Keisarin Unet - osa 1, Rautainen Neitsyt
Lähetetty: Ke 09.05.2007 14:21
Koska alue on vähän näivettynyt, päätimme huussin kanssa kirjoittaa runoelman siitä, mitä Keisarin tietoisuus uneksuu. Olkaa hyvä, osa 1.
Tuodaanko tytär teuraalle
Äiti-Venäjähän moista vaatii
Siitä tulee kyllä äkillinen lapsuuden loppu
Koska pitää nopea, sillä muuten on kuollut
Vaikka pelkäisi ampua tuntemattomia
Ei voi häätää pimeänpelkoa.
Onneksi on Juudas oppaana
Joka pitää meitä epätoivon kahleissaan
Täältä ikuisuuteen
Ja silloin on rakkaus tuhlattu.
On se vain aikamoinen ilmestys.
Johon pelko on avain
Koska lapset ovat kirottuja
Ainakin ne jotka asuvat osoitteessa 22 Acacia Avenue
He ovat vankeja siellä
Mutta juoksevat vapauduttuaan kukkuloille
Ja siellä he katsovat täydellistä auringonpimennystä
Ja maahantunkeutujia
Joiden otsassa on pedon luku
Mutta joiden nimi on pyhitetty
Heidän tiensä johtaa jengimaahan
Jonne normaalisti vain kotkat uskaltautuvat
Kuollessaan saappaat jalassa
Yrittäessään kesyttää maan
Auringon ja terän voimalla
Saatuaan Ilmestyksen
Joka näyttää lentävän Icaroksen
Etsimässä tulta
Sotamiesten kanssa
Ja yhä elossa
Kun on vain kaksi minuuttia keskiyöhön
Kaksintaistelijat
Kertovat tarinan antiinkinajan merenkävijästä
Palattuaan kylään
Voimaorjina
Terän välähtäessä
Ja sanojen loputtua
Heistä tuntuu että he ovat kokeneet tämän ennenkin
Oltuaan lentäjä-ässiä korkealla
Nekin tuhlatut vuodet menivät
Juosten pitkää matkaa yksinäisyydessä
Ja vieraana vieraassa maassa
Jonka pahuus on ihmisten tekemää
Kuten on ennustettu
Loputtomissa unissa
Selvännäkijän uneksumissa
Jonka kohdussa herää kuulapsi
Joka on seitsemännen pojan seitsemäs poika
Ja hän leikkii hulluden kanssa
Ja tietäää että vain hyvät kuolevat nuorina
Pyhän savun vuoksi
Koska eivät piittaa kohtalon varoituksista
Joka sanoo, ettei kuoleville anneta rukouksia
Ei edes kuoleville salamurhaajille
Jotka juoksevat hiljaisesti ja syvään
Koukkunsa kiinnitettyinä sinuun
Uskonnollisina ristinmerkkiä tehden
Peläten taivaan tuomiota
Minkä kärpästen herra on tuova
Pimeyden reunalta
Etsimässä totuutta
Sodan uhreilta
Jälkipuinnin aikana
Ja nähden verta maailman käsissä
Kahdelta aamulla
Epäuskoisena
Kuin mies reunalla
Mies, klaanilainen
Koulutettu houkka
Joka ei uskalla katsoa tuntematonta silmiin
Kahden maailman törmätessä
Joista toinen on enkelin, toinen pelurin
Salaman lyödessä kumpaakin kahdesti
Tulevanatotena
Näemme vilkuttavamme ystävillemme hyvästejä
Ystäville, jotka ovat veriveljiämme
Mutta myöskin langenneita enkeleitä
Langenneita, koska eivät erota kapeaa juopaa vihan ja rakkauden välillä
Juopaa, jonka peittää pajumiehen tumma varjo
Miehen, joka on uljaan uuden maailman airut
Ja palkkasoturi
Joka uneksuu peileistä
Ja pakenee hiljaiselta planeetalta
Oppaanaan luotsin haamu
Entisessä elämässään paimentolainen
Ja sateentekijä
Mutta vain Paschendalen taisteluun asti
Koska siellä ei kerrota enää valheita
Vaan nähdään villejä unia
Montsegurin muureista
Tanssien rintavarustuksilla kuolemantanssia
Kuin matkamiehet
Huomisen porteilla.
Jotka ovat uusi rajavyöhyke
Suljettu viattomuuden aikakaudeksi
Kuin hiekkaan piirtyneet kasvot
Erilaisessa maailmassa
Jossa herra Benjamin Breeg on uudelleensyntyvä
Jumalan suuremman hyvän vuoksi
Loistaen kirkkaampana kuin tuhat aurinkoa
Pyhiinvaeltajan oppaana
Valon ruhtinaana
Eivätkä nämä värit pakene hänen kasvoiltaan
Edes pisimpänä päivänä
Paitsi silloin, kun hän poistuu varjoista
mukanaan Perintönsä.
Tuodaanko tytär teuraalle
Äiti-Venäjähän moista vaatii
Siitä tulee kyllä äkillinen lapsuuden loppu
Koska pitää nopea, sillä muuten on kuollut
Vaikka pelkäisi ampua tuntemattomia
Ei voi häätää pimeänpelkoa.
Onneksi on Juudas oppaana
Joka pitää meitä epätoivon kahleissaan
Täältä ikuisuuteen
Ja silloin on rakkaus tuhlattu.
On se vain aikamoinen ilmestys.
Johon pelko on avain
Koska lapset ovat kirottuja
Ainakin ne jotka asuvat osoitteessa 22 Acacia Avenue
He ovat vankeja siellä
Mutta juoksevat vapauduttuaan kukkuloille
Ja siellä he katsovat täydellistä auringonpimennystä
Ja maahantunkeutujia
Joiden otsassa on pedon luku
Mutta joiden nimi on pyhitetty
Heidän tiensä johtaa jengimaahan
Jonne normaalisti vain kotkat uskaltautuvat
Kuollessaan saappaat jalassa
Yrittäessään kesyttää maan
Auringon ja terän voimalla
Saatuaan Ilmestyksen
Joka näyttää lentävän Icaroksen
Etsimässä tulta
Sotamiesten kanssa
Ja yhä elossa
Kun on vain kaksi minuuttia keskiyöhön
Kaksintaistelijat
Kertovat tarinan antiinkinajan merenkävijästä
Palattuaan kylään
Voimaorjina
Terän välähtäessä
Ja sanojen loputtua
Heistä tuntuu että he ovat kokeneet tämän ennenkin
Oltuaan lentäjä-ässiä korkealla
Nekin tuhlatut vuodet menivät
Juosten pitkää matkaa yksinäisyydessä
Ja vieraana vieraassa maassa
Jonka pahuus on ihmisten tekemää
Kuten on ennustettu
Loputtomissa unissa
Selvännäkijän uneksumissa
Jonka kohdussa herää kuulapsi
Joka on seitsemännen pojan seitsemäs poika
Ja hän leikkii hulluden kanssa
Ja tietäää että vain hyvät kuolevat nuorina
Pyhän savun vuoksi
Koska eivät piittaa kohtalon varoituksista
Joka sanoo, ettei kuoleville anneta rukouksia
Ei edes kuoleville salamurhaajille
Jotka juoksevat hiljaisesti ja syvään
Koukkunsa kiinnitettyinä sinuun
Uskonnollisina ristinmerkkiä tehden
Peläten taivaan tuomiota
Minkä kärpästen herra on tuova
Pimeyden reunalta
Etsimässä totuutta
Sodan uhreilta
Jälkipuinnin aikana
Ja nähden verta maailman käsissä
Kahdelta aamulla
Epäuskoisena
Kuin mies reunalla
Mies, klaanilainen
Koulutettu houkka
Joka ei uskalla katsoa tuntematonta silmiin
Kahden maailman törmätessä
Joista toinen on enkelin, toinen pelurin
Salaman lyödessä kumpaakin kahdesti
Tulevanatotena
Näemme vilkuttavamme ystävillemme hyvästejä
Ystäville, jotka ovat veriveljiämme
Mutta myöskin langenneita enkeleitä
Langenneita, koska eivät erota kapeaa juopaa vihan ja rakkauden välillä
Juopaa, jonka peittää pajumiehen tumma varjo
Miehen, joka on uljaan uuden maailman airut
Ja palkkasoturi
Joka uneksuu peileistä
Ja pakenee hiljaiselta planeetalta
Oppaanaan luotsin haamu
Entisessä elämässään paimentolainen
Ja sateentekijä
Mutta vain Paschendalen taisteluun asti
Koska siellä ei kerrota enää valheita
Vaan nähdään villejä unia
Montsegurin muureista
Tanssien rintavarustuksilla kuolemantanssia
Kuin matkamiehet
Huomisen porteilla.
Jotka ovat uusi rajavyöhyke
Suljettu viattomuuden aikakaudeksi
Kuin hiekkaan piirtyneet kasvot
Erilaisessa maailmassa
Jossa herra Benjamin Breeg on uudelleensyntyvä
Jumalan suuremman hyvän vuoksi
Loistaen kirkkaampana kuin tuhat aurinkoa
Pyhiinvaeltajan oppaana
Valon ruhtinaana
Eivätkä nämä värit pakene hänen kasvoiltaan
Edes pisimpänä päivänä
Paitsi silloin, kun hän poistuu varjoista
mukanaan Perintönsä.