Hieman 40k-proosaa
Lähetetty: Pe 04.08.2006 02:10
Valinta kahden välillä
Tutkija Matthes kyyristyy työpöytänsä ylle ja tarttuu pöydällä olevaan viskilasiin. Se ei olisi ensimmäinen kerta sinä iltana kun hän tarttuisi siihen ja kuten kaikkina aikaisempina kertoina, hän nostaisi sen huulilleen ja sitten laittaisi sen pois. Hänellä ei ollut varaa humaltua, mutta hänen stressaantunut mielensä tarvitsi jotain passiivista tekemistä. Matthes ottaa savukerasian ja sytyttää uuden savukkeen. Tulitikun hän laittaa tuhkakuppiin, missä oli useita poltettuja savukkeita.
Tutkijainkvisiittori Matthes ei ollut tyytyväinen. Hän oli täysin tietoinen alaisensa ja myös ystävänsä, oppilasinkvisiittori Marcuksen ja hänen esimiehensä, ruhtinas Adrianin kuoleman olosuhteista. Hän ei ollut yllättynyt kun astropaatti kertoi hänelle kuolinviestin. Adrian oli ollut oikukas, itsepäinen ja ennalta-arvaamaton - kävelevä aikapommi. Hänen kuolemansa ei ollut se syy, miksi hän poltti jo yhdettätoista savuketta ja tunsi flunssaisen kurkkunsa ärtyvän savusta. Oli omituista ja jopa absurdia, että ihmiskunta oli päässyt levittäytymään galaksin halki, mutta se ei siltikään ollut keksinyt tehokasta lääkettä flunssaan. Adrian ei ollut kuollut satunnaisen väkivallan kohteena tai edes jonkin kerettiläisen kostamana. Matthes tiesi Adrianin hyvistä, miltei luottamuksellisista suhteista Callidus-temppeliin. Oli yleisessä tiedossa, että Adrian oli käyttänyt heidän palveluksiaan useaan otteeseen. Oli myös selvää, että Callidus-temppeli oli äärimmäisen ylpeä kaikista suurimmasta saavutuksestaan - petturiprimarkki Conrad Kurzen onnistuneesta teloituksesta.
Matthes värähti kylmästä ilmavirrasta ja käveli sulkemaan ikkunan. Hän näki kaupungin valot ja mietti tarkasti tietämäänsä. Hänellä oli paljon tapahtumia ja todisteita, mutta kaikki oli silkkaa sekasotkua.
Ensimmäinen seikka oli M'Shenin jäänteistö. Callidus-temppeli oli ehdottomasti kieltänyt häntä tutkimasta salamurhaajan ruumista silmämääräistä tarkkailua tarkemmin. Tämä oli jo riittänyt kertomaan kouliintuneelle Matthesille, että salamurhaaja oli kuollut kuristettuna. Kuristajalla oli ollut pitkät ja hoikat sormet, mikä täsmäsi kuvauksiin Conrad Kurzen ruumiillisesta olemuksesta.
Toisen seikan tarkastaminen ei vaatinut lähellekään yhtä suurta määrää anelua ja suostuttelua, mutta tosiasia oli taas onnistunut livahtamaan. Callidukset näyttivät suurimman voittonsa todistusta kaikille nuoremmille jäsenilleen. Nauha oli laadultaan huono, mutta onneksi sitä säilytettiin huolella. Sisältö oli kylläkin Matthesin tarpeisiin liian epämääräinen, mutta hän ei ollut maininnut pettymystään salamurhaajille. Hän osasi pelätä heidän pelottavia C'Tan-miekkojaan ja vielä enemmän varoa niiden taidokkaita naamioitumisvälineitä.
Kolmas seikka oli pelkkä yksityiskohta, merkityksetön yksityiskohta, joka oli jäänyt hänen mieleensa. Kaikki Imperiumin aseellisissa tehtävissä palvelevat - Avaruusjääkäreiden Jaosmestarista alhaisimman rivisotilaan kautta salamurhaajiin olivat oppineet pitämään aseitaan aina saatavilla. Jos ne eivät olleet mukana, he tiesivät tarkalleen missä ne olivat. M'Shenin C'Tan-miekka ei ollut hänen pakokapselinsa mukana. Salamurhaaja ei olisi ikinä luopunut aseestaan, ellei sitä olisi riistetty häneltä. ja jos se olisi riistetty häneltä kuka sen olisi voinut tehdä?
Neljäs seikka ja se, mitä hän jahtasi tällä kolkolla, tuulien runtelemalla ja miltei säkkipimeällä planeetalla oli pelkkä aavistus. Hänen työssään edettiin pelkkien aavistusten varassa. Yleensä ne johtivat umpikujiin, mutta hän tiesi että hänen täytyisi olla kärsivällinen, tutkia jokainen johtolanka tarkkaavaisena ja kulkea paikallishallinnon kiemuroita pitkin. Adrian oli ollut tehokas, mutta tehokkuutensa vastapainona hän oli ollut vainoharhainen ja säälimätön. Matthes epäili, että ainakin osa Adrianin löytämistä kulteista oli syntynyt vastalauseena Imperiumin keskushallinnon osoittamaan väkivaltaisuutta vastaan.
Matthes tumppasi savukkeensa ennen kuin oli ehtinyt polttaa sitä loppuun ja käveli asuintilansa ovelle. Asunto oli pelkkä läävä huonossa naapurustossa, mutta sellaisena se olisi täydellinen hänen tarkoituksiinsa.
Ovelta kuuluva koputus herätti hänet mietteistä. Matthes nappasi Inferno-mallin pistoolinsa ja käveli ovelle.
"Millä asialla liikut? "hän kysyy oven läpi.
"Olen itse piru ja kuljen pirun asioilla. " kuuluu vastaus. Se on sovittu salasana. Matthes avaa oven ja hänen värväämänsä vasikka astuu sisätiloihin. Tommaso Buscetta on pyylevä ja olemukseltaan vastenmielinen nilkki, jonka luonne on äärimmäisen itsekeskeinen, mutta hän osaa pitää silmänsä ja korvansa avoinna. Niiden lisäksi hän muistaa kaiken kuulemansa ja näkemänsä. Buscetta pitää häntä planeetallisen esivallan edustajana, mikä kelpaa Matthesille mainiosti. Näiden ihmisten keskuudessa Inkvisition nimi ei välttämättä herättäisi kauhua, vaan vihaa.
"Onko sinulla mitään kerrottavaa? " hän kysyy. Matthes rykäisee ja kaivaa taskustaan savukkeen. Hän istuutuu tuolille ja sytyttää savukkeensa.
"On. Olen kuullut huhuja ja painotan vielä uudelleen, pelkkiä huhuja jostain uudesta tyypistä. Kukaan ei tiedä kuka hän on, mutta hän on tehnyt selvää parista väliportaan kovanaamasta. Perheet alkavat olla vihaisia, sillä kukaan ei ole ilmoittanut olevansa vastuussa. " Buscetta luennoi ja karistaa tuhkaa matolle. Ikkunan raosta puhaltava veto saa verhot liikahtamaan.
"Kuinka nämä kuolleet oli surmattu? " Matthes kysyy. Hän tietää historiasta ja legendoista kuinka Kurze rakentaisi mainettaan, jos hän olisi taas liikekannalla. Hän iskisi lujaa, katoaisi ja odottaisi kunnes hälinä alkaisi. Hälinän alkaessa hiljentyä hän iskisi toisaalle. Lyhyessä ajassa hän ajaisi koko alueen kaaokseen kaikkien syytellessä toisia ja lopulta tappaessa toisensa.
"En tiedä, mutta ainakin yksi oli ripustettu roikkumaan katulyhtyyn suolistettuna. Ruumiinavaus kertoi että hän oli tajuissaan kun hänet suolistettiin. " Buscetta kuiskasi. "Rahaa tai arvoesineitä ei oltu viety yhtään. "
Matthes miettii kuulemansa merkitystä. Se saattaa olla pelkkää huhua tai joku mielipuoli, jonka hoitamiseen esivalta pystyy parhaiten. Matthes antaa Buscettalle sovitun maksun ja tämä poistuu huomaamatta. Matthes on ärtynyt. Jutussa on liian monta irtonaista lankaa. Nämä mietteet katoavat uuteen koputukseen.
"En halua tavata ketään. " Matthes ärähtää.
Koputus toistuu itsepintaisesti uudelleen.
"Kirottua. " Matthes ärjäisee ja kävelee ovelle. Hän riuhtaisee sen auki ja tähtää infernollaan tyhjään käytävään. Hän katselee ynpärilleen ja huomaa oven vierelle jätetyn kirjeen. Hänen uteliaisuutensa herää ja hän nostaa sen maasta. Paino on normaali yhden arkin kirjeelle ja se on sinetöity vahasinetillä. Matthes sulkee oven ja kävelee työpöytänsä ääreen avaten samalla kirjeen.
tervehdys
Etkö ole tietoinen siitä että arkkipiispa Zacharias on julistautunut itselleen Rehvakkaan arvonimen - keisarin ääni ja kokoaa joukkoja Uutta korruptoitunutta hallintoa vastaan tehtävää ristiretkeä varten? minä tiedän, että olet Kiltti ihminen, vaikka teet parhaasi pitääksesi sen salassa. Davinialaisten jengi suunnittelee rynnäkköä pääkappeliin ja he Aikovat myös Ryöstää kuusi pankkia samana päivänä. minä en tiedä, miksi kerron sinulle Näitä tietoja - sinähän jätät ne huomioimatta kun yrität löytää minua. en ikinä Ole vannonut uskollisuutta kenellekään ja sitä en aio myöskään tehdä. morte est Caesarus - usko se. tiedät minut jos osaat lukea.
Matthes pudottaa kirjeen käsistään. Siinä on kätketty viesti, mutta sitä ei ole yritetty kätkeä huolellisesti - ainoastaan satunnaiselta tarkkailijalta. Hän ottaa paperilapun ja kynän ja lyyhistyy tuolissaan eteenpäin. Hänellä on paljon tehtävää.
Kuusi tuntia myöhemmin Matthes piileskelee Daylight-klubin vierellä. Hän ei tiedä miltä hänen kohteensa näyttää, mutta on varma siitä että hän kohta ilmaantuu paikalle. Yö on varsin kylmä ja Matthes kuulee peltipurkin kaatuvan kujan uumenissa. Se on ilmiselvä merkki ja hän etenee kujalla eteenpäin. Hän on liian lujahermoinen pelätäkseen mitään. Koodi, joka oli kätketty kirjeeseen oli ollut lapsellisen helppo ratkaista. Helpot arvoitukset johtuvat aina hyvin yksinkertaisista syistä - joku halusi niiden ratkeavan.
Koura laskeutuu pimeästä hänen olalleen. Hän käännähtää ympäri ja vetää infernonsa esille. Kujan pimeys on miltei läpäisemätöntä ja kaukaisuudesta kuuluu huudahdus. Matthes aikoo astua eteenpöin, mutta perääntyy. Se oli ansa ja hän oli astumassa siihen.
"Aika huono yritys. " hän sanoo ja kääntyy poistuakseen kujalta, mutta jähmettyy.
Valtava, silkasta pimeydestä koostuva hahmo tukkii kujan. Matthes tulee aivan liian tietoiseksi omasta haavoittuvaisuudestaan ja kuolevaisuudestaan. "Minulla ei ole aikeita tuhota sinua. " hahmo sanoo murheelliseen sävyyn.
"Sinä. " Matthes arvaa. "Sinä olet kuollut. Näin tallenteen. "
"Mielesi on heikko. Sinä et kertonut noita asioita minulle ,sillä tiedän ne valheiksi. Sinä valehtelit itsellesi, sillä haluat uskotella itsellesi että et ole saastaisella kujalla. Ahtaaseen mieleesi ei mahdu ajatus siitä, että joku olisi ollut sinua viekkaampi.
Matthes repeytyy nauramaan. "Luuletko sinä houkka että tulin tänne ilman apua. Tälläkin hetkellä sinua tähtää ainakin 20 asetta. "
"En luule mitään. Minä tiedän. Sinä olet yksin, mutta sinun kätyrisi ovat lähettyvillä. Jos he saavat hälytyksen, heillä kestää vajaan minuutin saapua avuksesi. Siinä ajassa ehdin tehdä vaikka mitä. "
"Yritätkö uhkailla minua paholainen? " Matthes murahtaa ja liikuttaa kätensä miekkansa kahvalle. Se oli mikroskooppisilla terillä varustettu tappoase joka leikkasi lihaa, luuta ja keramiikka kuin kuuma veitsi voita.
"En. Sinä olet liian ahdasmielinen uhkailtavaksi. Kaltaisesi mieluummin kuolevat kuin myöntävät olleensa väärässä. Eräs muinaisen Terran diktaattori koki juuri sellaisen lopun. Hän uskoi lopulliseen voittoon vaikka viholliset olivat murskanneet hänen mahtinsa. Lopulta hän tappoi itsensä paetakseen heiltä. " hahmo huokaisi. "Minä tarvitsen sinua, koska minulla on viesti. "
Matthes jäykistyy taisteluasentoon. Hän odottaa hyökkäystä miltä tahansa suunnalta.
"Ei tarvitse pelästyä. Sinä voit kertoa sen elävänä. " hahmo sanoo hiljaisesti.
"Mikä se viesti on? "
"Se toimitetaan sinulle " hahmo tokaisee ja syöksähtää liikkeelle. Matthes laukaisee infernon ja polttava lämpösäde leikkaa kiviseinää. Hahmo katoaa yhtä salaperäisesti kuin se ilmestyikin. Miettiessään hän huomaa apureidensa tulevan paikalle. Laukaus oli hälyttänyt heidät.
"Matthes-herra. Oletteko kunnossa? " kysyy hänen välskärinsä. Lahjakas ja miellyttävä nuorukainen.
"Olen. " Matthes sanoo ja miettii kuulemansa merkitystä. "Opastakaa minut takaisin asunnolle. Minulla on tärkeää kerrottavaa. " hän jatkaa. Poistuessaan kujalta hän huomaa maassa lojuvan lapun. Hahmo ehkä pudotti sen, mutta se on saattanut lojua siinä jo pidemmän aikaa. Mielijohteen neuvomana hän käärii sen auki ja lukee harittavaa, miltei lapsimaisen ponnisteltua käsialaa.
Inkvisiittori Matthes. Koska luet tämän kohtaamisemme sujui odotettua paremmin. Olen kiitollinen siitä ja sen takia jätän teille tämän kirjelmän. Minua on vaadittu tilille rikoksistani ja olen ollut valmis hyvittämään ne. Tiedän että juuri esimiehesi Adrian määräsi salamurhaajan perääni, joten en ole katkera sinulle. Enkä ole katkera myöskään salamurhaajalle, joka paljastui mitä miellyttävimmäksi neitoseksi. En ole katkera myöskään omasta puolestani, vaan olenkin katkera juuri salamurhaajan puolesta. Adrianilla ei ollut mitään oikeutta lähettää häntä tuskalliseen kuolemaan. Minä tiedän hänen kuolleen tuskallisesti, sillä tapoin hänet itse. Hänen viimeinen näkynsä olin minä ja saatoin nähdä vain alastonta kauhua hänen silmissään kun hänen elämänsä pakeni ruumiista. Se näky vainoaa minua, sillä hän oli ensimmäinen ihminen jonka koskaan surmasin vihaa tuntien. Hän oli rikoksen uhri. Jos sotilas kuolee taistelukentällä hän tietää syyn kuolemalleen.
Olen jättänyt sinulle todisteen väitteideni tueksi. Löydät sen asunnostasi ja se saattaa auttaa sinua ymmärtämään syyn. Kerro esimiehillesi että haluan vain rauhaa. Haluan että vainoaminen lopetetaan. Olen elänyt liian pitkään ja nähnyt liikaa kuolemaa. Haluan vain pysähtyä, elää sen vähän elämän minkä kuolevainen mieli voi elää ja nähdä lapsieni kasvavan terveinä. Ilman pelkoa.
Kysy itseltäsi, haluatko todellakin kutsua kärsimyksen päällesi, vai annatko olla. Päätös ja sen mukana vastuu on sinun.
Tuttavalllisesti teidän C.K
***
"Oletteko siellä? " kuuluu puhelimesta.
"Olen. " Matthes vastaa mietteliäänä. Kirje oli todellakin ollut oikeassa. Callidus-temppelin käyttämä miekka oli lojunut hänen sängyllään voipaperiin käärittynä.
"Löysittekö mitään? " kuuluu kysymys.
Matthes miettii pitkään ja tarkkailee C'Tan-miekan nestemäistä terää. Hetki tuntuu jatkuvan ikuisuuden ja hän näkee kasvonsa nesteessä. Ehkä se on pelkkä hänen uupuneen mielensä keksimä harha, mutta Matthes tuntee olonsa rauhalliseksi. Paha muisto on historiaa ja ei enää pysty vaivaamaan. Se unohdetaan. "En mitään. "
"Oletteko varma? Te mietitte niin pitkään. "
"Olen. " Matthes toistaa. "Se oli pelkkä huhu. " hän lisää. "Mutta ehkä meidän pitäisi siirtää tarkkailuamme arkkipiispa Zachariasta kohti. Kuulin luotettavasta lähteestä mielenkiintoista tietoa. " hän sanoo. Se oli hyvä tapa aloittaa uusi tutkimus.
"Teemme niin. " kuuluu vastaus puhelimesta ja linja hiljenee. Sulkiessaan puhelimen Matthes hymyilee ja kietoo C'Tan-miekan takaisin voipaperiin. "Tämän voi heittää roskiin. " hän miettii ennen kuin laskeutuu makuulle.
Tutkija Matthes kyyristyy työpöytänsä ylle ja tarttuu pöydällä olevaan viskilasiin. Se ei olisi ensimmäinen kerta sinä iltana kun hän tarttuisi siihen ja kuten kaikkina aikaisempina kertoina, hän nostaisi sen huulilleen ja sitten laittaisi sen pois. Hänellä ei ollut varaa humaltua, mutta hänen stressaantunut mielensä tarvitsi jotain passiivista tekemistä. Matthes ottaa savukerasian ja sytyttää uuden savukkeen. Tulitikun hän laittaa tuhkakuppiin, missä oli useita poltettuja savukkeita.
Tutkijainkvisiittori Matthes ei ollut tyytyväinen. Hän oli täysin tietoinen alaisensa ja myös ystävänsä, oppilasinkvisiittori Marcuksen ja hänen esimiehensä, ruhtinas Adrianin kuoleman olosuhteista. Hän ei ollut yllättynyt kun astropaatti kertoi hänelle kuolinviestin. Adrian oli ollut oikukas, itsepäinen ja ennalta-arvaamaton - kävelevä aikapommi. Hänen kuolemansa ei ollut se syy, miksi hän poltti jo yhdettätoista savuketta ja tunsi flunssaisen kurkkunsa ärtyvän savusta. Oli omituista ja jopa absurdia, että ihmiskunta oli päässyt levittäytymään galaksin halki, mutta se ei siltikään ollut keksinyt tehokasta lääkettä flunssaan. Adrian ei ollut kuollut satunnaisen väkivallan kohteena tai edes jonkin kerettiläisen kostamana. Matthes tiesi Adrianin hyvistä, miltei luottamuksellisista suhteista Callidus-temppeliin. Oli yleisessä tiedossa, että Adrian oli käyttänyt heidän palveluksiaan useaan otteeseen. Oli myös selvää, että Callidus-temppeli oli äärimmäisen ylpeä kaikista suurimmasta saavutuksestaan - petturiprimarkki Conrad Kurzen onnistuneesta teloituksesta.
Matthes värähti kylmästä ilmavirrasta ja käveli sulkemaan ikkunan. Hän näki kaupungin valot ja mietti tarkasti tietämäänsä. Hänellä oli paljon tapahtumia ja todisteita, mutta kaikki oli silkkaa sekasotkua.
Ensimmäinen seikka oli M'Shenin jäänteistö. Callidus-temppeli oli ehdottomasti kieltänyt häntä tutkimasta salamurhaajan ruumista silmämääräistä tarkkailua tarkemmin. Tämä oli jo riittänyt kertomaan kouliintuneelle Matthesille, että salamurhaaja oli kuollut kuristettuna. Kuristajalla oli ollut pitkät ja hoikat sormet, mikä täsmäsi kuvauksiin Conrad Kurzen ruumiillisesta olemuksesta.
Toisen seikan tarkastaminen ei vaatinut lähellekään yhtä suurta määrää anelua ja suostuttelua, mutta tosiasia oli taas onnistunut livahtamaan. Callidukset näyttivät suurimman voittonsa todistusta kaikille nuoremmille jäsenilleen. Nauha oli laadultaan huono, mutta onneksi sitä säilytettiin huolella. Sisältö oli kylläkin Matthesin tarpeisiin liian epämääräinen, mutta hän ei ollut maininnut pettymystään salamurhaajille. Hän osasi pelätä heidän pelottavia C'Tan-miekkojaan ja vielä enemmän varoa niiden taidokkaita naamioitumisvälineitä.
Kolmas seikka oli pelkkä yksityiskohta, merkityksetön yksityiskohta, joka oli jäänyt hänen mieleensa. Kaikki Imperiumin aseellisissa tehtävissä palvelevat - Avaruusjääkäreiden Jaosmestarista alhaisimman rivisotilaan kautta salamurhaajiin olivat oppineet pitämään aseitaan aina saatavilla. Jos ne eivät olleet mukana, he tiesivät tarkalleen missä ne olivat. M'Shenin C'Tan-miekka ei ollut hänen pakokapselinsa mukana. Salamurhaaja ei olisi ikinä luopunut aseestaan, ellei sitä olisi riistetty häneltä. ja jos se olisi riistetty häneltä kuka sen olisi voinut tehdä?
Neljäs seikka ja se, mitä hän jahtasi tällä kolkolla, tuulien runtelemalla ja miltei säkkipimeällä planeetalla oli pelkkä aavistus. Hänen työssään edettiin pelkkien aavistusten varassa. Yleensä ne johtivat umpikujiin, mutta hän tiesi että hänen täytyisi olla kärsivällinen, tutkia jokainen johtolanka tarkkaavaisena ja kulkea paikallishallinnon kiemuroita pitkin. Adrian oli ollut tehokas, mutta tehokkuutensa vastapainona hän oli ollut vainoharhainen ja säälimätön. Matthes epäili, että ainakin osa Adrianin löytämistä kulteista oli syntynyt vastalauseena Imperiumin keskushallinnon osoittamaan väkivaltaisuutta vastaan.
Matthes tumppasi savukkeensa ennen kuin oli ehtinyt polttaa sitä loppuun ja käveli asuintilansa ovelle. Asunto oli pelkkä läävä huonossa naapurustossa, mutta sellaisena se olisi täydellinen hänen tarkoituksiinsa.
Ovelta kuuluva koputus herätti hänet mietteistä. Matthes nappasi Inferno-mallin pistoolinsa ja käveli ovelle.
"Millä asialla liikut? "hän kysyy oven läpi.
"Olen itse piru ja kuljen pirun asioilla. " kuuluu vastaus. Se on sovittu salasana. Matthes avaa oven ja hänen värväämänsä vasikka astuu sisätiloihin. Tommaso Buscetta on pyylevä ja olemukseltaan vastenmielinen nilkki, jonka luonne on äärimmäisen itsekeskeinen, mutta hän osaa pitää silmänsä ja korvansa avoinna. Niiden lisäksi hän muistaa kaiken kuulemansa ja näkemänsä. Buscetta pitää häntä planeetallisen esivallan edustajana, mikä kelpaa Matthesille mainiosti. Näiden ihmisten keskuudessa Inkvisition nimi ei välttämättä herättäisi kauhua, vaan vihaa.
"Onko sinulla mitään kerrottavaa? " hän kysyy. Matthes rykäisee ja kaivaa taskustaan savukkeen. Hän istuutuu tuolille ja sytyttää savukkeensa.
"On. Olen kuullut huhuja ja painotan vielä uudelleen, pelkkiä huhuja jostain uudesta tyypistä. Kukaan ei tiedä kuka hän on, mutta hän on tehnyt selvää parista väliportaan kovanaamasta. Perheet alkavat olla vihaisia, sillä kukaan ei ole ilmoittanut olevansa vastuussa. " Buscetta luennoi ja karistaa tuhkaa matolle. Ikkunan raosta puhaltava veto saa verhot liikahtamaan.
"Kuinka nämä kuolleet oli surmattu? " Matthes kysyy. Hän tietää historiasta ja legendoista kuinka Kurze rakentaisi mainettaan, jos hän olisi taas liikekannalla. Hän iskisi lujaa, katoaisi ja odottaisi kunnes hälinä alkaisi. Hälinän alkaessa hiljentyä hän iskisi toisaalle. Lyhyessä ajassa hän ajaisi koko alueen kaaokseen kaikkien syytellessä toisia ja lopulta tappaessa toisensa.
"En tiedä, mutta ainakin yksi oli ripustettu roikkumaan katulyhtyyn suolistettuna. Ruumiinavaus kertoi että hän oli tajuissaan kun hänet suolistettiin. " Buscetta kuiskasi. "Rahaa tai arvoesineitä ei oltu viety yhtään. "
Matthes miettii kuulemansa merkitystä. Se saattaa olla pelkkää huhua tai joku mielipuoli, jonka hoitamiseen esivalta pystyy parhaiten. Matthes antaa Buscettalle sovitun maksun ja tämä poistuu huomaamatta. Matthes on ärtynyt. Jutussa on liian monta irtonaista lankaa. Nämä mietteet katoavat uuteen koputukseen.
"En halua tavata ketään. " Matthes ärähtää.
Koputus toistuu itsepintaisesti uudelleen.
"Kirottua. " Matthes ärjäisee ja kävelee ovelle. Hän riuhtaisee sen auki ja tähtää infernollaan tyhjään käytävään. Hän katselee ynpärilleen ja huomaa oven vierelle jätetyn kirjeen. Hänen uteliaisuutensa herää ja hän nostaa sen maasta. Paino on normaali yhden arkin kirjeelle ja se on sinetöity vahasinetillä. Matthes sulkee oven ja kävelee työpöytänsä ääreen avaten samalla kirjeen.
tervehdys
Etkö ole tietoinen siitä että arkkipiispa Zacharias on julistautunut itselleen Rehvakkaan arvonimen - keisarin ääni ja kokoaa joukkoja Uutta korruptoitunutta hallintoa vastaan tehtävää ristiretkeä varten? minä tiedän, että olet Kiltti ihminen, vaikka teet parhaasi pitääksesi sen salassa. Davinialaisten jengi suunnittelee rynnäkköä pääkappeliin ja he Aikovat myös Ryöstää kuusi pankkia samana päivänä. minä en tiedä, miksi kerron sinulle Näitä tietoja - sinähän jätät ne huomioimatta kun yrität löytää minua. en ikinä Ole vannonut uskollisuutta kenellekään ja sitä en aio myöskään tehdä. morte est Caesarus - usko se. tiedät minut jos osaat lukea.
Matthes pudottaa kirjeen käsistään. Siinä on kätketty viesti, mutta sitä ei ole yritetty kätkeä huolellisesti - ainoastaan satunnaiselta tarkkailijalta. Hän ottaa paperilapun ja kynän ja lyyhistyy tuolissaan eteenpäin. Hänellä on paljon tehtävää.
Kuusi tuntia myöhemmin Matthes piileskelee Daylight-klubin vierellä. Hän ei tiedä miltä hänen kohteensa näyttää, mutta on varma siitä että hän kohta ilmaantuu paikalle. Yö on varsin kylmä ja Matthes kuulee peltipurkin kaatuvan kujan uumenissa. Se on ilmiselvä merkki ja hän etenee kujalla eteenpäin. Hän on liian lujahermoinen pelätäkseen mitään. Koodi, joka oli kätketty kirjeeseen oli ollut lapsellisen helppo ratkaista. Helpot arvoitukset johtuvat aina hyvin yksinkertaisista syistä - joku halusi niiden ratkeavan.
Koura laskeutuu pimeästä hänen olalleen. Hän käännähtää ympäri ja vetää infernonsa esille. Kujan pimeys on miltei läpäisemätöntä ja kaukaisuudesta kuuluu huudahdus. Matthes aikoo astua eteenpöin, mutta perääntyy. Se oli ansa ja hän oli astumassa siihen.
"Aika huono yritys. " hän sanoo ja kääntyy poistuakseen kujalta, mutta jähmettyy.
Valtava, silkasta pimeydestä koostuva hahmo tukkii kujan. Matthes tulee aivan liian tietoiseksi omasta haavoittuvaisuudestaan ja kuolevaisuudestaan. "Minulla ei ole aikeita tuhota sinua. " hahmo sanoo murheelliseen sävyyn.
"Sinä. " Matthes arvaa. "Sinä olet kuollut. Näin tallenteen. "
"Mielesi on heikko. Sinä et kertonut noita asioita minulle ,sillä tiedän ne valheiksi. Sinä valehtelit itsellesi, sillä haluat uskotella itsellesi että et ole saastaisella kujalla. Ahtaaseen mieleesi ei mahdu ajatus siitä, että joku olisi ollut sinua viekkaampi.
Matthes repeytyy nauramaan. "Luuletko sinä houkka että tulin tänne ilman apua. Tälläkin hetkellä sinua tähtää ainakin 20 asetta. "
"En luule mitään. Minä tiedän. Sinä olet yksin, mutta sinun kätyrisi ovat lähettyvillä. Jos he saavat hälytyksen, heillä kestää vajaan minuutin saapua avuksesi. Siinä ajassa ehdin tehdä vaikka mitä. "
"Yritätkö uhkailla minua paholainen? " Matthes murahtaa ja liikuttaa kätensä miekkansa kahvalle. Se oli mikroskooppisilla terillä varustettu tappoase joka leikkasi lihaa, luuta ja keramiikka kuin kuuma veitsi voita.
"En. Sinä olet liian ahdasmielinen uhkailtavaksi. Kaltaisesi mieluummin kuolevat kuin myöntävät olleensa väärässä. Eräs muinaisen Terran diktaattori koki juuri sellaisen lopun. Hän uskoi lopulliseen voittoon vaikka viholliset olivat murskanneet hänen mahtinsa. Lopulta hän tappoi itsensä paetakseen heiltä. " hahmo huokaisi. "Minä tarvitsen sinua, koska minulla on viesti. "
Matthes jäykistyy taisteluasentoon. Hän odottaa hyökkäystä miltä tahansa suunnalta.
"Ei tarvitse pelästyä. Sinä voit kertoa sen elävänä. " hahmo sanoo hiljaisesti.
"Mikä se viesti on? "
"Se toimitetaan sinulle " hahmo tokaisee ja syöksähtää liikkeelle. Matthes laukaisee infernon ja polttava lämpösäde leikkaa kiviseinää. Hahmo katoaa yhtä salaperäisesti kuin se ilmestyikin. Miettiessään hän huomaa apureidensa tulevan paikalle. Laukaus oli hälyttänyt heidät.
"Matthes-herra. Oletteko kunnossa? " kysyy hänen välskärinsä. Lahjakas ja miellyttävä nuorukainen.
"Olen. " Matthes sanoo ja miettii kuulemansa merkitystä. "Opastakaa minut takaisin asunnolle. Minulla on tärkeää kerrottavaa. " hän jatkaa. Poistuessaan kujalta hän huomaa maassa lojuvan lapun. Hahmo ehkä pudotti sen, mutta se on saattanut lojua siinä jo pidemmän aikaa. Mielijohteen neuvomana hän käärii sen auki ja lukee harittavaa, miltei lapsimaisen ponnisteltua käsialaa.
Inkvisiittori Matthes. Koska luet tämän kohtaamisemme sujui odotettua paremmin. Olen kiitollinen siitä ja sen takia jätän teille tämän kirjelmän. Minua on vaadittu tilille rikoksistani ja olen ollut valmis hyvittämään ne. Tiedän että juuri esimiehesi Adrian määräsi salamurhaajan perääni, joten en ole katkera sinulle. Enkä ole katkera myöskään salamurhaajalle, joka paljastui mitä miellyttävimmäksi neitoseksi. En ole katkera myöskään omasta puolestani, vaan olenkin katkera juuri salamurhaajan puolesta. Adrianilla ei ollut mitään oikeutta lähettää häntä tuskalliseen kuolemaan. Minä tiedän hänen kuolleen tuskallisesti, sillä tapoin hänet itse. Hänen viimeinen näkynsä olin minä ja saatoin nähdä vain alastonta kauhua hänen silmissään kun hänen elämänsä pakeni ruumiista. Se näky vainoaa minua, sillä hän oli ensimmäinen ihminen jonka koskaan surmasin vihaa tuntien. Hän oli rikoksen uhri. Jos sotilas kuolee taistelukentällä hän tietää syyn kuolemalleen.
Olen jättänyt sinulle todisteen väitteideni tueksi. Löydät sen asunnostasi ja se saattaa auttaa sinua ymmärtämään syyn. Kerro esimiehillesi että haluan vain rauhaa. Haluan että vainoaminen lopetetaan. Olen elänyt liian pitkään ja nähnyt liikaa kuolemaa. Haluan vain pysähtyä, elää sen vähän elämän minkä kuolevainen mieli voi elää ja nähdä lapsieni kasvavan terveinä. Ilman pelkoa.
Kysy itseltäsi, haluatko todellakin kutsua kärsimyksen päällesi, vai annatko olla. Päätös ja sen mukana vastuu on sinun.
Tuttavalllisesti teidän C.K
***
"Oletteko siellä? " kuuluu puhelimesta.
"Olen. " Matthes vastaa mietteliäänä. Kirje oli todellakin ollut oikeassa. Callidus-temppelin käyttämä miekka oli lojunut hänen sängyllään voipaperiin käärittynä.
"Löysittekö mitään? " kuuluu kysymys.
Matthes miettii pitkään ja tarkkailee C'Tan-miekan nestemäistä terää. Hetki tuntuu jatkuvan ikuisuuden ja hän näkee kasvonsa nesteessä. Ehkä se on pelkkä hänen uupuneen mielensä keksimä harha, mutta Matthes tuntee olonsa rauhalliseksi. Paha muisto on historiaa ja ei enää pysty vaivaamaan. Se unohdetaan. "En mitään. "
"Oletteko varma? Te mietitte niin pitkään. "
"Olen. " Matthes toistaa. "Se oli pelkkä huhu. " hän lisää. "Mutta ehkä meidän pitäisi siirtää tarkkailuamme arkkipiispa Zachariasta kohti. Kuulin luotettavasta lähteestä mielenkiintoista tietoa. " hän sanoo. Se oli hyvä tapa aloittaa uusi tutkimus.
"Teemme niin. " kuuluu vastaus puhelimesta ja linja hiljenee. Sulkiessaan puhelimen Matthes hymyilee ja kietoo C'Tan-miekan takaisin voipaperiin. "Tämän voi heittää roskiin. " hän miettii ennen kuin laskeutuu makuulle.