Sotavasara.net

"Paholaisen Silmä" Virtanen on syntyperäinen Voxo`s:lainen, näin saaden huomattavasti vapaammat kädet ja miesten luottamuksen kun esim. TerraX: ilta lähetetyt eliitti Komisariot, jotka menehtyivät kuka missäkin, osa omien miestensä kädestä.

Virtanen syntyi 38 429 ja siirtyi vapaaehtois värväyksen koulutuksesta siirtoplatoonan nurmiporien kautta aliupseeri koulutukseen, saavuttaen kahdeksanvuotisessa koulutuksessaan luutnantin arvon, mutta valitettavan selkkauksen jälkeen(Virtanen ampui kuolettavasti oman joukkueensa komentoonsa ottanutta komisariota) katsottiin että Virtanen oli soveltumaton luutnantiksi ja miesten esikuvaksi. Niinpä hänet lähetettiin lähimmälle sillä hetkellä olleelle siirtokuntaplatoonalle komisarion "oppipojaksi", ja kolmessa vuodessa oli ruoskalla ja nyrkillä koulutettu kokelas Virtanen muuttunut Komisario Virtaseksi.

Vuosi oli 38 461, kun täysin oppinut ja Ryzan linnoitusmaailman kaartissa palvellut 32-vuotias Virtanen sai määräyksen siirtyä omalle kotiplaneetalleen johtamaan vastakoulutettua kokelas yksikköä ,ja varmistamaan että he tekisivät velvollisuutensa maatansa ja kansaansa kohtaan.

Ensimmäinen varsinainen operaatio johon komisario osallistui, oli pienimuotoisen mellakoinnin vaimentaminen Rautavuori II, työttömät planeetalle työn ja paremman elämän perässä muuttaneet siirtolaiset mellakoivat alatasoilla, ja yli 300 kokelasta lähetettiin voimakeinoin vaimentamaan mellakat.

Mellakoijat alkoivat vetäytyä rivistöjen tieltä, mutta yllättäen tyhjästä ilmestyneet valtion joukkojen selkään koukanneet panssaroidut siviiliajoneuvot aloittivat tulituksen, samaan aikaan mellakoijat keskeyttivät vetäytymisen ja aloittivat rynnäkön, aseinaan vaatetuksensa alta vedetyt nuijat, pistoolit, lyijyputket ja virkavallalta(=miliisiltä)varastetut raskaammat aseet, kuten 35. panssarintorjuntakonekiväärit ja esimerkiksi kaasuhitsaajasta improvisoitu liekinheitin.

Kokelaat olivat jo vetäytymässä kun sekasorron yli kajahti ääni "Vetäytyminen SEEEEIIS!!!OSASTOOO,KÄÄÄÄNNÖS OIKEEAAAAANPÄIN!!!MUOTOOOOOOOOON!TÄHDÄTKÄÄÄÄ!!Hei!!Persus TAKAISIN LINJAAN!!"
Tämä viimeinen huuto oli osoitettu eräälle kokelaista, joka irtaantunui pakenevien rivistä, mikä oli seisahtunut komisarion äänen jyrähtäessä. Kokelas rynnisti tästä välittämättä kohti panssariajoneuvoja, ja silminnäkijöiden mukaan Komisario oli nostanut aseensa, kironnut raskaasti ja karjaissut "IDIOOTTI!" syöksyen kokelaan perään, suojatulta itselleen Boltterilla antaen, taklaten kokelaan pölyiseen katukiveykseen.
Raivoisassa tulihelvetissä komisario kiskoi kokelaan niskasta takaisin linjaan, löi kokelaan pudottaman sädekiväärin takaisin tälle käteen ja kysyi raskaasti huohottaen, aseen kokelaan otsalle painaen: "juostaanko kilpaa vai ammunko vain liikkuvaan maaliin, petskules?"

Samoihin aikoihin mellakoitsijat saavuttivat linjan aseitaan heilutellen, kuka veistä, kuka kirvestä, kuka aseensa perää. Vaikka kyseessä oli vain kokelasosasto, täytyi heille antaa myönnytys vähintään kovasta yrityksestä.
Kokelaat taistelivat tavallista koordinoidummin, osoittaen parempaa kykyä ryhmätyöskentelyyn kuin moni osasto heitä ennen. Monet mellakoijista murskautuivat adamantiinisten sotilasveitsien muodostamaan pistinseinämään ja lasertulitukseen.

Silloin, se jokin nousi kapinoitsijoiden rivien keskeltä, ja kokelas joukkueen silloinen radisti, nykyinen viestintäupseeri, sai tallennettua tästä hahmosta hetkellisesti videokuvaa, jota kuvailee haastatellessamme "Oli se nääs suurempi ku ykskää pohojose barbaari, ainakin nääs mitä mää täs oon nähny. Ja musta se oli, pirulauta, nääs se haarniska niinkun, haarniskas oli pelkkää mustaa, ja kai se jotenkin tuolta ylhäältä *upseeri viittoo pääkoppaansa* tiedättekste niinku…nääs niinku hullu. jonkun pää sillä siinä lipputangossa oli kii, suoraan henkitorvesta tökätty, emmää sitä sillon tienny, mutta nyttemmin mää tierän et se oli käsin revitty, ei veittellä nii huonoo jälkee saa aikaa kukaa, se o vissi niin. Kahreksan piikkinen tähti siinä kepin päässä oli, ja vaik mää täys nöösi olinkin, ni kyl mää sen kaaokse merkiks tunnistin hetipäätä, ku.." kiitämme haastattelusta ja jatkamme eteenpäin.

Komisario Virtanen oli kerran aiemmin kohdannut tälläisen, kuolleen tosin. Ryzassa ollessaan hänen oppi-isänsä komentama panssariosaston IT-vaunu oli ampunut alas "hellbladen". Sen lentäjä oli muistuttanut suuresti tätä, ja hetken inttämisen jälkeen komisario oli kertonut nuorelle oppilaalleen näistä pimeiden ja väärien polkujen kulkioista, Kaaosjääkäreistä, jotka yrittivät murskata ihmisen hallitseman galaxin ja tehdä siittä kaaoksen neljän jumalan orjuuttama helvetti. Hän kertoi hylyssä olleen olevan niiden lentäjä, ja oli käskenyt Virtasen kiittää onneaan että koneessa ei ollut kuin pilotti. Jos kone olisi ollut demonin hallitsema, olisi komisarion oppipoika ollut jo mennyttä. "The Ways of the Warp-creatures and the daemons are unknown to us,the mortal ones".

Siittä, mitä komisario Virtasen oppi-isälle, komisario-kapteeni Eisenhowerille tapahtui, ei ole yleistä tietoa. Ryzan tallenteet loppuvat kaaosjääkärien eksynyttä risteilijää vastaan tehdylle iskulle, jonka jälkeen komisario oli siirretty D.O.A-nimekkeen alle. Komisario lähti viimeisten joukossa alukselta, ja pakosukkulan tallenteiden mukaan; ilman Eisenhoweria. Monien korkeampien upseerien mielestä "Oli kerrassaan epämiellyttävä sattumus että komisario-kapteeni Eisenhower jätti meidät näin yllättäen", mutta koska kaatuminen tapahtui taistelutilanteessa, ei asiaa pengottu sen enempää, eikä Komisario Virtanen halunnut puhua aiheesta yhdellekkään ihmiselle.

Komisario hätkähti takaisin todellisuuteen. Raivoisasti karjahtaen hän pudotti Boltterin hihnansa varaan, sylkäisi suustaan hampaan ja veristä sylkeä(Komisario oli viitisen minuuttia aikaisemmin saanut kuolonkouristuksissaan räpistelevän vaaleahiuksisen kokelaan aseenperästä iskun leukaansa), veti kaksiteräisen voimatapparan selästään ja karjaisten keuhkojensa syvyydestä: "HARHAOPPINEN, KUOLEMAAN!!" ,yllättäen täysin ylivertaisuudestaan varman kaaosjääkärin liikkeensä nopeudella ja sulavuudella, kaataen jääkärin selälleen katkaisemalla sen vasemman jalan polven yläpuolelta yhdellä ainoalla nopealla viillolla.

Jääkäri yritti nousta, mutta Komisario keskeytti yrityksen voimakkaalla potkulla sen mustaan panssaroituun rintaan. "You filthy empirous bastard, you don't understand your position. You can't resist the four Winds of Chaos for long. This world will die." jääkäri korisi suodattimensa läpi, jalkansa tyngästä pulppuavan veren heikentäessä jääkärin elinvoimaa. Siinä missä veri osui maahan betoni sihisi ja tummui, vapauttaen ilmaan rikinkatkuisen, mädäntyneen ruumiin hajuisen pilven.
"Voi olla, mutta sinä et sitä ole näkemässä!" ärjähti komisario, nostaen voimakentän vahvistaman tapparansa päänsä päälle kaksinkäsin, lyöden kaikkien voimiensa takaa kirveensä jääkärin kalloon, räsähtäen terä sulatti kypärän kahtia, upoten aina jääkärin kaulaan asti.

Irvokkaasti jääkärin pään puolikkaat kaartuivat sivuille, ja kypärän puolikkaat kopsahtivat maahan, yhdessä komisario Virtasen kanssa, joka raskaasti laskeutui polvilleen savuavan ruumiin eteen, kuullen päänsä sisältä tuskaisten repeämään jääneiden sielujen huudot. Mutta ne vaikenivat, yksitellen, nopeasti, jättäen komisarion pään rauhaan ja hiljaisuuteen.

Kokelaat taistelivat sankarillisesti läpi katujen ja palavien raunioiden, ajaen lopulta mellakoitsijoiden rippeet ulos kaupungista missä planeetan miliisien K9 koirayksiköt odottelivat välipalaa.
Mellakoijat lastattiin ilman mitään muodollisuuksia rahtisukkulaan ja lähetettiin kiertoradalla odottavaan "Väinämöinen" taisteluristeilijään, millä heidät siirrettäisiin johonkin tulevista kriminaalin sijoitus kohteista, kuten Savlarille.

Komisario osallistui myöhemmin moniin muihin taisteluihin, lopulta kohdaten lähes kuolemansa örkkien piirityksessä. Hän vannoi valan, ehkä keisarille, ehkä epäjumalalle, vaihtaen hänet ja hänen sielunsa siihen, että joku johtaa Voxo`s:in kansat vapauteen vihreän pedon vallasta. Ja rukoukseen vastattiin. Komisario sai ylleen kuolemattomuuden kirouksen, ja menetti sielunsa, kaikki tunteet. Vain viha ja raivo jäi jäljelle.

Raivoisan pakkomielteisesti hän taisteli voitosta voittoon, saaden hirvittäviä vammoja jotka olisivat kaataneet avaruusjääkärinkin, hädin tuskin huomaten saaneensa ne.
Lopulta hän tappoi Orkkien sotalordin saaden kuolevaisuutensa takaisin (kukaan ei tiedä miten, ehkäpä jumalat tunsivat sääliä, ehkä komisario oli teeskennellyt koko ajan kuolematonta(?), tämä on eräs inkvisiittori Matteuksen esittämä spekulaatio, jolla hän vainosi Komisario Virtasta koko tämän elämän läpi).

Mutta hänen tiensä ei loppunut tähän, ja hän täytti profetian, joka kirjoitettiin Voxo`sin aikojen alussa: Nousee mies kolmasti kuoleman hellästä sylistä, tappaa täysikuuna verenpunaisen pedon jolla on merkki ikuisen pimeyden, ja lopulta omat poikansa ja periaatteensa pettää, johtaen miehensä kuolemaan, lopulta toteuttaen herramme keisarin kuolemattoman pyrkimyksen ja tahdon.

Komisaarin puolikaspääkallo maski johtaa juurensa kauas menneisyyteen, aikaan jona hän oppi orkeista enemmän kun kukaan muu, tappaen niitä, metsästäen viimeiseen petoon. Hän oppi satoja tapoja pelottaa noita olentoja, ja käytti vahvinta niistä kaikista: jos näytät pahalta, olet paha.

Kun hänen kasvonsa vasen puoli paloi käristimen polttoaine suihkussa,komisarion taistellessa orkkien tappokonetta vastaan, hän vaihtoi itselleen uuden tyylin. Hopeinen pääkallon puolikas, maski, jonka silmä hohtaa punaisena ja joka suojaa myös kenttäoloissa asennettua ja rakennettua keinotekoista bioimplantti silmää, mikä hohtaa punaisena ja jonka katseen kerrotaan levittävän orkkien lopun sinne minne se ikinä yltää tähyämään.

Näin hän sai lempinimensä: Komissaari Antti "Paholaisen Silmä" Virtanen

Lisäksi orkit arvostavat yhtä asiaa: voimaa. He eivät pukeudu peltiin, koska eivät tarvitse sitä. Komisario Virtanen käänsi tämänkin niitä vastaan.

Aina ennen taistelua, jos vain mahdollista, hän antoi valella itsensä orkkien ylimyksen verellä, vain maastohousut ja maihinnousu kengät yllään, piirtäen rintaansa gorkin ja morkin häpäistyn symbolin, suojanaan Spartalais-lannevaate, joka vastaa teholtaan kymmenkertaisesti normaalin levypanssarin suojaa, mutta vie kooltaan vain neljäsosan tästä. Kirves toisessa ja Vasamakarbiini toisessa, kuolemattomana ja kostoa janoten.

Orkkien aloittaessa rynnäkköään, käytti hän sangen erikoista taktiikkaa:
Kun orkit nousivat juoksuhaudoistaan ja puolustuksistaan rynnäkköönsä, nousi komisario omien miestensä rinnalle ja antoi aktivoida takanaan olevat valon- ja liekinheittimet.

Näin syntyneestä kirkkaudesta ja tulen keskeltä syöksyi esiin orkkien verellä peitetty hahmo, joka kauhistuttavalla äänellään ärjyi pelottavan tuttua sotahuutoa: WAAAAAAAAAAGH!!!!

Vihernahat pakenivat oman sotahuutonsa edessä, ja vihreiden petojen keskuudessa alkoi kulkea huhuja ihmisen muodossa kulkevasta gorkin ja morian valitsemasta "ihmis-orkista" .

Kun ydinsota laskeutui Voxo`s: n ylle, komisario oli johtamassa iskua orkkien valloittamaan imperiumin tarkkailuasemaan nummilla.
Eräs hänen miehistään kertoman mukaan läppäisi komisariota olalle ja änkytti "Herra komisario, mitä.. MIKÄ...?",komisario käänsi päänsä horisonttiin josta levisi kirkkaus maan ylle, ja vaivaisena horisontissa kohoavat sienipilvet nousivat korkeuksiin, sähkön hajun täyttäessä ilman.



AnEdit:korjattu se mitä pystyin,mutta eipä se tekstiä paranna kiitos,suhtautukaa tekstiin huumorilla,eivät ne kliseet sielä turhaan ole

opetteletko ensiksi yhdyssanat, sitten isot alkukirjaimet ja suoran ja epäsuoran esityksen ja sen, että välimerkin jälkeen laitetaan välilyönti. sitten voimme kokeilla uusiksi.

l

Aikamoista legendaa Virtasen matka ollut, täytyy myöntää. No sai tuosta ainakin hyvät naurut (siis hyvässä mielessä, ei kettuilumielessä), englanninkieltä ei kannata sotkea suomeen, vaikka siitä tuli kyllä jotenkin mieleen asetelma iso paha jenkki kettuilee pienelle, mutta sisukkaalle suomipojalle, ja suomipoika suuttuu ja vetää isoa pahaa Kaaosjenkkibarbaaria turpaan kymmenen nolla. Se kohta oli hauska, samoin suihkumoottorilla käristäminen.

Edit: yllä tulikin jo liuta noista jutuista, mitä kannattaa parantaa kieliasussa, en vain jaksanut niitä alkaa erittelemään kun joku muu tekee sen kuitenkin, ja usein miten paremmin kuin minä.

huussi kirjoitti: Ja mitä pirua ne englanninkieliset lausahdukset siellä tekivät?

Positiivistahan tässä on se, ettei tästä oikein voi mennä kuin ylöspäin.

Karli ne tuossa jo selvittelikin tarinassa puhuvat ne suomea,jotka puhuvat suomea.Jos et ole huomannut,Geeween fluffi on 99.9% englantia? jos menet ruotsiin,puhutaanko siellä suomea koska sinä puhut?

nojoo,tarina on kliseinen,ja niitä yritin kylvää lisää.
Pahoittelut,aluksi tarkoitus oli vain siivota kirosanoja,mutta sitten älysin että tämähän on ihan paska,pistän lopun uusiksi,ja koska wordini on mielenvikainen,en voi asialle mitään kyllä,olen lukiossa.Mitä sitten? olenko maininnut että opiskelen esiintymistaiteita joo,sori.se pajamaailma on vanha suomennos,noin puolivuotta vanha :S


Hahaa,ei se niin huonosti ollutkaan esitetty,karli tajusi tarinan symboliikan selvä,asensin wordin uudelleen ja päivitin.Pyrin korjaamaan asian jo tänään.

Kiitos kommenteista,lisää toivon

Jotain hyötyä siitäkin, että oli tullut (kerrankin) nukuttua kunnon yöunet.

Aiotko Ana joskus kirjoittaa jatkoa tälle turinalle?

Karl Van Dieter kirjoitti:Jotain hyötyä siitäkin, että oli tullut (kerrankin) nukuttua kunnon yöunet.

Aiotko Ana joskus kirjoittaa jatkoa tälle turinalle?

no siis joo ennen poistamista tässä oli kaksi jatko-osaa, jotka totesin kuitenkin täydeksi hevon..., joten tein GeeWeet ja muutin fluffia, kun en niihin tärkeimpiin vaiheisiin kajonnut. Sitten on tietenkin se ikivanha tarinani:"petos"(ent:"Varjo varjojen takana"), joka kertoo viimeisistä ajoista,Voxo`sin kolmannesta sodasta, sen ensimmäisestä sisällis sodasta.Pistän linkin,mutta varoitus:Pyrin tekemään turhankin vakavaa,kielioppi menee tästäkin ohi(siis alaspäin x) )ja tarina ei ole mitenkään omaperäinen,mutta se kertoo kuinka tuo profetian viimeinen osa tapahtuu.

http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... ight=petos toivottavasti toimii,jos ei niin haun kautta"petos",tarinat ja novellit alueelta.

Maa järähti jälleen ja bunkkerin hiirenharmaasta teräsbetoni katosta varisi pölyä lattille ja muutaman neliön ahtaassa mobiilissa komentokeskuksessa kyyhöttävien upseerien niskaan ja heidän mustille hatuilleen.Hahmot olivat kumartuneena leijonanosan huoneesta vievän, keskelle huonetta asetetun taktisenhallinnan holofgrafiikka pöydän ylle, jolla pienet hohtavat pisteet siirtyivät itsestään, ja aina satunnaisin väliajoin lentokonetta esittävä miniatyyri pyyhkäisi holopöydän yläkantokyvyn rajoilla.

Surinan saatteleman huoneen päädyssä oleva nosto-ovi siirtyi, ja sen ali surrasi huoneeseen pienillä teloilla liikkuva palvelin, joka ojensi kellastuneen käärön vyöllään roikkuvasta kuluneesta pikakirjoittimestaan eräälle upseereista.

Upseeri nosti katseensa holopöydästä,otti käärön ja rullasi sen auki.Siniset silmät laajeten,lukien liuskaa yhä uudelleen,tarttui upseeri tiukalla otteella VOX-linkin luuriin,nostaen sen korvalleen,rykäisten tupakoinnista käheän kurkkunsa tyhjäksi,sylkäisten lattialle ja ärähtäen vuosien mittaan kovalla työllä hankitulla viskibassolla luuriin"Paholaine komentoasema kolmosee,heti,`rkele!"

Komisario Virtanen avasi rähmäiset silmänsä pimeydessä,juuri sopivasti maahan osuvan kranaatinheittimen ammuksen kanssa ja katosta varisi pölyä hänen puoliavonaisiin silmiinsä.Komisario ponkaisi ylös sadatellen,pyyhkien pölyä silmistään.
Kun Komisario sai pölyn silmistään, teki hän heti terävän johtopäätelmän: Hänellä oli krapula, ja häntä oksetti.Yhdellä nopealla harppauksella hän törmäsi seinään, tehden toisen nopean päätelmän:Hän totesi ettei ollut omassa luukussaan, ja hapuili turtiin käsiinsä toiselta seinältä ovenkahvan, tempaisi oven auki ,syöksähtäen sisään ja oksensi...käytävään.

Kun hän nosti päänsä, ensimmäinen mitä hän näki oksennuksen peittämän seinän lisäksi oli kokelasosasto joka tuijotti alastonta komissaaria joka oli juuri oksentanut pienen rekkalastillisen heidän eteensä.
"Mitä mulkkaatte,ettekö ennen krapulaista komissaaria ole nähnyt?!" ärähti Virtanen siirtyen takaisin asuntoon, sytyttäen valot, ja lyöden käytävän oven kiinni takanaan.

Tällä kertaa hän löysi vessaan,oksensi uudelleen ja upotti päänsä metalliseen lavuaariin.Seuraavaksi komisarion tie vei lääkekaapille, josta herrasmiesmäisesti kiskoi puolikkaan purkillisen särkylääketabletteja kylmiltään naamariin, huuhtoen ne alas vodka pullon jämillä, jonka hän oli löytänyt lattialta stringien ja koppalakkinsa alta.

Raivoisan etsintätyön päätteeksi hänen onnistui löytää boxerinsa sängynpäädystä. Kiskoessa housuja jalkaansa,vodka alkoi vaikuttaa ja hänen järjenjuoksunsa selkeni. Vetäen hihattoman ja mitä ilmeisimmin likaisen ja hien hajuisen hihattoman aluspaidan ylleen, maihareitaan katsellaan haeskellen, punkan toisella puolella alkoi tapahtua liikehdintää ja peitto siirtyi syrjään, punapäisen suhteellisen hehkeän ja ilkialastoman naisen noustessa sängystä"Joko lähdössä, muru?"
"Jep",kuului vastaus."Etkö jää aamiaiselle?"."En".
"Hmph.Paskiainen." Samaan aikaan komisario nosti lakin päähänsä.
Nainen punastui ja mumisi jotain siihen suuntaan että"eiollutttarkoitusjahyvääpäivänjatkoa". Komisario sai kengän-nauhansa kiinni,nousi sängyltä,keräsi asekotelonsa lattialta, veti takin ylleen, astui naisen luo, suuteli tätä poskelle ja työnsi numeronsa naisen käteen.

Virtanen astui käytävään, harpaten oksennuksensa yli ja jatkaen käytävää oikealle, ja juuri kun Virtanen oli kääntymässä nuhjuisessa risteyksessä kohti ruokalaa, kajahti kova-äänisistä "VIRTANEN,PERK..!!TÄNNE NIINKUIN OLISIT JO!!".

"Jahas, se siittä aamiaisesta" kaikui Virtasen päässä kilpaa Volgaa laulavan vodkaryyppäjäisiä viettävän punakuoron kanssa. Astuen vastakkaiseen suuntaan hän suuntasi kohti komentokeskusta. Tai siis,sinne missä se todennäköisesti olisi. Todellisuudessa hän etsi..Kappas.Tänään oli hyvä päivä.VOX-linkin valokyltti oli muutaman metrin päässä.Yhteydenotto meni keskuksen kautta, rahisi, oli hidas ja joku valopää oli tunkenut luurin täyteen lho-sätkiä. Kun komentokeskus vastasi, ei komisario aikaillut: "Missä hornassa mä olen!?"Hetken rätinän jälkeen kaikui luurista palvelimen rahiseva ääni:"sektorio 32 alpha".
Komisario vaikeni,ja oli jo laskemassa luuria,kunnes nostikin sen takaisin korvalleen."Mikä päivä tänään on,maan viikon mukaan?"
Taas ratinaa."Torstai".
Komisario laski luurin,teki laskutoimituksen,ja sai jälleen tehtyä johtopäätöksen, jonka mutisi hiljaa itsekseen:"Kyllä, perjantai meni vähän pitkäksi"

Komentokeskus ykköseen oli sektori 32A:lta matkaa reilut 18 kilometriä.tätä ei sitten käveltäisikään.Missä se yksiraiteinen on?
Lopulta päästen asemalle, hän nousi heti ensimmäiseen etelään menevään junaan minkä löysi. Reilun puolentunnin kuluttua hän onnistui paikantamaan itsensä ja päätti kävellä viimeisen kilometrin.Ei sillä että vaihtoehtoja olisi ollut, tunneli oli sortunut.

Lopulta komisario löysi tiensä puolivahingossa komentokeskukseen, tönäisten ovenauki hän tunkeutui täpötäyteen huoneeseen."VIRTANEN SAAAAA....!!!"räjähdys peitti loput äänestä mutta komisario arveli voivansa päätellä loput.
"Posse on ettiny sua viimesen viikon!!Missä sää oot ollu?"kimitti pienikokoinen mustiin pukeutunut salaisen palvelun puolituinen korokkeeltaan."Naisissa"kuului vastaus ja hämmentynyt puolituinen jäi sanattomaksi.

"Yhtä hävytön ja epäkorrekti niinkuin aina"kajahti huoneen toiselta puolelta, kun möhömahainen ja 170-senttinen laivaston Amiraali raivasi tiensä ihmisjoukon läpi (hänen mottonsa on:"Paino=voimaa, ylipaino=ylivoimaa)."Ne paskiaiset käyvät hävyttömiksi. Yksi oli jo ovella kun iskujoukot saapuivat ja puhdistivat käytävän."Noh, joka tapauksessa, mukavaa että saavuit, etsimme juuri sinun laistasi epätoivoista alkoholisoitunutta paskiaista johtamaan hyökkäystä" virnistelevä amiraali myhäili.
"Se on kiva että meikäläistäkin vielä tarvitaan"mumisi komisario tuntien laskuhumalan nostavan päätänsä."Olisiko kellään särkylääkettä ja jotain yli 77% virkistysnestettä?"

Anti oli mielipuoli,
Ampui katolta pahiksia niin että ne kuoli,
ANTTIII!!!!
Jengit tuli, Antti sanoi,
Pum(i) Pum(i),
ANTTII!!!
Antti onpi kova jätkä,
Ampuua rikollisia seläläntänsä,
ANTTIII!!!!


Okei, väsyttää vähän, en jaksa pelleillä paremmin.
No, naroin pikkaisen siellä täällä, ja sana Teräsbetoni tosin vaivaa vieläkin, Oli pakko sekin vetäistä. Annan nyt jonkun 8sin tästä.

Ensimmäinen ennustus:PETO


prologi

Lammen pinta väreili, edes tuulen vire ei häirinnyt sen rauhaa.Mutta yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi äänekäs molskahdus, ja vihertävässä vedessä kulkivat renkaat. Kiiltävänahkainen Kalasammakko loikkasi uudelleen.Mikään ei häirinnyt lammen rauhaa.

Vedenpinnan väri alkoi muuttua.Ei, se ei ollut lammen veden väri.Se oli taivas lammen yllä.Taivas värjäytyi punaiseksi.Pilvet peittivät auringon, ja ensimmäinen salama välähti kaukaisuudessa, kuitenkin ilman ukkoselle ominaista jyrähdystä.Jos lampi olisi sijainnut avaruuden pimeässä sylissä, olisi sen asuimisto huomannut että punainen rengas kiertyi planeetan ylle, jättäen kaiken punahehkuiseksi.

Jos joku olisi osannut hakeutua piiloon pensaikkoon lähelle suurten sienien laaksoa, näköyhteyden päähän vanhan kivikasan kymmenen metrin korkeuteen nousevasta huipusta, olisi hän nähnyt kummia.Kukaan ei kuitenkaan ollut hakeutunut.Paitsi musta massa.Satoja huppupäisiä hahmoja punamustissa kaavuissa piiritti kivikasaa, ja sen huipulla seisoi verenpunaiseen kaapuun kääriytynyt nainen, joka piteli miestä tämän pitkistä mustista hiuksista.Mies oli kahlittuna kiviin, alasti, selässään veitsellä viilletty pääkalloa muistuttava ristikuvio.

Ukkonen jyrähti ensimmäistä kertaa, ja nainen paljasti kaapunsa alta kirveen, johon oli kaiverrettu samanlainen pääkallokuvio kun miehellä oli selässä.Nainen nosti ääneti kiveen ja toisella kädellään hiuksista vetämällä miehen pään.Miehen poskia pitkin valuivat kyyneleet, ja tämä sulki silmänsä.suu aukeni viimeiseen armon aneluun.

Nainen avasi suunsa, vapauttaen käheän naurun, kohottaen katseensa punaiselle taivaalle, pyörivään yläpuolella aukeavaan spiraaliin jonka keskustassa nousi punainen hohde.aika oli tullut.
Nainen laski katseensa alentuvasti nyyhkyttävään mieheen.Pupillittomat silmät olivat sokeat, mutta ne näkivät.

Nainen veti hehkuvaa kirvestä pitelevän kätensä taakse, valmistautuen iskuun.Viimeinen katse uhriin, ja kirves heilahti.Miehen ruumis kaatui hervottomana maahan, ja nainen nosti verta valuvan pään huulilleen, juoden katkenneen selkärangan juuresta.

Ukkonen ärjähti ja spiraalista syöksähti valopatsas naiseen, jännittäen kaikki tämän lihakset ja porauten tämän kallion läpi, kivikasan alkulähteille.Valoseiväs ohjautui spiraalin ytimestä tähän kohtaan.

Sitten...se sammui.Kohahdus kävi läpi kaapujoukon.Uskalikot alkoivat kiivetä kasan päälle, kurkistella aukkoon.Mutta silloin se tapahtui.Kivikasa räjähti.Punainen hirviö, jonka siivet pimensivät aukion,nousi täyteen mittaansa.Sillä oli kädessään kirves, jonka pinnalla kulkivat kallojen hohtavat kuviot.Ja sen silmissä paloi viha.
viha kaikkea elävää kohtaan.

"OLEN TULLUT" kajahti aukiolla.Kukaan ei ollut nähnyt pedon avaavan suutaan, mutta kaikki kuulivat äänen."LIIAN PITKÄÄN OLEN AJAN VIRRASSA AJELEHTINUT, NYT TULLUT OLEN TAKAISIN"kaikui Perkeleen äänettömästä mielestä.

Tarkoitetaanko komisarioilla tässä komissaareja?

Playa hata kirjoitti:Tarkoitetaanko komisarioilla tässä komissaareja?

Jaa`a,mitä luulisit?Kyllä tarkoitetaan.

PROLOGO- OSA II

"Herra kapteeni, saanko puhutella?", kajahti harmaassa betoniholvissa. Siniseen univormuun pukeutunut Kapteeni Mael pysähtyi ja kääntyi kohtaamaan itseään päätä lyhyempää tiukassa asennossa seisovaa hikoilevaa alikersanttia Fagelia.
"Olkaa hyvä, Fagel" murahti kapteeni tuuheiden viiksiensä läpi, arvaten että uutiset eivät voineet olla hyvät. Naamiointiväri oli levinnyt alikersantin kasvoille ja hiki valui noroina pitkin arven halkomaa otsaa.
"Herra kapteeni, on tapahtunut läpimurto. Saimme ilmoituksen vajaa minuutti sitten. Alpha kolmekakkonen". Tämän sanottuaan alikersantti ilmeisesti aikoi sanoa jatkaa, mutta tuli toisiin aatoksiin, romahti polvilleen ja käänsi päänsä seinää vasten oksentaen voimakkaasti veren ja vatsahappojen sekoitusta. Lounaaksi näytti olleen haggista.

Kapteeni katsoi ilmeettömänä heikkenevää alikersanttiaan joka tärisi vilusta ja sisäisistä tuskista. "Voi helvetti". Ne olivat kapteenin ainoat sanat kun tämä syöksyi seinällä roikkuvan punaisella hohtomaalilla maalatun kaapin luo. Ovi oli jumissa, mutta kaiken avaavalla nastoitetulla numero 45 yleisavaimella hän mursi saranat ilman turhaa vaivaa. Kapteeni tarttui luuriin ja paineli koodin yksi-kahdeksan-kaksi. Se ei edes hälyttänyt.
Seinustalta kuului voimakas puklauksen ääni, tuskan korahdus ja pistoolin laukaus.

Kapteenin ei tarvinnut kääntyä katsomaan saadakseen selville mitä oli tapahtunut. Repeämä ja sen kontrolloimaton voima oli pirullinen vastustaja. Söi sielun ja jätti tyhjiön, tämä tyhjiö söi fyysisen ruumiin. Fagel oli kokenut armollisen lopun omasta aseestaan.
Kapteeni kääntyi mutta piti katseensa maassa, asteli toverinsa ruumiin luo ja painoi kämmenelään tämän silmät kiinni. Laskien kätensä tämän kaulalle ja tarttui tunnisteaattoihin, joista mursi toisen irti. Hän otti myös alikersantin pistoolin, leilin ja ammusakut.
Hänen täytyisi tehdä pitkä matka vielä tänään, esikunnan ollisi saatava tieto veripetturien teoista, ja ennenkaikkea petoksen suuruudesta. Yksi astropaatti oli todennäköisesti jo kuollut, ja se oli liian kallis hinta maksettavaksi.

Mietteissään kapteeni katosi rauhoittavaan pimeyteen kun viimeisetkin hätälamput sammuivat ja käytävässä soinut tasainen humina vaimeni. Varageneraattori oli pettänyt. Rauhoittavassa pimeydessä Mael aloitti taipaleensa kohti viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaa komentokeskusta. Ja pitkä osa siittä matkasta täytyisi tarpoa jalan ulkosalla. Huoltotunnelia olisi enään korkeintaan kilometri jäljellä, kylmä tuuli puhalsi jo häntä vastaan.

Useita pitkiä tunteja myöhemmin pääesikunnan päivystäjän vastaanotin piippasi."Päivystäjä, kuuntelen".
"Täälä puhuu Alikersantti Tuominen, 26. mobilisoitu kivääridivisioona, 9.joukko-osasto, toinen joukkue. Olemme löytäneet hakuun ilmoitetun Kapteeni Maelin. Hän on kylmissään mutta kunnossa, tuomme hänet vajaassa vartissa sinne".
"Kuitti, saanko sijaintinne?" kaikui Tuomiselle vastaukseksi miehistönkuljetusvaunun ahtaaseen matkustajatilaan.
"Olemme vanhan kaupungin B-sektorissa, lähellä Korkeamman Vallan aukiota, lähimmän rakennuksen numero on 256771".
Päivystäjä nyökkäsi palvelimelle joka teki jo hakua. Palvelin kumartui päivystäjän puoleen, kuiskasi jotain irrotti printti-pergamentin päivystäjälle."Täälä päivystäjä, arvioitu saapumisaikanne 23,5minuuttia sääolosuhteet huomioon ottaen. Lähetämme ääkintäryhmän vastaan".
"Kuitti".

Rämisevä telavaunu kaartoi 23 minuuttia myöhemmin pääesikunnan pihaan, ja kapteeni Mael kannettiin matalaan valtavaan betoniseen vinosivuiseen laatikkoon jossa toimi komentokeskuksen tilapäinen lääkintäyksikkö.

"Kapteeni on tokkurainen, mutta mitä ilmeisemmin kunnossa." tiedotti Lääkinnänjohtaja Flaie, uhkea, tosin vain 150 senttinen nainen.
"Pääsette tapaamaan häntä vajaassa vartissa", Flaie ilmoitti sulkien ilmalukon ovet. Odotushuoneessa Komentaja-Komisario Virtanen lysähti takaisin tuoliinsa. Hänet oli herätetty puolitoista tuntia sitten ikävään uutiseen. Etulinjan viestiyhteydet olivat poikki ja mitä ilmeisemmin yksi astropaatti oli kuollut. Tämä uutinen oli kääntänyt puoli pääesikuntaa ylösalaisin ja käynnistänyt sisäisen tutkinnan aiheen tiimoilta. Johtokunnan oloa ei lainkaan parantanut tieto Punaisen Veljeskunnan manaamasta lemmikistä joka raivosi Mirathlonian itä-osissa. Joka tapauksessa WASP joukkojenkuljetus kopteri oli siirtänyt Komentaja-Komissaarin ja viisi muuta tärkeäksi & uhrattavaksi luokiteltua sotilasta, teknikkoa ja strategia etulinjan komentopostiin. Se oli ollut kirjaimellisesti maan tasalla. Ainoa mikä kertoi sen joskus olleen siinä oli maassa ollut kahdeksankulmainen syvennys ja romahtaneen pommisuojan portaat & juoksuhautojen verkoston huomattava sitoutuminen siihen.
Tämä huolestuttava uutinen mukanaan he olivat siirtyneet lähimpään komentokeskukseen.

Jo tunnin sisällä oli etulinjasta vetäytyneitä joukkoja enemmän kuin tarpeeksi. Joidenkin tietojen mukaan haavoittuneita oli lähes kolme kertaa enemmän kuin selviytyneitä. Lääkintäkeskus oli ylikuormitettu ja kaikile ei voitu tarjota hoitoa, vaan nämä nääntyivät kylmyydessä tai saivat jatkoaikaa toveriensa huolenpidon ansiosta. Lisäjoukkoja oli pyydetty, mutta ainoa nopeasti saapuva apu mitä luvattiin, olisi perillä vasta illansuussa. Tämä oli naurettavan pieni 345.kivääridivisioona. Se toisi mukanaan viimeisimmän, tosin lähes kuukauden takaisen raportin mukaan, vajaat kaksisataa miestä ja muutaman panssarin. Ylihuomenissa oli määrätty saapuvaksi 12. Mobilisoitu kiväärikomppania, ja laivaston ilmatukea jouduttaisiin odottamaan vähintään viiden päivän päähän.

Komissaarin herätti mietteistä valo, joka osui hetkisen hänen likaisiin kasvoihinsa. Hän nosti leukansa ja katsoi tummuneesta ikkunasta hetken taivaanrannassa loistavaa nousevaa aurinkoa. Se ei ollut jokapäiväinen näky. Pivet hallitsivat taivasta usein. Hänen mieleensä muistui hänen oppi-isänsä sanat "ole kiitollinen joka päivästä, sillä vaikka aurinko nousee tänään, et voi tietää nouseeko se enään huomenna".

Liukuovi sihahti ja kapteeni Mael asteli ulos käsi kantositeessä. Hän vilkaisi komissaaria, veti käden lippaan ja otti vastaan Komissaarin olkapäälle annetun voimakkaan läimäytyksen. "Mukavaa että olet vieläkin hengissä, toveri". Mael pakotti kasvoilleen väkinäisen hymyn "Totisesti, minä kun luulin että ne paskiaiset osaisivat edes tappaa kunnolla, mutta siinähän sinä vielä seisot". Kaksikko naurahti hyväntuulisesti ja asteli ulos viileään aamuun keskustellen vuosien takaisesta yhteisestä menneisyydestään ja taistelustaan Valdangradin maihinnousussa.

Jutusteluun upposi tunteja, kunnes lopulta komissaari heräsi kysymään "Veli, sinulla oli asiaa". Mael synkistyi heti. "Aivan, niin totisesti on. Pahoja sanoja tuo tuuli tullessaan. Astropaatti on surmattu ja repeämä on epävakaa. Miehiäni on jo kuollut sen vaikutuksiin. Se kirottu Mirathlonian demoni pitää saada surmattua. Sen voiman voi havaita jo täälä asti."
"Kaikki aikanaan, toveri. Meillä on tärkeämpää mietittävää. Mikä voima iski etulinjaan? Kun kiertelimme sen yläpuolella, oli komentoposti tuusannuuskana ja juoksuhaudat läheltä romahtaneet."
"Se juuri. Repeämän energia purkautui. Kukaan ei selvinnyt kilometrien säteeltä. Ja sitten tulivat kuolleet. Kuolleet nousivat meitä vastaan. Totisesti, en sitä olisi uskonut jos en olisi joutunut ampumaan omaa adjutanttiani."
Miehet hiljenivät, ja painostava hiljaisuus tuli."Elämme synkkiä aikoja, toveri."Totesi komissaari, poistaen hiljaisuuden."Sota on tulossa. Ja tämä ei ole mitään verrattuna siihen".

Ihan kivasti" "tekstiä,muttaennähnyt kuin,, "kirjoitusvirhitä.