LotR - Viimeiseen Mieheen (isoja kuvia)
Lähetetty: La 23.09.2006 16:45
Lothlorienin eteläpuolella sijaitseva pieni maanviljelyskommuuni uinui vielä eilen näennäisen turvallista unta, mutta tänään se oli jäävä Sormuksen Sodan jalkoihin. Eomerin komppanian tiedustelijat kertoivat, että partio urukkeja oli lähestymässä, tarkoituksenaan ryöstää kommuunin muonavarat käyttöönsä.
Eomer tiesi että hänellä ei ollut tarpeeksi miehiä pysäyttämään Urukkeja yksin, joten hän lähetti kapteeni Teorgenin pyytämään vahvistuksia Lorienin haltioilta. Vaikka Rohanin miehet ja haltiat eivät ylimpiä ystäviä olleetkaan, Eomer tiesi että haltioiden sydämmessä paloi vielä heitäkin suurempi viha Urukkeja kohtaan.
Kapteeni Teorgen palasikin mukanaan Lorienin Haldir ja joukko hänen haltiasotureitaan. Pian kuului sana, että urukit hyökkäisivät pian läheisen metsän suojista kylään ja kertoman mukaan heillä oli mukanaan Sarumanin haarniskoitu peikko.
Joukot ryhmittyivät puolustukseen kylää ympäröivän kiviaidan taakse, toiveenaan pysäyttää Valkoisen Käden marssi jo alkuunsa. Urheat soturit joutuivat kuitenkin nielaisemaan, sillä pian puurajasta rynnisti valtava massa mustanpuhuvia urukkeja, örkkejä... ja peikko.
Urukkikapteeni Lurtzin johdolla ja villisti huutaen viholliset rynnistivät yli tien. "Tähdätkää peikkoon, tappakaa se!" huusi Haldir ohjeita jousiampujilleen, jotka onnistuivatkin haavoittamaan peikkoa. Valitettavasti pelottavaa otusta ei saatu tapettua ja kuin hyökyaalto pimeyden joukot iskeytyivät kivimuuriin. Jousiampujat vetäytyivät juuri alta pois ja antoivat tilaa taitaville haltiamiekkamiehille ja Rohanin sotureille.
Pian kävi selväksi, että huolimatta haltioiden ylivertaisista taistelutaidoista, he eivät tulisi voittamaan tätä taistelua. Sellaisella raivolla urukit vyöryivät aidan yli, surmaten haltioita ja Rohanin miehiä kuin heinää. Pian he olivat raivanneet itselleen aseman aidan toiselta puolen ja tilanne alkoi näyttää epätoivoiselta. Pieni valonpilkahdus kuitenkin nähtiin, kun Haldir käyttäen kaiken energiansa ja voimansa iski valtavan peikon maahan.
Urukkien ja örkkien rynnätessä kivimuurin yli antoivat kapteenit miehilleen käskyn alkaa perääntymään. Se oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä osa vihollisista oli jo murtautunut puolustajien selustaan, sulkien heidän pakoreittinsä. Eomer ja Lurtz olivat ajautuneet kuolettavaan kaksintaisteluun, jossa paremmissa voimissa oleva urukki oli pääsemässä nopeasti niskan päälle.
Puolustajien yrittäessä paeta syvemmälle kylään ja kohti kivisiä raunioita, urukit juoksivat heidät armotta kiinni. Kivimuurin suojan puutteessa haarniskoimattomat haltiat kaatuivat ylivoiman edessä. Veri virtasi valtoimenaan pitkin kylän nurmea. Myös Rohanin lipunkantaja joutui ahdinkoon urukkikapteenin hyökättyä hänen ja lippuvartion kimppuun.
Auringon laskiessa näkymä oli kuin pahimmissa painajaisissamme. Valkoisen Käden joukot olivat vallanneet kylän ja loput puolustajista olivat paenneet. Pimeyden voimat olivat voittaneet päivän vain vähäisin tappioin, vaikkakin peikon kuolema varmasti vaikuttaisi joukkojen moraaliin tulevissa taisteluissa.
Eomer tiesi että hänellä ei ollut tarpeeksi miehiä pysäyttämään Urukkeja yksin, joten hän lähetti kapteeni Teorgenin pyytämään vahvistuksia Lorienin haltioilta. Vaikka Rohanin miehet ja haltiat eivät ylimpiä ystäviä olleetkaan, Eomer tiesi että haltioiden sydämmessä paloi vielä heitäkin suurempi viha Urukkeja kohtaan.
Kapteeni Teorgen palasikin mukanaan Lorienin Haldir ja joukko hänen haltiasotureitaan. Pian kuului sana, että urukit hyökkäisivät pian läheisen metsän suojista kylään ja kertoman mukaan heillä oli mukanaan Sarumanin haarniskoitu peikko.
Joukot ryhmittyivät puolustukseen kylää ympäröivän kiviaidan taakse, toiveenaan pysäyttää Valkoisen Käden marssi jo alkuunsa. Urheat soturit joutuivat kuitenkin nielaisemaan, sillä pian puurajasta rynnisti valtava massa mustanpuhuvia urukkeja, örkkejä... ja peikko.
Urukkikapteeni Lurtzin johdolla ja villisti huutaen viholliset rynnistivät yli tien. "Tähdätkää peikkoon, tappakaa se!" huusi Haldir ohjeita jousiampujilleen, jotka onnistuivatkin haavoittamaan peikkoa. Valitettavasti pelottavaa otusta ei saatu tapettua ja kuin hyökyaalto pimeyden joukot iskeytyivät kivimuuriin. Jousiampujat vetäytyivät juuri alta pois ja antoivat tilaa taitaville haltiamiekkamiehille ja Rohanin sotureille.
Pian kävi selväksi, että huolimatta haltioiden ylivertaisista taistelutaidoista, he eivät tulisi voittamaan tätä taistelua. Sellaisella raivolla urukit vyöryivät aidan yli, surmaten haltioita ja Rohanin miehiä kuin heinää. Pian he olivat raivanneet itselleen aseman aidan toiselta puolen ja tilanne alkoi näyttää epätoivoiselta. Pieni valonpilkahdus kuitenkin nähtiin, kun Haldir käyttäen kaiken energiansa ja voimansa iski valtavan peikon maahan.
Urukkien ja örkkien rynnätessä kivimuurin yli antoivat kapteenit miehilleen käskyn alkaa perääntymään. Se oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä osa vihollisista oli jo murtautunut puolustajien selustaan, sulkien heidän pakoreittinsä. Eomer ja Lurtz olivat ajautuneet kuolettavaan kaksintaisteluun, jossa paremmissa voimissa oleva urukki oli pääsemässä nopeasti niskan päälle.
Puolustajien yrittäessä paeta syvemmälle kylään ja kohti kivisiä raunioita, urukit juoksivat heidät armotta kiinni. Kivimuurin suojan puutteessa haarniskoimattomat haltiat kaatuivat ylivoiman edessä. Veri virtasi valtoimenaan pitkin kylän nurmea. Myös Rohanin lipunkantaja joutui ahdinkoon urukkikapteenin hyökättyä hänen ja lippuvartion kimppuun.
Auringon laskiessa näkymä oli kuin pahimmissa painajaisissamme. Valkoisen Käden joukot olivat vallanneet kylän ja loput puolustajista olivat paenneet. Pimeyden voimat olivat voittaneet päivän vain vähäisin tappioin, vaikkakin peikon kuolema varmasti vaikuttaisi joukkojen moraaliin tulevissa taisteluissa.
