Sotavasara.net

Ropecon on onnellisesti takana ja nyt voin laittaa tänne omat kisatyöni esille. Tänä vuonna osallistuin kahteen kategoriaan, eli yksittäiseen fantasiaan ja dioraamaan. Menestystä tuli dioraaman tekniikkamainninnan verran. Kuitenkin tänä(kin) vuonna syntyi mielenkiintoisia keskusteluja kisanappien ympäriltä, mikä toivon mukaan näkyy jatkossa positiivisesti töissäni.

Jos nyt kuitenkin asiaan, eli:
Merenneito, joka osallistui tosiaan fanasy-singleen, mutta ei menestynyt. Figu on ehkä yksi Reaperin upeimmista. Päädyin konvertoimaan figua hitusen, nimittäin kääntämään käden niin, että näyttää kuin tyttö tarjoaisi katsojalle kättään. Yritin saada aikaiseksi tunnetta, että merenneito tarjoaisi kättä katsojalle todeten "Tule mukaani, niin näytän sinulle merenalaisen maailmani". Päädyin myös suosimaan kirkkaita värejä ja hakea jonkinlaista lasten-elokuva ilmettä työlle. Osittain nimittäin tähtäimessä oli se, että olisi kiva saada jokin tämän kaltainen figu aikaiseksi mahdollista Helsingin kirjaston figunäyttelyä varten. Merenneito kun sopisi moiseen varsin upeasti.

Sitten toinen entryni, eli "The Memory". Tämän figun hankin aikanaan, kun Mälis totesi irkissä, että tämä figu sopii mulle todella hyvin. Tiedä häntä oliko oikeassa. Olin päättänyt tehdä työstä seepiamaisen, mutta aika kauaksi siitä mentiin ja ajatuksena oli mallintaa muistoa. Täten sopivaksi koin, että teen alustasta hyvin simppelin ja jossa on tyttö, sekä tärkeänä elementtinä kukka. Värimaailma olikin jo päätetty. Meni jokusen aikaa ennen kuin sain aikaiseksi alkaa tämän maalauksen. Koska koin merenneidon haastavammaksi ja en ollut maalannut pariin kuukauteen, niin päädyin tässä napissa hakemaan kosketusta maalaukseen jälleen. Teknisesti mielenkiintoista oli myös se, että miten saada osat erottumaan toisistaan, kun käyttää vain neljää maalia ja nekin blendaa aina samassa järjestyksessä. Maaleina käytin VGC charred brownia, VMC Orange brownia, VMC Goldbrownia ja VMC Ivoryä. Lisäksi beissien reunoilla käytin mustaa ja hiuksissa hitusen ruskeaa inkkiä. Tulos miellyttää varsin paljon minua, eikä vähiten siksi, että se herätti keskustelua. Tanssia veitsen terällähän se hitusen oli ilmoittaa tämä dioraama-luokkaan, milteinpä voisin todeta, että riski kannatti. Vaikka menestystä ei tullut (tai siis tuli, tekniikkapalkinto), niin keskusteltua sitäkin enemmän ja mieleen jäi kaivertamaan muutamiakin seikkoja, jotka voivat auttaa eteenpäin kehityksessä.

Tuo memory on ihan mieletön, mutta idea ja toteutus ei oikein kohtaa. Mitään erityisen muistimaista kun tuossa ei ole ja yksittäiseen figuun sitä on mahdottoman hankala luodakkin. Suurin virhe oli ehkä se, että ilmoitit tosiaan aika väärään luokkaan. Menestystä olisi hyvin voinut tulla, jos olisit ilmoittanut sen ihan single miniatyre kisaan...

Siis muistoa tarkoitin, writing mistake.

Slipoilfan kirjoitti:Mitään erityisen muistimaista kun tuossa ei ole ja yksittäiseen figuun sitä on mahdottoman hankala luodakkin.

Tarkoittanet muistomaista? Memory tarkoittaa muistin lisäksi myös muistoa.

Suurin virhe oli ehkä se, että ilmoitit tosiaan aika väärään luokkaan. Menestystä olisi hyvin voinut tulla, jos olisit ilmoittanut sen ihan single miniatyre kisaan...

Tältä se voisi näyttää ja kieltämättä olisi menestynyt luultavasti paremmin kisassa, jos olisi ollut single-luokassa. Mutta virheenä en pitäisi tätä vetoa, vaan yhtenä suurimmista onnistumisista. Jujun nimenä kun on, että mikäli työ olisi singlessä, sen tarina ei pääsisi oikeuksiinsa. Singlessä ei odoteta läheskään yhtä usein tunnelmaa saati tarinaa kuin dioraama-luokassa. Täten ei se, mitä työllä on haettu, välttämättä avautuisi yhtä varmasti ihmisille, koska he eivät välttämättä edes osaisi etsiä tarinaa. Samaten tuomaristopalautteessa tosiaan syntyi mielenkiintoinen keskustelu, josta syntyi muutamiakin ideoita ja ratkaisuja, joiden arvo nähtäneen tulevaisuudessa.

Merenneidossa on erittäin paljon hyvää, mutta yleis sävy oisi saanut olla eteerisempi! Olisin itse sekottanu harmaita ja turkooseja joka ikiseen sävyyn ja hakenut hieman vedenalaista magiaa fiilikseen. Nyt se vois yhtähyvin leijua ilmassa.

Tuo "muisto" on monella tavalla kutkuttava figu, mutta mun mielestä ongelma oli siinä että se ei avautunut ihan heti.
Kun sitä tapitti kauemmin, idea menneistä kultaisista ajoista lähti aukeamaan, mutta samalla silmään alkoi pistämään useita sellaisia pieniä juttuja jotka lähtivät kalvamaan mieltä samalla kun koitin maistella suussani tätä melkoisen erikoislaatuista dioramaa.

Ainoa juttu jolla nopeasti keksittynä olisi figun saanut "iskemään" ideansa läpi nopeammin (ehkä vain minulle), olisi ollut laittaa siihen kehykset jonka sisällä figuuri on. Sellaiset vanhan valokuvan pitsimäiset reunukset ja vähän puuraamia ympärille. Moni on varmasti eri mieltä kanssani siitä helpottaisiko se napin tulkintaa vai ei. Mutta jotain "muistomaista" olisin siihen kaivannut lisää. Raamit tjsp tekisi siitä myös vahvemmin dioraman kaltaisen jossain vähän totutumman näköisessä mielessä.

Jäin liian kauan tuijottamaan soittimen kielien ja hiusten vaaleimpia kohtia, lantion asentoa ja leikkisää katsetta, eli ikävä kyllä figun heikkoja kohtia.

Siltikin, tällaisia lisää. Nappi oli kisan mieleenpainuvin.

Täytyy myöntää, että minulle ei Conissa tuota Memorya tihrustaessani oikein tuo idea auennut ja ihmettelinkin, että onkohan työ väärässä vitriinissä. Nyt kun sen sanoit käsitän kyllä mitä tässä on haettu takaa. NacMacFeeglen idea raameista on varsin kutkuttava joskaan raamit figun ympärillä eivät olisi kovin käytännölliset, mutta figun olisi voinut laittaa seisomaan keskelle pieniä vanhanaikaisia raameja. Tulevaisuuden hologrammivalokuva menneisyydestä . Maalaus on todella hyvää tasoa.

migsula kirjoitti:Merenneidossa on erittäin paljon hyvää, mutta yleis sävy oisi saanut olla eteerisempi! Olisin itse sekottanu harmaita ja turkooseja joka ikiseen sävyyn ja hakenut hieman vedenalaista magiaa fiilikseen. Nyt se vois yhtähyvin leijua ilmassa.

En voisi olla enempää samaa mieltä figun ongelmista. Värivalinnoista oon muutenkin saanut kritiikkiä - ja ansaitusti. Tuo vedenalainen magia fiilis olisi tosiaan ollut jotain upeeta saada aikaan. Osaatko sanoa, saisko tuota pelastettua vielä jotenkin fiksulla tavalla? Eli toimisiko inkeillä sävytys tms.?

NacMacFeegle kirjoitti: Ainoa juttu jolla nopeasti keksittynä olisi figun saanut "iskemään" ideansa läpi nopeammin (ehkä vain minulle), olisi ollut laittaa siihen kehykset jonka sisällä figuuri on. Sellaiset vanhan valokuvan pitsimäiset reunukset ja vähän puuraamia ympärille. Moni on varmasti eri mieltä kanssani siitä helpottaisiko se napin tulkintaa vai ei. Mutta jotain "muistomaista" olisin siihen kaivannut lisää. Raamit tjsp tekisi siitä myös vahvemmin dioraman kaltaisen jossain vähän totutumman näköisessä mielessä.

Raameilla olisi varmastikin figusta saanut entistä enemmän muistomaisen. Olisi voinut olla oikein hyväkin idea, eikä ehkä ole liiallinen alleviivaus, vaan olisi tukenut tarkoitusta. Tästä figun aukeamisesta sinäänsä juteltiin Dayn ja Ninnun kanssa jälkikäteen tuomaristopalautteessa. Toteamuksina tuli mielestäni varsin osuvasti, että töiden tulisi olla nautittavia vaikka idea ei heti aukeaisikaan, mutta toisaalta se on hyväkin asia, ettei idea heti aukea. Liiallinen idean alleviivaus ei ole hyvästä. Voisin ajatella, että syynä on juuri se, että figusta voi saada näin jälki-"Wow"-efektin "Ahaa"-elämyksen muodossa. Samaten tällöin katsojalle ei tule tunnetta, että maalaaja pitää häntä tyhmänä, jonka takia alleviivasi ideaa.

En voi olla ottamatta esimerkiksi elokuvia, joissa on koukut. Itse ainakin pidin suunnattomasti mm. Mementosta, 6th sensestä ja fightclubista, kun aiheuttavat hitusen hämmennystä ajatellen "Mitäs ihmettä?" ja myöhemmin tulee se "Ahaa"-elämys. Elokuvissa tietystikin voidaan antaa ihmisten aikansa pureksia ja sitten antaa ratkaisu, mitä mahdollisuutta figuissa, tai miksei taulutaiteessakin, ei ole. Täten pitäisi onnistua kipuamaan juuri siihen väliin, että työ ei heti aukea, mutta aukeaa kuitenkin, mikä on ehkä hitusen hankalampaa. Ongelmat ei kuitenkaan pitäisi olla ylitsepääsemättömiä. Nämä ajatukset ovat juuri niitä, joita pitänee koittaa jatkojalostaa ja katsoa mitä syntyy.

Siltikin, tällaisia lisää. Nappi oli kisan mieleenpainuvin.

Tämä on aina kiva kuulla.

Moiks.

Tuli tätä tiirailtua sivusilmällä siellä conissakin, mutta vasta kuvaetäisyys antaa aihetta kehuun, sillä siellä nyt matkaa oli yli puoli metriä.

Memory aukesi vasta äsken itselle, kun mietiskelin napin symboliikkaa syvemminkin. Kukkia kumpikin, omassa lajissaan. Varsinainen kasvi symboloi ilmeisesti materiaa, kuolevaa sellaista. Tyttö on todennäköisesti saanut kukan joltakulta yleisöstään, muistoksi tapahtumasta, jonka voisi yhdistää coniin ihan hyvin (kuitenkin neito on osallistunut johonkin tärkeään ja ohimenevään sessioon. Tapahtuma kuitenkin loppuu aikanaan, jonka jälkeen tulee yleensä haikea olotila, joissa muistoilla on valtaa. Omaa mietintääni voisi ilmaista juurikin conin jälkipuintina junassa tms. Pääidea kuitenkin on, että muistoilla on enemmän valtaa mielessä, kuin itse muisteltavalla. "But The Memory Remains"

Teknisesti loistava nappi, joka ylittää odotukset tutustakin tasostasi väriskaalansa rimmaavuudella ja syventymällä entistä enemmän tarinaan miniatyyristä itsestään, omana persoonana.

Metallica - Memory Remains

-Nilarakh

Matin töissä minuun kolahtaa juuri se, että niiden takana on enemmänkin ajatusta kuin vain se, mitä maaleja tänään käyttäisi. Shakkisotilas Galtsussa, pikku aseenkantaja ja Ihmemaan Liisa ovat kaikki komeita maalauksellisesti, mutta vielä parempia, kun niiden takaa löytyy ajatustakin. Samalla lailla tämä The Memory päätyi suosikkieni listaan. Väriskaalan köyhyys muuttuu rikkaudeksi todella näyttävällä toteutuksella.

Merenneito taas on juuri niin karkki kuin toivoa voisi. Semmoinen sarjakuvatyö. Migsulan pointti vedenalaisuuden efektistä on hyvä, ja mielelläni näkisin sellaisenkin version tästä. Ehkä Matti voisi maalata toisen samanlaisen figun ja kokeilla siihen tuota merellisempää sävytystä? Minulla on sellainen näkemys, että tässä työssä on juuri sellainen Disney-piirretyn henki ilman ääretöntä realismia tai efektikikkailua, ja se henki kärsisi tuosta vedenalaisuuden hakuisuudesta.

Matille sanoinkin jo 'Conissa, että kun ensi kertaa näin tuon merenneidon greenin Reaperin sivuilla, teki mieli lähteä ostamaan kultakalamalja.