Isku sivustaan 40k
Lähetetty: Ke 10.05.2006 17:33
Ensimmäinen tänne laittamani teksti.
Isku sivustaan
Tykkien voimakkaat paukahdukset katosivat kimeran moottorin ujellukseen ja telaketjujen kitinään. Pian pioneeriosasto 4 olisi taistelussa avustamassa kolmannen panssarijääkärikomppanian hyökkäystä vihollisen linjojen sivustaan. Tarkoituksena oli murtaa linjan reuna.
Sotamies Higgins istui lähellä kuoppaisella tiellä kiitävän kimeran takaovea. Hän muisteli kotia ja hyviä aikoja. Mieleen tulivat ajat jolloin he, hän ja hänen ystävänsä päättivät lähteä etsimään onnea ja kunniaa liittymällä keisarilliseen kaartiin. Nuo ajat olivat vain kolmen vuoden takaa, mutta jo kaikki hänen ystävänsä makasivat matalissa haudoissa kuolleina. Higgins sytytti tupakan hieman vapisevilla käsillään. Kylmät väreet kulkivat läpi kehon ja tärinä tuntui kasvavan. Hänelle kävi näin ennen jokaista taistelua. Tupakka auttoi tärinään.
Miehen mielessä kävivät muistot koulutusleiriltä. Kersantti Stevens, joka tunnettiin myös nimellä ”Porkkana” punaisten hiuksiensa takia, oli antanut miehille luvan tupakoida kimerassaan. Kimera ”onnekas kolmetoista” kurvasi pois kuoppaiselta tieltä maastoon ja tupakka tipahti Higginsin suusta hänen kaatuessaan lattialle penkiltä. Moottorin melun yli alkoi kuulua räjähdyksiä ja tykkien laukauksia. Miehet kääntyivät katsomaan ulos kimeran sivuilla olevista pienistä aukoista, jotka oli päällystetty iskunkestävällä lasilla.
Kimeran numero kolmetoista rinnalla kaahasi useita muita miehistönkuljetusajoneuvoja, jotka ampuivat laseria kohti vihollisen asemia. miehet laittoivat kätensä yhteen ja huusivat ”Keisarin puolesta!”
Kersantti Simmons, joka oli ollut useassa sodassa, avasi kimeran takaluukun vaunun pysähtyessä. Miehet katsoivat toisiaan hetken ja ryntäsivät sitten ulos vaunusta. Maasto oli tasaista ja vihollistulitus hurjaa. Higgins näki monien muiden kimeroiden avaavan luukkunsa päästääkseen panssarijääkärit ulos vaunuista, mutta laser suihku pyyhki sotilaat matalaksi heti heidän jätettyään vaunun. Kimera numero kaksitoista räjähti valtavana tulipallona heidän vierellään sen ajettua miinaan. Vaunun osia ja ihmisten raajoja lensi ympäriinsä. Higgins painoi päänsä maahan ja halasi kivääriään. Hän oli kauhusta kankea. Tilanne näytti toivottomalta. Simmons juoksi Higginsin luokse ja läpsäisi tätä avokämmenellä kasvoille. ”Kokoa itsesi mies”, kuului kersantin käsky. Higgins nosti katseensa kohti muita miehiä ja näki että hän ei ollut suinkaan ainoa jota pelotti. Monien muiden kasvoilta erotti Simmonsin käden jäljen. Kymmenhenkinen ryhmä lähti juoksemaan kohti vihollisasemia. Laser säde lävisti yhden miehistä heti juoksuun lähdettäessä ja kolme muuta kaatui ennen kuin miehet löysivät suojan hajonneen kimera kahdentoista takaa.
Simmons kokosi ryhmän jäsenet lähelleen ja rohkaisi miehiään. ”Kolme miestä jää tähän ampumaan suojatulta, kun minä, liekinheitinmies ja sinä lähdemme etenemään kohti juoksuhaudan reunaa tuolla”, kersantin sormi osoitti ensin Higginsiin ja sitten juoksuhaudan reunaa kolmenkymmenen metrin päässä heidän vasemmallaan. Simmonsin jakaessa käskyjä Higgins näki kimeroiden vetäytyvän hakemaan uutta aaltoa miehiä. ”Onnekas kolmetoista” peruutti heidän ohitseen ampuen hurjasti kohti vihollislinjaa. Singon ammus suhahti kimera kahdentoista hylyn yli ja osui ”onnekkaaseen kolmeentoista” räjäyttäen tykkitornin vasemman sivustan irti ja sytyttäen vihreän kimeran tuleen. Kimera ei lopettanut ampumista vaan jatkoi tulitusta yhtä hurjasti. Higgins seurasi liikkeelle lähtenyttä Simmonssia ja liekinheitinmiestä pari metriä heidän takanaan. Lasersäde leikkasi reiän liekinheittimen promethiumtankkiin ja räjäytti liekinheittimen sotilaan käsissä. Tulimeren yli syöksyi uusi singon ammus kohti ”onnekasta kolmeatoista” osuen keskelle runkoa. Lieskat iskivät ulos kimeran kaikista aukoista ja kimeran tulitus lakkasi. Tuli roihahti korkeammalle, kun tykkitornin päällä oleva luukku avattiin ja sisältä nousi kersantti Stevens ilmiliekeissä.
Higgins saavutti jo juoksuhautaan pudottautuneen Simmonsin, joka ampui hurjasti maassa savuavaa raatoa. Simmons jatkoi matkaansa huutaen solvauksia viholliselle. Simmons kääntyi juoksuhaudan kulman ympäri ja jatkoi ampumistaan jälleen. Higgins katsoi pelonsekaisesti tätä veteraania, joka raivasi juoksuhautaa yksin vihollisista. Higgins näki kun Simmons nosti toisen laserkiväärin maasta ja jatkoi etenemistään kantaen nyt molemmissa käsissään asetta. Hurjan sotahuudon saattelemana Simmons kääntyi jälleen uuden nurkan ympäri ampuen kuin hullu. Higgins alkoi jälleen täristä, mutta seurasi kersanttia kaivaen tupakkaa taskustaan. Higgins laittoi tupakan suuhunsa ja koitti ottaa sytyttimensä esiin, kun lasersäde läpäisi Simmonsin vartalon ja hurjana edelleen ampuva Simmons kaatui selälleen maahan. Simmonsin tappanut säde kulki aivan Higginsin oikean jalan reiden vierestä ja Higgins tunsi voimakasta poltetta jalassaan. Hänen housunsa olivat tulessa. Refleksinä hän sammutti palon ja koitti ottaa sytyttimen esiin, mutta sytytin oli leimahtanut lasersäteen osumasta hänen taskussaan.
Higgins löysi uutta rohkeutta tapahtuneesta ja nosti aseensa kohti Simmonsin ampunutta vihollista. Kaksi tarkkaa laukausta ja vihollinen oli kuollut. Higgins nosti toisen laserkiväärin kuolleelta kersantilta ja sytytti tupakkansa hohtavalla piipulla. Higgins jatkoi etenemistään juoksuhautaa pitkin seuraten kersantti Simmonsin viitoittamaa tietä. Aseet sylkivät laseria niin paljon että viholliset eivät mahtuneet sekaan ja näin oli jälleen yksi suora puhdistettu pettureiden joukoista.
Toinen laserkivääreistä ilmoitti virran loppuneen akusta punaisella valolla akun kyljessä ja Higgins pudotti sen maahan tarkastaen samalla virran määrän toisessa aseessa. ”Lähes täynnä”, mies mutisi itsekseen kurkistaen samalla seuraavalle suoralle. Edessä näkyi sisäänkäynti korsuun. Higgins astui korsun ovelle ja otti kranaatin vyöltään. Hän raotti ovea ja paiskasi kranaatin sisään. Kuului kova paukahdus ja hieman vaikertamista. Higgins potkaisi oven auki. Hän näki nyt kranaattinsa järkyttävät aikaansaannokset. Lattialla oli irtonaisia raajoja ja verta, paljon verta. Higgins ummisti silmänsä ja kääntyi pois.
Viholliset hyppivät ulos juoksuhaudasta paniikissa. Sotamies Higgins tulitti perään niin paljon kuin sai aseestaan irti. Takaa kuulunut ”Kuole!” huuto sai Higginsin lopettamaan ampumisen.
Hän tunsi jotain viileää sisällään. Tuska iski Higginsin alaselkään ja hän putosi polvilleen. Viileä terä vedettiin ulos hänen selästään ja iskettiin taas sisään. Iskut toistuivat vielä kolmesti. Higgins yski verta samalla kun hän kääntyi ympäri katsomaan vihollisensa silmiin. Petturi laski aseensa, pyyhki veren pistimestään ja kaivoi taskustaan tupakan sytyttäen sen laserkiväärinsä piipusta. ”Maistuuko tupakka?” Petturi kysyi. Higgins naurahti sylkien verta maahan. Vihollisen sotilas sytytti tupakan ja laittoi sen Higginsin suuhun. Vihollinen hymyili ja otti huikan taskumatistaan. Kimeroiden moottorien jylinä kuului taas läheltä. Petturi antoi taskumatin Higginsille ja alkoi tulittamaa laserkiväärillään hurjasti.
Higgins otti pitkän huikan taskumatista. Hän näki tutun vihollissotilaan nostaen maata toisen aseen huutaen. Petturi ampui juoksuhautaan sarjatulta molemmilla aseilla karjuen tuskasta lasersäteiden lävistäessä petturin kehon lukuisista eri kohdista. Petturi kaatui maahan kuolleena. Higginsin maailma alkoi pimentyä. Omia sotilaita hyppäsi juoksuhautaan hänen edessään. Higgins otti viimeisen huikkansa pontikkaa ja ummisti silmänsä.
Siinä olisi. Kehittävää kritiikkiä otetaan mielellään vastaan, mutta älkää vaivautuko sanomaan: "Ihan p*ska" yms
Kehut voi tietenkin sanoa, vaikka niille ei olisi mitään syytä
Isku sivustaan
Tykkien voimakkaat paukahdukset katosivat kimeran moottorin ujellukseen ja telaketjujen kitinään. Pian pioneeriosasto 4 olisi taistelussa avustamassa kolmannen panssarijääkärikomppanian hyökkäystä vihollisen linjojen sivustaan. Tarkoituksena oli murtaa linjan reuna.
Sotamies Higgins istui lähellä kuoppaisella tiellä kiitävän kimeran takaovea. Hän muisteli kotia ja hyviä aikoja. Mieleen tulivat ajat jolloin he, hän ja hänen ystävänsä päättivät lähteä etsimään onnea ja kunniaa liittymällä keisarilliseen kaartiin. Nuo ajat olivat vain kolmen vuoden takaa, mutta jo kaikki hänen ystävänsä makasivat matalissa haudoissa kuolleina. Higgins sytytti tupakan hieman vapisevilla käsillään. Kylmät väreet kulkivat läpi kehon ja tärinä tuntui kasvavan. Hänelle kävi näin ennen jokaista taistelua. Tupakka auttoi tärinään.
Miehen mielessä kävivät muistot koulutusleiriltä. Kersantti Stevens, joka tunnettiin myös nimellä ”Porkkana” punaisten hiuksiensa takia, oli antanut miehille luvan tupakoida kimerassaan. Kimera ”onnekas kolmetoista” kurvasi pois kuoppaiselta tieltä maastoon ja tupakka tipahti Higginsin suusta hänen kaatuessaan lattialle penkiltä. Moottorin melun yli alkoi kuulua räjähdyksiä ja tykkien laukauksia. Miehet kääntyivät katsomaan ulos kimeran sivuilla olevista pienistä aukoista, jotka oli päällystetty iskunkestävällä lasilla.
Kimeran numero kolmetoista rinnalla kaahasi useita muita miehistönkuljetusajoneuvoja, jotka ampuivat laseria kohti vihollisen asemia. miehet laittoivat kätensä yhteen ja huusivat ”Keisarin puolesta!”
Kersantti Simmons, joka oli ollut useassa sodassa, avasi kimeran takaluukun vaunun pysähtyessä. Miehet katsoivat toisiaan hetken ja ryntäsivät sitten ulos vaunusta. Maasto oli tasaista ja vihollistulitus hurjaa. Higgins näki monien muiden kimeroiden avaavan luukkunsa päästääkseen panssarijääkärit ulos vaunuista, mutta laser suihku pyyhki sotilaat matalaksi heti heidän jätettyään vaunun. Kimera numero kaksitoista räjähti valtavana tulipallona heidän vierellään sen ajettua miinaan. Vaunun osia ja ihmisten raajoja lensi ympäriinsä. Higgins painoi päänsä maahan ja halasi kivääriään. Hän oli kauhusta kankea. Tilanne näytti toivottomalta. Simmons juoksi Higginsin luokse ja läpsäisi tätä avokämmenellä kasvoille. ”Kokoa itsesi mies”, kuului kersantin käsky. Higgins nosti katseensa kohti muita miehiä ja näki että hän ei ollut suinkaan ainoa jota pelotti. Monien muiden kasvoilta erotti Simmonsin käden jäljen. Kymmenhenkinen ryhmä lähti juoksemaan kohti vihollisasemia. Laser säde lävisti yhden miehistä heti juoksuun lähdettäessä ja kolme muuta kaatui ennen kuin miehet löysivät suojan hajonneen kimera kahdentoista takaa.
Simmons kokosi ryhmän jäsenet lähelleen ja rohkaisi miehiään. ”Kolme miestä jää tähän ampumaan suojatulta, kun minä, liekinheitinmies ja sinä lähdemme etenemään kohti juoksuhaudan reunaa tuolla”, kersantin sormi osoitti ensin Higginsiin ja sitten juoksuhaudan reunaa kolmenkymmenen metrin päässä heidän vasemmallaan. Simmonsin jakaessa käskyjä Higgins näki kimeroiden vetäytyvän hakemaan uutta aaltoa miehiä. ”Onnekas kolmetoista” peruutti heidän ohitseen ampuen hurjasti kohti vihollislinjaa. Singon ammus suhahti kimera kahdentoista hylyn yli ja osui ”onnekkaaseen kolmeentoista” räjäyttäen tykkitornin vasemman sivustan irti ja sytyttäen vihreän kimeran tuleen. Kimera ei lopettanut ampumista vaan jatkoi tulitusta yhtä hurjasti. Higgins seurasi liikkeelle lähtenyttä Simmonssia ja liekinheitinmiestä pari metriä heidän takanaan. Lasersäde leikkasi reiän liekinheittimen promethiumtankkiin ja räjäytti liekinheittimen sotilaan käsissä. Tulimeren yli syöksyi uusi singon ammus kohti ”onnekasta kolmeatoista” osuen keskelle runkoa. Lieskat iskivät ulos kimeran kaikista aukoista ja kimeran tulitus lakkasi. Tuli roihahti korkeammalle, kun tykkitornin päällä oleva luukku avattiin ja sisältä nousi kersantti Stevens ilmiliekeissä.
Higgins saavutti jo juoksuhautaan pudottautuneen Simmonsin, joka ampui hurjasti maassa savuavaa raatoa. Simmons jatkoi matkaansa huutaen solvauksia viholliselle. Simmons kääntyi juoksuhaudan kulman ympäri ja jatkoi ampumistaan jälleen. Higgins katsoi pelonsekaisesti tätä veteraania, joka raivasi juoksuhautaa yksin vihollisista. Higgins näki kun Simmons nosti toisen laserkiväärin maasta ja jatkoi etenemistään kantaen nyt molemmissa käsissään asetta. Hurjan sotahuudon saattelemana Simmons kääntyi jälleen uuden nurkan ympäri ampuen kuin hullu. Higgins alkoi jälleen täristä, mutta seurasi kersanttia kaivaen tupakkaa taskustaan. Higgins laittoi tupakan suuhunsa ja koitti ottaa sytyttimensä esiin, kun lasersäde läpäisi Simmonsin vartalon ja hurjana edelleen ampuva Simmons kaatui selälleen maahan. Simmonsin tappanut säde kulki aivan Higginsin oikean jalan reiden vierestä ja Higgins tunsi voimakasta poltetta jalassaan. Hänen housunsa olivat tulessa. Refleksinä hän sammutti palon ja koitti ottaa sytyttimen esiin, mutta sytytin oli leimahtanut lasersäteen osumasta hänen taskussaan.
Higgins löysi uutta rohkeutta tapahtuneesta ja nosti aseensa kohti Simmonsin ampunutta vihollista. Kaksi tarkkaa laukausta ja vihollinen oli kuollut. Higgins nosti toisen laserkiväärin kuolleelta kersantilta ja sytytti tupakkansa hohtavalla piipulla. Higgins jatkoi etenemistään juoksuhautaa pitkin seuraten kersantti Simmonsin viitoittamaa tietä. Aseet sylkivät laseria niin paljon että viholliset eivät mahtuneet sekaan ja näin oli jälleen yksi suora puhdistettu pettureiden joukoista.
Toinen laserkivääreistä ilmoitti virran loppuneen akusta punaisella valolla akun kyljessä ja Higgins pudotti sen maahan tarkastaen samalla virran määrän toisessa aseessa. ”Lähes täynnä”, mies mutisi itsekseen kurkistaen samalla seuraavalle suoralle. Edessä näkyi sisäänkäynti korsuun. Higgins astui korsun ovelle ja otti kranaatin vyöltään. Hän raotti ovea ja paiskasi kranaatin sisään. Kuului kova paukahdus ja hieman vaikertamista. Higgins potkaisi oven auki. Hän näki nyt kranaattinsa järkyttävät aikaansaannokset. Lattialla oli irtonaisia raajoja ja verta, paljon verta. Higgins ummisti silmänsä ja kääntyi pois.
Viholliset hyppivät ulos juoksuhaudasta paniikissa. Sotamies Higgins tulitti perään niin paljon kuin sai aseestaan irti. Takaa kuulunut ”Kuole!” huuto sai Higginsin lopettamaan ampumisen.
Hän tunsi jotain viileää sisällään. Tuska iski Higginsin alaselkään ja hän putosi polvilleen. Viileä terä vedettiin ulos hänen selästään ja iskettiin taas sisään. Iskut toistuivat vielä kolmesti. Higgins yski verta samalla kun hän kääntyi ympäri katsomaan vihollisensa silmiin. Petturi laski aseensa, pyyhki veren pistimestään ja kaivoi taskustaan tupakan sytyttäen sen laserkiväärinsä piipusta. ”Maistuuko tupakka?” Petturi kysyi. Higgins naurahti sylkien verta maahan. Vihollisen sotilas sytytti tupakan ja laittoi sen Higginsin suuhun. Vihollinen hymyili ja otti huikan taskumatistaan. Kimeroiden moottorien jylinä kuului taas läheltä. Petturi antoi taskumatin Higginsille ja alkoi tulittamaa laserkiväärillään hurjasti.
Higgins otti pitkän huikan taskumatista. Hän näki tutun vihollissotilaan nostaen maata toisen aseen huutaen. Petturi ampui juoksuhautaan sarjatulta molemmilla aseilla karjuen tuskasta lasersäteiden lävistäessä petturin kehon lukuisista eri kohdista. Petturi kaatui maahan kuolleena. Higginsin maailma alkoi pimentyä. Omia sotilaita hyppäsi juoksuhautaan hänen edessään. Higgins otti viimeisen huikkansa pontikkaa ja ummisti silmänsä.
Siinä olisi. Kehittävää kritiikkiä otetaan mielellään vastaan, mutta älkää vaivautuko sanomaan: "Ihan p*ska" yms
Kehut voi tietenkin sanoa, vaikka niille ei olisi mitään syytä
Hiton hyvä tarina!