttää leirin. Heillä ei ollut paljon aikaa. Taistelu kaupungin Lahtauksen herruudesta oli loppumaisillaan. Kaksi kovinta joukkoa oli melkein tavoittamattomista, mutta Pestblödin kunnianhimo oli kova. Jo toisen jengin, sigmarin sisarten, vahvuutta oli saatu tiputettua Pestblödin toimesta, mutta kovempi posse, tuo julma kaaoksen kultti, oli reilussa johdossa, ja näytti selvästi että he ottaisivat Lahtauksen haltuunsa ennemmin tai myöhemmin. Kertaakaan ei Pestblöd ollut onnistunut kukistamaan noita pelottomia raakalaisia. Se oli ainut puuttuva sulka hänen hatustaan, sillä kaikki muut kohtaamansa joukot hän oli onnistunut kukistamaan ainakin kerran. Pestblöd kutsui uskollisimman apurinsa Jägaren puheilleen. ”Etsi minulle ne saastaiset kaaoksen sikiöt, haluan tänään syödä heidän lihaansa!”. Pestblöd oli päättänyt lopettaa uransa ainakin kunniallisesti.

Ilma oli paksu, kun Pestblöd ja hänen joukkonsa lähti etenemään. Jägaren ei ollut vaikea löytää kultin leiriä, koska uhrattavan ihmisen huuto kuului kauas. Pestblöd pysähtyi jonkin matkan päähän taloa, jonka kultisti olivat vallanneet. ”Krell!” Pestblöd huusi kimeällä äänellä. ”Valmistaudu kuolemaan paskiainen!”. Talo hiljeni täysin, ja kohta sen varjoista asteli esiin karmivan näköisiä kaaoksen palvelijoita. Jägare ampui, ja yksi kultisti kaatui heti. Nuoli oli lävistänyt kaulan. Varjoista astui myös pelottavan näköinen hahmo, jolla oli vartalo täynnä arpia, ja toisen käden tilalla lonkero. Se oli kultin kuuluisa Riivattu, joka sai monet rottamiehet värähtämään. Pestblöd vain hymyili ja komensi joukkonsa liikkeille tuntien adrenaliinin virtaavan hänen kehossaan. Joukot törmäsivät talon lähellä, ja taistelu alkoi. Rottaogre karjui verenhimoisena, saatuaan komennon pysyä takana. Pestblöd seisoi sen vieressä ja odotti tilaisuutta. Hän näki kuinka Skötare syöksähti ilman halki taikansa ansiosta. Skötare katosi näkyvistä kun hän syöksähti seinässä olevasta reiästä sisään. Talosta tule välkkyvä hehku kertoi, että skötare selvästi otti yhteen kultin johtajan, pelottavan maagin Krell the Hereticin kanssa. Samassa riivattu syöksähti varjoista, ja teloitti julmasti yhden rotan petomiehen kanssa. Pestblödin aistit terävöityivät ja hän hulluuden vallassa syöksähti. Hän ehti karjua rottaogrelle komennon hyökätä, ja tämä seurasi Pestblödiä karjuen innoissaan päästessään tappamaan. Riivattu ehtii juuri ja juuri käännähtää, kun Pestblöd teki raivon vallassa käsittämättömän nopean iskusarjan. Yksi terä viilsi riivatun kättä, ja haavan ympärys muuttui mustaksi myrkyn vaikutuksesta. Tästä ei kuitenkaan näyttänyt riivattu olevan moksiskaan. Se väisti rottaogren iskut, ja hyökkäsi Pestblödin kimppuun. Tahmaisen lonkeron sitoessa Pestblödin toisen käden, kun riivattu löi toisella kädellään. Voima oli murskaava. Pestblöd kaatui selälleen suupielestä vuotaessa verta. Tilanne näytti pahalta. Rottaogre oli saanut päälleen raivoisan petomiehen, mutantin ja järkäleen kokoisen henkivartija ogren Useimmat rotat eivät pärjänneet kaaoksen eliitille, joten apua ei herunut vähään aikaan. Pestblöd nosti päätään, ja näki kuinka hurjistunut rottaogre koitti taistella nelinkertaista määrää vastustajia vastaan. ”TAPA TUO KAAOKSEN SIKIÖ!! TAPA SE SAASTA!!” Pestblöd sai huudettua taistelun melun yli rottaogrelle. Se tajusi käskyn oitis, ja alkoi raivon vallassa huitoa riivattua, mutta tuloksetta. Iskuja sateli rottaogren niskaan, ja toinen ogre saikin lyötyä valtavalla terällä viillon rottaogren selkään. Nyt Pestblöd ponnahti ylös ja oli valmiina ottamaan vastaan riivatun iskut. Rottaogre oli riivattua nopeampi. Ensimmäinen isku viilsi syvän haavan riivatun oikeaan kylkeen, jonka hän oli kääntänyt ogrelle. Toinen oli ratkaiseva isku. Se osui riivattua päähän, ja sen voima irrotti riivatun alaleuan. Sen tehtyään rottaogre sai armottoman iskusarjan selkäänsä, ja sen painava ruumis lysähti maahan tömähtäen. Pestblöd tiesi tilaisuutensa koittaneen. Hän kohotti teränsä ja viilsi hölmistynyttä riivattua ensin toisella terällä kaulaan, ja toisella terällä hän puhkaisi riivatun sydämen. Pestblöd tempaisi teränsä hänen päänsä taakse, ja löi ne riivatun rinnasta läpi puhkaisten kummankin keuhko. Tällaista nautintoa Pestblöd ei ollut ikinä ennen tuntenut, hän antoi kuoleman terien olla hetken riivatun ruumiin sisällä, antaen myrkyn levitä. Nyt hän sai hetken aikaa vilkaista ympärilleen, ja totesi että hänen miehiään oli pystyssä vain kourallinen, kun taas kultisti eivät oikeastaan tappiota nimellisesti olleet kokeneet, riivatun lisäksi. Samassa mutantti hyökkäsi Pestblödin kimppuun kaataen tämän maahan. Kuolettavaa iskua se ei ehtinyt antaa, sillä Pestblöd oli jo livennyt synkkiin lahtauksen raunioihin kuoleman terät välkkyen hänen käsissään. Tätä tappelua ei voitettu, mutta se ei Pestblödiä haitannut tippaakaan. Kaaos ei enää hallinnut täällä.

En nimennyt tätä topickia "Kuoleman teriksi", koska ajattelin että muutkin kampanjan jäsenet voivat sitten lähettää tänne oman joukkonsa tarinan.

Edit: Tarinani perustuu siis peli tapahtumiin, niin hyvin kun vain muistan, eli tämä on tälläinen "raportin ja novellin hybridi".