Sotavasara.net

Nimi: Findur
Rotu: Metsä haltia
Fluffi: Welffille on hyvin epätavallista asua poissa metsästä. Findur kumminkin kuuluu näihin poikkeustapauksiin, hän asuu Middenheimin kaupungissa. Syy siihen miksi Findur asuu kaupungissa on se, että hänet karkoitettiin Lorenin metsästä. Findur oli kuninkaallista sukua ja oli saanut hallittavakseen Lorenin metsän eteläisiä osia. Häntä epäiltiin kumminkin "vehkeilystä" kaamoksen perverssien lapsien(jotka myös petomiehinä tunnetaan)kanssa. Hänet karkotettiin Lorenista maanpetoksesta epäiltynä, vaikka Findur oli oikeasti syytön. Hän asettui Middenheimin kaupunkiin ja opetteli asumaan ihmisten kanssa. Findur oli aina ollut rodulleen epätavallisen roteva, joten hän sopeutui hyvin ihmisten joukkoon. Eräänä päivänä kaupunkiin saapui lähettiläs, joka kertoi että lähipäivinä alkaisi "Mestareiden areenaksi" kutsuttu turnaus. Kumminkin vain 1 osaanottaja huolittaisiin per kaupunki, niinpä Middenheimissä järjestettiin mittelöt kuka pääsisi Mestareiden areenalle niittämään mainetta ja kunniaa. Voittajaksi selviytyi Findur loistavien taistelutaitojensa ja vahvojen taika-aseidensa ansiosta. Seuraavana päivänä lähti Findur matkaan kohti areenaa.

Nimi:Mark The Shamed
Rotu:Templar Grand Master
Fluffi: paettuaan pelkurimaisesti taistelusta Mark oli häpäisty ja ajettu pois Suuren Tähden-ritarikunnasta. Seikkailtuaan aikansa hän putosi Johonkin kanjoniin. Herättyään tajuttomuudesta hän näki kirkkaan valon eessään ja kuuli ännen puhuvan jotain sekavaa.

Nimi:Rundus da Khorn
Rotu:Savage orc Warboss
Fluffi: Alkuaan hän oli ihan normaali örkki, hakkasi pienempiään ja vältteli isompiaan. Sitten hän heräsi eräänä yönä koviin tuskan huutoihin. Herättyään hän katseli ympärilleen ja näki edessään suuren kahdella jalalla kävelevän sonnin. Sonni rupesi puhumaan jotain kallojen herrasta. Kuulemastaan vaikuttuneena päättää Rundus seurata tätä sonnia. Yhtäkkiä hän tunsi sisällään kasvavan verenhimon. Hänen ihonsa vihreänvärin, mistä hän oli ollut erittäin ylpeä, peittyi miltein kokonaan punaisiin riimuihin. Huumaantuneena saamastaan voimasta hän päättää omistaa elämänsä tämän jumalan seuraamiseen ja toisten otusten tappamiseen. Hän otti itselleen nimen, joka oli myös tämän jumalan nimi. Khorn. Parin vuoden kuluttua hän kuulee Suuresta areenasta, jossa vuodatettiin paljon verta. Sinne hän suuntasi, luotetun sikansa selässä

Nimi: Damos
Rotu: Black örk
Fluffi: Örkki lauman johtaja Damos ei ole hävinnyt taistelua maksamatta takaisin ajan saatossa. Pienestä pitäen hän on taistellut muita vastaan koosta riippumatta ja tämä on antanut hänelle normaalia vahvemman nahan. Kerran metsässä hän teurasti villisian paljain käsin, joi tämän veren ja söi kokonaan itse koko sian. Rohkeat yrittivät tulla syömään, mutta Damoksen nyrkkiä oli mahdoton välttää. Hän ei siedä ketään, joka lähtee karkuun, ketään joka ei tottele, itse asiassa hän tappaa kenet tahansa laumastaan pelkästään huvin vuoksi.

Nyt kun muut kuolivat hyökkäyksessä ihmisiä vastaan oli aika kohdata loppu, mutta sitä ei tullut. Hänet vangittiin ja myytiin orjaksi eniten tarjoavalle. Jotta hän ei olisi alkanut panna hanttiin, häntä piestiin koko ajan ja pidettiin nälissää, mutta muiden orjien luona hän teki uutta laumaa johon kuului ihmisiä, ogreja, kääpiöitä, liskoja ja goblineitakin. Valitettavasti ennen tuota suurta iltaa, jolloin oli tarkoitus mellakoida ja taistella, meidät oli lähetetty ympäri maailmaa taistelemaan kuolemaan asti areenalla. Ja Damos päätyi Mesteiden areenalle.

Nimi: Klaus - der Zorn Sigmars (Klaus - Sigmarin Viha)
Rotu: Empire - ihminen
Fluffi: Lustriaan lähteneiden ihmisten joukossa oli yksi Tilealainen aatelismies. Hänen nimensä oli Klaus ja hänen tahtonsa oli jotain suunnatonta. Häikäilemättömän petturuuden avulla hän irtautui kaikkien valtakuntien alaisuudesta ja perusti omansa. Valitettavasti liskomaiset olennot eivät arvostaneet hänen valtakuntansa ehdotonta ja täydellisen oikeutettua valta-asemaa ja ajoivat hänet - oman maansa keisarin ja kaikista suurimman petturin maanpakoon. Viha kovetti hänen sielunsa ja hänen janonsa valtaan ja rikkauksiin on yhä suunnaton. Hän aikoo palata Lustriaan ja alistaa sen tahtonsa alle, mutta sitä ennen hänen on voitettava seuraajia. Seuraajia tarvitaan uuden dynastian luomiseen, sillä hän ei ole kuolematon.

Klausin hiukset ovat vaaleat ja takkuiset. Hänen silmänsä ovat kirkkaan siniset ja niissä näkyy hienoinen kipinä, joka johtuu hänen intohimoisesta sielustaan. Kasvot eivät ole komeat ja niissä on sänki. Haarniskansa, päällä hän pitää karkeaa kaapu, jonka tarkoitus on suojella häntä auringon polttavilta säteiltä. Hän ratsastaa kookkaalla hevosella joka kaikesta huolimatta pysyi hengissä hänen valtakuntansa miehityksestä. Mikäli hän kävelee hänen kävelynsä on näkyvän vaappuvaa ja se johtuu toisen jalan hienoisesta epämuodostumisesta. Hän on miltei väsymätön ja mikään vamma tai koettelemus ei näytä vaikuttavan häneen millään tavalla.

Taistelussa hän käyttää terävää sapelia, jonka hän aikoinaan otti nujertamaltaan Naggarothilaiselta haltialta. Ase on säilynyt terässä erinomaisen hyvin ja se onkin hänen luotetuin seuraajansa.

Nimi:Jacques The Black Knigth of Mousillon

Rotu:bretonnia duke

Fluffi: (Hahmon kuvaus)
Jacques on tulisieluinen mies joka yrittää intohimoisesti nousta Mousillonin herttuakunnan johtoon, esiisänsä Landuininin tapaan joka oli Mousillonin kuuluisin herttua, yksi Gilles Le Bretonin kumppaneista.

juotuaan legendaarisesta Graalin maljasta Jacques tuntee Mestareiden areenan kutsun ja neidon siunauksella vahvistettuna hän lähtee kohti tuntematonta, valmiina sankartekoihin.

Jacques on pitkä ja lihaksikas ihmismies jolla on pitkät mustat hiukset ja siniset silmät joista hehkuu neidon siunaus.Hänen panssarissaan on hänen sukunsa tunnus- Fleur de lys.
Aseenaan hänellä on taidokkaasti taottu Miekka joka hehkuu myös Neidon siunausta.

Thorg Wallcrusher, Ogre Tyrant

Fluffi: Kerran ollessaan suuressa juhlassa Thorg nielaisi luun väärään kurkkuun ahneuksissaan ja oli tukehtumaisillaan. Pää teurastaja Urug Gut ripper alkoi hieman ihmetellä kun Thorg kakoi ja kakoi luuta kurkustaan, mutta eihän Urug nähnyt sitä että hän kakoi luuta kurkustaan vaan luuli että tekemänsä ruoka olisi pahaa ja totesi itsekseen että se oli pyhäinhäväistys Suurta kitaa kohtaan ja kuiskasi palvelija gnoblarilleen että valmistaisi joukot hyökkäykseen Thorgin pöytään jossa oli hänen heimonsa edustajat.

Noin 20 Urugin ogrea alkoi löntystää kohti hänen pöytäänsä. Thorg sai vihdoinkin luun kurkustaan ja huomasi Urugin ogret kävelevän heidän pöytäänsä kohti ja ymmärsi heti mistä oli kyse veti aseensa esiin ja niin tekivät myös hänen henkivartiansa.

Taistelu oli verinen ja nopea. Thorgin joukot saivat muutaman Urugin ogren surmattua mutta, heidän oli pakko perääntyä ylivoiman edessä.

Nyt Thorgin heimo piileskelee Mournin vuorilla pysyen piilossa muilta heimoilta. jotka heitä jahtaavat. Heidän tilanteensa on heikko, ja Thorg tietää, että asialle on tehtävä jotain.

Thorg on kuullut hiljattain Mestareiden areenasta jossa hän voisi saada heimonsa kunnian takaisin tai kuolla yrittäessään saada sitä takaisin.

Nimi: Zeldiriel Lasdariól

Rotu: Druchii

Fluffi:
Zeldiriel was a successful and respected Dark Elf Highborn, until one day he twisted too deep into the Convent’s business. He had found a magical talisman from the Chaos Wastes when he was on a raid, and the Convent *wanted* it. Unlucky for them, Zeldiriel was not stupid. He knew that mighty powers were bound to the amulet, so he chose to escape from Clar Karond rather than stay there and give the magical trinket away. Escaping only with a dozen trustful retainers, his loyal Dark Steed Ydrassíl and the amulet, he set out for Lustria.

After many months oh heavy riding, his small party came upon a landed Marauder ship, which was raiding a small human settlement somewhere in northern Lustria. Zeldiriel’s force butchered both, the Marauders AND the village, plundered everything useful and set sail for the Old World.

Unfortunately, gods seemed to have other plans for Zeldiriel. His ship was lost on a storm and it crashed on somewhere beyond the World’s Edge Mountains, likely close to Nippon.

With only a few of his retainers left and Ydrassíl dead on the shipwreck, Zeldiriel grimly decided to go for the Empire he had seen on multiple maps of the Old World.

As he reached to the World’s Edge Mountains, he was halted by a tribe of Ogres, their warpaint was red and was made to look like cages and keys. They stood firmly on the road as Zeldiriel and his three last living retainers travelled towards the Emprie.

“What do you want?” Zeldiriel asked unfriendly when the Ogres stopped them.

“We wants yer gold and trinkets. We sell you slave”, one of the Ogres said and pointed at Zeldiriel.

“You dream, fool! No-one sells me as a slave, brute. No-one will ever insult me like that and live!”, Zeldiriel said, rage pouring inside him.

“Elves make poor slave. Eat them”, said another of the Ogres. The first one looked at his companion and seemed to agree.

“Yes. Weak and fragile. Won’t last in the Festivities. Eat them”, the first Ogre said, nodding.

Zeldiriel roared furiously and draw his draich, the Blade of Midnight, which had been enchanted with the darkest magic and carved full of evil runes. Then the Dark Elf dashed over the empty space between him and the first Ogre.

As he jumped into mid-air and landed his great Draich at the head of the first of the Ogres, a swarm of Gnoblars appeared from the bushes alongside the road. The massive Ogre fell to the ground, it’s skull crushed under the weight of Zeldiriel’s blade. His three retainers draw their weapons and charged the Gnoblars, killing zounds of them, though they were one by one dragged to their death by the small goblinoids.

The four remaining Ogres seemed to be confused, as they had never seen such an act of martial prowess Zeldiriel had just performed. And indeed, it was pretty sure they hadn’t.

Zeldiriel skilfully dodged a blows from one of the Ogre’s clubs, jumping aside. He rolled on the ground, quickly jumped up and hopped at the back of the Ogre who had just smashed his club at the ground. He raised his draich with his both hands, his knees bound around the Ogre’s neck. Then, he stabbed the Ogre through it’s skull, piercing it’s brains, skull and the blade’s end coming out of it’s mouth. As the Ogre fell, Zeldiriel jumped into air, performing a backward sommersault in the air and landing on his feet. The second Ogre was dead.

The Gnoblars swarmed over him, but no use. He either dispatched them, or their attacks bounced off from the magical shield his amulet generated. He had been right: the talisman he had found from the wastes was the fabled Amulet of Azdralych, a potent protective item once belonged to a great Nagarythian Warlock.

The two remaining ogres closed in. The Gnoblars still tried to overwhelm him, but run away as Zeldiriel roared like a Khorne Berserker, raised his blade and killed dozen with a single, wide cleave.

Zeldiriel’s face was twisted in a bestial snarl as the third Ogre brought his flail up, ready to strike. The Dark Elf rushed towards the Ogre, slashed it’s stomach open, made a swift whirl and landed another blow from his great sword.

The dying Ogre gasped for air, but in vain. Zeldiriel looked at the third Ogre, hate in his eyes.

He waited until the third Ogre fell to the ground, cut off it’s head and let his blade to drank deep the blood of the great brute.

“Now”, he said, pointing his bloody draich at the final Ogre. The runes on the blade’s edge were glowing with dark, unholy light, enjoying of the bloodshed. “Is your turn!”, Zeldiriel yelled and raised his blade above his head with his both hands and walked towards the Ogre slowly.

The brigand dropped it’s club and took two steps backwards.

“Don’t kill Mahlug! Mahlug’s shows elf a great tournament! Warriors! Prizes!”, the Ogre tried. Zeldiriel only came closer. The Ogre knew it couldn’t outrun the warrior, having seen how fast he moved. Zeldiriel was like a wolf: gracious, deadly and feral. His noble looks were a masquerade, hiding a berserker warrior behind, a beast who enjoyed bloodlust and slaughter. A perfect warrior. A true Warchild. He was truly the Chosen of Khaine.

“Battle! Blood!” The Ogre yelled. “Many warriors! Much blood! Mahlug begs, save his life”, the Ogre shouted in despair. Zeldiriel halted. He lowered his blade and walked to the Ogre.

“You belong to me, now, brute! Lead me to this tournament!”

Snikkit Claw,
Skaven Warlord

Fluffi:Snikkit oli aikoinaan menestynyt soturi ja kenraali , tosin Skryren sotalukot syrjäyttivät hänet. Tämän jälkeen hänet myytiin orjaksi.
Nyt Snikkit näkee kirkkaan valon...

Nimi:Isgrimnur, Pohjoisen Vasara
Rotu:Ihminen
Fluffi:Isgrimnur on legendaarinen, vanha ja kunnioitettu sotamestari, jonka itse Ulric on valinnut puollustamaan Pohjoista. Hän sai arvonimensä, Pohjoisen Vasara, kun hänestä tuli sukunsa ainut jäsen. Sinä päivänä kun hänen vaimonsa, Claire, sai surmansa Petomiesten hyökkäyksessä, Isgrimnur lähti metsästämään petomiehiä, löysi heidän johtajansa, surmasi tämän ja teurasti tämän heimonsa rippeet. Siitä päivästä hän on ollut vannoutunut Petomiesten lahtaaja ja Pohjoisen metsissä raikuu usein Isgrimnurin suvun perinteinen sotahuuto:"Veljien puolesta! Drakwald! Kuolema! Kuolema!". Isgrimnurin ratsu: Vaess on palvellut Isgrimnuria hyvin ja pitkään. Harmaissa panssareissaan tämä pari näyttää Ihmisten Kunnian Merkit kaikille niille jotka uhkaavat heitä, heidän maitaan tai rakkaimpiaan.

Nimi: Sir Angelo DaCosta

Rotu: Lykantrooppi (ihmissusi)

Fluffi: Sir Angelo DaCosta on nuori, vain vähän päälle kahdenkymmenen ikäinen ja siitä on vain kaksi vuotta kun hän peri aatelisarvonsa isältään. Hän peri aateliarvonsa lisäksi pienen kylän johtajuuden lähellä Tabaroa ja hallitsee koko kylän kaupankäyntiä raudanlujalla otteella niin kuin isänsä. Koko tarina alkoi eräänä iltana, onnistuneen kaupan päälle pidettyjen juhlien päätyttyä. Kun muut olivat jo juhlinnasta uupuneet, päätti hänen isänsä Ronaldo, hänen paras ystävänsä Juan ja Angelo aukaista vielä yhden viinitynnyrin ja juhlia aamunkoittoon asti.

Yhteislaulua laulaessaan Juan päätti käydä hakemassa vankkureilta kitaran säestystä varten. Juuri kun hän pääsi nuotion valopiirin ulkopuolelle, se hyökkäsi. Ihmissusi! Juan ei ehtinyt tajuta mikä häneen iski. Ronaldo toimi kymmenien taisteluiden kokemuksella ja rohkeudella ottaen nuotiosta palavan halon ja lähti vihan kyllästämänä surmaamaan petoa, joka oli surmannut hänen parhaan ystävänsä. Angelo puolestaan juoksi hakemaan jotain paremmin aseeksi kelpaavaa ja löysi keihään. Hän kääntyi kohti taistelun ääniä ja huomasi kuinka hänen isänsä huitaisi palavan halon ihmissuden kalloon sokaisten tämän. Isku oli kuitenkin voimakas ja mursi myös ihmissuden leuan. Sokaistunut ihmissusi ei ollut kuitenkaan luovuttamassa vaan raivostui vammastaan ja hyökkäsi kohti Ronaldoa. Kaksi valtavaa kouraa repi Ronaldon rintakehän auki helposti.

Angelo huusi isänsä nimeä ja lähti juoksuun kohti ihmissutta. Huuto oli virhe. Ihmissusi kuuli Angelon ja hyppäsi häntä kohti. Yhdellä ainoalla loikalla se saavutti nuorukaisen. Nuoresta iästään huolimatta Angelo oli kokenut soturi ja pystyi pitämään pelkonsa loitolla tarpeen vaatiessa. Hän nosti keihään eteensä juuri ennen kuin ihmissusi oli kohdalla. Sokaistunut ihmissusi ei nähnyt keihästä ja lävistyi siihen. Molemmat kaatuivat maahan. Angelo makasi puoliksi ihmissuden ruhon alla ja yritti hivuttaa itsensä pois. Hän pääsi istualleen ja huomasi kuinka keihäs oli läpäissyt ihmissuden kokonaan. Juuri kun hän oli nousemassa seisomaan se hyökkäsi vielä kerran ennen kuolemaansa ja onnistui puremaan haavan Angelon kaulaan. Siitä lähtien Angelo on ollut kirottu. Hän ei pysty päättämään omaa elämäänsä mutta etsii rohkeaa soturia, joka siihen pystyisi hänen puolestaan. Siitä on nyt kaksi vuotta. Kuinka kauan hänen vielä pitää odottaa.

Angelo DaCostalla on mustat silmät ja tummat pitkät hiukset poninhännällä ja hän on pukeutunut ruskeisiin väljiin polvihousuihin, väljään vaaleaan paitaan ja nahkaliiveihin. Kenkiä hänellä ei ole. Hänen paljaissa käsivarsissaan ja jaloissaan on runsas karvoitus. Ihossa näkyy joka puolella arpia. Hän pystyy hallitsemaan voimiaan niin, että pystyy muuntumaan halutessaan ihmissudeksi ja takaisin ihmiseksi milloin tahansa, jopa päiväsaikaan. Lisäksi hän voi kasvattaa tarpeen vaatiessa vain kynnet tai hampaat taistellakseen tai pelotellakseen. Aseita hän ei kanna, koska ei niitä tarvitse, hän pystyy voimillaan ja vahvoilla kynsillään repimään vaikka raskaasti haarniskoidun ritarin.

Hänen tahtonsa on raudanluja ja hän päättäväinen. Hän ei halua antaa periksi missään vaiheessa, vaikka se maksaisi hänen henkensä. Hän osaa toimia julmasti mikäli hän niin tarpeelliseksi katsoo.

Nimi: Jack The Slasher
Fluffi: Kurashin suvun ainoa taistelia ihminen ja kunnioittettu myös. Hänen kotikylänsä oli Rhorar, mutta hän joutui lähtemään kylästään, kun ihmiset saivat tietää hänen kannibalismistaan ja hänen tavara kätkö, minkä oli ryöstäny kuoleilta.
Hän sai Jack The Slasher nimen siitä syystä, kun hän oli aina tappanu miekalla uhrinsa ja nylkeny vihollisen. Vihollisten/uhrien nahoilla hän päällysti hänen täysi haarniskanssa. Hänen aivo-pussinsa on hänen pelottavin aseensa. Tämä pussi on täynnä uhrien aivoja ja aina, kun hän syö yhden aivon, niin hänen vihollisensa menettää kaiken moraalin ja voimat, koska Jack imee häneltä tämän niin kutsutun "energian".
Jack The Slasher tuli areenalle tappamaan ja hankimaan lisää aivoja, mutta myös hänen ihmisnahka viitta tarvi paikkoja.

Nimi: Borgut Assface
Rotu:Ogre tyrant
Fluffi: Jo pienestä asti Borgut on vaelellut yksin seuraillen omaa vaistoaan. Hän on tuhonnut kaikki jotka ovat uskaltaneet haastaa hänet. Nyt hänen vaistonsa on tuonut hänet Mestareiden areenalle kukistaakseen kaikki jotka hänet uskaltaa haastaa. Borgut on pukeutunut koko ruumiin peittämään haarniskaan ja aseena hän käyttää isoa mustan väristä viikatetta. Borgutin jalkoihin on ketjuilla sidottu kaksi gnoblaria jotka ovat olleet hänen mukanaan jo pienestä pitäen.

Nimi:Läski Uga Kivimaha

Rotu:Jätti (Ogre Bruiser)

Fluffi:Uga oli jo syntyessään läski ja vahva.Uga oli lapsena ilkeä ja söi gnoblaareja niitten kiusakseen.Isona hän teurasti ja söi kaikki jotka uhittelivat häntä.Uga kuuli että on järjestetty Mestareiden areena ja sinne Uga menisi teurastamaan ja syömään vastustajia.

Nimi: Yhorg Hungry Maw & 2 Pussycats from Freezing Hell
Rotu: Ogre (hunter) + sabretusks x2
Fluffi: Jo oli yksinäinen metsästäjä kissojensa kera eksynyt lumimyrskyn takia kauas tutuilta metsästysmailtaan. Nälkä oli iskenyt metsänkävijään ja oli hän siten jo syönyt kaikki urheat gnoblarit, jotka häntä useasti seurasivat... Nälkäinen urho rupesi jo kuola valuen katsomaan kissojaan kun näki kyltin: Areena - 10 peninkulmaa. Ruma partainen suu kääntyi ilkeään ja irstaisen himokkaaseen irveeseen ja tuli syttyi arpisten kulmien alla palaen kuin demonien tuli Seitsemennessä Helvetissä. Mutisten rujoilla huulillaan kiitoksen ahnaalla jumalalleen lähti Nälkäisen Kidan Yhorg helvetin kissoineen kohti Arenaa...

Nimi: Grumir Bigtooth
Rotu: Black Orc
Fluffi: When grumir was young he was the most hated orc in his clan. Why? Simply, he was strongest and best fighter in whole clan, even he was young. Clan's Shaman feared that Grumir takes chiehftain's place when he grow up, so he made up a plan. Shaman figured out how he can banish Grumir forever from clan, but he didn't know how to do it. On coldest day of winter Grumir left hunting food for his clan. Shaman cursed Grumir that he won't find never back in Broken Tusk Clan. After couple of hours Grumir stoped hunting and headed back to clan's camp. Grumir walked many hours seeking the clan's camp, but he couldn't find it. Grumir started to think how he could get lost in this forest. Cold wind blowed to his face and he started to search village again. After walking four hours in cold and windy forest he give up searching. Hunger, cold and thirst force Grumir to ground. He passed out.

Grumir waked up. He was in big cave. Suddenly big boar enter cave. Grumir took his club and prepared for battle. Boar didn't attack, Grumir suprised and started to think. After couple of minutes thiking Grumir figured out that boar saved him. Grumir hand out food for boar. Boar eated from his hand. Grumir decided to live in this cave with boar, because he figured out that shaman has cursed him.

After many years Grumir heard that there is arena. He decided to signed in with his boar and win the arena and after that he would kill the clan's shaman, so he can return home after many years...

The Chosen of Waagh kirjoitti:Anteeksi vain remington, mutta säännöt olivat aivan hyvät ilman muuttelua. Toivottavasti et tykkää pahaa.

The Chosen of Waagh kirjoitti:Okei, ottelijat täynnä. Varamiehet voivat ilmoittautua turnauksen aikana. Aletaanpa sitten arpoa niitä ottelijapareja...