Sotavasara.net

Tämä on jatkoa käynnissä olevalle areenalla, että uusia ei ole pääsemässä.

Koska kävi niin mukavasti, että Peliporukat muutti tänne niin jatketaan tätä täällä loppuun saakka. Onneksi seikkailut on kohta seikkailtu niin ei paljoa enään tarvitse sinne vilkuilla.

Olorin velho voi opettaa sinulle erillaisia taitoja rahaa vastaan.

Taistelu kyvyt.

Berserker. 45kk
- poison, killing blow, armour piercing
Master strike. 35kk
- d3 wounds
Smasher. 25kk
- frenzy, armour piercing, +1s
Dag’s kortning 20kk
- vastustajasi menettää yhden hyökkäyksen.
Sommersault. 20kk
- +1A, joka automaattisesti osuu henkilön perus strenalla
Four eyes. 20kk
- strike first, ei hahmoille joilla on great weapon.
Scratch. 5kk
- armour piercing

Puollustuskyvyt:

Lucky lucky. 40kk
- saat poistaa ensimmäisen haavan ottelussa minkä kärsit.
Scaly skin 35kk
- paras luku millä sinua voi haavoittaa on 3+.
Dodge. 25kk
- vastustaja saa -1 osuma heittoonsa.
Rock body. 20kk
- immune to poison&killing blow
Rock mind. 15kk
- immune to psykologi
Great armour. 20kk
- saat re-rollia epäonnistuneet armour savet.
REVENGE! 10kk
- kuollesasi saat iskeä hyökkääjääsi yhdellä iskulla, joka on -1 osumiseen. Jos tämä tappaa vastustajan olette molemmat kuolleita.
Parry. 5kk
- +1 armour save.

* Voit oppia vain kaksi kykyä jokaisesta lohkosta, joten mieti tarkkaan ennen oppimista. Jos haluat vaihtaa niin ilmoita minkä kyvyn unohdat, rahoja et saa takaisin.

Palkkasotureita

Ihminen: ws2 s3 t3 w1 i3 a1
- hw aseena--- 5kk, additional hw--- 7kk, gw--- 10kk
Liskomies: ws3 s4 t4 w1 i1 a2
- hw aseena--- 10kk, additional hw--- 15kk, gw--- 20kk
Ogre: ws3 s4 t4 w3 i2 a2 fear.
- hw aseena--- 40kk, additional hw--- 45kk, gw--- 55kk
Troll: ws3 s5 t4 w3 i1 a3 fear
- hw aseena--- 50kk, gw aseena---70kk, ei stupid, ei troll womit
Mutant: ws2 s3 t4 w1 i1 a4 immune to psykologi, frenzy, fear
- hw aseena--- 15kk, additional hw--- 20kk, gw--- 30kk
Little giant: ws3 s5 t5 w4 i3 a5 ld6, terror, immune to psykologi, 100kk

* Sotureita voi olla vaikka 500, jos haluat ostaa niitä niin paljon. Jos vastustajalla on sotureita rinnalla niin osumat randomisoidaan, jos sankari saa osuman voi hän iniative testillä vetää soturin miekan tielle, vähän samaan tyyliin kuin skink save. Soturit eivät parane taisteluiden välillä.

Elenyan seikkailu.

Jatkoa...

Elenya katsoi nopeasti ympärilleen ennen kuin lähti kävelemään edestä tulevaa demonia kohti. Miettien samalla hyvin nopeasti missä levähtää, jos tarve vaatii ja minne mennä piiloon, jos tilanne vaikuttaa epätoivoiselta. Käytävä oli kuitenkin niin kapea, että voimakkaampi ottaisi voiton. Taito ei nyt pelkästään riittäisi vaan pikemminkin tuhlaisi aikaa väistämättömältä. Takaa alkoi kuulua hyvin inhottavia ääniä. Elenya kääntyi katsomaan mikä siellä piti sellaista ääntä, että teki mieli tukkia korvansa. Salaovi, josta hän oli tullut tänne sulkeutui ja samassa luolan käytävä muuttui pimeäksi paikaksi. Se ei kuitenkaan haitannut paljoa vaikka näkeminen olikin hankalaa sillä se olisi demonille vielä hankalampaa mustien vaatteiden takia. Maassa olevat pikku kivet alkoivat nousta ilmaan demonin päästessä lähelle. Hengitys muistutti villisikaa ja sieraimista tullut savi oli kuvottavan hajuinen. Elenya kuitenkin kesti ja pysyi nurkassa piilossa vielä hetken. Demonia ei näkynyt paljoa, mutta ilmassa lentävien räkäsumun avulla sen löytäminen ei olisi mitenkään vaikeaa. Lopulta kuului tärähdys kun sen häntä tai jokin osui seinäkallioon. Se näköjään palaisi samaan paikkaan mistä se oli tullut, mutta tällä kertaa Elenya hiipi perässä.

Käytävä alkoi tulla valoisammaksi kun seiniin alkoi tulla keppejä, jotka voisi sytyttää tuomaan lämpöä ja valoa tänne. Demoni pysähtyi tasaisin väliajoin niiden viereen ja jokaisen kohdalla se sylkäisi niitä päin. Kerta toisensa jälkeen ne syttyivät tuleen ja lämpö täytti käytävän. Valon myötä Elenya pystyi näkemään demonin nyt kunnolla ja päättelemään mitä hänellä olisi vastassa. Demoni ei ollut kovinkaan iso tai edes lihaksikas. Kädet olivat aika pieni kokoiset ja heikonnäköiset, mutta varmasti noin isoilla nyrkeillä hajottaisi vaikka teräksisen oven helposti, jos vain osuisi kunnolla. Demonin pahin ase oli kuitenkin piikikäs häntä. Kuin neulatyyny tässäkin oli piikkejä enemmän kuin itse tarvitsisi. Osuma tuosta sattuisi ehkä kovemmin kuin mikään muu, fyysisesti. Elenya välttyi kyyneliltä viemällä ajatukset Zarielista pois nykyhetkeen, tulevaan taisteluun ja Olorinin etsimiseen. Käytävä alkoi loppua nopeasti ja esiin tuli suuri, ympyrän muotoinen paikka, jossa ei ollut mitään muita ovia tai reittejä ulos. Paikka olisi loistava piilotteluun tai asioiden piilottamiseen. Elenya ei olisi ollenkaan hämmästynyt, jos löytäisi Olorinin jostain nurkasta häkissä tai muuten Vain loukussa jossain.

Huoneeseen paremmin päästyään Elenya hiipi heti lohkareiden ja varjojen sekaan, piilon tarkastelemaan uudestaan paikkoja. Pian hän kuitenkin huomasi toisella puolella olevat kalterit, joiden luota kuului hiljaista valitusta. Hiipien vähän parempaan paikkaan, josta nähdä sinne hän huomasi parran, pitkän sellaisen ja vanhan miehen. ”Olorin.”, Elenya sanoi hiljaa mielessään ja nojasi lohkareeseen. Demoni on heidän välissään, jossain tuolla. Siitä olisi ensiksi päästävä eroon ja sitten hän voisi pelastaa Olorinin ja paistatella kylässä suosiosta, jonka tulisi saamaan pelastusreissustaan. Elenya otti miekkansa esiin uudestaan, kosketti sen pintaa sormellaan edestakaisin. Sen jälkeen hän nousi pystyyn ja sanoi: ”Hierochi Nakitanâ.”.

Elenya loikkasi lohkareen päälle ja paljasti itsensä. Hän huusi demonille, että tämä näkisi hänet ja tulisi päälle. Mitään turhia hiipimisiä nyt jaksanut ja voisi olla, että hän kuulisi ja iskisi minut ensin maahan. Näin oli paljon parempi ja demoni tuli hiljaa kohti. Elenya loikkasi maahan ja osoitti miekallaan jälleen demonia, joka oli jo lähellä. Demoni pysähtyi paikoilleen ja ennen kuin Elenya ehti tehdä mitään, se heilautti jo häntäänsä kohti. Nopeasti tehden spagaatin se humisi ilmassa mennen ohi. Tämän jälkeen kuului karjunta ja raskaita askelia tiheään tahtiin. Elenya kierähti sivummas ja nousi nopeasti pystyyn. Veti miekkansa kasvojen eteen terä tulevaan nyrkkiin päin se osui ja upposi syvälle sisään. Vihreä veri valui miekkaa ja nahkaa pitkin demonin karjuessa kivusta. Työntäen miekkaansa aina uusiin paikkoihin kasvattaen haavaa ja tehden tuhoa Elenyan valppaus heikentyi hetkeksi. Tässä hetkessä jalkaterä osui häntä alavatsaan ja voiman takia hän lensi taaksepäin irrottaen miekkansa käsistä. Demoni ei tullut heti kimppuun vaan katsoi kättään, josta törrötti miekka. Vetäen sen ulos ja iskien polveensa haluten hajottaa se hän koki yllätyksen. Miekka oli lujaa tekoa tai demonin voimat eivät riittäneet, mutta oli syy kumpi oli, miekka kesti. Se pysyi muodossaan ja muuttui kerta kerran jälkeen vain likaisemmaksi demonin nahan takia. Karjuen raivosta demoni heitti miekan lähelle maan reikää reunalla.

Elenya katsoi hymyillen demonin puuhasteluita. Miekka ei katkeaisi, koska se on hyvää terästä, joka on tarkoitettu juuri salamurhaajien tehtäviin. Mutta mieli kuitenkin vähän laski, koska hän olisi nyt ilman asetta tuota körilästä vastaan. ”Se on saatava takaisin”, Elenya mietti ja lähti kävelemään sitä kohti. Demonin ajatukset palasivat tähän tunkeilijaan ja kääntyen hänen puoleensa kuolaten se lähti tulemaan kohti. Elenyaa se ei haitannut sillä olisi paljon parempi, jos hän saisi vähän enemmän aikaa miekan ottamiseen sillä tuo kuilu ei näyttänyt hyvältä. ”Tai oikeastaan, se olisi juuri täydellinen.”, hän mietti ja lähti juoksemaan demonia kohti. Demoni alkoi suoraan iskemään käsillään, mutta kerta toisensa jälkeen hän osui vain maahan tai ilmaan. Elenyan nähdessä aukon liukua jalkojen välistä toiselle puolelle hän käytti tilaisuuden hyväksi ja katosi näkyvistä. Ennen demonin kääntymistä hän kuitenkin päätti tehdä pienen kiusan. Hypäten selkään demoni alkoi heilua kuin mikäkin karju, mutta Elenya pysyi kyydissä mukana ja sai otteen päästä. Hän otti kengän vierestä pienen puukon, jota hän on pitänyt kauan aikaa juuri tälläisiä hetkiä varten. Kavuten parempaan asentoon hän otti puukostaan otteen ja iski kaikilla voimillaan tuohon suureen silmään, josta näkyi viha ja halu tuottaa kuolemaa. Iskiessä puukollaan Elenyan piti irrottaa toinen käsi, jonka takia pysyminen selässä oli hankalaa. Joskus jokainen epäonnistuu ja nyt oli hänen vuoronsa. Lentäen selästä pois kaatuen maahan epämukavasti Elenya piteli kyljestään kiinni ja näytti huonolta.

Demoni karjui entistä lujempaa ja heilutti käsiään minne sattuu. Se ei edes vaivautunut ottamaan puukkoaan pois vaan suoraan juoksi kohti Elenyaa, joka makasi vielä maassa. Elenyalle tuli pieni kauhun tunne. Hänellä oli kylki ikävän kipeä ja demoni sen kuin tulee vain päälle. Yrittäen nousta pystyyn vaivoin ja kävellä parempaan paikkaan demoni oli jo liian lähellä. Se laittoi kätensä yhteen ja veti selkänsä taakse tehden iskusta niin kovan, että Elenya parasta jäisi vain märkä läikkä maahan. Hän ei kuitenkaan halunnut luovuttaa, ei vielä. Syöksyen sivummas hän onnistui väistämään iskun, mutta sen häntä kuitenkin tuli ikävästi eteen. Kampaten hänet maahan häntä tuli pitelemään häntä paikoillaan rimpuiluista huolimatta. Demoni käveli nauraen lähemmäs ja otti Elenyasta kunnon otteen. Aluksi puristellen häntä Elenya alkoi valittaa kivusta. Kädet olivat toista lukuun ottamatta jumissa nyrkissä, mutta toisen voisi saada onnella ja ajan kanssa vapaaksi. Aikaa ei kuitenkaan ollut paljoa kun demoni jo aukaisi suutansa ja valmistautui syömään välipalansa. Elenya katsoi ympärilleen hätäisesti ja samalla sai kätensä vapaaksi. Haju, joka tuli suusta oli kamala ja oli pökerryttää, jos tätä vielä jatkuisi. Mitään keksimättä Elenya otti silmästä törröttävän miekan irti, mutta se ei pysäyttänyt demonia eikä hidastanut vaan laittoi hänet kurkustaan alas ennen kuin hän olisi ehtinyt mitään tehdä puukollaan.

Karjuen hieman kivusta demoni käveli lohkareen luokse pidellen silmästään. Se oli pahoin kärsinyt ottelusta, mutta voittajaksi kuitenkin selviytynyt. Se laskeutui maahan ja nojasi lohkareeseen. Sulki silmänsä ja kaatui maahan, kyljelleen. Samassa sen rinnasta alkoi näkyä liikettä. Jokin tökki ihoa ja venytti sitä, mutta iho kuitenkin kesti. Lopulta kurkku alkoi paksuuntua ja demonin suun aukesi. Sätkien demoni alkoi heilua maassa ja suusta tuli esiin jalka ja toinen. Pian sieltä tuli esiin muu ruumin ja pian Elenya oli ulkona, vapaana tuosta kammottavasta paikasta. Yltäpäältä limassa Elenya laittoi puukkonsa, pelastajansa paikkaan, jonne se kuului. ”Onneksi et osaa pureskella.”, Elenya sanoi ja potkaisi demonin päätä.

Riipuksesi pelasti sinut Nila. Samalla arpa suosi sinua ja olet se onnekas kaveri, joka löysi Olorinin.

Tahmeus. Kiiltävää tahmeutta joka puolella, inhottava liman märkä suudelma ihoa vasten oli oksettavaa, jopa salamurhaajan kokemukselle. "Sukupuoli sen tekee", Zariel olisi tokaissut. Elenya juoksahti ja yskähti tukahtunutta tuskaansa ulospäin ohittaessaan harmaan pölyn verhoillun kallon tunteettoman tuijotuksen. Kaikki olivat niin epämiellyttäviä nykyään, ihan kaikki.

Yskintää nurkasta. Joku toinenkin oli siis eksynyt tänne synkkään paikkaan? Halta hapuili pimeässä soihdun tapaista kolkaten seinää aseellaan, mutta eivät silmät tai kädet löytäneet mitään pimeyttä hajottamaan. Voimakas käden puristus hätkähdytti Elenyaa saaden tämän rikkomaan ihonsa vasten seinän yhtä lukuisista rakennusvirheistä. "Taluta tai raahaa, lyö tai potki, mutta vie kautta Keisarin haudan, vie minut ulos täältä!"

Musta, nahkaisilla nauhoilla remmitetty jalkine kosketti ohran kellertäväksi kuivunutta kuloheinää. Viileä, suunnilleen pohjoisesta puhaltava kesäyön tyynnyttävä tuulenvire hiveli pimennosta astuvan hahmon vaaleaa poskipäätä. Vahvat, mutta silti naisellisen sirot kädet laskivat vanhan miehen lepäämään maan vakaaseen syleilyyn. Elenya pudottautui polvilleen heinikkoon ja laski aseensa soinnittoman tyylittömästi vierelleen. Ei sillä ollut väliä, kunhan ei vain menisi poikki huonosta kohtelusta. Haltianeito loi anovan katseen tähtiin, jotka näkyivät laskevan auringon värjäämän taivaan läpi vielä kirkkaina pisteinä. Zariel oli siellä jossain. Viestiä ei voinut tulkita väärin.

-Nilarakh

Quekzolin seikkalu

Jatkoa…

Quekzol lähti juoksemaan kasvillisuuteen paniikin takia. Osa miehistä seurasivat häntä päästämättä kuitenkin ääntäkään sillä he eivät tahtoneet, että mökissä olevat lähtisivät peräämme. Toinen puolisko miehistä, joka halusi mennä sinne mukaan, jäivät kuitenkin paikoilleen eivätkä totelleet Quekzolia ja muita miehiä. Huomatessaan tämän Quekzol pysähtyi ja kuiskasi miehilleen, että nyt mennään. Miehet kuitenkin sanoivat ei ja olivat lähdössä mökkiin tappelemaan kiven takana olevia miehiä vastaan. Olihan meillä kuitenkin ylivoima. Miehet nousivat pystyyn ja olivat lähdössä mökkiä päin, mutta yllättäen he pysähtyivät. Mökin yläkerrasta kuului outoja ääniä ja moni miehistä tuli toisiin ajatuksiin nähdessään Khornen soturin lentävän seinän läpi ruohon tasolle. Tämän jälkeen kuului mutinaa siitä, että muut olivat oikeassa ja kukaan ei vähään aikaan uskaltanut kyseenalaistaa Quekzolin harkintakykyä.

Quekzol ohjasi miehensä liikkeelle suoraan eteenpäin. Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä mitä olisi edessä, joten siitä piti ottaa selvää. Aika kului ja taivas alkoi pimentyä, tutut mustat ja synkät pilvet kasvoivat taivaalla ja pian alkoi jyristä kaukana horisontissa. Myrsky oli tulossa ja muutaman päivän päästä se olisi Solan pilvien vieressä, juuri sopivasti uusien kierrosten aikana. Quekzolia tämä ei kuitenkaan haitannut. Hän piti vedestä ja oli varmasti ainoa, joka pystyi liikkumaan siinä vaivatta. Muilla raskas haarniska olisi vain haittana, jolloin heidän kylkeensä olisi vallan helppo näin pienen otuksen iskeä. Ajatus tulevista otteluista nosti urhean skinkin mieltä hänen kävellessään vähemmän urhoollisten miestensä kanssa.

Vuori alkoi näkyä puiden yläpuolella, joka kulki niin kauas kuin silmä näki. Maisema olisi kirkkaalla säällä mitä ihastuttavin, mutta tänne oltiin tultu löytämään aarre tai edes joku tappelu eikä kauniita maisemia ihastelemaan. Quekzol käski olla valppaana sillä hän tunsi kielellään jonkun läsnä olon. Se ei haissut mitenkään pahalle, pikemminkin pehmeältä ja maukkaalta. Quekzol katsoi ympärilleen etsien puuta, johon kiivetä. Miehet ymmärsivät mitä oli tekeillä ja sen takia tekivät olonsa mukaviksi, kovinkaan monesti olisi tilaisuus levähtää, joten sen tullen pitää ottaa aika hyödyksi. Miesten levähtäessä Quekzol kiipesi puuhun nopeasti ja pian latva olikin jo vastassa. Puusta ei näkynyt sään takia kovinkaan pitkälle, mutta onneksi tähdet taivaalla valaisivat ympäristöä tarpeeksi, että täällä näkisi jotain. Quekzolin nähdessä jotain hän lähti kapuamaan alas ja käski miestensä nousta pystyyn sillä hän oli löytänyt jotain. Hän ei kuitenkaan ollut varma mitä hän oli nähnyt, mutta mikäli hän näki oikein oli onni viimeinkin matkassa.

Pienen kävely matkan päästä he löysivät aukion, jonka ympärillä oli puita ja toisella puolella itse vuori. Miehet katsoivat ymmällään mitä täällä voisi olla ja Quekzol teki samoin. ”No niin, missä olet?”, hän mietti itsekseen ja lähti liikkumaan tarkemmin paikkaa samalla pysyen puskien ja puiden piilossa. Quekzolin ei tarvinnut paljoa liikuskella, että löytäisi mitä tänne oli tullut etsimään. Iso hattuisen vanhan miehen, jonka pystyi helposti tunnistamaan Oloriniksi, siksi kadonneeksi taikuriksi Solasta oli täällä yksin. Ennen kuin Quekzol ehti lähteä hänen luokseen, käsipari nousi maasta. Kädet olivat valkoiset ja hennot, jotka olisivat voineet kuulua vain yhdelle Solan henkilöistä. Elenyalle. ”Mitä hän täällä tekee?” Quekzol sanoi ihmeissään huomiota kuitenkaan herättämättä.

Nimeltämainitsemattoman henkilön idea sai tuulta alleen ja nyt voit tehdä ihan mitä vain ikinä keksit. Hauskinta tietenkin on piessä Elenya ja ottaa kunnia Olorinin pelastamisesta.

Ennen niin pelkurimaisen Quekzolin reaktio oli arvaamaton. Hän tempaisi kiiltävän tikarinsa vyöltään ja hyökkäsi haltianeidon kimppuun, yrittäen surmata hänet. Skinkki huitoi veitsellään ilmaa, yrittäen osua Elenyaan, mutta oli niin paniikissa, että ei iskuista tullut mitään. "Tulkaa auttamaan pelkurit!", hän huusi miehilleen, jotka juoksivat häntä kohti.

Juu, juu. Kirjaston koneella kirjoittelen, eikä oikein fluffia tule, mutta yritetään riistää Elenyalta henki.

Pelkäsin jo hieman, että tulee vähän pitempi tauko tämän kanssa, mutta onneksi ei tullutkaan.

Elenya vs Quekzol

Elenyalla ei ollut minkään laisia vaikeuksia väistää pienikokoisen Quekzolin iskut. Nopeudestaan huolimatta ne tulivat niin epätarkasti kohti, että tarvitsi tehdä pienen vartaloliikkeen, että miekka osui nahan sijaan ilmaan. Miesten tullessa lähemmäs Elenya kuitenkin päätti ottaa vähän etäisyyttä, joten loikaten taaksepäin ja ponnistaen käsillään maasta hän laskeutui kauas Quekzolista ja tämän miehistään. Miehiä hänen rinnallaan ei ollut, toisin kuin arvoisan vastustajan, joka tuotti pieniä hankaluuksia. Elenya kuitenkin oli kohdannut varmasti monta kertaa kovempia vastuksia, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun niitä on näin paljon. Astellen hieman sivusuunnassa hän alkoi laskea, mutta omien ja miesten liikkeiden takia hän ei päässyt 7 pidemmälle. Ennen kuin hän huomasikaan Quekzol ojensi miekkansa kohti häntä ja miehet lähtivät huutaen kohti. ”Valkïere Quekzol, Valkïere.”, hän sanoi ja veti miekkansa esiin.

Elenya loikki vasemmalta oikealle väistääkseen miesten iskut samalla pujotellen kohti Quekzolia, joka oli tullut häiritsemään rauhaa ja varastamaan kunnianOlorinin pelastamisesta. Miehet kerta toisensa löivät ohi nopeasti kulkevasta haltia neidosta, joka liikkui melkein niin nopeasti, että pelkän vilauksen ehti nähdä. Moni miehistä oli jäänyt jo taakse ja muutama oli enää jäljellä. Quekzol katsoi Elenyan tuloa, pienessä paniikissa, mutta innoissaan siitä, että pian saisi jälleen iskeä. Quekzol lähti juoksemaan vastaan. Kaksi miestä näki, että isäntä oli tulossa ja päättivät auttaa hänen etenemistään. He laittoivat miekkansa takasin vyölleen ja ottivat toisiaan käsistä kiinni niin, että he tekivät ponnistusalustan Quekzolille. Tämän nähdessään Quekzol hyppäsi käsien päälle ja voimalla kohosi ilmaan kuin lintu aamulla. Elenya hidasti vauhtia hieman ja alkoi ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuisi. Quekzolin liito oli tarkka ja hän oli tippumassa suoraan Elenyan viereen. Hän kuitenkin alkoi heiluttelemaan miekkaansa liian aikaisin ja tästä syystä huitoi jälleen pelkästään ilmaa. Elenya ei ehtinyt tehdä paljon mitään muuta kuin katsoa kun Quekzol tippui hänen päällensä kaataen hänetkin maahan.

Hetken aikaa kesti molemmilta tajuta, missä toinen on ja heti sen huomatessaan he tarttuivat aseistaan kiinni. Elenya oli jo löytänyt omansa ja oli tulossa päälle kun Quekzol vielä katsoi hieman pökkyrässä minne oma miekka oli lentänyt. Sitä ei kuitenkaan missään näkynyt, joten piti keksiä jotain. Elenya tarttui Quekzolin kädestä kiinni ja veti itseään ja miekkaansa kohti. Mitään muuta keksimättä Quekzol puraisi lukuisilla hampaillaan Elenyaa olkapäästä, mutta mitään tekemättä. Säikähdyksestä huolimatta ja heikon puraisun takia Elenya veti miekkansa kohti Quekzolia. Veri alkoi vuotamaan suomuja pitkin ja mustiasametti vaatteita pitkin kun Quekzol irrotti otteensa ja kaatui selälleen maahan. Hän hengitti vaivoin ja katsoi Elenyaa vetisillä silmillään. Hän oli saanut maistaa miekasta ja hyvältä se ei tuntunut. Pian hän sulki silmänsä ja kallisti päänsä vasemmalle. Elenya nousi pystyyn ja katsoi miehiä, jotka olivat peloissaan, että hekin olisivat pian samassa kunnossa kuin Quekzol, joten he eivät estäneet Elenyaa menemästä ohitseen.

Tämäpä oli nopea ottelu. Quekzoli aloittaa iskemällä huti ja sen yhden osuman Elenyan sixpack pysäyttää. Sen jälkeen Elenya iskee ja ottelu sai lopun.

En nyt tämän enempää jaksanut tehdä.

Päivä alkoi vaihtua illaksi ja demonit tulivat piiloistaan. Ukkosen lisäksi kuului kirkuntaa kauhusta tuulen viedessä sitä kauas aina vuorille saakka. Kukaan lähimaastossa ei jäisi kuulemaan näitä huutoja ja karjumisia. Pilvet muuttuivat mustimmiksi kuin koskaan ennen ja sade oli rankempi kuin osasi kuvitella. Suuria pisaria tippui taivaalta maahan muuttaen maan nopeasti kuraiseksi ja hankala kulkuiseksi. Kuin jonkun käskystä pilvet muodostuivat suurimmaksi osaksi areenan ja kirkon luokse. Nikolai katsoi kirkon korkeimmasta tornista kaupunkia surumielin välillä aina vilkuillen vuorille ja sen lähellä oleviin metsiin, jossa muutama hyvä ystävä olisi. Heidän olisi pitänyt jo tulla, joten hänellä oli paha aavistus siitä, että he olisivat joutuneet pulaan. Berenistä ja Elenyasta nyt oli hankala olla varma, mutta jotenkin tuntui siltä, että Hynkel ja Quekzol tulisivat miestensä kantamina sairaalaan. Hehän kuitenkin ovat menestyneet hieman heikosti viime aikoina, jonka olisi syytä kääntyä menestykseksi pian. Jos jompikumpi heistä kohtaisi saakuli parhaimman kätyrin olisi kylä jälleen vuoden verran saakuli vallassa ja me saisimme kärsiä.

Sateen kurittaen rakennuksia ja luhistamassa lahonneita rakennuksia Nikolai veti köydestä, joka laittaisi kirkon kellon soimaan. Sankareillemme on pakko antaa merkki, että nyt pitäisi tulla sillä hän haluaa vielä puhua heidän kanssa pari valittua sanaa ennen kierrosta, joka on käsillä. Huonossa kunnossa olevat pitäisi myös ehtiä parantamaan täyteen kuntoon, että he jaksaisivat otella niin hyvin kuin pystyisivät. Tuulen ansiosta kellon ääni kantautui kauas asti, läpi metsien se kulki kuin kokenut konkari, vuorenkin ylitse se kulkisi kuin kääpiöiden tunnelit sen lävitse. Veden ylitse ennätysajassa kuin liskon uimana jokaisen pitäisi kuulla tämä. He tietäisivät kellon soinnin merkityksen, joten Nikolai lähti rappusia alas hitaasti hoiperrellen ja jatkoi matkaansa kirkon takahuoneeseen, jossa oli 5 tuolia odottamassa istujia.

Elenya naurahti ivallisesti joukolle aseistettuja kyläläisiä, jotka eivät olleet puolustaneet herraansa. Pettureita saastaisia pelkureita, joiden sydän sykki vain pelkoa, lojaalisuus ennen kaikkea. Pieni sadistinen kide hyppelehti haltian mielessä hetken aikaa, mutta hän karisti sen muistelemalla suunnitelmaansa. Jokaikinen, ihmislapsesta jättiläiseen kuolisi hänen miekastaan, mikäli asettuisi hänen tielleen. Se päätös oli kaikesta kliseisyydestään totta, murhanhimoinen potku männyn runkoon vahvisti mieltymyksen ajatuksiin.

Lisko, pieni ja vaivainen rääpäle ansaitsi elää. Hän ansaitsi huomata, kuinka hänen urhoolliset soturinsa pelkäsivät hänenkaltaistaan puolustuskyvytöntä naista. He olisivat pelänneet Zarieliakin. Varmasti. Musta suortuva takertui suolaisen pisaran kimppuun, kun tämä yritti karata valkoista samettia pitkin alaspäin. Tumma liekki roihahti neidon silmiin. Se kantoi nimeä Veriviha ja Kidutettu. Se oli Shar’Arcil.

-Nilarakh

Tuuli ulvoi ulkona kuolleiden surumielisiä valituksia ja lehdet puissa irtoilivat kuin miekan iskuista. Sora nousi maasta ilmaan ja irtonaiset lehdet tekivät sankkoja pilven tapaisia epämääräisiä muodostelmia, joka liikkui kuin sillä olisi ollut oma tahto. Tiheä sade laskeutui maahan ja kolina kuului niiden osuessa kiveen, metalleihin, rakennuksiin ja demoneiden suomuihin. Pilvet täyttivät taivaan tapansa mukaan, mutta salamoita iski puita ja maahan asti kärventäen epäonnisen, joka jäi alle. Nikolai ja kaksi avustajaansa katsoivat kirkon ikkunasta pihalle ja voivottelivat säätä. Nikolai kääntyi ympäri ja pudisteli päätään sanoen: ”Tästä tulee raskas päivä sankareillemme.”. Avustajat katsoivat hiljaa vieressä kun Nikolai kääntyi ympäri ja katsoi kauas horisonttiin. Samassa pihalta alkoi kuulua pientä onnen osoituksia ja vihaisia huutoja. Hynkel istui jo paikallaan takahuoneessa ja Quekzol lähti juuri sairaalasta. ”Onkohan se Turmantuoja vai Tïwele?”, Nikolai tuumi ja ovesta astui muutama mies polttaen piippuaan ja lopuksi itse Beren iloisen näköisenä. Avustajat lähtivät saattamaan Turmantuojaa ja hänen miehiänsä paikoilleen pitämään seuraa muille. Hetken päästä Elenyakin pääsi kirkon lähettyville muutama kyläläinen selkänsä takana heiluttaen käsiään. ”Mitä on tekeillä?”, Nikolai mietti ja avasi oven viimeiselle sankarilleen. Oven takaa kuului sekä onnitteluja hyvästä työstä sekä vihaisia huutoja kunnian varastamisesta pieneltä liskolta. Elenya käveli Nikolain ohi antamatta edes katsetta häneen päin ja marssi suoraan takahuoneeseen, jonne hänen oli mentävä.

Nikolain tullessa huoneeseen kaikki olivat jo paikoillaan. Quekzolilla näytti olevan pieniä vaikeuksia olla raapimatta lukuisia haavojaan, joita joku oli tehnyt hänelle. Hynkel heilutti tylsistyneenä pientä puukkoaan käsissään ja lopulta iski sen pöytään nähdessään Nikolain kävellessä rappusia alas. Elenya katsoi joksenkin vihaisen näköisenä, vai onko se vain virnistys liian helpoista päivistä, pöytään kädet ristissä pöydällä. Beren näytti tapansa mukaan voivansa hyvin ja halukkaalta puhua ennen otteluita. Nikolai käveli tuolinsa vierelle ja istui. Hetken hiljaisuuden päästä hän avasi suunsa ja alkoi taas puhua. ”Valitettavasti kaikilla teillä ei ole ollut hyviä päiviä viime aikoina. En tiedä mitä mielessänne pyörii, mutta teidän onni on jo varmaankin loppumassa.”, hän sanoi ja katsoi erityisesti Quekzolia. ”Teillä jokaisella on mahdollisuus lähteä täältä pois pelkurina, jos tahtoo. Näin te saatte elää, mutta tänne teillä ei ole mitään asiaa sen jälkeen, koska olette pelkureita, joita täällä ei suvaita. Pikku linnut ovat kertoneet myös, että joku tiestä löysi Olorinin ja onnistui pelastamaan hänet jonkun hirviön kynsistä. Ei ole sanoja kielessämme, joka kuvaisi kuinka kiitollisia olemme sinulle. Toivottavasti pieni lahja auttaa ymmärtämään tekosi merkityksen kylälle, jonka me kyläläiset annamme sinulle.”, hän sanoi ja työnsi paperin palasta, jossa ylhäällä luki ”Seuraavan kierroksen ottelijat” ja sen alla hänen oma nimensä. Kaikki katsoivat ymmällään mitä oli tapahtumassa, mutta Elenya itse ymmärsi. Hän itse saisi järjestää ottelija parit sellaisiksi kuin itse tahtoi.

Siinä se lahja, jonka lupailinkin Olorinin pelastajalle onkin. Siinä sinulle seuraaville päiville miettimistä ja muille jännitystä ja kynsien pureskelua.

Tälleen hämysti btw:

Ketä ottelioita on jäljellä? En tosiaankaan tiedä, kaikki on mennyt vähän pimentoon Zarielin kaaduttua.

-Nilarakh

Chosenin Beren Turmantuoja, jolla on pitkä voittoputki meneillään. Rottenin Hynkel Verikirves, joka on saanut turpaan melkein kahdesti ja karannut haasteesta. Taban Quekzol, jonka jo hetki sitten pieksitkin ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä sinun Elenyasi.

Siinä otteliat ja menestys viime otteluissa.

Beren on sen verran ikävä vastus, että on voittanut kaikki matsinsa. tulkoot vaan rottenit koittamaan...

Luotan siihen, että Nila ei taistele liskon kanssa, vaan laittaa sinut taistelemaan liskoa vastaan. Tämän jälkeen Hynkel The Bloodaxe pääse näyttämään nilan hahmollen juustomaiset hahmot.

Rotten sound kirjoitti:Luotan siihen, että Nila ei taistele liskon kanssa, vaan laittaa sinut taistelemaan liskoa vastaan. Tämän jälkeen Hynkel The Bloodaxe pääse näyttämään nilan hahmollen juustomaiset hahmot.

Sanoo se jonka hahmot ovat melko ahkeraan ottaneet nekkuunsa suippokorvilta.

Jahas, herääkö Jack the ... Rottenin sisällä uhkaavasti?

Niin ja tällä hetkellä kaikilla on kovat ja juustoiset hahmot, että ei ole oikein mitään varmaa voittoa oikeastaan tulossa. Jokaisella kuitenkin on se ässä hihassa, johon luotetaan, jotkut vähän enemmänkin.

Elenya Tïwele - Taban Quekzol

Beren Turmantuoja - Hynkel Verikirves

[/size]

-Nilarakh

Elenya ei antanut katsettakaan Hynkelin teoille vaan tarttui lappuun ja katsoi sitä. Hänellä olisi nyt mahdollisuus päästä helposti loppuotteluun, koska hän saisi vastaansa sen, jonka haluaisi näistä kolmesta. Haltia neidon kasvoille syntyi pieni hymy, joka katosi yhtä nopeasti kuin syntyi. Hän otti kynän esiin ja alkoi raapustaa paperiin nimiä. Hieman itsekkäästi hän laittoi oman taistelun aluksi paremman sään toivossa ja luoden pientä jännitystä kahdelle muulle, jotka ovat seuraavana vuorossa otella. Elenya nosti paperia ylemmäs ja laittoi viittansa paperin päälle, jotta muut eivät näkisi kenet hän kirjoitti oman nimensä viereen. Kirjoitettuaan hän heilautti viittansa selkänsä taakse niin, että humina kuului ja ojensi paperin nurinpäin Nikolaille, joka nosti kulmakarvojaan nähdessään kuka ottelee ketäkin vastaan. Nikolai ei näyttänyt paperia muille vaan jätti sen pimentoon vielä hetkeksi. Hän nousi pystyyn ja alkoi taas puhua: "Tällä kertaa areenalle emme saa ketään avustajaa, joten teidän pitää tulla itse areenalle ja kävellä sitä tuttua vanhaa polkua itse mutaiselle tantereelle, jonka toisella puolella odottaa vastustajanne. Toinen kierros alkaa kahden päivän päästä, joten teillä on vielä aikaa hyvästellä tuttunne, käydä Olorini luona, joka on mökissään jälleen, tapella toistenne kanssa ja kaikkea mitä lystää. Jos ette kuitenkaan saavu areenalle sovittuun aikaan otamme sen luovutushäviöksi ja älkää enään näyttäkö naamojanne täällä. Ette ole tervetulleita.". Sanottuaan sanansa Nikolai nousi päydästä ja käveli ylös paperilappu mukanaan. "Olen sitten täällä kirkossa nämä päivät, joten jos tulee asiaa niin tulkaa vain juttusille. Laitan tämän lapun sitten kirkon oveen, josta sitten kyläläiset ja te voitte mennä katsomaan kenet kohtaatte.", Nikolai sanoi ja poistui huoneesta.

No, otteliat ovatkin jo selvät, joten ei sitä tähän tarvitse laittaa. Nämä kaksi päivää sitten venyvät niin pitkälle kunnes kaikki ovat tehneet mitä halusivat ja fluffitelleet itsensä areenalle. Haasteita voi taas huudella toisille, jos niin tahtoo, mutta muistakaa, että jokaisesta haavasta, jonka kärsitte taistelette huonommin areenalla.

Ps. Chosenilla on hyvä sigi .