Sotavasara.net

Kilvan henki on seuraava: Kaikki halukkaat saavat kirjoittaa annetusta aiheesta sadan sanan, siis tasan sadan sanan mittaisen tarinan, ja tuotokset postataan tähän ketjuun. Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.

Aikaa on viikko, jonka jälkeen laitan 2 päivää kestävän äänestyksen pystyyn. Kaikki halukkaat saavat äänestää. Äänestyksen voittaja päättää uuden aiheen, eikä osallistu seuraavan viikon kisaan.

http://www.uta.fi/~heikki.salo/satasanaa.html Tuossa on sanalaskuri.

Ja aiheena on siis "katse". Osallistumisaika loppuu keskiviikkona 12.7 klo 23.59.59. Ja piste muun perheensä kanssa.

Yleisestä laiskuudesta ym. johtuen äänestysaihe saattaa myöhästyä päivällä. Tämä on epätodennäköistä.

Näyttää siltä että olen ensimmäinen. Pitemmittä puheitta...

Kuolevan Katse
"En ajattele enää mitään muuta kuin kuolemaa. Oppaani ovat
hylänneet minut... Ne paskiaiset hylkäsivät minut ja jättivät
minut kuolemaan. Olen miettinyt, miksi he hylkäsivät minut. Olen miettinyt ja
miettinyt ja tullut siihen tulokseen että pelko sai heidät pettämään
minut... He pelkäävät tätä kirottua autiomaata ja siellä mukamas asuvia
eläviä kuolleita. Miksi enää kävelen? En enää voi pelastua..."

Edessä siintää keidas...
Tuo ei voi olla kangastus!!"

Hän kerää viimeiset voimansa ja lähtee juoksuun kohti viimeistä
oljenkorttaan. Hän on päässyt veden äärelle ja hän katsoo veteen
ja näkee kuolevan miehen katseen, jolla ei ole toivoa...

Hän juo ja juo... Ja tukehtuu hiekkaan...

Suden laulu

Joskus, hän oli pelännyt. Hän muisti kauhun, joka peitti alleen kaikki maut, hajut, tunteet. Mutta enää hän ei pystynyt tuntemaan sitä, ainoastaan muistamaan. Taisteltuaan toistasataa vuotta Keisarin vihollisia vastaan, millään kauhulla ei ollut enää sijaa Fargan Teräskynnen sielussa. Näin hänelle oli opetettu. Näin hänet oli ehdollistettu. Näin hän uskoi. Tuohon päivään saakka. Mutta seistessään yksin keskellä taistelukenttää, kuolleiden laumatovereidensa keskellä, hän tunsi rohkeutensa pettävän. Kaikkialla hänen ympärillään kuhisivat erikokoiset, groteskit tyranidit. Ja häntä lähestyi kammottavin kaikista: Hivetyrant, yksi suurimmista, voimakkaimmista ja rumimmista rotunsa edustajista. Hirvityksen lähestyessä Fargan terästi itsensä, ja katsoi olentoa silmiin. Hän ei sortuisi. Ei nyt, ei ikinä.


****

No joo, ei ehkä mitään hyvää huttua, mutta menkööt.

Katseesta luotiin

Hän kiristi huppunsa nyörejä tiukemmalle. Hän yritti hautautua syvemmälle huppunsa ihmismassan keskellä. Hermostuneesti hän vilkuili korokkeelle jolla korkea-arvoisempi upseeri katseli tuimasti väkijoukkoa, hänen rinnallaan mystisen oloinen mies.

Mies oli kääriytynyt pitkään mustanväriseen kaapuun, samanlaiseen mitä hänkin kantoi. Vaikka miehen kasvojen piirteitä ei nähnyt hupun reunan alta, hän tunsi kuinka tämä etsi läpitunkevalla katsellaan kohdettaan.
Hän yritti hitaasti ja varovaisesti luovia massan läpi turvaan. Samassa kun hän käänsi selän miehelle, hän tunsi polttavan katseen niskassaan.

Mies harppasi askeleen eteenpäin, veti salamannopeasti pistoolin kaapunsa kätköistä ja karjaisi.

"Keisarin nimeen, minä, Inkvisiittori Xanatos teloitan teidät, petturi!"

Polttava katse muuttui kylmäksi luodiksi hänen niskassaan.