Pelastakaa sotamies Scofield...
Lähetetty: To 28.12.2006 18:43
Vuosi 40 989: radiopuhelin keskustelu Jerulasin sodan jälkeen.
- Kuuletteko... sco... ld... vastatkaa, kuuletteko minua?
- Kuuntelen, sir.
- Selvititkö koordinaatit?
- Jossain päin Khornen nimetöntä kaupunkia, tarkkoja koordinaatteja en pysty kertomaan. Tutka on vihreän liman peitossa. Kärsin varmasti hypotermiasta.
- Lähetän terminaa...
- ..radiohiljaisuus!
Kaaoksen Korpraali käveli aivan hänen vierestään.
Scofield nojasi kylmään betoniseinään. Hän otti toisella kädellä tukea maasta ja toista kättä piti suunsa edessä jottei hänen höyryävää ja puuskuttavaa henkeänsä havaittaisi.
Tuli pimeää ja usva laskeutui lumisen maan ylle.
"Voisin edetä lähemmäksi tapaamispaikkaa sumun peitossa mutta, tarvitsen aseen."
"Plasmakiväärini ylikuumeni taistelussa ja olisi häpeällistä koskea kaaoksen saastuttamiin Pulttiaseisiin." Scofield ajatteli itsekseen.
Scofieldin rintapanssari oli kuivuneen veren sotkema ja Temppeliherrojen tunnus olkasuojaimessaan oli miekaniskujen kuluttama.
Hän huomasi kaukana horisontissa yksiköllisen Kaaoksen palvelijoita. He tutkailivat lyhdyillään maassa makaavia ruumiita, ilmeisesti etsien arvoesineitä ja käyttökelpoisia panoksia.
Jerulasin taistelu oli ollut pitkä ja raaka. Se oli päättynyt lojalistien tappioksi.
Kuului kovaääninen ja käheä huuto, "Tänne, tänne, täällä ne on!
Jatkoa tulossa...
- Kuuletteko... sco... ld... vastatkaa, kuuletteko minua?
- Kuuntelen, sir.
- Selvititkö koordinaatit?
- Jossain päin Khornen nimetöntä kaupunkia, tarkkoja koordinaatteja en pysty kertomaan. Tutka on vihreän liman peitossa. Kärsin varmasti hypotermiasta.
- Lähetän terminaa...
- ..radiohiljaisuus!
Kaaoksen Korpraali käveli aivan hänen vierestään.
Scofield nojasi kylmään betoniseinään. Hän otti toisella kädellä tukea maasta ja toista kättä piti suunsa edessä jottei hänen höyryävää ja puuskuttavaa henkeänsä havaittaisi.
Tuli pimeää ja usva laskeutui lumisen maan ylle.
"Voisin edetä lähemmäksi tapaamispaikkaa sumun peitossa mutta, tarvitsen aseen."
"Plasmakiväärini ylikuumeni taistelussa ja olisi häpeällistä koskea kaaoksen saastuttamiin Pulttiaseisiin." Scofield ajatteli itsekseen.
Scofieldin rintapanssari oli kuivuneen veren sotkema ja Temppeliherrojen tunnus olkasuojaimessaan oli miekaniskujen kuluttama.
Hän huomasi kaukana horisontissa yksiköllisen Kaaoksen palvelijoita. He tutkailivat lyhdyillään maassa makaavia ruumiita, ilmeisesti etsien arvoesineitä ja käyttökelpoisia panoksia.
Jerulasin taistelu oli ollut pitkä ja raaka. Se oli päättynyt lojalistien tappioksi.
Kuului kovaääninen ja käheä huuto, "Tänne, tänne, täällä ne on!
Jatkoa tulossa...