Ryövärit
Lähetetty: Ma 30.07.2007 18:03
Rustasin sitten tänne tarinan. Kirjoittelen lisää jahka kerkiän. Toivottavasti pidätte.
Luku 1, Metsän kosto
Lorenin metsässä kaikui kavioiden kapse. Ryövärit olivat jo toisen kerran viikon sisällä matkalla metsähaltiakylään tuhotakseen sen ja ottaakseen kalleudet ja muonavarat mukaansa.
”Pst, pomo, olin näkevinäni pensaassa… aaargh!” rosvo ei ehtinyt kuiskata lausettaan loppuun tarkkaan tähdätyn nuolen lävistäessä kaulavaltimon.
”Kilvet esiin! Kilvet esiin! Ne hyökkäävät!” Leakim karjui kurkku käheänä ja nosti selästään suuren nahkapäällysteisen puukilven. Kaikki muutkin ottivat johtajastaan mallia ja vetivät kilpensä esiin.
”Leakim, näin vähän aikaa sitten kivilouhikon. Voisimme mennä sinne suojaan.” Shakur, entinen bretonnialainen ritari sanoi johtajalleen nuolien rummuttaessa kilpiä.
”Hyvä idea! Kääntykää ympäri ja seuratkaa minua ja Shakuria! Nopeasti!” Hevoset laukkasivat niin kovaa kuin pääsivät päästäkseen pois nuolisateesta. Kaksi viimeistä rosvoa ehti kuolla nuolet selässään ennen suojaan pääsemistä. Muutamia nuolia lensi vielä kivien välistä, mutta sitten se loppui ja tuli aivan hiljaista. Ryövärit alkoivat kasata kivistä barrikadeja varoen kuitenkin visusti menemättä liian aikiolle paikalle. Lopulta bunkkeri oli valmis.
”Mää käyn kurukkaamassa haltiroijen tilanretta”, yksi rosvoista, Nordo nimeltään, sanoi.
”Älä vaan vahringossakaan mee näyttää pärstääs liikaa ulos”, Nordon veli Oliver varoitteli.
”Ehän mää”, Nordo vastasi virnistäen.
”Kymppi vetoa että nuoli osuu Nordoon”, Shakur kuiskasi Louanille.
”Kiinni veti”, hän vastasi. Pian tuskan huuto täytti kaikkien korvat. Nordo oli kuin olikin saanut nuolesta.
"Saastaiset rosvot ovat nyt ansassa, mitkä ovat käskynne", metsähaltia tiedusteli johtajaltaan.
"Pidä kolmasosa jousimiehistä vartiossa ympäri louhikkoa iltaan asti. Sitten voit päästää puun irti", kuului vastaus.
Rosvojen pienessä leirissä tunnelma oli ankea. Ruokaa ei ollut juuri yhtään ja viiniä sitäkin vähemmän. Päivän aikana suurin osa miehistä oli kuollut nuoliin. Miesvahvuus oli enää 7 ja hevosia oli 2. Hevoset olivat paenneet metsään. Nuotio oli sytytetty keskelle louhikkoa minne nuolet eivät kantaneet, ja siksi tappeluita paikoista syntyi tuon tuosta. Leakim oli miettinyt päänsä puhki suunnitelmaa päästä pois metsästä. Olisi pitänyt arvata että metsähaltiat asettaisivat heti ensimmäisen ryöstön jälkeen vartijoita ympäri metsää. Luultavasti he tiesivät tulostamme astuttuamme metsään. He leikkivät kanssamme. Hän kirosi mielessään. Ilman hevosia ei pääsisi pakoon ja niitä oli vain kolme… Toisaalta hän ja joku muu voisivat paeta, muista ei ollut väliä.
Luku 1, Metsän kosto
Lorenin metsässä kaikui kavioiden kapse. Ryövärit olivat jo toisen kerran viikon sisällä matkalla metsähaltiakylään tuhotakseen sen ja ottaakseen kalleudet ja muonavarat mukaansa.
”Pst, pomo, olin näkevinäni pensaassa… aaargh!” rosvo ei ehtinyt kuiskata lausettaan loppuun tarkkaan tähdätyn nuolen lävistäessä kaulavaltimon.
”Kilvet esiin! Kilvet esiin! Ne hyökkäävät!” Leakim karjui kurkku käheänä ja nosti selästään suuren nahkapäällysteisen puukilven. Kaikki muutkin ottivat johtajastaan mallia ja vetivät kilpensä esiin.
”Leakim, näin vähän aikaa sitten kivilouhikon. Voisimme mennä sinne suojaan.” Shakur, entinen bretonnialainen ritari sanoi johtajalleen nuolien rummuttaessa kilpiä.
”Hyvä idea! Kääntykää ympäri ja seuratkaa minua ja Shakuria! Nopeasti!” Hevoset laukkasivat niin kovaa kuin pääsivät päästäkseen pois nuolisateesta. Kaksi viimeistä rosvoa ehti kuolla nuolet selässään ennen suojaan pääsemistä. Muutamia nuolia lensi vielä kivien välistä, mutta sitten se loppui ja tuli aivan hiljaista. Ryövärit alkoivat kasata kivistä barrikadeja varoen kuitenkin visusti menemättä liian aikiolle paikalle. Lopulta bunkkeri oli valmis.
”Mää käyn kurukkaamassa haltiroijen tilanretta”, yksi rosvoista, Nordo nimeltään, sanoi.
”Älä vaan vahringossakaan mee näyttää pärstääs liikaa ulos”, Nordon veli Oliver varoitteli.
”Ehän mää”, Nordo vastasi virnistäen.
”Kymppi vetoa että nuoli osuu Nordoon”, Shakur kuiskasi Louanille.
”Kiinni veti”, hän vastasi. Pian tuskan huuto täytti kaikkien korvat. Nordo oli kuin olikin saanut nuolesta.
"Saastaiset rosvot ovat nyt ansassa, mitkä ovat käskynne", metsähaltia tiedusteli johtajaltaan.
"Pidä kolmasosa jousimiehistä vartiossa ympäri louhikkoa iltaan asti. Sitten voit päästää puun irti", kuului vastaus.
Rosvojen pienessä leirissä tunnelma oli ankea. Ruokaa ei ollut juuri yhtään ja viiniä sitäkin vähemmän. Päivän aikana suurin osa miehistä oli kuollut nuoliin. Miesvahvuus oli enää 7 ja hevosia oli 2. Hevoset olivat paenneet metsään. Nuotio oli sytytetty keskelle louhikkoa minne nuolet eivät kantaneet, ja siksi tappeluita paikoista syntyi tuon tuosta. Leakim oli miettinyt päänsä puhki suunnitelmaa päästä pois metsästä. Olisi pitänyt arvata että metsähaltiat asettaisivat heti ensimmäisen ryöstön jälkeen vartijoita ympäri metsää. Luultavasti he tiesivät tulostamme astuttuamme metsään. He leikkivät kanssamme. Hän kirosi mielessään. Ilman hevosia ei pääsisi pakoon ja niitä oli vain kolme… Toisaalta hän ja joku muu voisivat paeta, muista ei ollut väliä.