Sotavasara.net

päätin vihdoin tehdä sen ja kirjoittaa tarinan tänne. Tämä ei olekovinkaan pitkä mutta en jaksa kirjoittaa kerralla pitkää ja jos tykkäätte saatte lisää
Eli tässää tulisi:

Universumi on suuri ja Imperium hallitsee isoa osaa. Imperiumin hallinassa on miljoonia maailmoja ja tämä tarina keskittyy yhteen planeettaan, Hirtomis IV:seen . Tarinassa seurataan Léon nimisen miehen edesottamuksia ja tapahtumia. Aloitakaamme tarina Triorin kaupungista jossa Leon on syntynyt ja tähän asti asunut:

Hiljainen mies-joukko käveli metsässä lumi-sateessa. Kukaan ei sanout sanakaan.
Kylmä viima puri paksunkin takin alle. Leon oli palaamassa joukkueensa kanssa talvi-harjoituksista. Hän oli ylpeä joukkueensa suorituksesta ja oli varma, että hän saisi ylenyksen. Kersantina olo alkoi tympimään häntä. Mutta aika näyttää mitä käy. Nyt olisi mukavaa päästä pakkasesta pois lämpimään suihkuun ja sen jälkeen mennä nukkumaan. Huomenna olisi taas harjoitukset, tällä kertaa tankkien kanssa.
Päästyään sisälle alkoi hälinä. Puitiin harjoituksen onnistumia ja epäonnistumia. Joku sanoi kovaan ääneen olevansa varma, että hän saisi ylenyksen, niin esimerkilisesti hän oli kuulema johtanut vaikka ei ollut harjoitettu siihen . Joku toinen siihen sitten, että niin hänhän oli saanut puoli-kompaniaa harhailemaan metsässä, kunnes he olivat törmäneet toiseen puolikaaseen.
-Lopetakaa p*skan jauhanta ja menkää suihkuun. Leon huusi kyllästytyään tuohon höpötykseen.
Koko kommppania hiljeni ja vastasi yhteen ääneen:
-Kyllä hra kersantti.
Ja jokainen mies juoksi suihkuun. Leon seurasi perässä hiljaisena. Hän kaipasi nyt eniten lepoa ja eikä kestänyt yhtään hälyä. Huomiset harjoitukset ovat tärkeät ylenyksen johdosta.
Hän meni suihkuun ja sen jälkeen suoraan nukkumaan.
Leoni näki pahaa unta.
Unessa hän oli joukkeensa kanssa avoimella kentällä. Joukkue oli täysissä sotavarustuksissa. Kaikki odotivat jotain. Katseet olivat etelään päin. Yhtäkkiä sieltä alkoi nousta savua ja näkyä puna-mustia pilkkuja, jotka etenivät nopeasti. Näitten tultua tarpeeksi lähelle hän näki niitten olevan kirotujen maailmojen syöjien-petturilegioonan rhino-kuljetustankkeja. Näitten saapuessa noin kymmenen metrin päähän oveet avautuiva ja niistä tuli ulos satoja karmivia khorne berserkejä.
Nämä hirviöt juoksivat hänen joukueensa rivistöön ja alkoivat hakata näitä maahan. Leon nosti aseensa ja sai vastaansa petturi-ryhmän joukkueenjohtajan. Heidän taistelessaan Leonin kädet jäykistyivät ja vastustaja sai lyötyä häntä kuolettavasti.
Leon heräsi yltäpäällä hiessä. Hän päätti mennä ottamaan hiukan vettä.
Kävelesään hanalle päin alkoi ulkona välkymään punainen valo ja kumea ääni täytti hänen päänsä. Ulkoa kuului moottorien jyrinää ja aseiden pauketta....
Te saatte päättää teenkö lisää??

Ihan hyvä stoori mutta voisitko kirjoittaa ihan tavallista teksitiä eikä tuota kursivoitua tekstiä. Näin lyhykäisestä pätkästä ei hirveästi sanoa mutta kirjoitus virheitä tuossa ei ainakaan näkynyt. Paitsi että minusta mies-joukko pitäisi kirjoittaa yhteen.

Noooh... ihan ok. Vaikka hieman sekavasti jotkin asiat oli ilmaistu. Kovin lyhyitä lauseita osittain, mutta muuten ihan sujuvaa tekstiä. Tosin tuo Leon vaikutti olevan pahoissa teiniangsteissa. Sellaisen kuvan itse sain ko. hepusta. Mutta ymmärrettävää, että jos olet nuori kirjoittaja, niin angstin ja turhautumisen laatu on vähän erilaista, kuin vanhemmilla. Odotellaan jatkoa, jos sieltä irtoisi hieman selkeämpää tekstiä.

Vaikka eihän tuo nyt yleisarvosanana huono ole. Hiomista vaille, kyllä se siitä

kokeillaan sitten toista... saisinkohan paranettua? no yritetään.
Itse olen aika nuori ja keskellä pahaa kriisiä, mutta toivon, että se ei haittaisi kirjoitamistani....mutta asiaan:

Pilkkaus.

Leon juoksi ulos takakautta pelkissä boksereissa ja t-paidassa, mutta tultuaan ulos hän päätti palata sisälle vaihtamaan sotavarustukset päälleen. Joka sekuntti sisällä tuskastutti ja pelkko miehin puolesta kasvoi kasvamistaa. Viimein maiharit saatuaan jalkaan Leon juoksi ovelle. Matkalla hän otti mukaansa sahamiekkansa ja plasmapistollinsa.

Juostessaan ovelle se aukesi äkisti ja osui Leonia päähän.
Yhtäkkiä kaikki pimeni.

(Tunteja)

Ensimäisen asian jonka Leon tunsi oli hirveä kipu päässä.
Leon oli vajota jo uudestaan tajutomuuteen, mutta hän hengitti syvään ja keskityi pitämään itsenä tajuissaan. Pikku hiljaa kipu hellitti. Kun kivusta ei ollut jäljellä kuin ilkeä jomotus Leon päätti nousta ylös. Maailma oli pimeä ja hiljainen. "kuinka kauan olen ollut tajuttomana" Leon mietti.
Hyökkäys oli luultavasti loppunut jo aikoja sitten.
Ennen kuin hän menisi tarkistamaan miten oli käynyt hänen yksikölleen hän päätti tarkastaa oman kuntonsa. Mikään muu kuin pää ei tuntunu kipeltä ja haava joka oli tullut oven kulmasta oli jo tyrehtynyt. Kovinkaan paljoa verta Leon ei arvionsa mukaan ollut menetänyt.
Tarkastetuaan kuntonsa hän etsi taskuistaan taskulampun . Löydetyään sen hän suuntasi sen ovelle päin. Oven luona makasi kookas sotilas. Kirottu petturijääkäri. Näytti olevan Alpha legioonan miehiä.
Petturin rinta-panssarissa oli nyrkin mentävä aukko. Tuon siis oli tullut ovesta läpi. Leon käveli jääkärin yli ulos.
Ulkona häntä odotti karmea näky. Satoja kuolleita sotilaita ja suurin osa kaartilaisia.
Tuossa makasi mies joka oli kerskunut johtamistaidoillaan. Jäi saamatta mies ylennystään.
Leon alkaoi keräämään jokaiselta mieheltä tunnistuslaattoja, jotta heidän perheilleen voitaisiin kertoa menetyksestä.
Kerätessään laattoja hän tuli miehen luokse jonka laatassa luki.
*Stan Storiden. Hirtomis IV. 5. komppania. 0583397*
-Sinäkin ystäväni? Enkä kieltänyt sinua liittymästä kaartiin? Enkä kieltänyt? Mitä minä kerron perheelesi jolle lupasin pitää sinut hengissä.
Leon sanoi purskahtaen itkuun. Siinä Leonin itkiessä läheltä kuului ilkeää naurua.
-Tuo typerys kuoli puolustaessaan väärää Keisariaan. Jokainen joka palvelee väärää Keisaria ansaitsee kuolla. Sanoi möreä ääni lähistöllä
Leon etsi äänen lähdettä ja näki maassa makaavan petturijääkärin.
Petturi oli pahasti loukaantunu ja tuskin elisi kauaan.
-Hiljaa sinä saastainen kaaoksen kätyri. Kuinka uskallat loukata ystävääni ja Keisariani!?!?Leon huusi jääkärille.
-Hahhaahaa!!. Sinä ja sinun säälitävä keisarisi..
-Hiljaa sinä kaaoksen epäsikiö!!!. Hiljaa tai minä hiljenän sinut paljain käsin.!!!!
Leon huusi. Petturi vain nauroi. Leon hyökkäsi jääkäriä päin. Hän nosti kätensä petturia päin ja huusi. Samassa jääkärin pää räjähti.
Mitä kummaa??

No taas te päätätte tuleeko jatkoa ja olenko oppinu mitään..

Välimerkkejä oli ripoteltu nyt jo paremmin, joskin muutamassa kohdassa jäi vielä uupumaan. Teksti on vieläkin hieman pätkivää. Kirjoita tarinaa siten, ettet kirjoita pelkästään lause kerrallaan. Ja hieman juoksevampaa tekstiä saat pidentämällä lauseita välisanoilla, etteivät kaikki ole vain yhden lausekkeen mittaisia.

Kannattaa aina, kun on kirjoittanut useamman rivin, lukaista teksti kerran tai pari läpi, tai lukea myöhemmin uudelleen, kun on jo ehkä ehtinyt unohtaa osan kirjoittamastaan. Siten pystyy tarkastelemaan tekstiä "ulkopuolisena" ja löytää siitä mahdolliset virheet. Helposti käy niin, että tekstiä kirjoittaessa omat ajatukset muokkaavat mielikuvitusmaailman valmiiksi, mutta paperille (tässä tapauksessa koneelle) sama maailma ei välity. Kirjoittelee vain pääpiirteet omasta mielensopukoistaan, kun ajatukset suoltavat nopeaa tahtia uusia tapahtumia, mitä pitää saada tekstiin. Tiedätkö mitä tarkoitan? Eli vaikka teksti itsestään tuntuisi selkeältä ja tarina kaikin puolin kuvailevalta, se ei välttämättä ole sitä vieraan lukijan mielestä, koska tämä ei näe luomaasi maailmaa yhtä selkeästi, kuin mitä se sinun mielessäsi on.

Kritiikkini ei ole tarkoitus olla masentavaa, tai morkkaavaa. Kunhan yritän antaa vinkkejä parhaani mukaan

kiitos kriitikistä..tottahan tuo on mitä sanot ,mastercalgar,
ja toivotavasti opin siitä jotain.

Juu, ei kannata luovuttaa. Kirjoittamalla oppii