Horna IV:n tarinaa & mahdollisesti muuta dataa
Lähetetty: La 28.10.2006 01:46
Ajattelin tarttua kynään(vertauskuvallisesti) monen vuoden jälkeen ja julkaista tekstiä. Aikamuodot saattavat harhailla sekä jotain muuta omituisuutta varmasti ilmenee, mutta teräväsilmäiset ilmoitelkoot virheksistä, josko niitä korjataan tai jalostetaan tekstistä sujuvampaa sitten seuraaviin kirjoitelmiin.
Kielenkäyttö on paikoin kovaa, pahoitteluni siitä. Tarina on jatkoa WHAMin ja itseni 23.10 pelaamalle pelille. Itse tarinaan, oli synkkä ja myrskyinen yö...
Horna IV 66:s taisteleva vankipataljoona, jossain.
Finlandian selkkauksesta oli kulunut pari kuukautta ja eversti Sibeliuksen pakomatka oli saanut jälleen takaiskun kun heidän kuljetusaluksensa moottorit alkoivat hiipua, joten heidän täytyi pysähtyä ”tilapäisesti” jollekin tuntemattomalle, pienelle raunioplaneetalle. Tilapäisyys on nyt jatkunut kaksi kuukautta, miesten kiristynyt pinna alkaa olla räjähdysherkkä. Pataljoonan komissaarit ovat hoitaneet tehtävänsä, ja roskasakki on pysynyt ruodussa tähän asti. Komentobunkkerissa käydään kiivasta keskustelua:
”Mikä saakuli siinä kuljetusrotiskon korjaamisessa kestää, ettekö te perkeleen mekaanikot osaa hommianne!” Sibelius karjui sylkeä suustaan syösten. Insinööriluutnatti Lindman yritti saada suunvuoroa, ja sen saatuaan sanoi:
”Herra eversti, resurssimme ovat hyvin rajalliset ja se, että jalkaväki käy varastamassa hitsauslaitteistamme kaasupullot omien parakkiensa lämmittämiseen, ei nopeuta jo hidasta työskentelyämme.”
”Lempo! juma, teidän tehtävänne on pitää se roskasakki aisoissa ja mitä ne onnettomat puuhaavat, hidastavat meidän pääsyämme pois tältä kirotulta planeetankuvatukselta!” Sibelius huusi käärmeissään jv-komppanian päällikölle. Luutnantti Lempo oikaisi kauluksensa ja sihisi tyynesti:
”Jos miehillä riittäisi ruokaa ja lämpöä, ei heidän tarvitsisi-”
”Paskapuhetta! Kuria niiltä puuttuu! Saapasta perseeseen ja kuulaa kalloon niin johan porukka oikenee!” Möykkäsi kallomaskinsa takaa luutnanttikomissaari ”Totenkopf” Lupov. Sibelius hieroi otsaansa ja vastasi:
”Juuri siihen meillä ei ole varaa, joukkueett ovat jo muutenkin vajaat ja jos rupeamme hakemaan lisää esimerkkejä, meiltä loppuu pian miehet kesken. Se kierosilmäinen hullu Bodom on ihan kantapäillämme ja niiden kirottujen Rauta Sotureiden eksyttämiseenkin meni aikaa...”
Sibelius huokaisi ja viittasi päällystönsä palaamaan tehtäviinsä. Aikaa on niin vähän...
Kielenkäyttö on paikoin kovaa, pahoitteluni siitä. Tarina on jatkoa WHAMin ja itseni 23.10 pelaamalle pelille. Itse tarinaan, oli synkkä ja myrskyinen yö...
Horna IV 66:s taisteleva vankipataljoona, jossain.
Finlandian selkkauksesta oli kulunut pari kuukautta ja eversti Sibeliuksen pakomatka oli saanut jälleen takaiskun kun heidän kuljetusaluksensa moottorit alkoivat hiipua, joten heidän täytyi pysähtyä ”tilapäisesti” jollekin tuntemattomalle, pienelle raunioplaneetalle. Tilapäisyys on nyt jatkunut kaksi kuukautta, miesten kiristynyt pinna alkaa olla räjähdysherkkä. Pataljoonan komissaarit ovat hoitaneet tehtävänsä, ja roskasakki on pysynyt ruodussa tähän asti. Komentobunkkerissa käydään kiivasta keskustelua:
”Mikä saakuli siinä kuljetusrotiskon korjaamisessa kestää, ettekö te perkeleen mekaanikot osaa hommianne!” Sibelius karjui sylkeä suustaan syösten. Insinööriluutnatti Lindman yritti saada suunvuoroa, ja sen saatuaan sanoi:
”Herra eversti, resurssimme ovat hyvin rajalliset ja se, että jalkaväki käy varastamassa hitsauslaitteistamme kaasupullot omien parakkiensa lämmittämiseen, ei nopeuta jo hidasta työskentelyämme.”
”Lempo! juma, teidän tehtävänne on pitää se roskasakki aisoissa ja mitä ne onnettomat puuhaavat, hidastavat meidän pääsyämme pois tältä kirotulta planeetankuvatukselta!” Sibelius huusi käärmeissään jv-komppanian päällikölle. Luutnantti Lempo oikaisi kauluksensa ja sihisi tyynesti:
”Jos miehillä riittäisi ruokaa ja lämpöä, ei heidän tarvitsisi-”
”Paskapuhetta! Kuria niiltä puuttuu! Saapasta perseeseen ja kuulaa kalloon niin johan porukka oikenee!” Möykkäsi kallomaskinsa takaa luutnanttikomissaari ”Totenkopf” Lupov. Sibelius hieroi otsaansa ja vastasi:
”Juuri siihen meillä ei ole varaa, joukkueett ovat jo muutenkin vajaat ja jos rupeamme hakemaan lisää esimerkkejä, meiltä loppuu pian miehet kesken. Se kierosilmäinen hullu Bodom on ihan kantapäillämme ja niiden kirottujen Rauta Sotureiden eksyttämiseenkin meni aikaa...”
Sibelius huokaisi ja viittasi päällystönsä palaamaan tehtäviinsä. Aikaa on niin vähän...
vihdoinkin asenteikasta tekstiä 