Sotavasara.net

Wargamerin 15mm 1600-luvun ruotsalaiset joukot kasvavat vähitellen. Nyt on tullut saataville tykistöä. Lähiviikkoina tulee kypärällistä ratsuväkeä cuirass haarniskassa. Sen jälkeen heidän on tarkoitus tehdä Hakkapeliittoja.

Sitä varten kysyivät että onko kuva tai muuta lähdemateriaalia. Laitoin heille jo joukon linkkejä ja ottamiani valokuvia. Mutta jos teillä on hyviä kuvia tai muuta mielenkiintoista materiaalia niin laittakaa heille ja mulle

Kirjallisuutta:
- Hakkapeliittain jäljillä, Olavi Antila, Juha E. Tetri. Harmillisesti jo loppuunmyyty.
- Sadan vuoden sotatie – Suomen sotilaat 1617–1721, Jussi T. Lappalainen

Hakkapeliitat eivät eronneet mitenkään aikakauden ruotsalaisesta ratsuväestä. Ainakaan ulkonäöllisesti. Lisäksi ongelmana on se, että eri vaiheissa 30-vuotista sotaa hakkapeliitta termi tarkoitti eri asioita. Aluksi se tarkoitti puhtaasti suomalaista ratsuväkeä, kun taas myöhemmin kaikkia suomalaisia joukkoja. Ainakin kansallismuseossa olleiden hakkapeliittojen varusteiden perusteella nämä käyttivät metallista rintakyrassia ja kettlehatin näköistä kypärää. Ilmeisesti käytössä oli myös nahkahaarniskoja ja muita ajalle tyypillisiä avonaisia kypäriä. Aseistuksena olivat miekat ja pistoolit, joista miekka oli ilmeisimmin tärkein, koska karakollaus ei kuulunut hakkapeliittojen taktiikkaan. Lähinnä tästä syystä kuvia, jotka esittäisivät juurikin hakkapeliittaa, olematta muuten tyypillistä ruotsalaista ratsuväkeä on aika vaikea hankkia.

Hauska ja melko turha nippelitieto hakkapeliitoista: Vielä 1900-luvun alkupuolella pohjoissaksalaisen Stalsundin kirkoissa luetussa messurukouksessa pyydettiin herraa varjelemaan seurakuntaa rutolta, tulipaloilta ja suomalaisilta. Hakkapeliitat olivat siis jättäneet hyvin jälkensä paikalliseen kulttuuriin, kiitos kolmekymmenvuotisen sodan.

Ei ehkä välttämättä asia jolla kauheasti ylpeillä.

Nyt kun moni kerran puhelee hakkapeliitoista niin kysyisin erään Laihialaisen tositapahtuma vitsin mahdollista paikkansapitävyyttä:
Hakkapeliittain aikaan jokaisen kylän tien/kadun/tuvan/tilan/tjsp piti varustaa yksi mies hevosella, haarniskalla ja aseilla, sekä lähettää tämä Hakkapeliitaksi Ruotsin armeijaan. Eräässä tapauksessa Laihialla lähetettiin hakkapeliitta, sitten tuli ilmoitus soturin kuolemasta ja vaatimus uudesta hakkapeliitasta, varusteet ja hevonen olivat kadonneet. Kylässä tehtiin työtä käskettyä ja kyseinen mies sai saman kohtalon kuin edeltäjänsä. Jonkun ajan kuluttua tämän kylän väki ärsyyntyi ja kysyi: "Eikö me voitaisi vain lähettää teille hevonen, haarniskat ja aseet mutta pitää mies niin edes jotakin säästyys?"

Mikke kirjoitti:Hakkapeliitat eivät eronneet mitenkään aikakauden ruotsalaisesta ratsuväestä.

Kiitos tiedoista.

Mysterous kirjoitti:"Eikö me voitaisi vain lähettää teille hevonen, haarniskat ja aseet mutta pitää mies niin edes jotakin säästyys?"

En yhtään itse ihmettelisi jos vaikka tuollaista olisi sanottukin. 1600-luvun loppupuolella kun Ruotsi alkoi häviämään venäläisille, niin jossain vaiheessa Suomesta otettiin viidennekset käyttöön. Eli jo viides mies tilalta Lappalaisen kirjan mukaan. Sitä vasten väestö on varmasti ollut näreissään sodasta.

Siinä oli myös hauska anekdootti. Eräs mies oli onnistunut selviämään 15 vuotta sotatantereella ja kotiin palattuaan vaati käräjillä palkkaa koko tästä ajasta.

Varusteista kiinnostuneille, tuossa on muutama valokuva kansallismuseosta. Onko kukaan käynyt Lappeenrannan ratsuväkimuseossa?

Toinen mitä itse en ollut tullut ajatelleeksi on että Kansallismuseon bookletin mukaan ratsuväkeä ohjeistettiin ampumaan pistoolilla vastustajan hevoseen. Suorapiippuisesta pistoolista tuleva pyöreä kuula kimpoaa helposti haarnsikasta. Ylipäätänsä tuon ajan pistooleilla vaaditaan melko suorassa kulmassa tuleva osuma. Efektiivinen kantama lienee ollut muutama sata metriä.

fho kirjoitti: Toinen mitä itse en ollut tullut ajatelleeksi on että Kansallismuseon bookletin mukaan ratsuväkeä ohjeistettiin ampumaan pistoolilla vastustajan hevoseen. Suorapiippuisesta pistoolista tuleva pyöreä kuula kimpoaa helposti haarnsikasta. Ylipäätänsä tuon ajan pistooleilla vaaditaan melko suorassa kulmassa tuleva osuma. Efektiivinen kantama lienee ollut muutama sata metriä.

Historioitsija Peter Englund mainitsee kirjassaan Voittamaton (käsittelee Ruotsin sotia 1650-luvulla) että pistoolit olivat jo parinkymmenen metrin päästä melko tehottomia, koska kuulan nopeus aleni ilmanvastuksen takia melko nopeasti. En ole nähnyt varsinaista kokeellista näyttöä tälle, mutta eipä osumatarkkuuskaan tuolta kantamalta ollut kovin häävi - koulutuksen tarkoituksena oli pitää huolta ettei tulta avattu herkkähermoisesti liian aikaisin.

Mitä haarniskoihin tulee, niin tuon ajan rintahaarniskat tavallisesti valmistettiin kestämään pistoolinlaukaus, ja laaduntarkistuksen vuoksi yleensä valmistuksen loppuvaiheessa ammuttiin koelaukaus josta haarniskaan jäi sitten lommo.

Historiikeista sen verran, että joskus 1940-luvun nurkilla ilmestyivät sellaiset teokset kuin Hakkapeliittain historia I ja II (kirjoittajana Arvi Korhonen) jossa käsitellään vuosia 1617-1629. Näyttäisi löytyvän ainakin Helsingin kaupunginkirjaston varastosta (Pasilan pääkirjastossa).

Mitä taas tulee tuohon laihialaiskaskuun, niin tulee huomata että ratsuväki oli vapaaehtoisia, jotka palvelivat veronalennuksia vastaan. Jalkaväkeä taas hankittiin väenotoin. Edellämainitusta Lappalaisen kirjasta löytyy tarkempaa tietoa molemmista menetelmistä.

Griefbringer

1600-luvun pistooli on ollut varmasti optimikäytössä melkein lähitaisteluase. Rihlaamattomalla ja lyhytpiippuisella aseella osuminen on todella vaikeaa. Vaikka tehokas kantama olisi tuo edellä mainittu 20 metriä tappotehon puolesta, niin osuminen tuollekin etäisyydelle on voinut olla hankalaa. Joitain aikalaiskuvia (maalauksia) olen nähnyt ratsuväkitaisteluista ja niissä hevosmiehet ampuvat monesti toisiaan muutaman metrin päästä lähitaistelussa. Huomattavasti vähemmän on tullut nähtyä kuvia, joissa pistoolilla ammutaan kauempaa, joskin niitäkin on.

Koon puolesta kannattaa tosin huomata että nuo 1600-luvun pistoolit olivat huomattavasti nykyaikaisia vastineitaan (joilla niilläkin on vaikea osua taistelutilanteessa muualta kuin lähietäisyydeltä) painavampia ja pidempipiippuisia, mutta rihlauksen puute ja luodin aerodynamiikka aiheuttivat ongelmansa.

Optimietäisyys oli tosiaankin todella läheltä - erityisesti kun pistoolin lataamiseen meni aikansa, ja rataslukkopistoolit olivat sen verta hintavia että pohjoisen pojilla tuskin oli kahta enempää sotaan lähdettäessä, taistelukentällä kokoelmaa saattoi tietenkin laajentaa.

Muistaakseni ruotsalaisen ratsuväen taktiikkana jossakin vaiheessa oli että rynnäköidessä vain ensimmäiset 1-2 riviä ampuivat pistoolinsa juuri ennen kosketusta, taaempana olevat säästivät pistoolinsa lähitaistelua varten.

Griefbringer

Jostain taisin lukea että lützenissä hakkapeliitat oli ratsurynäkössä ohjeistettu ampumaan yksi yhteislaukaus 15 ja toinen laukaus 5 askeleen päässä vihollisesta vetäen samalla hukarit esiin. Tuollainen pieni pointti tuosta ratsuväen ulkomuodosta:
"Mitään edustusjoukkoa eivät hakkapeliittamme liene olleet. Kerrottakoon eräästä Kustaa II Aadolfin joukkojen paraatista 30-vuotisessa sodassa, kuninkaan vielä eläessä. Ensinnä kulki joukko sinisen, keltaisen, vihreän ym. rykmenttien palkkajoukkoja koreissa varusteissa. Sitten tuli, miten kuten vaatetettuina, suitset ja miekanhankkilukset, tuohella ja naruilla paikattuina, jalat pienten takkuisten hevosten selästä roikkuen ja hukarit maata viistäen laihaposkinen, mutta tuimakatseinen joukko. Kun menoa katseleva Hollannin lähettiläs kysyi: keitäs nämä ovat? viimmeisenä ratsastava lihava saksalainen kuormastovääpeli ylpeänä vastasi: –Kuninkaan henkikaarti, suomalaiset pärkkele!"

Ja pollena tietysti suomenhevoset, eikö?

Käsittääkseni hakkapeliitat (ja ruotsalaiset joukot yleensä) tekivät itse vaatteensa. Samanväristä kangasta varmasti pyrittiin rykmenteissä käyttämään, jos vain mahdollista. Asusteet eivät siis varmasti ole olleet koreita, varsinkin jos sotilaat eivät ole niitä erityisemmin välittäneet korjailla. Sotasaaliina on sitten kamppanjan edetessä saatettu saada koristeellisempiakin varusteita.

Pitää myös muistaa että monilla hakkapelitoilla oli varmastikin ns. "itäisiä" tuomisia kahakoista venäläisiä vastaan, eli aseistus oli varmastikin hyvin vaihteleva. Lisäksi tuolloinen suomen hevonen oli säkäkorkeudeltaan ponin luokkaa, vertaa nykyään harvinainen suomen hevosen muoto, jonka säkäkorkeus reilusta metristä metriin ja 30-40 senttiin, jos oikein muista... Suomenhevonen sai nykyisen kokonsa myöhemmin, kun rotuun lisättiin arabialaista verta...

Itäisistä tuomisista tiedä, suuri osa ratsumiehistä kun taisi tulla vauraasta länsi-Suomesta ja vapaaehtoisina näillä ei välttämättä mitään aiempaa sotakokemusta ollut. En myöskään ole varma kuinka paljon tuolla itärajalla edes tapeltiin 1600-luvun alussa. Mutta saattoihan noita aseita olla sinne muutenkin eksynyt, ja köyhässä Pohjolassa varmasti kelpasi kalpa kuin kalpa. Ja 1620-luvun tappeluissa puolalaisia vastaan saattoi myös kertyä vekkuleita matkamuistoja.

Ja pitää paikkansa että suomalaisten hevoset olivat tuolloin matalia (ja saivat tästä pilkkaa osakseen Saksanmaalla) mutta sisukkaita. Eivätpä tosin tainneet keski-Euroopankaan heveoset vielä olla ihan nyky-hepojen mitoissa.

Griefbringer

Ajan suomenhevosen voima tai nopeus ei varmasti vastannut ajan eurooppalaisten hevosten vastaavaa. Suomenhevosella oli kuitenkin etunaan kestävyys, nämä hevoset olivat jalostettu työhevosiksi, eivätkä väsyneet helposta. Ainakin Breitenfeldissä tästä oli hyötyä taistelun pitkittyessä, eriyisesti saksalaisten kyrassieerien hevoset väsyivät raskaan lastinsa vuoksi. Suomalaisten heovset jaksoivat taistelun loppuvaiheisiin saakka, viholliselle tuhoisin seurauksin.

Idän tuomisista en itsekään menisi vannomaan. Puolaa vastaan olleista sodista on voinut tarttua mukaan paljonkin, aseitakin merkittävämpänä puolalaiselta husarialta omaksuttu aggressiivinen rynnäkkö lähitaisteluun karakollaamisen sijaan. Ruotsi liittyi 30-vuotiseen sotaan 1630, viimeksi Venäjän kanssa se oli ollut sodassa 1617. Tähän sotaan Venäjää vastaan liityy myös (näin off-topicina) suomalainen termi "laiska Jaakko". Tulee suomalaisesta sotapäälliköstä Jacob De la Gardiesta, joka piti hallussaan Moskovaa useita vuosia, eikä suostunut lähtemään sieltä minnekään, tästä miehiltä saatu lempinimi laiska Jaakko.

Mikke kirjoitti: Tähän sotaan Venäjää vastaan liityy myös (näin off-topicina) suomalainen termi "laiska Jaakko". Tulee suomalaisesta sotapäälliköstä Jacob De la Gardiesta, joka piti hallussaan Moskovaa useita vuosia, eikä suostunut lähtemään sieltä minnekään, tästä miehiltä saatu lempinimi laiska Jaakko.

Itse asiassa tuo termi taisi kylläkin tulla pitkäksi venyneestä Novgorodin miehityksestä.

Mutta olen myös siinä käsityksessä että tärkeintä antia Puolan sotaretkiltä oli tosiaan aggressiivisen ratsuväkitaktiikan omaksuminen, jolla saatettiin kompensoida keski-Eurooppaa heikompaa varustustasoa.

Griefbringer

Kehtaisikohan tässä kysyä kun tietäviä ihan parveilee. Kolmikymmenvolttinen sota ja se aika kun on (ehkä juuri Englundin kirjojen vuoksi) sydäntä lähellä...: onko tietoa tai tuntua hyvistä sääntöseteistä tälle epookille? Meinaan, että noi Wargamerin nappulat on aika söpöjä ja Ruotsi ja Puola ovat ne omat "suosikit", eli jos lisäisi jonkin projektin listalle...

Ohhoh, niin sitä tulee virheitä, kun puhuu asioista, joita ei ole vähään aikaan kirjoista katsonut. Eli Novgorodiahan se laiska Jakko miehitti, ei Moskovaa. Miten lie moinen lipsahdus mieleen jäänyt.

Itsekin olisin kiitollinen, jos joku osaisi aikakaudelle esittää jonkun hyvän sääntösysteemin. Ei ole ainakaan toistaiseksi kävellyt vastaan.

Itä-Suomesta oli ainakin muutamia osastoja, esim Kainuusta oli ainakin yksi tietijeni mukaan...

Loistavaa, juuri tälläistä keskustelua olen kaivannut. Toivottavasti toinen threadini suuresta pohjan sodasta saa yhtä suuren suosion

Lappalaisen kirjassa, jonka sain juuri luettua, oli maininta että Puolan sodan 1600-1629 lopussa suomalaisia ratsukkoja oli yli 3000, kun ruotsalaisia vain 2300. Joten minusta se ollut merkittävä panostus Suomen pienempään väkilukuun nähden. Mistä kirjaa lainaten veroetu on ollut merkittävä innoke varustaa ratsukko. Se esti että taloa ei voinut läänittää aatelisille.

Oletettavasti Suomessa oli noin 400.000 asukasta, ja 1630-1649 Suomesta siirrettiin 25 000 miestä Saksaan. Mikä on 6% työkuntoisesta miesväestöstä maatalousyhteiskunnassa. Lappalainen veisteleekin että tänä päivänä se tarkoittaisi 300 000 miehen viemistä armeijan varusteissa Saksaan. Yhteiskunnalle poistuma on ollut kova rasitus.

Jatkaen aiheesta kirjassa sivulla 79 esitetään että vuonna 1634 Suomi jaettiin neljään sotilashallinnon lääniin ja sivulla 81 esitellään suuntaa-antavia lukuja joukko-osastojen vahvuuksista vuodelle 1653. Koostin ne auttavasti tähän.

Jalkaväki:
- Turku ja Pori, Kotona 1293 ja Ulkona 1424 miestä
- Hämeja Uusimaa, Kotona 1105 ja Ulkona 3167 miestä
- Viipuri, Savonlinna ja Kymenkartano, Kotona 1696 ja Ulkona 2669 miestä.
- Pohjanmaa, Kotona 852 ja Ulkona 400 miestä

Ratsuväki:
- Turku ja Pori, Ulkona 880 miestä
- Häme, Ulkona 640 miestä
- Viipuri ja Savo, Kotona 1000 miestä
- Grothusen alokk, Kotona 500

Yhteensä Suomi oli siis asettanut 12600 jalkamiestä ja yli 3000 ratsumiestä joukko-osastojen rivivahvuuteen. Ulkona tässä viittaa Viroa, Liivinmaata, Saksaa, Narvaa ja Inkeriä. Lisäksi noin 5000 kirjoihin saatua miestä piileksi jossain. Savolaiset varsinkin olivat ovelia keksimään sopivia piilopaikkoja syrjäisemmiltä seuduilta tai saarilta

Kirjaa suosittelen kiinnostuneille. Säännöistä ei ole vielä kokemusta. Vasta rakentelen mielenkiinnosta armeijoita. Googlella olen löytänyt tämän Father Tilly rules for Thirty Years War. Lisäksi uusimmassa Wargames illustrated lehdessä (#242) oli artikkeli jossa WAB armeijalista 30 vuotiseen sotaan perustuen GW:n English Civil War sääntöihin Hollannin ja Ranskan joukoille. Niitä voinee soveltaa Ruotsin Puola sotaan.

Edit: Pari tuli vielä vastaan:
- Spanish Fury
- DBR
- Lisää

fho kirjoitti: Joten minusta se ollut merkittävä panostus Suomen pienempään väkilukuun nähden. Mistä kirjaa lainaten veroetu on ollut merkittävä innoke varustaa ratsukko. Se esti että taloa ei voinut läänittää aatelisille.

Muistaakseni homma meni myös toisin päin, eli aateliselle läänitetty talo ei voinut varustaa ratsukkoa. Täten Suomessa, jossa läänitettyjä taloja oli vähemmän, suurempi osuus aloista pystyi ylipäätään varustamaan ratsukon.

Ratsukon varustanut talo oli myös vapaa väenotosta, joten ei tarvinnut pelätä joutumista jalkamiehenä palvelemaan - tosin ratsumiehen menehdyttyä taistelussa joutui varustamaan uuden. Ratsumiehillä oli vielä jonkin asteiset mahdollisuudet päästä joskus takaisin kotimaahan, jalkamiehet palasivat erittäin harvoin.

fho kirjoitti: Lisäksi uusimmassa Wargames illustrated lehdessä (#242) oli artikkeli jossa WAB armeijalista 30 vuotiseen sotaan perustuen GW:n English Civil War sääntöihin Hollannin ja Ranskan joukoille. Niitä voinee soveltaa Ruotsin Puola sotaan.

Tässä vaiheessa kannattaa huomauttaa että WAB (Warhammer Fantasy Battle) ja WECW (Warhammer English Civil War) ovat kaksi erillistä sääntöjärjestelmää, vaikka molemmat perustuvat WHFB:n mekaniikkaan (WAB 5. laitokseen ja WECW 6. laitokseen) tietyillä lisäyksillä.

WECW käsittelee Englannissa ja Skotlannissa 1640-luvulla riehunutta sisällissotaa, joka sotilaallisesta näkökulmasta oli melkoisen lähellä kolmikymmenvuotista sotaa - tärkeimpänä erona että taistelut tuppasivat olemaan hieman pienempiä (jo niukemman väestöpohjan takia) ja toiminta oli jonkin verran amatöörimäisempää (sotilaskoulutusta saanutta henkilöstöä oli sodan alkaessa niukasti). Lisäksi paikallisella teollisuudella oli vaikeuksia kattaa äkillisesti kasvanutta sotatarvikkeiden kysyntää.

Eli kolmikymmenvuotisen sodan osapuolten mallintaminen onnistuu kohtuu hyvin WECW:llä melko niukoin muutoksin, mutta puolalaisten mallintaminen voi vaatia ehkä hieman enemmän päänvaivaa.

Griefbringer

Griefbringer kirjoitti:Tässä vaiheessa kannattaa huomauttaa että WAB (Warhammer Fantasy Battle) ja WECW (Warhammer English Civil War) ovat kaksi erillistä sääntöjärjestelmää, vaikka molemmat perustuvat WHFB:n mekaniikkaan (WAB 5. laitokseen ja WECW 6. laitokseen) tietyillä lisäyksillä.

Kiitos tarkennuksista.

Tuli vielä mieleen että Assault groupin 28mm ruotsalaiset ukot ovatkin 30-vuotiseen sotaan eikä suureen pohjan sotaan kuten aluksi ajattelin. Sieltä on tulossa myös Hakkapeliittoja. Worksbench kuvia jo on nähtävissä heidän foorumilla (vaatii rekisteröitymisen). Hauskan näköisillä "poneille" viilettävät

Menipä vaikeaksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä 30-vuotisen sodan ruotsalaiset 15mm koossa ja suuren pohjan sodan 28mm. Taitaa olla pakko rakennella edellä mainittuun pieni joukkio myös 28mm koossa, kun on jo ennestään muutama 28mm puolalainen heräte ostoksena viime kesältä. Onneksi historialliset eivät ole GW:n hinnoissa tai ehkä joulupukki tuo..

Lassek kirjoitti:Ruotsi ja Puola ovat ne omat "suosikit", eli jos lisäisi jonkin projektin listalle...

Huomasin taannoin että osaa TAG:n puolalaisista saa yksi kahden hinnalla North Starin bargain basementista.