Verinen petturuus
Lähetetty: To 28.09.2006 11:21
Finlandian 12. armeijakunnan komentoryhmän radistivääpeli Rahikainen seisoi armeijakunnan komentajan vierellä, katsellen edessään levittäytyvää näkyä yhtä epäuskoisena kuin jokainen muukin silmäpari noin viisikymmentähenkisessä taisteluosastossa. Finlandialaiset olivat päätyneet Keisarillisten käskystä taistelemaan Veren Enkelit avaruusmariinijaoston rinnalla, mutta kun Finlandialaisten toinen jaosto oli laskeutunut Veren Enkeleiden asemien lähelle, nämä olivat joutuneet nopean ja raa-an hyökkäyksen kohteeksi. Rahikainen oli kuullut Veren Enkeleiden hulluudesta, sairaudesta, joka teki heistä henkisesti epävakaita ja erittäin väkivaltaisia, joka nyt oli ottanut noista geenihirviöistä vallan, ja saanut heidät kääntymään liittolaisiaan vastaan. Finlandian toinen osasto oli laskettu suunnitelman mukaisesti etelämmän, ja tämä osasto oli säästynyt tappioilta. Finlandialaisten olisi pitänyt tukea Veren Enkeleitä idässäpäin sijaitsevan kapinallistukikohdan hatuunottamisessa, mutta nyt näytti siltä että tuo tehtävä ei olisi enää mahdollinen. Rahikainen oli kuullut upseereiden välisen keskustelun, jossa oli päätetty yrittää iskeä Veren Enkeleiden edustalle, ottaa haltuun kahden taisteluosaston välissä sijaitseva viestintätorni, ja kutsua noutoalus hakemaan Finlandialaiset pois vielä kun se oli mahdollista. Taisteluosaston komennossa olevan, Rahikaisen vierellä seisovan, Eversti Salosen kasvoilla kimmelsivät kylmät hikipisarat tämän antaessa Rahikaiselle merkin antaa joukoille etenemiskäskyt.
"Osasto Beeta, etenee kaksi, loppu!" Rahikainen ilmoitti VOX laitteensa kautta armeijalle, joka alkoi noudattaa ennalta annettuja ohjeita. Nopeasti etenevän kärjen muodostivat Demolisher-taisteluvaunu, sekä Chimera joukkojenkuljetusvaunu, joiden olisi tarkoitus ottaa torni hallintaansa nopealla liikkeellä, ja pitää vihollinen etäämmällä tornista. Samaan aikaan neljäkymmentä miestä käsittävä taisteluosasto alkoi marssia vaunujen perään, raahaten mukanaan kolmea raskasta lasertykkiä yli pienten mutta silti jyrkkäreunaisten mäennyppylöiden, jotka täplittivät ruohikkoista maastoa.
"Rahikainen! Anna NTJ:lle käsky nousta ajoneuvosta tornilla, ja siirtyä metsän puolelle asemaan! Me menemme perässä samaan sijaintiin!" Eversti Salonen komensi, ja Rahikainen välitti käskyt joukkojenkuljetusvaunussa toimintaa odottaville nopean toiminna joukoille. Rahikaisen korviin alkoi kantautua kiihtyvällä tahdilla tilanneraportteja, joista hänen oli tarkoitus poimia tärkeimmät, ja välittää ne Saloselle.
"...nopeasti eteneviä rynnäkköjoukkoja rakettirepuilla lohkossa yksi..."
"Täällä ryhmä yksi, vihollisen raskas kiituri havaittu, avaammeko tulen?" Rahikainen marssi Salosen ja ryhmän kolmen muun jäsenen vierellä eteenpäin, painellen samalla vyöstään roikkuvan komentolaitteen nappeja, välittäen ryhmille tulikomentoja. Lasertykin sininen välähdys Finlandialaisten rintaman läntisellä sivustalla kertoi ykkösryhmän avanneen tulen ohjeiden mukaisesti.
"Vihollisen kiituri vaurioitunut, jatkaa etenemistä!"
"Vihollisrintaman itäosissa havaittu panssarivaunu, kiertää metsää idästä..."
Rahikainen ilmoitti panssarivaunuhavainnosta Saloselle, joka jatkoi yhä etenemistään samalla kun antoi uusia käskyjä.
"Demolisher avaa tulen vihollisen läntistä rynnäkköryhmää vastaan, ja miksei se NTJ ole vielä ulkona?" Salonen karjui lähellä jyrisevän taisteluvaunun moottorin äänen ylitse.
"Täällä Koo-yksi NTJ:lle, ajoneuvosta nouse!" Rahikainen ärähti VOX:iin. Kirkas välähdys Rahikaisen etuvasemmalla kiinnitti hänen huomionsa, ja hän nosti katseensa juuri ajoissa nähdäkseen vihollisen kiiturin kyntävän syvän vaon ruohoiseen maahan ennen kuin se räjähti massiiviseksi tulipalloksi. Samaan aikaan molemmat panssarivaunut avasivat tulen vihollista kohti, raskaan panssarivaunun yrittäessä tuhota päätykillään vihollisen rynnäkköryhmää, ja joukkojenkuljetusvaunun tulittaessa kaikilla aseillaan vihollisen kauempana tornin pohjoispuolella odottavia panssarintorjuntaryhmiä.
"Kaato 3! Kaato 3!" Joukkojenkuljetusvaunun radisti ilmoitti VOX-verkossa, ja Rahikainen ilmoitti kolmen vihollisen kaatuneen tulitukseen. Demolisher-taisteluvaunun päätykin massiivinen ammus oli kiitänyt vihollisen miesten lomitse kauas lännessä sijaitsevaan metsään, jossa ammus oli räjähtänyt tekemättä vahinkoa.
"TNJ on ulkona, mutta Chimera 1 sai osuman teloihinsa, eikä voi liikkua!" Rahikainen kuuli VOX:sta, ja välitti tiedon Saloselle.
"Käskekää jatkaa ampumista! Kaikki keinot käyttöön!" Salonen karjaisi, vaikka varmasti tajusi itsekin, että tilanne oli karannut käsista aikaa sitten. Vihollisen rynnäkköjoukot olivat jo aivan liian lähellä, eikä Finlandialaisten linoilla olisi mahdollisuutta pitää puoliaan lähitaisteluun päässeitä Veren Enkeleitä vastaan. Käskyjä kuitenkin toteltiin, ja Rahikainen ymmärsi Salosen pelaavan uhkapeliä valtavan suurilla panoksilla. Jos Finlandialaisten ammunta tuottaisi seuraavina sekunteina huomattavan tuloksen, olisi heillä toivoa saada vihollinen ajettua takaisin ainakin riittävän pitkäksi aikaa saadakseen noutoaluksenska. Salonen johti miehensä tornin itäpuolella olevaan metsään, koettaen saada ryhmänsä kiertämään tornin pohjoispuolelle ilman tappioita, jotta ryhmä pääsisi Veren Enkeleiden sivustaan. Samassa rahikaisen korviin kantautui VOX-verkosta hätääntynyt ääni:
"Täällä Demo ykkönen! Vihollisen rynnäkköryh..." Miehen ääni keskeytyi voimakkaaseen metallin kimahdukseen ennen kuin jatkui. "...kylkeemme kiinni! Yhdellä on voimanyrkki ja..." Toinen kajahdus keskeytti miehen äänen. "...emme ehdi..." Kolmas kajahus päättyi voimakaampaan rämähdykseen, ja metallin valitukseen sen antaessa massiivisella voimalla repivälle voimanyrkille periksi. Samassa metallin valitukseen yhtyi vaunun miehistön kuolonkirkaisut, näiden käristyessä voimanyrkin sähkökenttään.
"Komentaja, olemme menettäneet Demo ykkösen!" Rahikainen ilmoitti Saloselle, jonka kasvot olivat jo kuolonkalpeat. Hänen uhkapelinsä oli epäonnistunut murskaavasti, ja se maksaisi hänen miestensä hengen. Samassa, ennen kuin Salonen ehti vastata, metsä siimeksestä kantautui rakettireppujen äänekkäät suhahdukset, jotka lähes peittyivät raivokkaaseen taisteluhuutoon, joka kantautui puiden välistä syöksyvien, mustiin voimapanssareihin verhouneiden, kuolemankomppanian sotureiden kurkuista. Salonen nosti säkenöivän voimamiekkansa hyökkääjää vastaan, mutta ei saanut mahdollisuutta heilauttaa asettaan, kun kuolemankomppanian sotilaspapin mahtava ase murskasi Salosen yläruumiin punertavaksi hyhmäksi, jättäen tämän raajat sätkimään silmänräpäyksen ajaksi ilmaan, ennen kuin murrettu ruumis kaaatui hengettömänä maahan. Rahikainen kuuli korvissaan radiosta kantautuvat hätääntyneet tilanneraportit, ja kuolevien miesten parahdukset, samalla kun yksi kuolemankomppanian sotilas iski sahamiekallaan Rahikaista olkapäähän. Vaikka hänen olkapanssarinsa vaimensikin osumaa, pureutui sahamiekka miehen lihaan ja luuhun, ja Rahikainen kaatui maahan hätääntyneen parahduksen karatessa hänen kurkustaan. Muut komentoryhmän jäsenet kaatuivat silmänräpäyksessä.
Rahikainen makasi maassa, hän oli kaatunut selälleen, ja iskenyt niskansa maasta törröttävään puunjuureen, eikä hän enää tuntejut kolmea jäljelläolevaa raajaansa. Räjähdykset, hajonneiden VOX-laitteiden lähettämä häiriöääni, sekä paniikin valtaan joutuneiden sotilaiden kirkaisut sahamiekkojen silpoessa miesparkoja, täyttivät yhä toiminnassa olevan VOX-laitteen kautta yhä tajuissaan kituvan Rahikaisen korvat. Rahikainen veti vielä kerran henkeä, ja henkäisi VOX-mikrofoniinsa:
"Komentaja... kuollut... paetkaa... perkele..." Rahikaisen ääni petti, eikä hän saanut suustaan enää kuin epämääräistä korinaa, verisen vaahdon valuessa hänen suupielistään.
Rahikainen kuuli yhä hiipuvia katkelmia miesten äänistä:
"...Chimeran sisällä on miehiä! Entäs..."
"...ttakaa joku! Autta..."
"saakuli paskapäät! saakuli, saakuli..."
"...Lääkintämies! Missä se helvetin..."
Lopulta äänet hiipuivat, ja vain muutama ääni valitti yhä VOX-verkossa. Rahikainen tunsi päässään huimausta, joka johtui kivusta ja verenhukasta, mutta suloinen tajuttomuus ei tullut hänelle vieläkään. Tumma varjo, joka tuntui itsensä kuoleman varjolta, laskeutui Rahikaisen runnellun kehon ylle, ja Rahikainen erotti sumenevassa näkökentässään mustan voimapanssarin kaula-aukosta törröttävän kalpean pään, jonka suupielestä valui verta. Tämä kalpea hirviö tarttui voimakkaalla kädellään Rahikaisen ehjään käsivarteen, ja veti tämän velton ruumiin eteensä, ottaen toiseen käteensä veitsen, jonka tämä nosti Rahikaisen kurkulle huuliaan nuoleskellen. Armollinen tajuttomuus laskeutui Rahikaisen ylle...
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tämä tarina on perustettu myös hiljan pelaamaani peliin, jossa tuli turpaan ja lahjakkaasti. Onnea Jamolle hyvin pelatusta voitosta.
"Osasto Beeta, etenee kaksi, loppu!" Rahikainen ilmoitti VOX laitteensa kautta armeijalle, joka alkoi noudattaa ennalta annettuja ohjeita. Nopeasti etenevän kärjen muodostivat Demolisher-taisteluvaunu, sekä Chimera joukkojenkuljetusvaunu, joiden olisi tarkoitus ottaa torni hallintaansa nopealla liikkeellä, ja pitää vihollinen etäämmällä tornista. Samaan aikaan neljäkymmentä miestä käsittävä taisteluosasto alkoi marssia vaunujen perään, raahaten mukanaan kolmea raskasta lasertykkiä yli pienten mutta silti jyrkkäreunaisten mäennyppylöiden, jotka täplittivät ruohikkoista maastoa.
"Rahikainen! Anna NTJ:lle käsky nousta ajoneuvosta tornilla, ja siirtyä metsän puolelle asemaan! Me menemme perässä samaan sijaintiin!" Eversti Salonen komensi, ja Rahikainen välitti käskyt joukkojenkuljetusvaunussa toimintaa odottaville nopean toiminna joukoille. Rahikaisen korviin alkoi kantautua kiihtyvällä tahdilla tilanneraportteja, joista hänen oli tarkoitus poimia tärkeimmät, ja välittää ne Saloselle.
"...nopeasti eteneviä rynnäkköjoukkoja rakettirepuilla lohkossa yksi..."
"Täällä ryhmä yksi, vihollisen raskas kiituri havaittu, avaammeko tulen?" Rahikainen marssi Salosen ja ryhmän kolmen muun jäsenen vierellä eteenpäin, painellen samalla vyöstään roikkuvan komentolaitteen nappeja, välittäen ryhmille tulikomentoja. Lasertykin sininen välähdys Finlandialaisten rintaman läntisellä sivustalla kertoi ykkösryhmän avanneen tulen ohjeiden mukaisesti.
"Vihollisen kiituri vaurioitunut, jatkaa etenemistä!"
"Vihollisrintaman itäosissa havaittu panssarivaunu, kiertää metsää idästä..."
Rahikainen ilmoitti panssarivaunuhavainnosta Saloselle, joka jatkoi yhä etenemistään samalla kun antoi uusia käskyjä.
"Demolisher avaa tulen vihollisen läntistä rynnäkköryhmää vastaan, ja miksei se NTJ ole vielä ulkona?" Salonen karjui lähellä jyrisevän taisteluvaunun moottorin äänen ylitse.
"Täällä Koo-yksi NTJ:lle, ajoneuvosta nouse!" Rahikainen ärähti VOX:iin. Kirkas välähdys Rahikaisen etuvasemmalla kiinnitti hänen huomionsa, ja hän nosti katseensa juuri ajoissa nähdäkseen vihollisen kiiturin kyntävän syvän vaon ruohoiseen maahan ennen kuin se räjähti massiiviseksi tulipalloksi. Samaan aikaan molemmat panssarivaunut avasivat tulen vihollista kohti, raskaan panssarivaunun yrittäessä tuhota päätykillään vihollisen rynnäkköryhmää, ja joukkojenkuljetusvaunun tulittaessa kaikilla aseillaan vihollisen kauempana tornin pohjoispuolella odottavia panssarintorjuntaryhmiä.
"Kaato 3! Kaato 3!" Joukkojenkuljetusvaunun radisti ilmoitti VOX-verkossa, ja Rahikainen ilmoitti kolmen vihollisen kaatuneen tulitukseen. Demolisher-taisteluvaunun päätykin massiivinen ammus oli kiitänyt vihollisen miesten lomitse kauas lännessä sijaitsevaan metsään, jossa ammus oli räjähtänyt tekemättä vahinkoa.
"TNJ on ulkona, mutta Chimera 1 sai osuman teloihinsa, eikä voi liikkua!" Rahikainen kuuli VOX:sta, ja välitti tiedon Saloselle.
"Käskekää jatkaa ampumista! Kaikki keinot käyttöön!" Salonen karjaisi, vaikka varmasti tajusi itsekin, että tilanne oli karannut käsista aikaa sitten. Vihollisen rynnäkköjoukot olivat jo aivan liian lähellä, eikä Finlandialaisten linoilla olisi mahdollisuutta pitää puoliaan lähitaisteluun päässeitä Veren Enkeleitä vastaan. Käskyjä kuitenkin toteltiin, ja Rahikainen ymmärsi Salosen pelaavan uhkapeliä valtavan suurilla panoksilla. Jos Finlandialaisten ammunta tuottaisi seuraavina sekunteina huomattavan tuloksen, olisi heillä toivoa saada vihollinen ajettua takaisin ainakin riittävän pitkäksi aikaa saadakseen noutoaluksenska. Salonen johti miehensä tornin itäpuolella olevaan metsään, koettaen saada ryhmänsä kiertämään tornin pohjoispuolelle ilman tappioita, jotta ryhmä pääsisi Veren Enkeleiden sivustaan. Samassa rahikaisen korviin kantautui VOX-verkosta hätääntynyt ääni:
"Täällä Demo ykkönen! Vihollisen rynnäkköryh..." Miehen ääni keskeytyi voimakkaaseen metallin kimahdukseen ennen kuin jatkui. "...kylkeemme kiinni! Yhdellä on voimanyrkki ja..." Toinen kajahdus keskeytti miehen äänen. "...emme ehdi..." Kolmas kajahus päättyi voimakaampaan rämähdykseen, ja metallin valitukseen sen antaessa massiivisella voimalla repivälle voimanyrkille periksi. Samassa metallin valitukseen yhtyi vaunun miehistön kuolonkirkaisut, näiden käristyessä voimanyrkin sähkökenttään.
"Komentaja, olemme menettäneet Demo ykkösen!" Rahikainen ilmoitti Saloselle, jonka kasvot olivat jo kuolonkalpeat. Hänen uhkapelinsä oli epäonnistunut murskaavasti, ja se maksaisi hänen miestensä hengen. Samassa, ennen kuin Salonen ehti vastata, metsä siimeksestä kantautui rakettireppujen äänekkäät suhahdukset, jotka lähes peittyivät raivokkaaseen taisteluhuutoon, joka kantautui puiden välistä syöksyvien, mustiin voimapanssareihin verhouneiden, kuolemankomppanian sotureiden kurkuista. Salonen nosti säkenöivän voimamiekkansa hyökkääjää vastaan, mutta ei saanut mahdollisuutta heilauttaa asettaan, kun kuolemankomppanian sotilaspapin mahtava ase murskasi Salosen yläruumiin punertavaksi hyhmäksi, jättäen tämän raajat sätkimään silmänräpäyksen ajaksi ilmaan, ennen kuin murrettu ruumis kaaatui hengettömänä maahan. Rahikainen kuuli korvissaan radiosta kantautuvat hätääntyneet tilanneraportit, ja kuolevien miesten parahdukset, samalla kun yksi kuolemankomppanian sotilas iski sahamiekallaan Rahikaista olkapäähän. Vaikka hänen olkapanssarinsa vaimensikin osumaa, pureutui sahamiekka miehen lihaan ja luuhun, ja Rahikainen kaatui maahan hätääntyneen parahduksen karatessa hänen kurkustaan. Muut komentoryhmän jäsenet kaatuivat silmänräpäyksessä.
Rahikainen makasi maassa, hän oli kaatunut selälleen, ja iskenyt niskansa maasta törröttävään puunjuureen, eikä hän enää tuntejut kolmea jäljelläolevaa raajaansa. Räjähdykset, hajonneiden VOX-laitteiden lähettämä häiriöääni, sekä paniikin valtaan joutuneiden sotilaiden kirkaisut sahamiekkojen silpoessa miesparkoja, täyttivät yhä toiminnassa olevan VOX-laitteen kautta yhä tajuissaan kituvan Rahikaisen korvat. Rahikainen veti vielä kerran henkeä, ja henkäisi VOX-mikrofoniinsa:
"Komentaja... kuollut... paetkaa... perkele..." Rahikaisen ääni petti, eikä hän saanut suustaan enää kuin epämääräistä korinaa, verisen vaahdon valuessa hänen suupielistään.
Rahikainen kuuli yhä hiipuvia katkelmia miesten äänistä:
"...Chimeran sisällä on miehiä! Entäs..."
"...ttakaa joku! Autta..."
"saakuli paskapäät! saakuli, saakuli..."
"...Lääkintämies! Missä se helvetin..."
Lopulta äänet hiipuivat, ja vain muutama ääni valitti yhä VOX-verkossa. Rahikainen tunsi päässään huimausta, joka johtui kivusta ja verenhukasta, mutta suloinen tajuttomuus ei tullut hänelle vieläkään. Tumma varjo, joka tuntui itsensä kuoleman varjolta, laskeutui Rahikaisen runnellun kehon ylle, ja Rahikainen erotti sumenevassa näkökentässään mustan voimapanssarin kaula-aukosta törröttävän kalpean pään, jonka suupielestä valui verta. Tämä kalpea hirviö tarttui voimakkaalla kädellään Rahikaisen ehjään käsivarteen, ja veti tämän velton ruumiin eteensä, ottaen toiseen käteensä veitsen, jonka tämä nosti Rahikaisen kurkulle huuliaan nuoleskellen. Armollinen tajuttomuus laskeutui Rahikaisen ylle...
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tämä tarina on perustettu myös hiljan pelaamaani peliin, jossa tuli turpaan ja lahjakkaasti. Onnea Jamolle hyvin pelatusta voitosta.