Sotavasara.net

Osa 1: Luutnantti Halios, Rechistan 103. "Pesukarhut"

+++Planeetan kiertorata saavutettu. Valmistautukaa laskeutumiseen+++

Luutnantti Halios katseli alla näkyvän Danabis III:n planeetan pintaa. Hän naputteli valtavaa transplasti-teräs ikkunaa vanhan laulun tahdissa, jota hän hyräili. Hänellä oli yllään vain armeijan housut ja hihaton paita, jonka päälle oli vedetty kaksi vyötä, joka olivat täynnä veitsiä ja laserkiväärin lippaita. Hänen kehonsa oli lihaksikas ja suuri, vain muutamaa tuumaa täysin varustettua Adeptus Astartesta lyhyempi. Hänellä oli pitkät, mustat rastat, jotka oli sidottu hänen päänsä taakse. Hänen kehonsa oli äynnä arpia ja sotamaalauksia. Vyöllään hänellä oli vasamapistooli ja selkänsä takana hänellä oli suuri, kaksiteräinen voimakirves.

"No, miltä tuntuu palata sukunsa juurille?" kysyi ääni hänen takanaan.

Halios katsoi taakseen ja kohtasi Konepappi Ortanun katseen. Ortanu oli pukeutunut punaiseen, hupulliseen kaapuun. Hänen suunsa edessä oli ilmanfiltteri. Toinen hänen silmistään oli korvattu bionisella laitteella. Kädessään hänellä oli suuri, mestausteräksi kutsuttu ase. Se oli kuin keihäs, paitsi että sen kärjen tilalla oli kaksi pyörösahaa. Hänen jalkansa oli korvattu kahdella, mekaanisella laitteella ja hänen toinen kätensä tilalla oli lähes samanlainen laite.

"Ai se olitkin sinä" sanoi Halios. "Se...tuntuu kummalliselta. Ihan kuin kävisi isoisän luona, niinkuin silloin kun olin nelivuotias" hän jatkoi.
"On iljettävää ajatella, että koko sukumme synnyinplaneetta ja minun kotiplaneettani, on nyt täynnä miljardeja mutantteja ja pettureita, demoneista puhumattakaan" sanoi Ortanu, vihaa täynnä.
"Eikö vain, serkku hyvä?"
"Olet oikeassa. Me Pesukarhut emme ole hävinneet yhtäkään kamppanjaa tai ristiretkeä. Ikinä" sanoi Halios.
"Ja Adeptus Mehanicuksen tuella ette tule häviämään tätäkään" jatkoi Ortanu.

Halios ja Ortanu kättelivät toisiaan ja vannoivat yhdessä sukunsa soturivalan:

"Sodan raivoisiin liekkeihin" aloitti Halios.
"Ei askeltakaan taaksepäin" jatkoi Ortanu.
"Seinää vasten ahdistamme vihollisen"
"Ja sen pään taistelussa otamme"

He nyökkäsivä ja irrottivat otteensa.

+++Laskeutumisen ensimmäiseen aaltoon viisi minuuttia. Kaikki komppaniat ensimmäisestä kahdenteenkymmenenteen nouskaa aluksiinne.+++

"No. Näemme sitten tuolla alhaalla" sanoi Halios.
"Niin. Älä tapata itseäsi samantien" sanoi Ortanu. "Omnissiah kanssasi".
"Ja Keisari sinun" vastasi Halios ja asteli suuren laskeutumisaluksen kannelle, muiden Pesukarhujen luo.

olin pari pientä kirjoitusvirhettä näkevinäni, mutta ihan mielenkiintoisen oloinen. Jatkoa vaan.

Kuului kova räjähdys, kun laskeutumisaluksen valtaisat moottorit heräsivät henkiin. Haliosista tuntui kuin hänen kuulonsa olisi kadonnut täysin, niin kova oli metakka. Hitaasti alus lähti liikkumaan eteenpäin jättiläismäisen Sota-aluksen päähangaarin ilmalukkoa kohti. Terminaattorin kokoiset servitorit- joiden tehtävä oli pitää huolta siitä, että aluksen moottorit, ilmalukot ja muut vaaralliset järjestelmät olivat kunnossa- katselivat kuinka alus lipui hieman kannen yläpuolella kohti avonaista ilmalukkoa.

+++Enää ei voida kääntyä takaisin+++ sanoi heidän komppaniansa komissaari Hakrahin ääni kovaäänisistä.
+++Onnea matkaan+++

XXX

Halios kuunteli tarkkaavaisesti heidän kenraalinsa Grahinryn suunnitelmaa. Grahinry oli vanha mies, joka oli pukeutunut pelkiin housuihin. Jaloissaan hänellä oli armeijan saappaat, joiden kärjissä oli pitkät veitsenterät. Hänellä oli kummatkin kädet korvattu bionisilla laitteilla. Vyöllään hänellä oli useita veitsiä sekä laser- ja automaattipistooleita. Hänen hiuksensa oli värkätty rastaleteiksi ja ne oli värjätty mustiksi. Hänen rintaansa oli tatuoitu suuri, tummansininen Aquila. Selkään hänelle oli tatuoitu testi "Vain Keisari tulee minut tuomitsemaan". Kädessään hänellä oli pitkä sapeli, jolla hän osoitteli suurta nättöä, jolle oli muodostettu suuri, kolmiulotteinen kuva Danabis III:sta.

"Komppaniat yhdestä kolmoseen iskevät tänne, Korppikotka- alusten tukemina, suoraan keskelle pääkaupungin keskustoria. Sen jälkeen he rakentavat jonnekin torin lähelle asemat, jota he pystyvät puolustaan. Kevyet osastot neljä, viisi ja 12 iskevät kaupunin laitamilla sijaitseville suo-alueille. Raskaat komppaniat kuusi ja seitsemän sekä pommikone- laivueet Eli ja Jesajah tukevat heitä. Heidän tehtävänään on tuhota vihollisen asemat ja rakentaa tykistöasemat tukevalle maalle sekä viholliselta ryöstetyistä varusteista että Adeptus Mechanikuksen skitariin pudottamista laitteista. Komppaniat kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, 11, 13 sekä 14 iskevät tänne, suoraan Gahuron Pesäkaupunkiin. Syy miksi lähetämme näin paljon komppanioita ensimmäisestä aallosta tänne, on siksi että planeetan viimeiset järjestäytyneet lojalisti- sotilaat ja -siviilit on ahdistettu ympäriinsä tätä aluetta. Teidän tehtävänänne on pitää huoli siitä, että kaikki siviilit ja pahoin haavoittuneet saadaan siirrettyä aluksiin ja evakuoitua Recistalle. Loput komppaniat, mukaan lukien oma komppaniani, pudotetaan Pyhän Leusirin aavikolle, minne me rakennamme tukikohtamme meille tiputetuista varusteista. Haluaisin vain sanoa ennen kuin lopetan, että on kunnia taistella teidän rinnallanne ja ajatus siitä, että saatan joutua kaatumaan teidälaisenne miesten rinnalla tuo miltei kyyneleet silmiin"

Grahinry piti pienen tauon ja nosti sitten sapelinsa ilmaan ja huusi:
"Crahiree!"

Loputkin Pesukarhuista nostivat aseensa ilmaan ja huusivat: "Crahiree!!!"

XXX

Grahinry istui päällystön upseerien kokoontumishuoneessa muiden upseerien, mukaanlukien Haliosin kanssa.

"Herramme Fox käski minua kertomaan teille tämän kamppanjan oikean syyn" hän sanoi.
"Tehtävämme ei ole pelkästään turvata kaikki siviilit. Oikea syy on se, että me olemme ainoat, jotka voivat saada kenraali Naborin kiinni" hän jatkoi.

Kuullessaan Naborin nimen he kaikki kalpenivat. Nabor, Danabis III:n kaikkien PDF- rykmenttien pääkomentaja ja yksi niistä harvoista tavallisista ihmisistä, joille Suuri Vihollinen oli antanut kuolemattomuuden hyväksymällä heille pääsyn demoniuteen.

"Minulla olisi eräs toinenkin asia teille kerrottavana. Kuten kaikki muutkin Pesukarhut, olen minäkin biologisesti muokattu. Vaan nyt ovat kehossani virtaavat aineet alkaneet huveta ja siksi on erittäin todennäköistä, että tämä on viimeinen kamppanjani. Olen elänyt jo 200 vuotta, kiitos Adeptus Mechanikuksen ja siksi, mikäli minä kuolen kamppanjan aikana, ottaa Stepheran, joukkojamme tukeva skitarii- kenraali komennon" hän sanoi ja viittasi nurkassa seisovaan hahmoon.

Hänellä oli punainen univormu ja musta haarniska. Hänen käsiensä ja jalkojensa tilalla oli bioniset laitteet. Hänellä oli vyöllään pitkä voimasapeli ja plasmapistooli. Hänellä oli päässään musta kypärä, johon oli asennettu ilmanfiltteri ja lasit, joiden takaa saattoi nähdä vilauksen parista bionisia silmiä.

"Kun kamppanja on ohi, niin palattuanne Rechistalle, tulee teidän valita Herramme Foxin, Adeptus Mechanikuksen, Inkvisition ja Keisarillisen kirkon siunauksella uusi kenraali, sillä vaikka olisinkin elossa kamppanjan loputtua, aion vetäytyä eläkkeelle"

jatkoa vain, alkoi kiinnostamaan.