Sotavasara.net

Säännöt:

-Tarinoiden oltava tasan sata sanaa liittyen annettuun aiheeseen. Otsikko ei sisälly sanamäärään. Käyttäkää sanalaskuria: http://www.uta.fi/~heikki.salo/satasanaa.html

- Yhteisen hyvän maun mukaisia tarinoita!

Viimeinen osallistumispäivä 1.6 ja kellonaika 23:59. Kannattaa lähettää siis tarinat ajoissa!

Aiheena on tällä kertaa Isku.

Viisi iskua

Kuin olisi ampunut tykillä kärpästä. Iskun voima lennätti Antin huoneen seinään.
Valtava musta hahmo tarrasi siinä samassa tätä rinnasta nostaen lattiasta irti. Järkälemäinen, mustaan metallikuoreen pakattu käsi vetäytyin taakse ja iski.
Antin nenä petti kuin munan kuori telojen alla, poskipäät painuivat kalloon ja ylähampaat pirstoutuivat kuin vasaralla lyöty kristalli iskun alla.
Veri ryöpsähti.
Kolmas. Antin leuka, siro mutta vahva, murskaatui siruiksi. Alahampaat, täydellinen rivistö katosi kuin kerettiläinen exterminatuksen edessä.
Taju karkaa...
Neljäs. Otsaluu halkesi, painui kalloon, rosoiset luunkappaleet repivät aivoja. Niska petti, taittui kuin oljenkorsi myrskyssä.
Viides. Nyrkki painautui syvälle Antin päähän.
Antin eloton ruumis rojahti lattialle kolkon naurun säestämänä.

Harmaa Ritari antaa rukkaset

Olen Keisarin valioita, Harmaiden Ritareiden veli-kapteeni Selibatus ja juuri nyt edessäni näyttäytyy sanomattoman nautinnollinen alaston vartalo.

Edessäni vaaleanpunainen ja kimmoisan pehmeä iho hehkuu kauneimman nuoruuden ja kypsimmän naiseuden kukassa, isot, mutteivat liian isot rinnat täyttävät silmäni kahtena täydellisenä rakkauden melonina, joiden keskellä nännit siesovat kovempina kuin terminaattorihaarniskani teräs.

Täyteläiset kasvot hohtavat sisäistä kiimaa, ne ovat kuin hekumallisuuden ruumiillistumat. Itseasiassa ovatkin. kaasunaamarini suodattimista silkan seksin ja makuuhuoneen tuoksut syöksyvät sieraimiini, tunkeutuen aivoihini ja luoden suloisia kuvia siitä mitä voisi olla.

Kohotan kättäni silittävässä asennossa eteenpäin ja isken avokämmenlyönnin voimanyrkillä poskelle, repien koko pään irti.

Se oli huono iskuyritys, en ole helppo.

Teräksen isku

"Nopeampaa! Nopeampaa Keisarin nimeen!"

Mortis kiepahti vaivattomasti leveän ojan pohjalta ylös ja sen kaltaiset seurasivat sitä. Niitä oli kaiken kaikkiaan 100 tuolla valtavalla harmaalla aukealla.

Konetuliaseiden säksätys ja jalkaväen kauhistuneet huudot. Joka puolella metalli kimmahtelee vasten metallia. Jossain kranaatinheitin tupsauttaa savupallon tai kaksi hirviöiden sekaan ennen kuin hukkuu liekkeihin.

Seuraava tuhottava linja. Suuret tykit kääntyvät kohtaamaan hirviöt. Korvia huumaava haukahdys, toinen, kolmas! Kolinaa, mutta hirviöt eivät pysähdy, taaskaan. Läheltä muutama hirviö kukistuu liekeissä koristen, mutta yksi toisensa jälkeen tykit vaikenevat.

Ensimmäinen ja vahvin hirviö pysähtyy rauhoittuen, sen hengitys tasaantuu. Rujosta tornista nousee mies.

"Minä niin rakastan Hänen korkeutensa mahtavia panssarivoimia."

Isku vyön alle

"Hei tuomari, vislaa siihen pilliisi välillä!"

Tuomari pysähtyi keskikentälle ja katseli, kun haltioiden keskushyökkääjä juoksi vihaisena häntä kohti.

"Noh?"

"Mitä noh? Katso nyt, miedän linjuri makaa tantereessa pidellen nivusiaan. Eikös vyön alle lyönti ole kiellettyä?"

Jonkin matkan päässä nuori haltia makasi kentällä tuskainen ilme naamallaan, kädet jalkojen välissä kääpiöiden nauraessa äänekkäästi. Yleisö alkoi haltioiden puolelta buuata ja kirota, mutta kääpiöiden puolella katsomo repesi täyteen riemuun.

Haltia oli juossut vauhdilla pallo käsissään kääpiöiden päätä kohti....ja pysähtynyt sitten seinään. Kääpiön nyrkki oli inhasti törmännyt suoraan haltian "jalokiviin".

Haltiapelaajat huutelivat protesteja ja vaativat tuomiota, mutta kääpiöt nauroivat.

"Eivät ne yllä ylemmäs", tuomari kuittasi.

Kerta se on ensimmäinenkin.


Valinnan vaikeus

"Säännöt ovat seuraavat", vanha mies pimeässä sanoi, "saat tappaa kenet tahansa. Sinulla on yksi isku."
Hilparimies Brotanista tuntui kuin olisi tehnyt sopimuksen, jota ei muistanut. Lisäksi hän ei tiennyt, missä perhanassa oli, tai kuka tuo sameasilmäinen virnuileva vanhus oli.
Brotan katsoi tikaria kädessään. Hänen silmiensä edessä liukuivat kaikki ihmiset, joille hän oli kantanut kaunaa. Hänen silmänsä levisivät; kuvat olivat todellisia.
Yksi isku.
Tämähän oli suorastan jumalaista valtaa! Hän voisi lopettaa erään kirotun kersantin, kaaoksen kenraalin, veroherran tai naapurinsa...
Tikari tuntui raskaalta. Hiki kihosi hänen otsalleen. Miljoona mahdollisuutta täytti hänen päänsä. Mutta miten hän saattaisi?
"No?"
Brotan iski terän omaan rintaansa.

Taisi mennä vähän aiheen vierestä:

"Iskemme aamulla." syöksyvien haukkojen komentaja sanoi syöksyville haukoilleen. "He aikovat tuhota temppelimme nauravan (hahahahahhaa) jumalan puolesta. Emmekä me salli sitä!" Hän huusi viimeisen lauseen, ja uusimmat haukat pelästyivät. "Vaikka harlekiinit ovatkin samaa lihaa ja verta, emme sallin niiden tuhoavan temppeliä. Isku on oleva ankara. tuhoamme ne iskulauseillamme! joita levittelemme heidän leiriinsä. HAHHAHAHAHAA! Kostamme temppelin tuhon, eikä kukaan voi estää meitä!"
"Aamun koitteessa nopeimmat lentäjämme syöksyvät ja ampuvat samalla ritsoillaan iskulauseitaan, joiden avulla voitamme ne. HAHHAHHAA. Kukaan ei voi estää meitä. ei edes naurava (HAHHAHAHHAA) jumala." Taivaassa kuului ääni "ai en vai" ja ennen kuin tehtävä ehdittiin suorittamaan. Kaikki kuolivat nauruun

Isku joka hengen vie

Askel, toinen, kolmas, ympäri. Askel, toinen, kolmas, ympäri, ojennus, toinen ylös, toinen alas, ääntäkään päästämättä.

Tanssin askeleet kaikuvat päässäni, mutten tiedä, miksi tanssin,

KOSKA MINUT ON KÄSKETTY

mutta sieraimiini kulkeutuu outo tuoksu, sekoitus ruutia ja ruusuja, mätää lihaa ja kauniin naisen hajuveden vieno haju. Jalkani

PALAVAA RUOHOA KUOLLUT IHMINEN VERINEN MIEKKA KÄDESSÄNI

alkavat epätoivoisesti hapuilla askelia, mutta en pysy kasvottoman parini tahdissa, ja kompuroin. Tunnen, kuinka toisen tanssijan kyynärpää

MIEKKA

iskeytyy selkääni, ja

LÄVISTÄÄ MINUT KAADUN MAAHAN HUUDAN ITKEN KIROAN

kaadun maahan, yrittäen pitää kiinni parini sirosta, kauniista

MÄDÄSTÄ

kädestä, joka kuitenkin kirpoaa otteestani.


Kaadun kentällä haltian pitkä miekka selässäni.

niin tuota tarinani nimi oli sitten: Miksi syöksyvillä haukoilla ei ole temppeliä. En vain osannut laittaa sitä siihen, pahoittelen häiriötä

Jos tarinan lukija ei sitä itse huomaa niin tämä on runo. Nehän kelpaavat yhtäkaikki?

Kuolonisku

Hyppäsi sankari eteen vihollisen,
iski terällä sen pehmeään lihaa.
Vetäisi aseen irti kuolleesta,
Päästi mielen täyteen raivoavaa vihaa.

Näki hän suuren soturin,
kera suuren, valtavan miekan.
Tosiaan oli suuri mies se,
että nosti sen tallustus ilmaan hiekan.

Viittilöi soturi kädellään,
ehdotti kaksintaistelua.
Sankari nyökkäsi mielissään,
“Lisää kuolontuulen haistelua.”

Väistyivät nopeaan muut taistelijat,
taukosivat iskut, viillot, lyönnit.
Kuului sydämeniskut samanaikaiset,
korpitkin lopetti ruumiiden syönnit.

Kiertelivät miehet toistaan,
odottivat toinen toisensa aloitusta.
Aloittaja oli suuri mies,
ei kestänyt hän hiljaisuutta moista.

Mutta nyrkiniskulla sankari soturin maahan kaatoi,
kiiltävän teränsä sitten tämän kurkulle asetti.
Mutta soturipa miekkansa sankariin survaisi,
ja hänet kuolonmaahan lähetti.

Viimeinen isku

Uurteinen, huolten murtama mies seisoo pää painuksissa talonsa pihalla tutun puun vieressä. Mies kohottaa katsettaan ja avaa verestävät, riutuneet silmänsä kohdatakseen jälleen tuon ajan runteleman kuihtuvan puun. Hänen elämänsä matelee yhtenä tuskan virtana silmiensä editse.

Tuska virtaa hänen lävitseen täyttäen hänet hiljalleen muistoilla: "Pieni avuton poika katselemassa palavaa taloaan, huutaen epätoivoissaan ja nyyhkien yläkerran ikkunassa kirkuvaa ja palavaa äitiään." "Pieni avuton poika herättelemässä maassa makaavaa kuollutta isäänsä." virta hidastuu, ja hiipuu viimein "Itkevä nuori mies katselemassa uljasta taloaan, jota ivallisesti räiskyvät liekit raiskaavat."

Mies sulkee silmänsä ja kyynel vierähtää hänen nokiselle, laihalle poskelleen. Oksa katkeaa painon alla, mies makaa liikkumatta.