Sotavasara.net

Jack otti pienet nokoset, pitkän, uuvuttavan ja verisen taistelun jälkeen. Mutta ei nukkumisesta tullut mitään, kun tuhoutuneilla kaduilla kaikuivat vielä taistelun äänet ja Tyranidien sekä sotilaiden tuskanhuudot. Pian hän avasi silmänäs ja kaiveli tauskuistaan viimeisen röökin, joka saattaisi parantaa hänen mielialaansa hiukan. Ilmassa lemusi veren ja ruudin haju, sekä hänen suussaan olevan röökin savu.

Ympärillä oli hänen kaatuneita taistelutovereitaan, yksi heistä makasi Jackin päällä, tai siltä niin hänestä näytti... Riekaleina olevat kasvot ja irronneet ruuminosat eivät antaneet yhtään vihjeitä Jackille, jotta hän erottaisi kuolleiden joukosta tuttuja tovereita. Hän oli itsekin pelkkä rivisotilas, alienien ruokaa.

Jack tyrkkäsi ruumiin pois päältään ja sai huomata, että hänen jalassaan törrötti katkennut Hormagauntin pitkä raatelukynsi.

"Eikö päivä voisi ihanammin alkaa..." sanoi Jack itselleen.

Ja kyllähän se voisi, koska sillä hetkellä, Jack näki taivaalla kaartelevan verenhimoisia ja varsin isohkoja Gorgoyle Broodeja. Yksi niistä kanteli suussaan, huono-onnista sotilasta, joka huusi epätoivoissaan apua... Pian Gorgoyle avasi leukansa ja sotilas putosi kohti varmaa kuolemaa.

Jack ei halunnut enää jäädä makoilemaan, hän aikoi nousta ylös, mutta jalassa oleva kynsi hidastaisi matkaa. Jack repäisi kylmästi kynnen irti ja puri hammasta, hän ei halunnut huutaa tuskasta, jotta Tyranidit eivät kuulisi häntä...Jack lähti ontuen kävelemään pois, hän tiesi, että eloonselviytyminen tässä kapungissa olisi minimaalinen. Hänellä oli selvä kohde minne mennä, takaisin leirille, mistä hän oli lähtenyt.

Matkaa oli paljon, noin 11 kilometriä ja ontuvalla jalalla se olisi yhtä helvettiä...
Jack käveli kortteleita minkä jaksoi, ja kaikkialla oli samanlaista, ruumiita ja ruumiita. Hän ei edes halunnut armeijaan suojelemaa Keisaria, hän piti suurta johtajaa oikeana kusipäänä, joka antaa käskyjä, eikä mieti niiden seurauksia tai miestappioita. Kun hän pääsisi takaisin kotiin, hän menisi heti kuumaan kylpyyn.

Piakkoin Jack väsähti kappelin portaille ja otti pienet hörpsyt taskumatistaan. Oli aivan hiljaista, liiankin hiljaista... Jack tarkkaili ympäristöä ja ei nähnyt mitään. Sumu peitti näkyetäisyyden ja Jack tuskin erotti edessään olevia rakennuksia. Pian sumun seassa näkyi jotain suurta, Jack erotti vain rakennuksen kokoisen varjon ja varautui pahimpaan. Hän näki maassa pistoolin ja nappasi sen heti. Hän ampui kymmenen kutia varjoa kohti, mutta se lähestyi koko ajan. Jack tiesi loppunsa koittaneen ja ampui vielä lippaan tyhjäksi. Koitti hetken hiljaisuus ja se loppui kun sumun seasta kuului korvia riipivä karjaus.

Sumun seasta ilmestyi pari Ripper Swarmia. Jack katsoi ihmeissään, että noistako pienistä otuksistako se ääni lähti... Ei, pian niiden perässä löntysti paikalle Lictor.

"Voi Perkele...Se on loppu nyt." mutisi Jack.

Jack alkoi kuumeisesti etsiä jostain asetta, millä voisi teloittaa tuon olion päiviltä. Lictor huomasi Jackin ja lähti kuin koira luun perään. Ripper Swarmitkin lähtivät perään. Jack löysi kranaatin kaatuneen sotilaan taskusta. Jack irrotti soka ja nakkasi sen suoraan Lictorin jalkojen juureen. Kranaatti räjähti, mutta Lictor ei välittänyt, mutta Ripper Swarmit tulivat tiensä päähän. Kaikki toivo oli menetetty. Jack pisti kätensä kasvojensa eteen ja valmistautui kuolemaan...


JATKUU...

Pitänee kai jotakin kommenttia antaa tästä tarinasta...

Kiinnittäisin huomiota kuvailuun, lähinnä tämän Jackin ulkonäölisiin seikkoihin. Ei niitä tarvitse kovin tarkasti kuvata, mutta vaikka vain suuntaa antavasti, lukija kyllä muodostaa mielikuvituksella loput. Mutta olihan tarina lyhytkin, joten tuo korjaantunee jatkon myötä.

Sitten en henkilökohtaisesti lämmennyt englannin kielisille nimityksille asioista, mutta ei se nyt paljoa haitannut loppupeleissä, vaikka hyvä olisi jos on suomenkielinen tarina, niin siinä käytettäisiin suomenkielisiä nimityksiä.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin tarinasta voi tulla ihan mielenkiintoinen, joten tee ihmeessä jatkoa sille!

Aikamoisen määrän olet kirjoitusvirheitä tuohon jättänyt. Kannattaa tarkistaa aina ennen kuin lähettää sotuun tarinoita, tai oikeastaan mitään muitakaan viestejä. Jos et jaksa itse tarkistaa niin käytä Wordin oikolukua. Jos et omista wordia etkä halua kuluttaa rahaasi siihen, netistä löytyy myös ilmainen ja lähes yhtä hyvä ohjelma. openoffice ja oikolukuohjelma täältä: http://fi.openoffice.org/soikko.html

Niin ja tosiaan siitä ulkonäöstä sen verran, että mikä joukkue on kyseessä? Cadian? Itse kyllä ensimmäisenä tuli mieleen valhalla sotilas mutta ihan miten vaan. Mutta ihan hyvältä tarina muuten kuulostaa. Jatkoa odotellaan.

Epätoivoinen pakomatka
Osa 2


"HEI JACKIEPOJU! TÄNNEPÄIN"

Arpinaamainen konkari kusitahraisissa housuissaan huusi baarin nurkalta luihulle Jackille ja heilutti tulemaan luokseen. Jack raapi tuhkansekaista tuuheaa tukkaansa ja katsahti lasin pohjalle vain huomatakseen laimennetun Keisari II oluensa loppuneen jo aikoja sitten, mutta hänen pakahtuneeseen ja ylipäätään turtuneeseen oloonsa se ei ollut auttanut.

"Sinä perkeleen rotjake, tilaahan toverille ryyppy niin huomenna jaksaa taas painaa xenon kullin suoliston kautta aivoista pihalle, vai mitä!? NIINKUIN SIELLÄ ORIONIN TUOLLA PUOLEN MUISTATKO, NAATTI MASSUUN JA AIVOT TASSUUN", rähähti konkari ja hoiperteli Jackin luo samalla nostellen valuvia housujaan.

"Hei nyt ei kyllä pysty, huominen komennus syö jo valmiiks-", Jack vastasi
"..kuules poju, jos jotain opin tuolla kentällä jo kauan aikaa sitten...niin huomista ei ole ja se mitä tapahtuu NYT on ainut millä on merkitystä ja tämänhetkinen AINOA merkitys on saada nuppi niin sekaisin, että huomenna voi painaa sadastilaukevasta liipamisen pohjaan...ja Keisari ohjaa!", keskeytti konkari ja heilutti maanisesti kättään baarimikolle, joka yritti täyttää kiireissään tuoppeja. Konkari naputti Jackin päätä ja tyhjää tuoppiaan näyttääkseen tarvitsemansa lisää nesteytystä ja maksu tulisi "toverinsa" taskusta.

Kenttäbaarin baarimikko heitti kiirensä keskellä hyllyltä lasipullon ja huikkasi perään, konkari nappasi mestarin elkein pullon käteensä ja aukaisi vähillä jäljelle jääneillä hampaillaan pullon korkin. Konkari hymyili ja kiskoi kerralla kaiken alas vain huomatakseen kuinka tämäkään annos ei ollut vielä tarpeeksi turruttamaan häntä takaa-ajavat muistot...sillävälin Jack itsekin vajosi syvemmälle ajatuksiinsa ja viimeisiin hetkiin taistelun keskellä, hänen halvaantunut ystävänsä hukkumassa ruumiskasoista syntyneisiin jokiin, veitsenterävien kynsien uppoavan lihaan samalla kun Keisaria ylistävät huudot täytti tuhkantäyteisen taivaanrannan kakofonian. Konkari laittoi kätensä Jackin olkapäille.

">J4ck...MU15TA"

Tuopinpohjan rakenne muuttui, kuin Jack olisi tuijottanut syvälle koko ajan kauemmas pakenevaan horisonttiin kiikarinsilmän kautta.

"J4CK.../K4D0NNUT >M1SSÄ >ETS1 >LUKITS3"

Äänen kuiskaus koveni, mutta se kuulosti aivan kuin rikkinäisen kenttäradion hälyltä josta sai selvää vain osittain kaiken rätinän keskeltä

"TUH0A- AINEIST0 / LÖYTYNYT >M1SSÄ > TITANICUS"

Kenttäbaari sumentui Jackin ympärillä, vain alati syvenevä tuopin pohja oli hänelle selkeää. Radioääni vaimeni.

"/K0HDE >H3RÄÄ >P3RUUT4 SEKVENSSI"



Jatkuu...?

Osa kolme sitten 2036?

Tää on hyvä, jäin koukkuun. Pitää kyllä yhtyä tohon aikaisempaan kommenttiin että englanninkieliset "ripper swarmit" vie vähän ajatukset muualle. Itse tulee mieleen että se tuntuu kun olisi joku tavaramerkki, niin ehkä vähän kökkökin suomennos olisi parempi. Lictorhan olisi helposti liktori. Innolla odottelen sitten tuota kolmatta osaa jos se saapuu joskus ennen teknologian pimeää aikakautta.