Keisarin Unet - osa 6, Värisävyistä Rikkain
Lähetetty: To 31.05.2007 15:09
Ja Grond & huussi -production jatkaa edelleen Saarikosken Penan jalanjäljissä, saagamme kuudes osa on valmis, olkaa hyvä.
Muista, että voin riistää elämäsi minä hetkenä hyvänsä
Siksi, asetu makuullesi, pysy siinä
Kun sinua kaltoin kohtelen
Ketään nimittäin et pysty sumuttamaan
Ja nyt palat siitä hyvästä!
Kun A-komppanian 200 liekkiä kohdistuu sinuun
Ja purjehdit näin pois aallolla roihuavalla
Etkä voi ymmärtää, mitä tapahtuu
Kun komeetan lailla raivoava tulipallo ärjyy
Ja sisältäsi sinua tuijottaa silmä demonin
Ehket olekaan kenen tahansa tytär...
Et kuormajuhta, kavioeläimistä risteytetty
Kun kukaan muu ei tullut
Ei kukaan, ei, ei, ei
Houkka olin tarjotessani itseni sille
Ja vain elävä raunio nykyisin
Ja hukuttauduttuani tuleen
Imen veresi, sielusi
Lentäessäni yössä lailla vinkuvan häkkieläimen
Ja niin kovasti kaipaisin olevani vain mies, rakkaudessaan raju
Liikkeissäni vimmaisen vauhdikas, sen mukaan valtias olisin
Ja silti vain lapsi, vääjäämättömän ajan pyörteissä
Yössä mustassa
Roihuavana pyrstötähtenä maantien yllä
Nostattaen savua pisaroista
Niin laiskasti tuo savu kietoutuu usvaksi
Keskeltä kiehkuroiden kotini näen
Lienenkö horoskooppimerkiltäni mikä, kenties Leijona
Silti kyynelehdin lailla sokean miehen
Joka ei koskaan ennen tätä ole kyyneltä vuodattanut
Keskellä kylmää avaruutta lastini kanssa
Muistelen niitä kaikkia tuhlattuja auringonlaskuja
Uneksien suudelmasta mustalaisen
Mutta jumissa pelipöydässä jo panoksensa laittaneiden jälkeen
Nälkäinen usva olemuksenani
Ja täysin vieraana itselleni
Ja vaikka tietoisuuteni takaovea kolkuttelisin
Ei kotona liene taaskaan ketään
Vain ilkeät raidat mieltäni arpeuttavat
Enkä halua olla vastuussa itsestäni
Sillä isäni poika olen
Muista, että voin riistää elämäsi minä hetkenä hyvänsä
Siksi, asetu makuullesi, pysy siinä
Kun sinua kaltoin kohtelen
Ketään nimittäin et pysty sumuttamaan
Ja nyt palat siitä hyvästä!
Kun A-komppanian 200 liekkiä kohdistuu sinuun
Ja purjehdit näin pois aallolla roihuavalla
Etkä voi ymmärtää, mitä tapahtuu
Kun komeetan lailla raivoava tulipallo ärjyy
Ja sisältäsi sinua tuijottaa silmä demonin
Ehket olekaan kenen tahansa tytär...
Et kuormajuhta, kavioeläimistä risteytetty
Kun kukaan muu ei tullut
Ei kukaan, ei, ei, ei
Houkka olin tarjotessani itseni sille
Ja vain elävä raunio nykyisin
Ja hukuttauduttuani tuleen
Imen veresi, sielusi
Lentäessäni yössä lailla vinkuvan häkkieläimen
Ja niin kovasti kaipaisin olevani vain mies, rakkaudessaan raju
Liikkeissäni vimmaisen vauhdikas, sen mukaan valtias olisin
Ja silti vain lapsi, vääjäämättömän ajan pyörteissä
Yössä mustassa
Roihuavana pyrstötähtenä maantien yllä
Nostattaen savua pisaroista
Niin laiskasti tuo savu kietoutuu usvaksi
Keskeltä kiehkuroiden kotini näen
Lienenkö horoskooppimerkiltäni mikä, kenties Leijona
Silti kyynelehdin lailla sokean miehen
Joka ei koskaan ennen tätä ole kyyneltä vuodattanut
Keskellä kylmää avaruutta lastini kanssa
Muistelen niitä kaikkia tuhlattuja auringonlaskuja
Uneksien suudelmasta mustalaisen
Mutta jumissa pelipöydässä jo panoksensa laittaneiden jälkeen
Nälkäinen usva olemuksenani
Ja täysin vieraana itselleni
Ja vaikka tietoisuuteni takaovea kolkuttelisin
Ei kotona liene taaskaan ketään
Vain ilkeät raidat mieltäni arpeuttavat
Enkä halua olla vastuussa itsestäni
Sillä isäni poika olen