Susi
Lähetetty: Ti 17.10.2006 21:26
Eli tämä on tällainen jonkinasteen prologi... En tiedä vielä jatkosta. Loin tämänkin pätkän tällaisen luovan tauon aikana 
_________________________________________________
Marienburgin portti oli suljettu. Täysin ymmärrettävää, iltahan oli jo pitkällä ja tämän maailman kansa oli kovin pelokasta ja taikauskoista. Jopa tällaisena pyhäpäivänä portti oli salvattu sisältäpäin ja vartijat partiovat muureilla. Kulkija hekotteli itsekseen saapuessaan porteille. Hänen kumppaninsa, valtavan kokoinen hopeanharmaa koira tassutteli hänen vierellään. Pitkän ja antaumuksellisen koputuksen jälkeen portinvahdit tulivat katsomaan ja lyhyen naurun ja piruilun jälkeen he päästivät tulijan ja tämän kumppanin sisään.
Sulkiessaan ovea yksi vartijoista kosketti hansikkaallaan tulijan kumppanin turkkia. Koira murahti tälle, ja vartija perääntyi nauraen. Portista sisään tullut sanoi koiralle jotain vieraalla kielellä ja se kääntyi heti isäntänsä perään.
'Olipa muuten helvetin iso koira', totesi turkkia koskenut vartija toiselle, vanhemmalle. Tämä oli hetken hiljaa, nyökkäsi ja käveli takaisin sisälle. Nuorempi vilkaisi vielä kerran pimeään, mistä koira oli tullut ja käveli sitten vanhemman vartijan perään.
Samaan aikaan portista sisään tullut kulkija oli kävellyt ensimmäiseen risteykseen asti ja pysähtynyt siihen, aivan kuin olisi ollut eksyksissä. Hän katseli hieman hämillään sekä vasempaan että oikeaan. Lopulta hän naurahti avuttomasti ja totesi koiralle huvittuneesti: 'Kokeiluksi tämä menee. Mitäs sanot, kumpaan suuntaan mennään?' Koira katsoi häntä hetken kunnes lähti tyynesti kävelemään vasemmalle. Mies vilkaisi vielä kerran oikealle ja kiirehti sitten koiran perään.
Kaksikko käveli hiljaisuudessa katua pitkin, vaihtoi seuraavalle ja taas seuraavalle, kävellen varmajalkaisesti vaikka oli jo pimeää. Kadulla liikkui lähinnä nuoria opiskelijapoikia ja heidän ystäviään sekä nuoria rikkaita aatelisia ja heidän 'ystäviään'. Aatelisten ja opiskelijoiden ystävissä oli pari suurta eroa. Aatelisten ystävät eivät liittyneet hauskanpitoon. He myös kantoivan aseitaan kokeneen näköisesti, kun taas opiskelijoiden aseet tuntuivat olevan vain koristeeksi.
Kaksikko väisti yhtä äänekästä opiskelijaryhmää siirtymällä poispäin ryhmän kohteesta, yhdestä railakkaan oloisesta kuppilasta. Näin tehdessään he sattuivat yhteen kadun syvennyksistä. Siellä istui kerjäläinen, joka heidät nähdessään nousi heti pystyyn.
'Liikenisikö herralta lanttia yhdelle nälkäiselle miehelle?' Mies raahusti kaksikon luo kumpikin käsi lähes säälittävästi ojossa. Kerjäläinen pysähtyi koiran nähdessään, mutta matkaaja naurahti ja ojensi miehelle pari kuparista. Kerjäläinen katsoi niitä yllättyneenä ja onnellisena. Hän ei ilmeisesti ollut odottanut saavansa niitäkään. Ennen kuin hän sai sanaakaan suustaan, matkaaja tarttui häntä tiukasti kummastakin ranteesta ja kumartui lähemmäs. Kerjäläinen yritti peloissaan nojautua poispäin, mutta miehen ote piti.
'Käytähän ne järkevästi, eikös?' Ääni oli nuoren kuuloinen. Hupun alta katsovat harmaat silmät olivat kuitenkin niin vanhat ja kylmät, että kerjäläinen sai vain nyökättyä. Matkaaja veti kerjäläisen pystyyn taaksepäin kallistuneesta asennostaan ja päästi irti tämän käsistä. Hän taputti kerjäläistä olalle ja lähti pois ennen kuin almuja saanut ehti kiitosta sanoa.
Mies käveli alas katua, kunnes tuli sellaisen kuppilan eteen, jonka sisältä ei kuulunut valtavaa meteliä ja jonka edessä ei riehunut opiskelijoita. Hän pysähtyi ja upotti sormensa koiran niskakarvoihin. Se puski päällään häntä sisään ja hän totteli, vetäen hupun pois päästään.
Sisällä paljastui syy opiskelijoiden vähyyteen. Oven vieressä oleva kyltti vaati sitä. Paikan lähes kaikki työntekijät olivat kaikki kääpiöitä ja vieläpä vihaisen näköisiä sellaisia. Mies käveli tiskille ja veti tuolin esiin. Tiskin takana seisova isäntä oli lihava, keski-ikäinen ja viiksekäs. Hän katsoi karsaasti koiraa, mutta kun matkaaja pudotteli kolikoita yksitellen pöydälle hänen ilmeensä kirkastui jokaisen kolikon myötä.
'Ruokaa ja juomaa minulle. Jotain lihaa hänelle', tulija sanoi hiljaa. Tiskinpitäjä nyökkäsi ja lähti touhuamaan tilausten parissa. Maksavalle asiakkaalle ei kannattanut huomautella pikkuseikoista, kuten lemmikeistä tai nuoresta iästä, varsinkaan jos hän suostui olemaan hiljaa, kuten tässä paikassa vaadittiin.
Tarjoilija toi matkaajan aterian ja ison lihakimpaleen ja ainakin ranteenpaksuisen luun koiralle. Mies kiitti ja hyökkäsi ateriansa kimppuun ainakin yhtä ahneesti kuin koira omansa. Isäntä katseli hetken huvittuneena ja kysyi sitten:
'Mistäs sinä tulet?'
Tulija nielaisi valtavan suullisen ja virnisti. 'Hyvää'.
Isäntä nyökkäsi. Kun vastausta kysymykseen ei kuulunut, hän ei kysellyt enempää asiasta. 'Meinaatko viettää yösi täällä?' Tulija mietti hetken ja nyökkäsi sitten.
'Minulla on useita huoneita vapaana tähän aikaan vuodesta. Valinnanvaraa siis on runsaasti', isäntä hörähti hiukan hermostuneesti. Asiakas oli hauskan ja ystävällisen näköinen, mutta hänen tapansa ahmia muistutti liiaksi maassa syövää eläintä, joka näytti sudelta ennemmin kuin minkäänlaiselta koiralta.
Vieras pureksi hetken, nielaisi ja heitti pöydälle pari kolikkoa.
'Otan mieluiten kattohuoneiston, jos sinulla on sellainen.' Isäntä nyökkäsi silmät kiiltäen kolikoita nähdessään. Hän kiirehti pois, jättäen miehen ruokansa pariin.
Isännän lähdettyä saapui paikkaan uusi tulokas. Paikan vartijat jännittyivät silminnähden huomatessaan tulijan univormun ja upseerin tunnukset. Tämä kuitenkin jätti kääpiöt kopeasti huomiotta ja käveli suoraan tiskillä istujan luokse.
Uuden tulokkaan huomatessaan lattialla makaava eläin nosti päätään ja murahti kumeasti. Vartija vilkaisi sitä, mutta keskitti sitten huomionsa tiskillä istuvaan nuorukaiseen.
Tämän hiukset olivat vaaleat ja kasvot samoin. Kasvonpiirteet olivat kuitenkin hiukan kulmikkaat ja ehkä hiukan jykevähköt, leukalihakset näkyivät liiankin selvästi tämän pureskellessa.Hänen olemuksensa tuntui muistuttavan hiukan sutta. Silmät olivat harmaat, tällä hetkellä tiukasti ruokaan keskittyneinä. Sotilas virnisti ivallisesti. Mies söikin kuin susi. Ei minkäänlaisia tapoja.
'Hei, poika. Minun on määrä viedä sinut palatsiin kuultavaksi. Syytä en tiedä, eikä minua oikestaan kiinnostakaan tietää. Tules meidän mukaamme nyt hiljaa, ettei isäntä suutu', sotilas totesi alentuvasti. Kun mies ei antanut minkäänlaisia kuulemisen merkkejä, sotilas käski tätä uudestaan, tällä kertaa hieman äänekkäämmin. Takaansa hän kuuli kuinka kääpiöt murisivat partoihinsa. Ylpeys ja itsevarmuus kuitenkin pitivät hänet pelottomana.
Sotilas tönäisi miestä hartiasta, ja tämän muki kaatui. Haarukka pysähtyi kesken matkan. Mies nosti mukinsa pystyyn ja pyysi isäntää tuomaan uuden. Sitten hän kääntyi sotilaan puoleen.
'Tuo oli hiukan epäkohteliasta. En ole saanut kunnon lämmintä ateriaa pitkään aikaan. Voisitko mitenkään antaa minun syödä loppuun?' Ääni oli ystävällinen, ei merkkiäkään suuttumuksesta. Sotilas katsoi miestä hetken, kunnes avasi suunsa.
'Minulla on käsky tuoda sinut palatsiin välittömästi. Ei minkäänlaisia hidasteita. Ulkona odottaa sotilasosasto', tässä kohden isännän ote hänen tuomastaan tuopista tiukkeni, ' joka ryntää sisään hetken kuluttua. Mieluiten kuitenkin toisin sinut mukanani ilman sen suurempia vahinkoja', sotilas lopetti tasan yhtä ystävälliseen sävyyn.
Miehen silmät välähtivät, mutta hän vilkaisi isäntään ja huokaisi. Oliko hänen silmissään käynyt väläys jostakin kylmästä vai oliko se vain kuvitelmaa? Sotilas heitti mokomat ajatukset mielestään. Hän viittasi ovea kohti. Mies katsoi häntä hetken ja nyökkäsi sitten.
'Kai se on sitten tultava.' Hän nousi paikaltaan ja totsei isännälle: 'En taidakaan tulla tänään tänne yöpymään. Pidä rahat kuitenkin, vaivanpalkaksi' Isäntä nyökkäsi ja kipitti hyllyjen taakse. Sotilas katsoi, kun mies nousi ja viittasi koiralleen. Se vilkaisi isäntäänsä ja lukitsi sitten katseensa sotilaan silmiin.
Sotilas oli kuullut, että silmiin katsominen oli eläimille loukkaus. Hän yritti kääntää katseensa pois, mutta koiran jäänväriset silmät pitivät hänet tiukasti otteessaan. Se tuijotti häntä silmiin kunnes räpäytti niitä kerran ja puraisi jauhamansa luun kerralla pieniksi siruiksi. Ranteenpaksuinen luu halkesi kuin pahainen tikku. Sitten eläin nousi ja käveli jo ovelle ehtineen isäntänsä perään.
Sotilas pudisti päätään ja seurasi miestä ulos. Siellä sotilaat seisoivat miehen ympärillä, pitäen tätä tiukasti silmällä.
'Laittakaa hänelle raudat käsiin' hän komensi, ja miehet tottelivat välittömästi, kiertäen koiran kaukaa. Miehen kädet väännettiin selän taakse ja hän sai raudat ranteisiinsa. Hän pyöritteli käsiään ja naurahti.
'Olisitte kyllä voineet jättää tuon tekemättä. En minä mihinkään ole pakenemassa.' Ympärillä seisovat sotilaat asuttuivat hänen taakseen ja koira hänen vierelleen. Meihet vilkaisivat sitä hiukan hermostuneina ja marssittivat sitten vangin liikkeelle.
Marssi kaupungin halki kesti yllättävän vähän, sillä vaikka tungos oli suuri, kaikki väistivät kivikasvoisen kapteenin jä tämän saattueen tieltä. Opiskelijaryhmät hiljenivät hetkeksi ja nuoret naiset kurkkivat uteliaina ohikulkevia miehiä. Nämä marssivat tyynesti ohi, tietäen pääsevänsä kohta liittymään hauskanpitoon vuoron vaihtuessa. Vanki vain hymyili vinosti kulkiessaan tuijottavien ihmisten ohi.
Vähitellen alkoivat keskuspalatsin muurit erittua muiden talojen yläpuolelta. Mies vihelsi ne nähdessään.
'Onpas täällä pistetty paikat koreaksi. Taitaa tällä puolen Keisarikuntaa mennä aika lujaa, vai?' Hän kysyi, iskien silmää kapteenille. Tämä käänsi katseensa poispäin vangistaan ja kiristi vauhtia. Jostain syystä hän ei pitänyt tästä miehestä.
Heidän saapuessaan palatsin koristellulle ovelle ne olivat jo valmiiksi auki ja juhlaväkeä virtasi sisään. Kiiltävissä haarniskoissaan seisovat vartijat nyökkäsivät heidän saattueensa johtajalle ja tämä nyökkäsi takaisin. Vanki vilkaisi koreasti pukeutunutta ihmismerta ja omaa nuhjuista kuntoaan.
'Olisitte kertoneet, että menemme juhliin. Olisin tiennyt laittaa jotain parempaa päälleni', hän sanoi iloisesti. Hänen lemmikkinsä tuhahti halveksivasti, aivan kuin olisi ymmärtänyt heikon vitsinpoikasen. Kapteeni pudisti päätään ja jatkoi matkaansa, osaston seuratessa. Yksi vartijoista aikoi laittaa koiralle ketjun kaulaan, mutta sen vilauttaessa pitkiä hampaitaan mies tuli toisiin ajatuksiin ja antoi eläimen kävellä isäntänsä vierellä, juhlaväen hajotessa sotilaiden tieltä kuin vesi laivan keulan alta.
He kääntyivät ovista eri suuntaan kuin muu väki, sillä kapteeni oli saanut tiukat käskyt olla häiritsemättä juhlijoita. Heidän hupiaan ei saanut pilata yhden vangin sisääntuonnilla. Käytävillä vartijoita oli tasaisin välein. Nämä miehet olivat ulkonäön perusteella valittuja. Kyllähän rikkaan hallitsijan vartijoiden piti näyttää hyvältä.
He pysähtyivät yhden koristeellisen tammioven luona ja kapteeni mutisi jotain sen vartijoille. Yksi heistä vilkaisi koiraa ja kysyi jotain, mutta kapteeni vain kohautti olkiaan ja vastasi jotain hiljaa miehille. Nämä nyökkäsivät ja avasivat oven. Kapteeni päästi miehensä vuorosta ja saattoi vangin sisään. Ovi liukui hiljaa hyvin öljytyillä saranoillaan kiinni heidän takanaan.
Sisäpuoli tuntui olevan lähes eri maailmasta kuin ulkopuolinen kivikäytävä. Seinät ja lattia oli tehty valkoiseta marmorista ja katto oli maitomaisen valkoista lasia. Silkkiset verhot heiluivat heikossa tuulenvireessä ja ylellinen sisustus lepäsi paikallaan kaiken sen loiston keskellä.
Kapteeni johdatti vangin suoraan silkkipilvien läpi huoneiston päästä toiseen, jossa sijaitsi suuri parveke jolta avutui näkymä kaupungin ylle. Parvekkeella oli muutama hiljakseen puhuva mies ja nainen. Keskustelu kuitenkin hiljeni, kun vieraat saapuivat.
'Mainiota, voit jäädä haukkaamaan hieman virvokkeita, kapteeni hyvä', yksi miehistä, lihava, keski-ikäinen porvari totesi. Kapteeni nyökkäsi ja siirtyi lähimmän tarjoilijan luokse.
Vanki katseli ympärilleen ja naurahti. 'No niin, nyt minut on nolattu kunnolla. Ei näin nuhjuisissa vaatteissa sovi olla hienojen naisten seurassa. Ovatko nämä muuten tarpeelliset?' Hän kysyi, näyttäen kahleitaan.
'Ikävä kyllä ovat. Emme oikein luota sinuun, jos suot anteeksi ilmaisuni', sanoi nainen ensin puhuneen miehen takaa. Tulija huokaisi. 'Kai saan sentään tehdä oloni hieman mukavammaksi?' Samantien hän nosti kätensä luonnottoman näköisesti yläkautta eteensä. Kahleiden pakottama luonnoton kulma hänen hartioissaan ei näyttänyt haittaavan häntä lainkaan. Nainen kohotti kulmiaan yllättyneesti, mutta ei sanonut mitään.
'Oletettavasti haluat tietää, miksi me raahasimme sinut tänne, herra Kerth?' Mies nyökkäsi, yllättymättä lainkaan. Ei häntä olisi osattu odottaa ellei joku olisi tiennyt hänen nimeään. Hänen lemmikkinsä ilmestyi esiin hänen selkänsä takaa ja istui miehen jalkojen juureen. Tämä raaputti sen päätä hajamielisesti.
Nainen vilkaisi koiraa ennen kuin jatkoi. 'Kuten varmastikin tiedät, täällä ollaan järjestämässä jokavuotista Nuorten Asemestareiden Turnausta. Oletan, että olit itsekin aikeissa siihen osallistua', nainen puoliksi kysyi, puoliksi totesi ja tulija nyökkäsi. 'Tänä vuonna osallitujia on kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen, jopa satoja. Olemme saaneet jo lukuisia lahjonatayrityksiä rikkaiden sukujen edustajilta.'
Kerth naurahti ja kysyi huvittuneesti: 'No mikäs syy se nyt on? Lähes koko kaupunki perustuu lahjontaan. Ei muutama lahjus siellä täällä muuta asiaa mihinkään.'
Nainen hymähti. 'Lahjukset eivät asiaa haittaakkaan, olet oikeassa. Ikävä kyllä asiat eivät jääneet lahjuksiin. Kun lahjuksista kieltäydytään, seuraaa yleensä uhkauksia. Murhaa, taloudellista vahinkoa, tiedät kyllä, mitä tarkoitan' Mies nyökkäsi. 'Muutama suku kuitenkin on tehnyt selväksi, ettei niiden uhkauksia ole otettava turhan kevyesti. Monta ihmistä on löydetty kuolleena tehokkaastikin vartoiduista paikoista, asiaan kuuluvien viestien kera.
Kuolintapa tässä kuitenkin huolettaa eniten. Näilllä kyseisilä suvuilla on palveluksessaan velhoja ja pappeja, joista kaikki eivät millään viitsi pitää näppejään erossa magian pimeämmästä puolesta.'
Kerth vihelsi hiljaa. 'Vai on se tapa jo levinnyt tännekin. No, mitäs siitä? Tahdotteko te minun hankkiutuvan eroon näistä... Uhkauksista?' Nainen pudisti päätään.
'Kaikkien läsnäolijoiden suvuilla on oma lehmä ojassa, niin sanoakseni. Minä haluan käyttää sinua syöttinä, vetämään nämä uhkailijat ulos koloistaan päivänvaloon, jotta saisimme heidän nimensä julkiseen tietoon' nainen piti hetken tauon. 'Ymmärräthän varmaankin, miksen voi antaa sinun tappaa heitä välittömästi?'
Kerth virnisti vinosti. 'Koska silloin asia painettaisiin villaisella. Jos taas heidän nimensä tulevat julkiseen tietoon, koko suku vedetään lokaan ja pois juonitteluista. Tällöin te pääsette eroon vaarallisista kilpailijoista' Nainen hymyili hyväksyvästi. Kerth kuitenkin jatkoi: 'Minä en nyt oikein ymmärrä, että mitä minä tästä hyödyn. Minua käytetään syöttinä teidän hyväksenne, enkä saa edes listiä jahtaajiani.' Kerthin jaloissa istuva susi tuijotti naista tiukasti jääsilmillään.
Nainen hymyili ilottomasti. Hän otti lusikan ohikulkevalta tarjoilijalta ja heitti sen Kerthille. Tämä nappasi sen ilmasta, mutta pudotti samantien. Hetkellinen sihahdus oli kuitenkin selvästi kuultavissa. Kerthin käsissä oli pahan näköisiä palovammoja. Hän kohotti kulmiaan ja hieroi käsiään yhteen, ilmekään värähtämättä. Märkä litinä kuului selvästi palaneen ihon hajotessa.
'Me kyllä tiedämme, kuka olet ja kuinka vahva olet. Tappamisesi ei luultavasti olisi vaivan arvoista, mutta muutama sana oikeisiin korviin, ja et voi enää ikinä astua mihinkään kaupunkiin koko Keisarikunnassa. Näin ollen annan sinulle tasan yhden vaihtoehdon: Tanssi minun pillini mukaan.' Naisen äänessä ei ollut huumorin häivääkään.
Kerth katseli hetken ajan käsiään ja nosti sitten katseensa ympärillä oleviin ihmisiin. Nämä tuijottivat häntä ilmeettöminä takaisin. Hän mutisi jotain vieraalla kielellä ja virnisti sitten petomaisesti. Samaan aikaan eläin hänen jalkojensa virnisti. Yhdennäköisyys oli häkellyttävä.
'Ilmeisesti ette jätä minulle juurikaan vaihtoehtoja. Kaipa minun on sitten osallistuttava tähän turnaukseen lihanpalana koukussa. Tämä ei kuitenkaan paranna välejämme, Astrana hyvä,' Kerth virnuili. Nainen hämmästyi hieman Kerthin tietäessä hänen nimensä, mutta toipui nopeasti.
'Luultavasti nuo kahleet ovat tarpeettomat tästä eteenpäin. Ymmärrät varmaankin väärien tekojen seuraukset,' Astranan vierelle tullut mies virkkoi rauhallisesti. Kerth käänsi katseensa häneen ja nosti kahlittuja ranteitaan.
'Kapteeni Tavon, tulisitteko avaamaan vieraamme kahleet? Hän on nyt päässyt yhteisymmärrykseen asioista kanssamme,' mies huikkasi Kerthin sisään saattaneelle sotilaalle. Tämä keskeytti muutaman nuoren naisen iskemisen hetkeksi ja kiiruhti huutajan luokse. Hän kaivoi avaimen esiin vyöstään ja avasi kahleet. Ne putosivat kalahtaen kiviselle lattialle. Ennen kuin kukaan ehti nostaa niitä, Kerth nappasi ja ja tunki vyöllä roikkuvaan pussiinsa.
'Muistoksi', hän sanoi ilman hymynhäivääkään. Kapteeni Tavon katsoi häntä hetken aikaa, kohautti sitten olkiaan ja käveli takaisin naisporukan sekaan. Kerth katseli hänen selkäänsä hetken, käänsi sitten katseensa takaisin Astranan ylimyksellisiin piirteisiin ja kohotti kulmiaan.
'Mitäs nyt?'
Astrana mietti hetken ja kutsui sitten tarjoilijan paikalle ja hymyili.
'Virvokkeita?'
_________________________________________________
Marienburgin portti oli suljettu. Täysin ymmärrettävää, iltahan oli jo pitkällä ja tämän maailman kansa oli kovin pelokasta ja taikauskoista. Jopa tällaisena pyhäpäivänä portti oli salvattu sisältäpäin ja vartijat partiovat muureilla. Kulkija hekotteli itsekseen saapuessaan porteille. Hänen kumppaninsa, valtavan kokoinen hopeanharmaa koira tassutteli hänen vierellään. Pitkän ja antaumuksellisen koputuksen jälkeen portinvahdit tulivat katsomaan ja lyhyen naurun ja piruilun jälkeen he päästivät tulijan ja tämän kumppanin sisään.
Sulkiessaan ovea yksi vartijoista kosketti hansikkaallaan tulijan kumppanin turkkia. Koira murahti tälle, ja vartija perääntyi nauraen. Portista sisään tullut sanoi koiralle jotain vieraalla kielellä ja se kääntyi heti isäntänsä perään.
'Olipa muuten helvetin iso koira', totesi turkkia koskenut vartija toiselle, vanhemmalle. Tämä oli hetken hiljaa, nyökkäsi ja käveli takaisin sisälle. Nuorempi vilkaisi vielä kerran pimeään, mistä koira oli tullut ja käveli sitten vanhemman vartijan perään.
Samaan aikaan portista sisään tullut kulkija oli kävellyt ensimmäiseen risteykseen asti ja pysähtynyt siihen, aivan kuin olisi ollut eksyksissä. Hän katseli hieman hämillään sekä vasempaan että oikeaan. Lopulta hän naurahti avuttomasti ja totesi koiralle huvittuneesti: 'Kokeiluksi tämä menee. Mitäs sanot, kumpaan suuntaan mennään?' Koira katsoi häntä hetken kunnes lähti tyynesti kävelemään vasemmalle. Mies vilkaisi vielä kerran oikealle ja kiirehti sitten koiran perään.
Kaksikko käveli hiljaisuudessa katua pitkin, vaihtoi seuraavalle ja taas seuraavalle, kävellen varmajalkaisesti vaikka oli jo pimeää. Kadulla liikkui lähinnä nuoria opiskelijapoikia ja heidän ystäviään sekä nuoria rikkaita aatelisia ja heidän 'ystäviään'. Aatelisten ja opiskelijoiden ystävissä oli pari suurta eroa. Aatelisten ystävät eivät liittyneet hauskanpitoon. He myös kantoivan aseitaan kokeneen näköisesti, kun taas opiskelijoiden aseet tuntuivat olevan vain koristeeksi.
Kaksikko väisti yhtä äänekästä opiskelijaryhmää siirtymällä poispäin ryhmän kohteesta, yhdestä railakkaan oloisesta kuppilasta. Näin tehdessään he sattuivat yhteen kadun syvennyksistä. Siellä istui kerjäläinen, joka heidät nähdessään nousi heti pystyyn.
'Liikenisikö herralta lanttia yhdelle nälkäiselle miehelle?' Mies raahusti kaksikon luo kumpikin käsi lähes säälittävästi ojossa. Kerjäläinen pysähtyi koiran nähdessään, mutta matkaaja naurahti ja ojensi miehelle pari kuparista. Kerjäläinen katsoi niitä yllättyneenä ja onnellisena. Hän ei ilmeisesti ollut odottanut saavansa niitäkään. Ennen kuin hän sai sanaakaan suustaan, matkaaja tarttui häntä tiukasti kummastakin ranteesta ja kumartui lähemmäs. Kerjäläinen yritti peloissaan nojautua poispäin, mutta miehen ote piti.
'Käytähän ne järkevästi, eikös?' Ääni oli nuoren kuuloinen. Hupun alta katsovat harmaat silmät olivat kuitenkin niin vanhat ja kylmät, että kerjäläinen sai vain nyökättyä. Matkaaja veti kerjäläisen pystyyn taaksepäin kallistuneesta asennostaan ja päästi irti tämän käsistä. Hän taputti kerjäläistä olalle ja lähti pois ennen kuin almuja saanut ehti kiitosta sanoa.
Mies käveli alas katua, kunnes tuli sellaisen kuppilan eteen, jonka sisältä ei kuulunut valtavaa meteliä ja jonka edessä ei riehunut opiskelijoita. Hän pysähtyi ja upotti sormensa koiran niskakarvoihin. Se puski päällään häntä sisään ja hän totteli, vetäen hupun pois päästään.
Sisällä paljastui syy opiskelijoiden vähyyteen. Oven vieressä oleva kyltti vaati sitä. Paikan lähes kaikki työntekijät olivat kaikki kääpiöitä ja vieläpä vihaisen näköisiä sellaisia. Mies käveli tiskille ja veti tuolin esiin. Tiskin takana seisova isäntä oli lihava, keski-ikäinen ja viiksekäs. Hän katsoi karsaasti koiraa, mutta kun matkaaja pudotteli kolikoita yksitellen pöydälle hänen ilmeensä kirkastui jokaisen kolikon myötä.
'Ruokaa ja juomaa minulle. Jotain lihaa hänelle', tulija sanoi hiljaa. Tiskinpitäjä nyökkäsi ja lähti touhuamaan tilausten parissa. Maksavalle asiakkaalle ei kannattanut huomautella pikkuseikoista, kuten lemmikeistä tai nuoresta iästä, varsinkaan jos hän suostui olemaan hiljaa, kuten tässä paikassa vaadittiin.
Tarjoilija toi matkaajan aterian ja ison lihakimpaleen ja ainakin ranteenpaksuisen luun koiralle. Mies kiitti ja hyökkäsi ateriansa kimppuun ainakin yhtä ahneesti kuin koira omansa. Isäntä katseli hetken huvittuneena ja kysyi sitten:
'Mistäs sinä tulet?'
Tulija nielaisi valtavan suullisen ja virnisti. 'Hyvää'.
Isäntä nyökkäsi. Kun vastausta kysymykseen ei kuulunut, hän ei kysellyt enempää asiasta. 'Meinaatko viettää yösi täällä?' Tulija mietti hetken ja nyökkäsi sitten.
'Minulla on useita huoneita vapaana tähän aikaan vuodesta. Valinnanvaraa siis on runsaasti', isäntä hörähti hiukan hermostuneesti. Asiakas oli hauskan ja ystävällisen näköinen, mutta hänen tapansa ahmia muistutti liiaksi maassa syövää eläintä, joka näytti sudelta ennemmin kuin minkäänlaiselta koiralta.
Vieras pureksi hetken, nielaisi ja heitti pöydälle pari kolikkoa.
'Otan mieluiten kattohuoneiston, jos sinulla on sellainen.' Isäntä nyökkäsi silmät kiiltäen kolikoita nähdessään. Hän kiirehti pois, jättäen miehen ruokansa pariin.
Isännän lähdettyä saapui paikkaan uusi tulokas. Paikan vartijat jännittyivät silminnähden huomatessaan tulijan univormun ja upseerin tunnukset. Tämä kuitenkin jätti kääpiöt kopeasti huomiotta ja käveli suoraan tiskillä istujan luokse.
Uuden tulokkaan huomatessaan lattialla makaava eläin nosti päätään ja murahti kumeasti. Vartija vilkaisi sitä, mutta keskitti sitten huomionsa tiskillä istuvaan nuorukaiseen.
Tämän hiukset olivat vaaleat ja kasvot samoin. Kasvonpiirteet olivat kuitenkin hiukan kulmikkaat ja ehkä hiukan jykevähköt, leukalihakset näkyivät liiankin selvästi tämän pureskellessa.Hänen olemuksensa tuntui muistuttavan hiukan sutta. Silmät olivat harmaat, tällä hetkellä tiukasti ruokaan keskittyneinä. Sotilas virnisti ivallisesti. Mies söikin kuin susi. Ei minkäänlaisia tapoja.
'Hei, poika. Minun on määrä viedä sinut palatsiin kuultavaksi. Syytä en tiedä, eikä minua oikestaan kiinnostakaan tietää. Tules meidän mukaamme nyt hiljaa, ettei isäntä suutu', sotilas totesi alentuvasti. Kun mies ei antanut minkäänlaisia kuulemisen merkkejä, sotilas käski tätä uudestaan, tällä kertaa hieman äänekkäämmin. Takaansa hän kuuli kuinka kääpiöt murisivat partoihinsa. Ylpeys ja itsevarmuus kuitenkin pitivät hänet pelottomana.
Sotilas tönäisi miestä hartiasta, ja tämän muki kaatui. Haarukka pysähtyi kesken matkan. Mies nosti mukinsa pystyyn ja pyysi isäntää tuomaan uuden. Sitten hän kääntyi sotilaan puoleen.
'Tuo oli hiukan epäkohteliasta. En ole saanut kunnon lämmintä ateriaa pitkään aikaan. Voisitko mitenkään antaa minun syödä loppuun?' Ääni oli ystävällinen, ei merkkiäkään suuttumuksesta. Sotilas katsoi miestä hetken, kunnes avasi suunsa.
'Minulla on käsky tuoda sinut palatsiin välittömästi. Ei minkäänlaisia hidasteita. Ulkona odottaa sotilasosasto', tässä kohden isännän ote hänen tuomastaan tuopista tiukkeni, ' joka ryntää sisään hetken kuluttua. Mieluiten kuitenkin toisin sinut mukanani ilman sen suurempia vahinkoja', sotilas lopetti tasan yhtä ystävälliseen sävyyn.
Miehen silmät välähtivät, mutta hän vilkaisi isäntään ja huokaisi. Oliko hänen silmissään käynyt väläys jostakin kylmästä vai oliko se vain kuvitelmaa? Sotilas heitti mokomat ajatukset mielestään. Hän viittasi ovea kohti. Mies katsoi häntä hetken ja nyökkäsi sitten.
'Kai se on sitten tultava.' Hän nousi paikaltaan ja totsei isännälle: 'En taidakaan tulla tänään tänne yöpymään. Pidä rahat kuitenkin, vaivanpalkaksi' Isäntä nyökkäsi ja kipitti hyllyjen taakse. Sotilas katsoi, kun mies nousi ja viittasi koiralleen. Se vilkaisi isäntäänsä ja lukitsi sitten katseensa sotilaan silmiin.
Sotilas oli kuullut, että silmiin katsominen oli eläimille loukkaus. Hän yritti kääntää katseensa pois, mutta koiran jäänväriset silmät pitivät hänet tiukasti otteessaan. Se tuijotti häntä silmiin kunnes räpäytti niitä kerran ja puraisi jauhamansa luun kerralla pieniksi siruiksi. Ranteenpaksuinen luu halkesi kuin pahainen tikku. Sitten eläin nousi ja käveli jo ovelle ehtineen isäntänsä perään.
Sotilas pudisti päätään ja seurasi miestä ulos. Siellä sotilaat seisoivat miehen ympärillä, pitäen tätä tiukasti silmällä.
'Laittakaa hänelle raudat käsiin' hän komensi, ja miehet tottelivat välittömästi, kiertäen koiran kaukaa. Miehen kädet väännettiin selän taakse ja hän sai raudat ranteisiinsa. Hän pyöritteli käsiään ja naurahti.
'Olisitte kyllä voineet jättää tuon tekemättä. En minä mihinkään ole pakenemassa.' Ympärillä seisovat sotilaat asuttuivat hänen taakseen ja koira hänen vierelleen. Meihet vilkaisivat sitä hiukan hermostuneina ja marssittivat sitten vangin liikkeelle.
Marssi kaupungin halki kesti yllättävän vähän, sillä vaikka tungos oli suuri, kaikki väistivät kivikasvoisen kapteenin jä tämän saattueen tieltä. Opiskelijaryhmät hiljenivät hetkeksi ja nuoret naiset kurkkivat uteliaina ohikulkevia miehiä. Nämä marssivat tyynesti ohi, tietäen pääsevänsä kohta liittymään hauskanpitoon vuoron vaihtuessa. Vanki vain hymyili vinosti kulkiessaan tuijottavien ihmisten ohi.
Vähitellen alkoivat keskuspalatsin muurit erittua muiden talojen yläpuolelta. Mies vihelsi ne nähdessään.
'Onpas täällä pistetty paikat koreaksi. Taitaa tällä puolen Keisarikuntaa mennä aika lujaa, vai?' Hän kysyi, iskien silmää kapteenille. Tämä käänsi katseensa poispäin vangistaan ja kiristi vauhtia. Jostain syystä hän ei pitänyt tästä miehestä.
Heidän saapuessaan palatsin koristellulle ovelle ne olivat jo valmiiksi auki ja juhlaväkeä virtasi sisään. Kiiltävissä haarniskoissaan seisovat vartijat nyökkäsivät heidän saattueensa johtajalle ja tämä nyökkäsi takaisin. Vanki vilkaisi koreasti pukeutunutta ihmismerta ja omaa nuhjuista kuntoaan.
'Olisitte kertoneet, että menemme juhliin. Olisin tiennyt laittaa jotain parempaa päälleni', hän sanoi iloisesti. Hänen lemmikkinsä tuhahti halveksivasti, aivan kuin olisi ymmärtänyt heikon vitsinpoikasen. Kapteeni pudisti päätään ja jatkoi matkaansa, osaston seuratessa. Yksi vartijoista aikoi laittaa koiralle ketjun kaulaan, mutta sen vilauttaessa pitkiä hampaitaan mies tuli toisiin ajatuksiin ja antoi eläimen kävellä isäntänsä vierellä, juhlaväen hajotessa sotilaiden tieltä kuin vesi laivan keulan alta.
He kääntyivät ovista eri suuntaan kuin muu väki, sillä kapteeni oli saanut tiukat käskyt olla häiritsemättä juhlijoita. Heidän hupiaan ei saanut pilata yhden vangin sisääntuonnilla. Käytävillä vartijoita oli tasaisin välein. Nämä miehet olivat ulkonäön perusteella valittuja. Kyllähän rikkaan hallitsijan vartijoiden piti näyttää hyvältä.
He pysähtyivät yhden koristeellisen tammioven luona ja kapteeni mutisi jotain sen vartijoille. Yksi heistä vilkaisi koiraa ja kysyi jotain, mutta kapteeni vain kohautti olkiaan ja vastasi jotain hiljaa miehille. Nämä nyökkäsivät ja avasivat oven. Kapteeni päästi miehensä vuorosta ja saattoi vangin sisään. Ovi liukui hiljaa hyvin öljytyillä saranoillaan kiinni heidän takanaan.
Sisäpuoli tuntui olevan lähes eri maailmasta kuin ulkopuolinen kivikäytävä. Seinät ja lattia oli tehty valkoiseta marmorista ja katto oli maitomaisen valkoista lasia. Silkkiset verhot heiluivat heikossa tuulenvireessä ja ylellinen sisustus lepäsi paikallaan kaiken sen loiston keskellä.
Kapteeni johdatti vangin suoraan silkkipilvien läpi huoneiston päästä toiseen, jossa sijaitsi suuri parveke jolta avutui näkymä kaupungin ylle. Parvekkeella oli muutama hiljakseen puhuva mies ja nainen. Keskustelu kuitenkin hiljeni, kun vieraat saapuivat.
'Mainiota, voit jäädä haukkaamaan hieman virvokkeita, kapteeni hyvä', yksi miehistä, lihava, keski-ikäinen porvari totesi. Kapteeni nyökkäsi ja siirtyi lähimmän tarjoilijan luokse.
Vanki katseli ympärilleen ja naurahti. 'No niin, nyt minut on nolattu kunnolla. Ei näin nuhjuisissa vaatteissa sovi olla hienojen naisten seurassa. Ovatko nämä muuten tarpeelliset?' Hän kysyi, näyttäen kahleitaan.
'Ikävä kyllä ovat. Emme oikein luota sinuun, jos suot anteeksi ilmaisuni', sanoi nainen ensin puhuneen miehen takaa. Tulija huokaisi. 'Kai saan sentään tehdä oloni hieman mukavammaksi?' Samantien hän nosti kätensä luonnottoman näköisesti yläkautta eteensä. Kahleiden pakottama luonnoton kulma hänen hartioissaan ei näyttänyt haittaavan häntä lainkaan. Nainen kohotti kulmiaan yllättyneesti, mutta ei sanonut mitään.
'Oletettavasti haluat tietää, miksi me raahasimme sinut tänne, herra Kerth?' Mies nyökkäsi, yllättymättä lainkaan. Ei häntä olisi osattu odottaa ellei joku olisi tiennyt hänen nimeään. Hänen lemmikkinsä ilmestyi esiin hänen selkänsä takaa ja istui miehen jalkojen juureen. Tämä raaputti sen päätä hajamielisesti.
Nainen vilkaisi koiraa ennen kuin jatkoi. 'Kuten varmastikin tiedät, täällä ollaan järjestämässä jokavuotista Nuorten Asemestareiden Turnausta. Oletan, että olit itsekin aikeissa siihen osallistua', nainen puoliksi kysyi, puoliksi totesi ja tulija nyökkäsi. 'Tänä vuonna osallitujia on kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen, jopa satoja. Olemme saaneet jo lukuisia lahjonatayrityksiä rikkaiden sukujen edustajilta.'
Kerth naurahti ja kysyi huvittuneesti: 'No mikäs syy se nyt on? Lähes koko kaupunki perustuu lahjontaan. Ei muutama lahjus siellä täällä muuta asiaa mihinkään.'
Nainen hymähti. 'Lahjukset eivät asiaa haittaakkaan, olet oikeassa. Ikävä kyllä asiat eivät jääneet lahjuksiin. Kun lahjuksista kieltäydytään, seuraaa yleensä uhkauksia. Murhaa, taloudellista vahinkoa, tiedät kyllä, mitä tarkoitan' Mies nyökkäsi. 'Muutama suku kuitenkin on tehnyt selväksi, ettei niiden uhkauksia ole otettava turhan kevyesti. Monta ihmistä on löydetty kuolleena tehokkaastikin vartoiduista paikoista, asiaan kuuluvien viestien kera.
Kuolintapa tässä kuitenkin huolettaa eniten. Näilllä kyseisilä suvuilla on palveluksessaan velhoja ja pappeja, joista kaikki eivät millään viitsi pitää näppejään erossa magian pimeämmästä puolesta.'
Kerth vihelsi hiljaa. 'Vai on se tapa jo levinnyt tännekin. No, mitäs siitä? Tahdotteko te minun hankkiutuvan eroon näistä... Uhkauksista?' Nainen pudisti päätään.
'Kaikkien läsnäolijoiden suvuilla on oma lehmä ojassa, niin sanoakseni. Minä haluan käyttää sinua syöttinä, vetämään nämä uhkailijat ulos koloistaan päivänvaloon, jotta saisimme heidän nimensä julkiseen tietoon' nainen piti hetken tauon. 'Ymmärräthän varmaankin, miksen voi antaa sinun tappaa heitä välittömästi?'
Kerth virnisti vinosti. 'Koska silloin asia painettaisiin villaisella. Jos taas heidän nimensä tulevat julkiseen tietoon, koko suku vedetään lokaan ja pois juonitteluista. Tällöin te pääsette eroon vaarallisista kilpailijoista' Nainen hymyili hyväksyvästi. Kerth kuitenkin jatkoi: 'Minä en nyt oikein ymmärrä, että mitä minä tästä hyödyn. Minua käytetään syöttinä teidän hyväksenne, enkä saa edes listiä jahtaajiani.' Kerthin jaloissa istuva susi tuijotti naista tiukasti jääsilmillään.
Nainen hymyili ilottomasti. Hän otti lusikan ohikulkevalta tarjoilijalta ja heitti sen Kerthille. Tämä nappasi sen ilmasta, mutta pudotti samantien. Hetkellinen sihahdus oli kuitenkin selvästi kuultavissa. Kerthin käsissä oli pahan näköisiä palovammoja. Hän kohotti kulmiaan ja hieroi käsiään yhteen, ilmekään värähtämättä. Märkä litinä kuului selvästi palaneen ihon hajotessa.
'Me kyllä tiedämme, kuka olet ja kuinka vahva olet. Tappamisesi ei luultavasti olisi vaivan arvoista, mutta muutama sana oikeisiin korviin, ja et voi enää ikinä astua mihinkään kaupunkiin koko Keisarikunnassa. Näin ollen annan sinulle tasan yhden vaihtoehdon: Tanssi minun pillini mukaan.' Naisen äänessä ei ollut huumorin häivääkään.
Kerth katseli hetken ajan käsiään ja nosti sitten katseensa ympärillä oleviin ihmisiin. Nämä tuijottivat häntä ilmeettöminä takaisin. Hän mutisi jotain vieraalla kielellä ja virnisti sitten petomaisesti. Samaan aikaan eläin hänen jalkojensa virnisti. Yhdennäköisyys oli häkellyttävä.
'Ilmeisesti ette jätä minulle juurikaan vaihtoehtoja. Kaipa minun on sitten osallistuttava tähän turnaukseen lihanpalana koukussa. Tämä ei kuitenkaan paranna välejämme, Astrana hyvä,' Kerth virnuili. Nainen hämmästyi hieman Kerthin tietäessä hänen nimensä, mutta toipui nopeasti.
'Luultavasti nuo kahleet ovat tarpeettomat tästä eteenpäin. Ymmärrät varmaankin väärien tekojen seuraukset,' Astranan vierelle tullut mies virkkoi rauhallisesti. Kerth käänsi katseensa häneen ja nosti kahlittuja ranteitaan.
'Kapteeni Tavon, tulisitteko avaamaan vieraamme kahleet? Hän on nyt päässyt yhteisymmärrykseen asioista kanssamme,' mies huikkasi Kerthin sisään saattaneelle sotilaalle. Tämä keskeytti muutaman nuoren naisen iskemisen hetkeksi ja kiiruhti huutajan luokse. Hän kaivoi avaimen esiin vyöstään ja avasi kahleet. Ne putosivat kalahtaen kiviselle lattialle. Ennen kuin kukaan ehti nostaa niitä, Kerth nappasi ja ja tunki vyöllä roikkuvaan pussiinsa.
'Muistoksi', hän sanoi ilman hymynhäivääkään. Kapteeni Tavon katsoi häntä hetken aikaa, kohautti sitten olkiaan ja käveli takaisin naisporukan sekaan. Kerth katseli hänen selkäänsä hetken, käänsi sitten katseensa takaisin Astranan ylimyksellisiin piirteisiin ja kohotti kulmiaan.
'Mitäs nyt?'
Astrana mietti hetken ja kutsui sitten tarjoilijan paikalle ja hymyili.
'Virvokkeita?'
