Sotavasara.net

Mielessä on jo jonkin aikaa pyörinyt idea 40k roolipelistä, ja nyt keksin, että voin käyttää teitä sotulaisia apuna.
En ole edes aloittanut, mutta nyt tekin voitte pitää intoa yllä! Ajatus on todennäköisesti jo kertaalleen kaluttu, mutta
tahdon tehdä oman. Huom. En ole IKINÄ pelannut, mutta tahtoisin yrittää. Vaikka en tätä pelaisikaan siinä on hyvä lähtökohta mille vain fluffinpätkälle.

Hei modet! Aihe koskee, roolipelejä, sivuaa figupelejä, ja liittyy fluffiin, joten paikanvalinta oli hankalaa. Siirtäkää, jos on tarvis, ja lukitkaa, jos aihe ei kuulu foorumille. Mutta olkaa hyvät, ja kertokaa minne tämän pistäisin (jos lukitsette).

Aloitetaan tästä: Mikä/mitkä olisivat hyviä (inhimillisiä) kansoja/rotuja roolipelaamiseen? Omia aivoituksia: Tau, Taun aluskansa (Kroot, vespid, ihmiset), Imperiumin ihmiset. Mitä enemmän "virallista" fluffia näille on, sitä parempi.

Ai niin, tiedän kyllä yleisesti mitä roolipelaaminen on, mutta kukaan (minun tietääkseni) tutuistani ei pelaa roolipelejä, ja tässä on toinen syy oman taustan tekemiseen. Voisin tällöin olla itse PJ, GM, mikälie.

pelimekaniikkan liityviä perusteluja saa antaa, mutta taustallisia vihjeitä on pakko antaa

Vosit myös hypätä pelin luomisen yli ja ladata GWn Inquisitor ilmaiseksi, ihan heidän omilta Specialist Games sivuilta.

Aiheesta on jo tehty hyvinkin toimiva ja hyvä roolipeli nimeltä inquisitor. Tämä toisaalta on imperium keskeinen mutta kuitenkin on jotenkin kivempi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Toisaalta universumi on suuri ja ihmiskulttuureja ja erilaisia ympäristöjä löytyy loputtomiin ja niitä voi aina keksiä uusia.

Itse vedin kerran inquisitor kampanjaa (pelattiin säännöllisesti joku puolivuotta) ja tämä mitä opin:
Päätoimisesti liiku ihmisillä ihmisten kanssa. Imperiumi on xenofobistinen eikä hyväksy lähes minkään tason kontaktia muukalaisrotujen kanssa. Kun haluat vaihtelua tee paikka jossa on meneillään joko örkki tai tyranid (vrt. Alien) invaasio. Tällöin saadaan aivotonta massaa tapettavaksi. Tyranidien kanssa ei voi neuvotella ja örkkien kanssa se on vaikeaa (tyhmiä, epärehellisiä ja tappelunhaluisia).
Kaaos on hyvin tärkeä pahan voima imperiumissa. Sen korruptoimalla vaikutuksella voi keksiä paljonkin juonenkäänteitä ja syytä seikkailla. Kertettiläiset on aina kivoja ja niiden temppelit missä uhrataan ihmisiä.
Marinet ovat suuria ja pyhiä. Näitä ei ainakaan pelin alussa saisi liikaa esiintyä koska ovat todellakin super-ihmisiä. Jos katsot inquisitor sääntöjä huomaat että yksi marine kykenee tappamaan pari kymmentä ihmissotilasta haukottelemalla. Itselläni oli puolen vuoden aikana vain kaksi tappelua marinea (yhtä kaaos soturia) vastaan ja molemmilla kerroilla piti antaa pelaajille vähän armoa etteivät kuolleet. Marine voi johtaa kulttia ja sen pitää olla todellakin mahtava.
Eldarit ei kannata unohtaa. Toisin kuin Tau niin eldarit eivät toimi suora viivaisesti. Tau valtaa planeettoja rivissä "suuremman hyvän piiriin" mutta Eldarit (ja niiden johtajat; faarseerit) katsovat tulevaisuuteen ja saattavat lähettää yhden sotilaan muuttaamaan historian kulun näillä on myös kiva luoda hahmoja, jotka vetävät pelin juoni-naruja jossain varjoissa.
Yleisesti imperiumista on se että se on hyvin hierarkkinen ja paranoidi. Ihimillä on usein tärkeä ja tiukka kasti järjestelmä, josta ei taivuta. Mutta tietenkin universumissa on paljon erilaisia planeettoja ettei samaa kaavaa tarvitse totella.

Tässä siis jotain pientä mitä keksin kirjoittaa. Lue historia osuuksia ja kysele lisää jos asia kiinnostaa.

Rotuihin voisi lisätä ogrynit ja ratlingit ja miksei aloitteleva eldar rangerikin ja tietysti squatit. Muinaisessa Rogue Traderissa annetussa esimerkkimailmassa taisivat örkit ja ihmiset elää enemmän tai vähemmän rauhaisaa rinnakkaiseloa, mutta kyseessä olikin suurimman osan ajasta warppimyrskyjen eristämä planeetta, josta keisarikunta ehti juuri ja juuri käydä hakemassa verot pois aina myrskyjen välillä.

Varmaan kannattaisi sijoittaa kampanja jonnekkin rajaseudulle, jossa ei olla niin kirkasotsaisen xenofobisia ja laajempikin muukalaisrotujen kirjo voisi elää suht rauhassa omine erikoisuuksineen sikin sokin muiden kanssa, ilman että Ordo Xenox on koko ajan hengittämässä niskaan (kannattaa muuten katsastaa specialist gamesien sivuilta Inquisitor matsku, kyseessähän on 40k:hon sijoittuva "figuroolipeli" ihan vain fluffiksi, ropepelisysteemiksi en tätä suosittelisi, painopiste siinä kun on kuitenkin enemmän väkivaltaisessa [heitetään paljon noppia] ongelman ratkaisussa). Moinen alue lisäksi suorastaan pursuaa seikkailuideoita diplomatiasta salakuljetukseen ja kisailuun siitä kuka löytää sen huhuissa elävän artefactin ensimmäisenä.

Pelimekaniikasta sen verta, että kannattaisi hankkia jokin valmis systeemi, kuin lähteä omaa luomaan, varsinkin jos olet ekaa kertaa pappia kyditsemässä. Itse suosittelisin Gurpsia (generic universal roleplaying system). Voit aika pitkälle ottaa siitä mukaan juuri ne elementit, mitä katsot tarvitsevasi ja säätää kampanjan voimatason haluamallesi tasolle. Toinen vaihtoehto olisi odottaa ensi kevääseen, jolloin 40k:lle pitäisi ilmestyä ihan oma ja virallinen roolipelisysteemi Black Industrilta, tai oma ja oma, eihän se ole kuin avaruusväännös saman firman warhammer fantasy roleplaysta.

EDIT: Lisätty "siinä" selkeyttämisen vuoksi.

Ihan ensiksi kannattaa hankkia hieman roolipelikokemusta. Kysyt vaikka joiltain tuttavilta, pääsisitkö porukkaan mukaan, tai kokeilkaa kavereiden kanssa jotain helppoa aloittelijoille sopivaa peliä. Ei kannata kuitenkaan unohtaa tuota 40k ideaa. Se vain helpottaa huomattavasti asioita, kun osaa jo vähän perusjuttuja valmiiksi.

40k taustakirjaksi suosittelen lämpimästi tutustumista Rogue Traderiin. Niitä on ihan oikeasti Suomessakin vaikka kenen hyllyssä. Paras lähtökohta peliryhmälle on mielestäni vapaahko rogue trader ryhmä. Porukassa voisi olla eri rotuja järjen rajoissa ja muutenkin hauska seikkailla pitkin poikin galaksia, siellä minne imperiumin kaltaisilla armeijoilla ei helposti mennä. Rogue traderin aikaan oli myös paljon enemmän kaikenlaisia olentoja, kuin nykyään. Beastmanit esimerkiksi olivat imperiumin joukoissa mukana. Old oneista on ihan kuviakin ja eri planeettojen hirviöistä. Muistanpa, kun aikanaan tapettiin montakin catachan deviliä (jättiskorpionituhatjalkaisilta ne näytti). BFG kirjoista saa myös jänniä vinkkejä, mitä kaikkea avaruudessa voisi tapahtua.

Ja jos projekti venyy niin alkuvuonna 2008 on tulossa ihan "virallinen" 40k-roolipeli

http://www.blackindustries.com/?template=40k

Tom_Gore kirjoitti:Ja jos projekti venyy niin alkuvuonna 2008 on tulossa ihan "virallinen" 40k-roolipeli

http://www.blackindustries.com/?template=40k

...ja kirjanen maksaa sen 50e.

Kyllä IMO tekisin mieluummin yksin/käyttäisin inquisitoria.

iikka kirjoitti:Muinaisessa Rogue Traderissa annetussa esimerkkimailmassa taisivat örkit ja ihmiset elää enemmän tai vähemmän rauhaisaa rinnakkaiseloa

Tämä on totta mutta örkit kuitenkin jatkuvasti tekivät pieniä ryöstöretkiä ihmisten kaupunkeihin, mutta niillä ei ollut mitään massiiviisia armeijoita kun ei ollut johtajaa. Lähinnä tappelua kaivatessaan tappelivat keskenään.

iikka kirjoitti:Varmaan kannattaisi sijoittaa kampanja jonnekkin rajaseudulle, jossa ei olla niin kirkasotsaisen xenofobisia ja laajempikin muukalaisrotujen kirjo voisi elää suht rauhassa omine erikoisuuksineen sikin sokin muiden kanssa, ilman että Ordo Xenox on koko ajan hengittämässä niskaan

Mutta nykyisessä fluffissa painotettu kulttuuri erot rotujen välillä katoaa ja samalla osa niiden rotujen "muukalaisuudesta". Mielestäni kaikki avaruus olennot ovat kiehtovampia ja mielenkiintoisimpia jos pelaajilla ei ole aikaisemmin niistä kokemusta. Tämän takia kannatan että ryhmä koostuu vain pelkistä ihmisistä (noh ehkä ogrynit ja ratlingit koska ovat vain mutatoituneita ihmisiä), jolloin pelaajien on helpompi samaistua rooleihinsa ja seikkailu "mystisissa ja eksoottisissa paikoissa" on helpompaa kun kaikki on uutta pelaajille.

iikka kirjoitti:ropepelisysteemiksi en tätä (inqvisitor) suosittelisi, painopiste kun on kuitenkin enemmän väkivaltaisessa [heitetään paljon noppia] ongelman ratkaisussa

Ja tämän inqvisitor tekee äärimmäisen hyvin ja toimivasti. Itse käytin sitä nimenomaan sen takia koska taistelut olivat äärimmäisen taktisia ja monitasoisia. Se ei ole enää helppoa voittaa tulitaisteluita kun on korkeuseroja ja joukkojen sijoittelulla on merkitystä. Tietenkin tämä vaatii pelaajilta hyvää hahmotuskykyä tai sitten konkreettisia esityksiä (miniatyyrejä tai vast.) Taistelun ulkopuolella en koskaan ole missään pelisysteemissä käyttänyt pahemmin mitään sääntöjä, koska kyllä puhumisen voi toteuttaa ilman mitään järkyttäviä charisma/reactor/diplomatic heittoja ja statteja.

Huru-ukko kirjoitti:Rogue traderin aikaan oli myös paljon enemmän kaikenlaisia olentoja, kuin nykyään.

Eivät nämä rodut ole minneen universumista kadonneet vaikka niillä ei enää omia armeijoita ole olemassa. Kyse on vain vähän harvinaisimmista olennoista, joita ei nähdä sotatantereella. Silti roolipelissä näitä voi esiintyä hyvinkin paljon.

Ja edelleen painotan. Universumi on suuri. Älä sitoudu liikaa jo olemassa olevaan fluffiin ja siinä mainittuihin paikkoihin ja asioihin. Vaikka pelisi sijoittuisikin 40k maailmaan ei se tarkoita että et voisi keksiä itse lisää asioita, kunhan ne eivät ole mitään niin suuria että ne olisi pitänyt mainita "virallisessa" fluffissa (varsinkin jos peliporukassa on aiheeseen valjastuneita pelaajia; jos ei ole niin sillä ei ole mitään väliä). Katso muutama jakso Stargate nimistä tv sarjaa niin saat kaikkia kivoja ideoita mitä voi ryhmäsi kohdata universumissa.

Itse olen peluuttanut 40k:ta Shadowrun:in 3. edikan säännöillä, pohjautuen Necromundaan. Pelaajat olivat jengiläisiä ja palkkionmetsästäjiä..

Z7-852 kirjoitti:

iikka kirjoitti:Varmaan kannattaisi sijoittaa kampanja jonnekkin rajaseudulle, jossa ei olla niin kirkasotsaisen xenofobisia ja laajempikin muukalaisrotujen kirjo voisi elää suht rauhassa omine erikoisuuksineen sikin sokin muiden kanssa, ilman että Ordo Xenox on koko ajan hengittämässä niskaan

Mutta nykyisessä fluffissa painotettu kulttuuri erot rotujen välillä katoaa ja samalla osa niiden rotujen "muukalaisuudesta". Mielestäni kaikki avaruus olennot ovat kiehtovampia ja mielenkiintoisimpia jos pelaajilla ei ole aikaisemmin niistä kokemusta. Tämän takia kannatan että ryhmä koostuu vain pelkistä ihmisistä (noh ehkä ogrynit ja ratlingit koska ovat vain mutatoituneita ihmisiä), jolloin pelaajien on helpompi samaistua rooleihinsa ja seikkailu "mystisissa ja eksoottisissa paikoissa" on helpompaa kun kaikki on uutta pelaajille.

Epäilemättä, mutta Hammer P1rulainen itse ainakin aikoisi käyttää mahdollisimman laajaa muukalaisrotujen kirjoa kampanjassaan. Kerroinkin oman näkemykseni miten sille voi antaa näppärästi puitteet.

Mystiikka ja eksotikka on aina hyvästä, mutta jos muut porukan pelaajat tietävät mistä 40k:ssa on kyse, saa ryhtyä keksimään omiaan, jotta sitä mukaan saa ympättyä. Tokihan voi roolipelata, ettei tiedä mikä joku Khornen riimu on kun sellaisen näkee, mutta se on roolipelaamista, eikä mystiikkaa ja ekostiikkaa.

Z7-852 kirjoitti:

iikka kirjoitti:ropepelisysteemiksi en tätä (inqvisitor) suosittelisi, painopiste siinä kun on kuitenkin enemmän väkivaltaisessa [heitetään paljon noppia] ongelman ratkaisussa

Ja tämän inqvisitor tekee äärimmäisen hyvin ja toimivasti. Itse käytin sitä nimenomaan sen takia koska taistelut olivat äärimmäisen taktisia ja monitasoisia. Se ei ole enää helppoa voittaa tulitaisteluita kun on korkeuseroja ja joukkojen sijoittelulla on merkitystä. Tietenkin tämä vaatii pelaajilta hyvää hahmotuskykyä tai sitten konkreettisia esityksiä (miniatyyrejä tai vast.)

Mjaha, unohdin käyttää "siinä" sanaa tuossa qutissa (virhe korjattu). Yritin nimittäin sanoa, että inqvisitoria ei tulisi käyttää roolipelisysteeminä, koska ongelmt ratkotaan siinä väkivaltaisesti ja se on enemmän taktinen figupeli kuin roolipeli, kuten esimerkistäsi käykin ilmi. Hammer p1rusta itsestään sitten kiinni haluaako hän enemmän figupelaamista, vai roolipelaamista.

Z7-852 kirjoitti:Taistelun ulkopuolella en koskaan ole missään pelisysteemissä käyttänyt pahemmin mitään sääntöjä, koska kyllä puhumisen voi toteuttaa ilman mitään järkyttäviä charisma/reactor/diplomatic heittoja ja statteja.

Jeps, tällöin ne hahmot, joiden pelaaja on hyvä puhumaan luonnostaan tai tietävät jotain esim. tekniikasta yms. menestyvät. Tokihan hyvistä puheista/ideoista voi antaa bonusta nopanheittoihin, palkitakseen aktiivisia pelaajia.

Ahh, olipa kiva nukkua pitkään...

Inqvisitor. Pitää tutustua. Valmiin mekaniikan hakisin muualta, ehkä ILMAISESTA Inqvisitorista. Oman ulkokuoren tahtoisin silti, syynä tähän on Pj:nä oleminen. Oman pelin tuntee parhaiten.

...kukaan omista tutuistani (minun tietääkseni) ei pelaa roolipelejä...

Eli tuttujen porukoihin en pääse mukaan, eikä minun ikäiseni kannaittaisi vieraisiin peliporukoihin ängetä.

Herra Seppälän One Roll Enginen, eli ORE:n päälle tekemää pohjatyötä olen itse käytellyt perustana omassa WH40K ropeprojektissani. Inquisitorin säännöstö on mielestäni vähän turhan jähmeä roolipelaukseen, kun ensimmäinen tulitaistelu saattaa viedä pahimmillaan puolet peliajasta ja systeemi muutenkin painottuu pelkkään turpabalettiin. Pienen kaavan miniatyyripelinä systeemi kyllä toimii.

ORE:n quickstart-säännöstö on tietääkseni vieläkin ilmaislevityksessä jossain (ainakin NEMESIS sisältää nämä säännöt). Mikäli omaa viitseliäisyyttä ja 40k:n taustatietoa riittää, niin sen päälle pitäisi pystyä rakentamaan ihan toimiva systeemi, joka kelpaa muuhunkin kuin pelkään taistelun simulointiin.

Edit: YV:lläkin saa heittää, jos on kysyttävää. Tuo oma projektini on melko pitkälti allekirjoittaneen korvien välissä ja sekalaisten papereiden nurkissa, mutta voin toki yrittää selittää sitä laajemminkin ja rutistaa noita tuotoksiani paperille, jos tarve sitä vaatii.

Lähestulkoon pelisysteemi kuin pelisysteemi on pääasiassa taistelusysteemi. Lähestulkoon pelissä kuin pelissä suurin sivumäärä on taisteluosiolla ja siihen liittyvillä jutuilla. Ei roolipelaamiseen tarvitse sääntöjä. On lähes se ja sama, käyttääkö pohjana GURPSia, Inquisitoria, RT:tä, D&D3.5:ttä tai Alternityä, jos pääpainopiste on siinä roolipelaamisessa. Mitä enemmän painotus siirtyy väkivaltaisuuteen, sitä enemmän vaaditaan myös sääntöpuolelta.

The Captain kirjoitti:Lähestulkoon pelisysteemi kuin pelisysteemi on pääasiassa taistelusysteemi. Lähestulkoon pelissä kuin pelissä suurin sivumäärä on taisteluosiolla ja siihen liittyvillä jutuilla.

Tuo on hyvä pointti, roolipelata voi ihan millä tahansa systeemillä (tai oikeastaan juurikin systeemistä riippumatta), mutta omien kokemusteni mukaan tuolla systeemillä on paljon vaikutusta siihen, mihin suuntaan peli ohjautuu. Jos kaikki säännöt viittaavat tappamiseen ja ruhjomiseen, eikä mitään vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ole lähdemateriaalissa esitetty, niin pelihahmotkin yleensä turvautuvat väkivaltaan kaikissa olosuhteissa ja EPH-rivistöt harvenevat vauhdilla. Varsinkin aloittelevilla pelaajilla tämä tuntuu korostuvan. Aloittelevalla peliporukalla tuo kaikkien taistelun ulkopuolisten asioiden roolipelaamisen kautta voi olla melkoinen haaste, jos hahmonluonnissa on vain valittu mieleinen ase ja panssari.

Noita monimutkaisia taistelusääntöjä olen itse yrittänyt PJ:nä karttaa lähinnä siksi, että yleensä ne muuttavat nopeatempoisen tulitaistelun shakkiotteluksi, jossa kaikki ennen taistelua rakennettu jännite valuu hukkaan, kun pelaaja Z laskee taskulaskin savuten osumakohtia möröille A ja B, loppuporukan haukotellessa vieressä.

mjahas... omia sittenkin rupean vääntämään. Niitä voi artvioia, ja parannella, jahka ehtisivät foorumeille asti...

Kannattaa tosin ottaa myös huomioon se, että joissakin roolipelijärjestelmissä on tekniset säännöt muullekin kuin väkivallalle. Jopa itse harrastamassani D&D:ssä on hyvinkin tarpeelliset säännöt mm. diplomatialle ja muulle vapaammalle vuorovaikutukselle.
Syykin siihen on erittäin hyvä. Helppoahan meidän, kypsien nettifoorumeille kirjoittelijoiden, on saada omat mielipiteemme yleensä puettua sanoiksi; mutta maailmassa on valtavasti ihmisiä, joille sosiaalinen kanssakäyminen sen kaikissa muodoissa on yllättävänkin vaikeata. Näiden ihmisten pelastus on se, että he voivat boostata hahmonsa keskustelutaitoja peliteknisesti ja ratkaista asiat sitten nopilla sen sijaan että naama punaisena yrittäisivät mutista pelitilannetta eteenpäin.
Roolipelissä on kuitenkin kyse siitä, että asetutaan kuvitteellisen hahmon asemaan ja pelataan hänen rooliaan. Tämän kaltainen eskapismi on sosiaalisesti rajoittuneille kokemuksieni mukaan mahtava henkireikä.