Boklogin tarina
Lähetetty: Ke 10.05.2006 16:20
Tämä on minun ensimmäinen tarinani joten älkää odottako liikoja. (Rakentavaa palautetta olisi mukava saada.)
Örkkien suuri sotapäällikkö Boklog istui juuri tunkkaisessa ja haisevassa teltassaan. Hän oli saanut juuri viestin, jossa kerrottiin, että suurhaltijoiden mahtava armeija oli edennyt jo melkein Boklogin kotikaupungin Smizalen muureille. Tästä Boklog tyrmistyi ja valmisti verenhimoisen armeijansa ja lähti kohti Smizalenia.
Kun he olivat vaeltaneet kolme päivää he saapuivat Smizalenin edessä olevan mäen viereen. Näky oli tyrmistyttävä Smizalen oli aivan tuhoutunut suurhaltijat olivat ehtineet ensin. Boklog karjaisi kun hän näki miten hänen perheensä oli ripustettu veriseen seipääseen, jossa oli lappu, jossa luki haltia kielellä - Me kohtaamme vielä!
Boklog huusi joukoilleen: ”Katsokaa mitä ne ovat tehneet perheillenne annettaan heille takaisin ja näytetään niille!” Sotilaat vastasivat muristen: ”Kuolkaa kirotut suurhaltijat!” Boklog lähti takaa-ajoon sotilaidensa kanssa. Suurhaltijat olivat murtaneet pohjois-portin ja olivat lähteneet jatkamaan matkaa kohti Shylerath nimistä örkki kaupunkia, joka oli yksi örkki dynastian suurimpia.
Boklogin joukot olivat saapuneet vanhaan metsään, josta kukaan ei ollut ikinä tullut ulos. Boglog huusi sotilaille: ”Tehkää leiri tänne ja varautukaa yllätyksiin! Sotilaat vastasivat: Selvä olemme valmiita kaikkeen! Yöllä alkoi metsän syövereistä kuulua joitakin kammottavia ääniä. Boklog heräsi ja otti viisi örkkisoturia mukaan. Vähän ajan kuluttua he saapuivat jonkinlaiselle aukealle paikalle, jossa oli suurhaltijoiden leiri. ”Hae nopeasti loput.” kuiskasi Boklog sotamiehelle.
Loput joukot saapuivat ja sitten Boklog alkoi hioa kieroa suunnitelmaa suurhaltijoiden pään menoksi. Lopulta he päätyivät örkkien taktiikkaan suora hyökkäys. ”NYT!” karjaisi Boklog ja lähti joukkojensa kanssa kohti suurhaltijoita. Suurhaltijat olivat säikähtäneitä, mutta kohta he saivat rivistönsä kuntoon.
Örkit etenivät kovaa vauhtia kohti suurhaltijoiden linjaa karjuen ja häijyyksiä huutaen ja he saivatkin pelkoa aikaiseksi suurhaltijoiden linjoissa. Kohta kaksi suurta armeijaa kohtasi keskellä aukeaa taistelun ryminä kantautui Shylerathiin asti. Boklog oli etu rintamassa ja hutki suurhaltijoiden keihäsmiehiä hengiltä. Kohta suurhaltijoiden armeija oli huvennut ja örkit olivat saaneet hajotettua heidät ryhmiin joista heidät oli helppo tappaa. Boklog keskittyi vain suurhaltijoiden päällikön etsimiseen ja tappamiseen. Lopulta Boklog näki kukkulalla suurhaltijoiden johtajan. Boklog karjaisi: ”Tule tänne senkin saasta!” Suurhaltijoiden johtaja vastasi rauhallisesti: ”Kyllä. Kyllä. SAASTA!” Boklog karjaisi ja lähti kohti haltijaa, joka nauroi. ”Kohta sinua ei enää naurata”, murisi Boklog. Boklog hyökkäsi raivoissaan haltijaa kohti ja tunsi yhtäkkiä piston rinnassaan. Vihreä saastainen veri alkoi pulputa ulos haltijan saastaisen miekan viertä. Haltija alkoi nauraa, mutta Boklog ei ollut luovuttanut. Boklog hutkaisi kirveellä nauravaa haltijaa, joka kaatui äkkiä velttona maahan. Boklog oli henkihieverissä. Häntä ei haitannut varma kuolema, koska hän oli saanut kostaa perheensä puolesta.
Örkkien suuri sotapäällikkö Boklog istui juuri tunkkaisessa ja haisevassa teltassaan. Hän oli saanut juuri viestin, jossa kerrottiin, että suurhaltijoiden mahtava armeija oli edennyt jo melkein Boklogin kotikaupungin Smizalen muureille. Tästä Boklog tyrmistyi ja valmisti verenhimoisen armeijansa ja lähti kohti Smizalenia.
Kun he olivat vaeltaneet kolme päivää he saapuivat Smizalenin edessä olevan mäen viereen. Näky oli tyrmistyttävä Smizalen oli aivan tuhoutunut suurhaltijat olivat ehtineet ensin. Boklog karjaisi kun hän näki miten hänen perheensä oli ripustettu veriseen seipääseen, jossa oli lappu, jossa luki haltia kielellä - Me kohtaamme vielä!
Boklog huusi joukoilleen: ”Katsokaa mitä ne ovat tehneet perheillenne annettaan heille takaisin ja näytetään niille!” Sotilaat vastasivat muristen: ”Kuolkaa kirotut suurhaltijat!” Boklog lähti takaa-ajoon sotilaidensa kanssa. Suurhaltijat olivat murtaneet pohjois-portin ja olivat lähteneet jatkamaan matkaa kohti Shylerath nimistä örkki kaupunkia, joka oli yksi örkki dynastian suurimpia.
Boklogin joukot olivat saapuneet vanhaan metsään, josta kukaan ei ollut ikinä tullut ulos. Boglog huusi sotilaille: ”Tehkää leiri tänne ja varautukaa yllätyksiin! Sotilaat vastasivat: Selvä olemme valmiita kaikkeen! Yöllä alkoi metsän syövereistä kuulua joitakin kammottavia ääniä. Boklog heräsi ja otti viisi örkkisoturia mukaan. Vähän ajan kuluttua he saapuivat jonkinlaiselle aukealle paikalle, jossa oli suurhaltijoiden leiri. ”Hae nopeasti loput.” kuiskasi Boklog sotamiehelle.
Loput joukot saapuivat ja sitten Boklog alkoi hioa kieroa suunnitelmaa suurhaltijoiden pään menoksi. Lopulta he päätyivät örkkien taktiikkaan suora hyökkäys. ”NYT!” karjaisi Boklog ja lähti joukkojensa kanssa kohti suurhaltijoita. Suurhaltijat olivat säikähtäneitä, mutta kohta he saivat rivistönsä kuntoon.
Örkit etenivät kovaa vauhtia kohti suurhaltijoiden linjaa karjuen ja häijyyksiä huutaen ja he saivatkin pelkoa aikaiseksi suurhaltijoiden linjoissa. Kohta kaksi suurta armeijaa kohtasi keskellä aukeaa taistelun ryminä kantautui Shylerathiin asti. Boklog oli etu rintamassa ja hutki suurhaltijoiden keihäsmiehiä hengiltä. Kohta suurhaltijoiden armeija oli huvennut ja örkit olivat saaneet hajotettua heidät ryhmiin joista heidät oli helppo tappaa. Boklog keskittyi vain suurhaltijoiden päällikön etsimiseen ja tappamiseen. Lopulta Boklog näki kukkulalla suurhaltijoiden johtajan. Boklog karjaisi: ”Tule tänne senkin saasta!” Suurhaltijoiden johtaja vastasi rauhallisesti: ”Kyllä. Kyllä. SAASTA!” Boklog karjaisi ja lähti kohti haltijaa, joka nauroi. ”Kohta sinua ei enää naurata”, murisi Boklog. Boklog hyökkäsi raivoissaan haltijaa kohti ja tunsi yhtäkkiä piston rinnassaan. Vihreä saastainen veri alkoi pulputa ulos haltijan saastaisen miekan viertä. Haltija alkoi nauraa, mutta Boklog ei ollut luovuttanut. Boklog hutkaisi kirveellä nauravaa haltijaa, joka kaatui äkkiä velttona maahan. Boklog oli henkihieverissä. Häntä ei haitannut varma kuolema, koska hän oli saanut kostaa perheensä puolesta.
