Sotavasara.net

Ajattelin kirjoittaa muutamia hyviä periaatteita tarinoiden kirjoittamiselle (40k:hon ja yleisesti). Toivottavasti tämä aihe ei ole liian käsitelty. Mutta itse asiaan...


40k:hon liittyvissä sarjiksissa/tarinoissa saa tyyli olla lähes täysin vapaa. Onhan tapahtumapaikkana koko galaksi, ja sinnehän mahtuu enemmän kuin helposti omakeksimä planeetta omine satoineen tarinoineen.
Vaikka 40k:n tarinat ovat synkkiä yleiskuvaltaan, on niihin, ja kaikkiin muihinkin tarinoihin pakko lisätä kaikkia (tai ainakin monia) muita genrejä vastapainoksi, jotta niihin liittyvistä tarinoista tulisi mielenkiintoisia.

Myös ympäristön täytyy vaihtua tarpeeksi usein että tapahtumista tulee mieleenpainuvampia.

Sitten erityisen tärkeää on asettaa suunta ja tavoite niin että henkilöillä, tapahtumilla ym. on jokin tarkoitus. Yleensä päätavoite kannatta asettaa lähes mahdottomaksi, niin että siitä suoriudutaan viimeiseksi. Tavoittamattomuudesta huolimatta lukijat eivät kuitenkaan kyllästy tarinaan, koska ovela tarinan kirjoittaja asettaa välitavoitteita, pieniä ja suuria. Ja jos/kun päätavoitteen saavuttaminen ei näytä aina edistyvän, pitää kirjailia huolen siitä että päähenkilöt edistyvät/muuttuvat/kuolevat/ym. , sekä sivuhenkilöitä tulee lisää.

Sivuhenkilöitä ei saa tulla liian paljon ja heihin ei missään nimessä tule keskittää liikaa huomiota. Tässä vaiheessa moni hyvä tarina rupeaa käymään tuskallisen tylsäksi (sarjojen turhat episodit tunnetaan "fillereinä"), tosin jotkut tekevät tämän tahallaan vain saadakseen tarinasta pidemmän. Eli mielummin ns. "tapat" tarpeeksi kauan pyörineen tarinanasi esittämällä (enemmän tai vähemmän) mahtavan loppuratkaisun, kuin alkaisit venyttämään sitä maailman loppuun asti.

Myös tarninan ratkaisuhetken jälkeen on hyvä kertoa jälkiselvittelystä, siitä miten päähenkilöille kävi, ja niin edelleen, ettei se vihdoin hyväksi todettu tarina lopu kuin seinään törmäten ja jättäen arvoisat lukijasi pettyneeseen tai hölmistyneeseen olotilaan.



...no niin, nyt haluaisin kuulla mielipiteenne tästä artikkelista, sekä mahdollisesti ideoita jotka tekisivät tarinastasi entistä paremman.

kannataisi varmaan jättä nuo kirjotus-virheet pois sulle neuvona...löysin yhden.
ja artikelin ideaan...se on mainio ja mielestäni hyvinkin kattava.

laurentius kirjoitti:kannataisi varmaan jättä nuo kirjotus-virheet pois sulle neuvona...löysin yhden.
ja artikelin ideaan...se on mainio ja mielestäni hyvinkin kattava.

Pitkäisikös laurentiusta rueta nimittämään "Kirjotusvirhe-tiukseksi"?

Mutta asiaan. Oikein hyvin mielestäni kerroit miten tarinaa saa parannettua, ja miten ei välttämättä kannata tehdä. Mielestäni tänne kirjoittavien pitäisi lukea tämä, en usko sen ainakaan pahaa tekevän, päinvastoin.

Cancerblood kirjoitti:...no niin, nyt haluaisin kuulla mielipiteenne tästä artikkelista

Rehellisesti sanottuna, jos noilla ohjeilla lähtee novellikirjoittajaksi, päätyy kirjoittamaan samanlaista/jopa vielä huonompaa roskaa kuin joku Salvatore, King tai vastaavat C-luokan "kirjailijat".

Nyt on IHAN pakko pistää väliin, että Salvatore on LOISTAVA! piste!

WHAM kirjoitti:Nyt on IHAN pakko pistää väliin, että Salvatore on LOISTAVA! piste!

"Drizzit ja kumppanut menee sisälle, *EXP EXP EXP*, Drizzit pyyhkii miekoistaan veret lähimmän örkin mekkoon ja ryhmä lähtee jatkamaan vaellustaan monta kokemusta rikkaampana EXP EXP."

WHAM kirjoitti:Nyt on IHAN pakko pistää väliin, että Salvatore on LOISTAVA! piste!

Loistava kyllä omalla alallaan, joka on kirjoittaa huonoa fantasiaa kuluttaville esiteineille liukuhihnasontaa, ja saada se roska myytyäkin. Mutta ketjussa taidettiin puhua ihan kirjoittamisesta, silloin Salvatoresta puhuminen on täysin OT.

William Kingiä vai Stephen Kingiä tarkoitit? Luulen, että kuitenkin Williamia.

IMO näillä eväillä, jotka annoit ei pitkälle pötkitä. Sitä ala-asteen soopaa ja itsestään selvyyksiä nämäkin, suoraan sanottuna. Kaikki riippuu kerronnasta, ei niinkään juonesta tai tyylistä, mikäli kerronta on kohdallaan. Jos osaat kuvailla hyvin asiat ja leikitellä äidinkielellä ja sivistyssanojen painolla, korvaa se yleensä juonen. Tästähän hyvä esimerkki on huussi. Ite en ole juurikaan piitannut juonista hänen tarinoissaan, vaan olen keskittynyt kerrontaan, se hänen tarinoiden ydin on omasta mielestäni. Toinen esimerkki on Harry Potterit. Ite ideasta en välitä pätkääkään, turhaa toistoa jne. juonessa, mutta kuvailu ja tekstin sujuvuus korjaa tämänkin vajeen, uskomattoman hyvin kun kirjoittaa.

Kirjoitusvirheet kannattaa muuten korjata, artikkeliksi kun on tehty.

-Nilarakh, kuumeessa

Grond kirjoitti: Rehellisesti sanottuna, jos noilla ohjeilla lähtee novellikirjoittajaksi, päätyy kirjoittamaan samanlaista/jopa vielä huonompaa roskaa kuin joku Salvatore, King tai vastaavat C-luokan "kirjailijat".

Amen to that. Tuo ohje voi parantaa kyllä ala- ja kenties yläasteikäisten kynäilijöiden tuotoksia, mutta jos tarkoitus on tuottaa lainkaan vakuuttavaa tekstiä, tuosta ei ole kummoistakaan iloa.

Ensimmäistä väitettäsi en allekirjoita.

Toinen väitteesi on silkkaa roskaa. Hyvä kirjoittaja saa luotua mukaansatempaavan tarinan, jossa ei ikinä poistuta yhdestä huoneesta.

Kolmannen väitteesi noudattaminen tuottaa kliseitä.

Neljäs väitteesi sentään on totta. Sivuhenkilöiden lisäämisestä aiheutuu ns. Robert Jordan -ilmiö, jossa homma paisuu käsistä niin pahasti, että päähenkilöitä ei välttämättä nähdä romaanisarjan kokonaisen kirjan aikana ollenkaan.

Tarinan lopetuksen on parempi olla iskevä. Selitteleminen ja pitkät epilogit vievät pohjan siltä vaikutukselta, onka loppuratkaisu saa aikaiseksi.



Salvatore ei ole ihan paska kirjailija. Kunhan se vain pääsee toteuttamaan itseään vailla WotC:n kustannustoimittajien vaatimusta, että tarinan on toimittava D&D:n sääntöjen mukaisesti, se saa satunnaisesti aikaan ihan luettavaakin matskua. Ainakin Cleric Quintetin kääpiöveljesten toilailuista sain riemua pitkäksi aikaa. Eipä silti, tarinallinen puoli sillä on köyhempää kuin opiskelijan arki.

Nilarakh kirjoitti:William Kingiä vai Stephen Kingiä tarkoitit? :) Luulen, että kuitenkin Williamia.

No jaa, kumpikin on kohtuullisen huonosti kieltä käyttävä kohtuullisen mielikuvitukseton jaarittelija :). Eli etunimeksi voi arpoa kumman tahansa. Williamin eduksi voi laskea sen, että hänen tuotoksensa eivat ole tuhatta sivua.

Grond kirjoitti:

Nilarakh kirjoitti:William Kingiä vai Stephen Kingiä tarkoitit? :) Luulen, että kuitenkin Williamia.

No jaa, kumpikin on kohtuullisen huonosti kieltä käyttävä kohtuullisen mielikuvitukseton jaarittelija :). Eli etunimeksi voi arpoa kumman tahansa. Williamin eduksi voi laskea sen, että hänen tuotoksensa eivat ole tuhatta sivua.

Stepheniltä löytyy kuitenkin Uinu, uinu lemmikkini, joka poikkeaa muusta hänen valtavirrasta. Ainut kirja hältä joka oli oikiasti hyvä, Williamilla kaikki aikas syvältä. :)

-Nilarakh

Meniköhän tämä keskustelu hieman sivuun aiheen otsikosta? Sen se taisi tehdä jo ekassa viestissä tosin. No, katsotaan hetki mihin suuntaan tämä ketju kehittyy, ja siivotaan sitten joko turhia viestejä pois tai vaihdetaan otsikkoa paremmin kuvaavaksi.

Ehkä noilla ohjeilla ei lähdetä mitään maailmanmenestysnovellija kirjuuttamaan, mutta ainakin aloitteleville tarinoitsijoille ihan asiallisia pointteja mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Siinähän niitä mestareita on ollut pitkä liuta jo kirjoittelemassa, ehkä sen sijaan että haukutte kirjailijoita tahi tätä artikkelia, teidän kannattaisi kommentoida ja parannella sitä, vai tä?

Sinäpä sen sanoit, Dead Maniac. Ne monet jotka ovat hyvin ristiriidassa tämän artikkelin kanssa voisivat ainankin antaa parannusehdotuksia, jos ei muuta.
Annan vielä artikkelin pysyä sellaisena muutaman päivän ja katson sitten miten editoin sitä (otsikko mukaan lukien).

Cancerblood kirjoitti:Ne monet jotka ovat hyvin ristiriidassa tämän artikkelin kanssa voisivat ainankin antaa parannusehdotuksia, jos ei muuta.

No, annetaan sitten.

Ensiksikin, keskimääräinen sotu-tarina kuitenkin on lyhyt novelli. Artikkeli toimisi ehkä jotenkuten tuollaista kohtuullisen pitkää tarinaa/romaania kirjoittavan löysänä ohjeistuksena, mutta novellin vaatimukset eroavat huomattavasti romaanin vastaavista. En ole tällä alueella vielä yhtään romaania muistaakseni nähnyt.

Vaikka 40k:n tarinat ovat synkkiä yleiskuvaltaan, on niihin, ja kaikkiin muihinkin tarinoihin pakko lisätä kaikkia (tai ainakin monia) muita genrejä vastapainoksi, jotta niihin liittyvistä tarinoista tulisi mielenkiintoisia.

Mikään ei pilaa tarinaa paremmin kuin useamman tyylin sotkeminen keskenään. En ymmärrä viittausta genreen tässä yhteydessä - pitäisikö esimerkiksi siis sci-fi tarinan sisältää vaikkapa fantasiaa, kauhua, romantiikkaa ja salapoliisitarinaa samassa paketissa? Ilmeisesti sanaa on käytetty siksi, että se kuulostaa hienolta, miettimättä sanan varsinaista merkitystä.

Myös ympäristön täytyy vaihtua tarpeeksi usein että tapahtumista tulee mieleenpainuvampia.

Kannattaisi oikeasti lukea jonkun oikean kirjailijan novelleja (esimerkiksi vaikkapa Hemingwayn "49 Ensimmäistä Kertomusta" on hyvä lähtökohta), jolloin havaitsee että toimivan kertomuksen saa aikaan kuljettamatta henkilöitä paikasta toiseen. Ympäristön vaihtaminen vain vaihtamisen takia kielii huonosti suunnitellusta kertomuksesta. Vaikka kertomus olisikin on-the-road tyyppinen matka, ei ympäristö yleensä siinäkään nouse päärooliin (esimerkkinä vaikkapa Zelaznyn Damnation Alley).

Sitten erityisen tärkeää on asettaa suunta ja tavoite niin että henkilöillä, tapahtumilla ym. on jokin tarkoitus. Yleensä päätavoite kannatta asettaa lähes mahdottomaksi, niin että siitä suoriudutaan viimeiseksi. Tavoittamattomuudesta huolimatta lukijat eivät kuitenkaan kyllästy tarinaan, koska ovela tarinan kirjoittaja asettaa välitavoitteita, pieniä ja suuria. Ja jos/kun päätavoitteen saavuttaminen ei näytä aina edistyvän, pitää kirjailia huolen siitä että päähenkilöt edistyvät/muuttuvat/kuolevat/ym. , sekä sivuhenkilöitä tulee lisää.

Näin ehkä romaanimittaisissa tuotoksissa. Mutta kuten todettua, tällä alueella ei romaaneja juuri näe. Tuo kaava toimii jollakin vahvalla kirjoittajalla kohtuullisesti (esim. Howardin Lohikäärmeen Hetki on kohtuullisen tiukasti tuohon kaavaan kirjoitettu), mutta orjallinen yrittäminen tuottaa kasan kliseitä. Ja kannattaa toki muistaa, että ei jokainen kertomus suinkaan ole Quest-tyyppiä, kertomuksen koukkuna voi olla hyvinkin muu kuin päämäärä.

Sivuhenkilöitä ei saa tulla liian paljon ja heihin ei missään nimessä tule keskittää liikaa huomiota. Tässä vaiheessa moni hyvä tarina rupeaa käymään tuskallisen tylsäksi (sarjojen turhat episodit tunnetaan "fillereinä"), tosin jotkut tekevät tämän tahallaan vain saadakseen tarinasta pidemmän. Eli mielummin ns. "tapat" tarpeeksi kauan pyörineen tarinanasi esittämällä (enemmän tai vähemmän) mahtavan loppuratkaisun, kuin alkaisit venyttämään sitä maailman loppuun asti.

Tämäkin on enemmän romaanin ongelma - hyvin rakennetussa novellissa ei yksinkertaisesti ole mitään turhaa ja ylimääräistä.

Myös tarninan ratkaisuhetken jälkeen on hyvä kertoa jälkiselvittelystä, siitä miten päähenkilöille kävi, ja niin edelleen, ettei se vihdoin hyväksi todettu tarina lopu kuin seinään törmäten ja jättäen arvoisat lukijasi pettyneeseen tai hölmistyneeseen olotilaan.

Useimmat vaikuttavimmista novelleista/romaaneista joita olen lukenut on juuri jättänyt tulevan avoimeksi. Mikään ei oikeastaan ole turhempaa kuin loppukliimaksin jälkeen jäähdytellä tarinaa vielä selvittelemällä miten päähenkilöt elivät vanhuudenpäivänsä. Aiemmin mainitsemassani Damnation Alleyssä on siinä suhteessa oiva esimerkki loppuratkaisusta, jossa päähenkilö vain häipyy eikä hänen kohtaloaan spekuloida turhaan.

Heitän ilmoilleni tylyn tuomion: surkeahko idea tuottaa kirjoitusopas. Sillä tavalla kaikista tarinoista tulee ainakin jossakin mielessä homogeenistä puuroa.

Hyvä tarina... on makuasia. Ainoa vaatimus hyvältä tarinalta minulla on se, että se on edes suhteellisen virheettömällä kieliopilla. Tuo kolahtaa omaan nilkkaan, sillä omakaan kielioppini ei ole mitenkään virheetöntä. No, rakentavaa itsekritiikkiä.

Kirjoittakaa valitsemanne kielen kieliopin mukaisesti. Ainoa neuvoni.

Mutta ehkä jonkinlaisella oppaalla vältetään sellaiset välimerkittömät hirviöt, kuten taannoisessa Sata sanaa - Marssi:ssa... Marssilaiset marssii... Näen painajaisia vieläkin.

Dead Maniac kirjoitti:Mutta ehkä jonkinlaisella oppaalla vältetään sellaiset välimerkittömät hirviöt, kuten taannoisessa Sata sanaa - Marssi:ssa... Marssilaiset marssii... Näen painajaisia vieläkin.

No se olikin aika masentava pilkku muiden turinoiden joukossa. Uskoisin, että ei samaan tasoon kenenkään ego anna vajota, ilman tätä opastakaan. Tosin hälle se olisi paikallaan...

-Nilarakh, kuumeessa edelleen

Haulla löytyi kaksi aikaisempaa topikkia, jossa pohdittiin melkein samoja asioita. Semmoista pieniä vinkkejä hyvän turinan kirjoittamiseen.

http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... highlight=
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... highlight=

Koska näyttää siltä että artikkeli sattui vain antamaan pari hassua vinkin tapaista (ja nekin vain romaaneihin), katsoin parhaaksi poistaa sanan OPAS pois. Tämä artikkelihan kysyy enemmän kuin vastaa. Ja vastauksethan te jo annoittekin.

Kiitos linkeistä.
Muuten, onko täällä ketään muuta jolla haku ei toimi? Minulla haku aina valittaa kriittisestä virheestä ja että tapauksesta on ilmoitettu ylläpidolle, vaikka siitä onkin jo muutama kuukausi kun se ilmoitti ensimmäisen kerran.