Kaippati se miunkin pitänee jotain sanoa, kun vahingossa taasen eksyin kurkistelemaan toisten suttailuja. Koetan kirjoitella lyhykäisesti, mutta tuskimpa siitä mitään tulee, kun materiaalia on tämän verran...
Jos totta puhutaan, niin tuo tau-jantteri iski näistä kaikista eniten. Siitä välityy aika huimastikkin mukava rento ja letkeä tunnelma, joka on voimakkaampi kuin yhdenkään näistä muista välittämät tunnelmat. Tuon alemman käden olisi voinut tosin laittaa näppäilemään noita soittimen kieliä, niin ei vain istuttaisi lempeästi hymyillen nollat taulussa tuossa. Ai niin juu ja missä se bongi tuosta kuvasta on? (Mokoma kun tuntuisi kuuluvan ihan täsmällisesti tuohon fiilikseen.)
Jos puolestaan virheitä ruvetaan kaivamaan, niin suurimmat varmasti tässä löytyvät tuolta naaman suunnalta. Ensinnäkin silmät ovat aivan eri paria ja toisekseen näyttäisi siltä, että karvojen yläosa osoittaa hiukan eri suuntaan kuin alaosa. Ensimmäiseen vaikuttaa hyvin pitkälti se miten olet varjostanut nuo poskipäät eri tavalla, vaikka selkeää valon tulosuuntaan ei olekkaan erottamassa ja jälkimmäisessä vain suu on jäänyt liian keskelle leukaa perspektiivin ollessa kuitenkin yleisesti ottaen hiukan sivulla.
Sitten niitä muita...
Finubarista jäi ensisilmäykseltä juurikin semmoinen cross dressingiä harrastavan haltian fiilis. Kumpaan suuntaan se sitten tapahtuu, sitä en osaa edes lähteä arvailemaan. Ehkäpä kuitenkin hiukan naisenomaisempi tämä on pitkine kauloineen, isoine syvine silmineen ja siroine koipineen. Pakkaa fiiliksen osalta sekoitti entisestään tuo siun kommenttisi siitä mitä olit koettanut hakea. Itselle tuo yläruumis ja kädet kun tuppaavat luomaan kuvaa vakavammasta pukeutumisesta. Alaosan auki nyöritetty, koivet koko matkalta paljastava, lieve taas luovat kuvaa siitä, että kuvan olento yrittää kaataa sen tapaamansa henkilön lähimmälle divaanille ja äkkiä. Ja oikeasti: Metalliset rannesuojat tuollaisen yöpujaman kanssa...öh?
Virheitä tässäkään ei pahemmin ole, mutta muutama hassu oikku kylläkin. Kun kurkataan molempien puolien suorana roikkuvia kutreja, niin tulee kyllä tosi kumma fiilis näiden haltioiden suosimasta hiusmuodista. Samalla tuo toinen olkapää näyttää (varsinkin kombotettuna tuohon pitkään kaulaan ja korkeisiin kauluksiin) toiseen varrattuna jotenkin turhankin kapealta. Mikäli en väärin katso, niin tuo polvikin tuntuu olevan vyötärölinjaan suhteutettuna pikkaisen liian alhaalla, sillä mikäli lantiolinja olisi jo tuossa alemman vaatteen alareunassa, niin hahmolla olisi puolestaan aivan liian pitkä selkä suhteutettuna jalkoihin. Naaman kanssa olisin itse hilannut hiukan hiusrajaa alespäin, niin olisi saanut silmät luonnollisemmin asettumaan samaan kontekstiin nenän ja suun kanssa. Muutenkin tuo voimakas kontrastiero pään ympärillä yhdistettynä korkeaan otsaan ja piiiiiiitkään nenään luovat enemmän kuvaa naamarista, kuin hahmon omasta naamasta. Ja tuo tausta, tikku-ukot ja "Ville-5w. suttaa paintilla pöydän" ei oikein toimi tunnelman luojana, ennemmin vain harmaasumea sekamelska sinne tai jopa ihan puhdas valkoinen...
saakuli sukulainen sitten... on ihan karmean vaikea kommentoitava näin mustavalkoisena, kun tuosta ei oikein välity edes sitä millaiseksi tuon panssarin olet halunnut kuvata. (Johtuen ehkä siitä, että en ole millään tapaa perehtynyt tämän työn pohjana olevaan materiaaliin.) Katse kyllä tälläkin on se vangitsija, sen voin suoraltaan myöntää. Hiukan tarkemmalla tarkastelulla tuo hatun lieri osoittautuu vähän oudoksi omaan silmään. Eihän sen nyt ole tarkoitus olla kenossa, sekä taaksepäin, että katselijaa kohden? Mikäli tosiaan ei, niin lierin pitäisi periaatteessa peittää tuota otsan kaarta hiukan enemmän myös toiselta puolen. Kädessä kämmenselkä tuntuu liian jykevältä sormiin nähden niin kokonsa, kuin asentonsakkin puolesta.
Jännänä piirteenä tässä on noita selkeitä kumin jälkiä nähtävissä muutamassa kohdassa (rintapanssarin ensimmäisen eheän levyn keskikohta ja hihassa tuommoisen tekstinauhan yläreunan kohdalla). Tässä työssä ne rikkovat tuota lyijykynäjäljen yleistä karheutta, mutta oletkos missään työssä käyttänyt kumia ihan työvälineenä (varmasti muitakin piirrustelujasi olen joskus bongannut, mutta ei vain vanha muista)? Olikos nuo huussin omaa silkkistä lattiamoppia muistuttavat hiukset kumman valinta (Sillä se läpikuultava korva on melkein jo liikaa)?
Toivottavasti en kuulostanut liian negatiiviselta, mutta itse uskon siihen, että epäkohtiin huomion kiinnittäminen toimii vain paremmin kehityksen kannalta, kuin niihin toimiviin kohtiin puuttuminen. Yleisesti ottaen nämä mustavalkoiset ovat jäljeltään tosi mukavan oloisia ja tekniikka on kohtuu hyvin hallussa kaikilla osa-alueilla.
Sitten ne tussityöt vielä...
Pikku tanssahtelija... Kumpaa tässä pitäisi kommentoida, sitä väritettyä hahmoa, vaikko tuota kävelevää sipulia?
Mutta tosiaan... tästä jää ensimmäisenä käteen hyvin sekava ja hektinen kuva, johtuen useiden voimakkaiden ja kontrastoivien värien käytöstä. Yleisesti ottaen ylävartalossa on niin paljon voimakkaita viivoja, että se vaikeuttaa hahmottamista, kun taas alaruumis on sen verta selkeämpi, että se melkein jo toimii. Yleisesti ottaen tuo siun tyylisi rakentaa tuo iho valkoisesta pohjasta ja vaaleanpunaisista viivoista saattaisi toimiakin. Mutta paljon ohuita, molempia värejä vastaan voimakkaasti kontrastoivia, punaisia viivoja pilaa sen sitten. Paksummilla selkeillä ja värikylläisyydeltään alhaisemmilla tatuoinneilla olisi homma voinutkin toimia (siis tyyliin tyynen meren heimojen tatuoinnit). Yleisilmeeseen olisi saattanut sellainen yli vedetty valon ja varjon luominen jopa toimiakin selkeyttävänä tekijänä. (Ja anatomiasta en rupea edes vetämään mitään valitusvirsiä tähän...) Uimapökät ja punaiset lateksibuutsit on kyllä eittämättä melko veikeä veto ja tuovat mukavasti semmoisen kieli poskessa fiiliksen kuitenkin lopputulokseen.
Sipuli taas toimii kuin rasvattu.
Maagi sitten onkin koko joukon vaikein työ kaikin puolin. Samalla kun työstä löytyy lasten satukirjamaista heleyttä ja kuitenkin tuntuu siltä, että työ yrittää välittää jotain ihan oikeaa sanomaakin hahmon riutuneen olomuodon kautta. Hahmo tuntuu olevan päällisin puolin melko mallikas muuten, mutta jalkaterät ovat hiukan hölmössä asennossa ja toisesta taitaa puuttua varvaskin. Silmät ja kulmakarvat taaskaan eivät tunnu olevan aivan samaa paria. Vaatteen vihreästä en malta olla toteamatta pitäväni sen syvistäkin kontrastieroista ja samalla silti hyvin pehmeästä jäljestä. Yleisfiilis mitä työstä lähtee on hiukan haikea ja unenomainen, jota tuo lehtien (ja niiden muutaman sittiäisen) selittämätön hohde tuntuu vain entisestään voimistavan. Jopa nuo vaaleat kohdat tuntuvat sommittelun puolesta vain voimistavan työn ulosantia. Tussit ja puuvärit tuntuvat tässä kyllä pelittävän teknisesti yhteen aivan hefletin hyvin. Tosin muutama tuommoinen selittämätön kohtakin tuosta löytyy (toinen olkapää, poljen tummempi suhru ja ihme koukero toisessa poskessa). Melkeinpä voisin sanoa kuitenkin pitäväni tätä viisikon vahvimpana työnä.
Toistetaan vielä se, että tarkoitus tosiaan ei ole olla millään tavalla offensiivinen vaan antaa eväitä kehitykseen (tai siis tietty siihen mikä miun mielestä olisi kehitystä.)
Parin tunnin naputtelujen ja pohdintojen jälkeen,
Yrska
. mä tykkäsin todella paljon.
