Sotavasara.net

Joo... mikä nimi!

Tein tämän työn alunperin Take On You:n Tannhäuser maalauskisaa varten, aluksi ko. kisan deadline oli vuodenvaihteessa, mutta ranskanpojat päättivätkin siirtää sen tuonne helmikuulle, eikä heidän sähköpostinsakaan oikein pelannut. Niin sitten päätin jättää siihen kisaan osallistumisen tuonnemmaksi ja pitää tämän varalla jos en saisi varsinaista kilpailutyötäni valmiiksi Sotun kisaan. Yllättäen jäikin sitten varsinaiset kisatyöt aika alkutekijöihin...

Kyseessä oleva figuuri on raskaasti konvertoitu versio Tannhäuserin Yula Körlitzistä. Kaikki pelin figut on pehmeää muovia ja valmiiksi maalattuja joten työ oli jokseenkin haasteellinen, vaikka skulptina ovatkin ihan meneviä. Sääntökirjassa pelin figujen skulptaajiksi mainitaan mm. AllanC ja Cyril Abati. Tein työn juuri tuota "custom" luokkaa varten, jossa tarkoitus oli ympätä konvertoitu Tannhäuser figu johonkin ympäristöön/tilanteeseen. Eksyin kuitenkin hieman liikaa sci-fi/pulp henkeen, vaikka pelin maailma sijoittuukin vuoteen 1949. Sotun kisaan osallistuessa mietin pitkään sopisiko tämä paremmin avoimeen luokkaan dioraamana, mutta päädyin kuitenkin luokkaan 1.

3. sija tuli vaikka tiukkaa tekikin, kiitos kaikille osallistujille hienosta kilpailusta.




Sitten pari wip kuvaa figussa käytetty lähinnä magic sculptia (alkuperäiseen figuun linkki ylempänä) ja alusta on rakennettu korkkilevystä, kapalevystä, plasticardista, muoviputkista, huopakynän korkista, etsatusta ritilästä ja erilaisista muovipulteista ja -muttereista.



Kommenttia tulemaan

Ei millään pahalla nykyistä voittajaa kohtaan mutta olen lukuisien katsomis kertojen jälkeen edelleen sitä mieltä että tässä olisi ollu voittaja ainesta tai ainakin kakkoseks olis pitäny yltää. Fiilis on minusta just passeli, ehkä hieman pelokas investigator tyttönen pelkää itseään seurattavan mutta ei uskalla jättää omaa kohdettaan seuraamatta ja siinä sitä sitten onkin ongelmaa jota miettiä kujan kulmassa. Oikein hieno ja hyvä toteutus, maalauksessa ois voinu vähän olla parantamista, erityisesti laatikko naisen päänpäällä kiinnitti huomion ja siinä nuo vaaleammat harmaat.

Todella upea!Tota sun jälkeä vaan voi ihailla sait uuden fanin.

Figu ja Base ovat erillisinä osina aivan mahtavat. Teknisesti onnistuneita, mutta base on aivan liian iso verrattuna figuun. Se vie harmittavan paljon huomiota itse figusta.

Mä pidin tän työn tunnelmasta ja miten työ välittää selvää tarinaa. On kuin screenshotti elokuvasta. Toimii. Luokkavalinta menikin tässä suhteessa mielestäni hitusen pieleen, koska nyt pääpaino on enemmän tarinassa, kuin tytössä henkilönä. Tätä efektiä korostaa se, että kisakuvat olivat keskittyneet kuvaamaan koko työtä, eivätkä nostaneet tyttöä esille korokkeelle. Dioraamana toimiva, sinkkunakin toimii jokseenkin, mutta toivoa olisi ollut tytölle isompaan osaan.

Työn asettelu toimii hyvin ja suhteet alustan & tytön välillä myös. Tunne ympäristöstä on erinomainen, jota auttaa suurehko alusta. Liian iso alusta olisi voinut romauttaa tunnelman, kun työ olisi alkanut vaikuttaa liian tyhjältä ja lähinnä maastonkappaleelta. Turhan pieni taas olisi keskittänyt katseen tyttöön ja olisi ehkäpä jäänyt enemmän arvailuun tytön luonteesta, taustasta yms. ollen kuin henkilökuva. Nyt kyse on selvästi tarinasta kuten aiemmin mainittu. Hieno asettelu.

Maalauksellisesti alusta on mielestäni huomattavasti tyttöä parempi. Lähikuvissa tyttö ei mielestäni kovin hyvin pärjää, kun takin tarkemmat muodot ovat epäselvän oloisia. Esim. vyö sulautuu täysin takkiin (onko siellä vyötä?) ja solki on kohtalaisen epäselvä. Vyön sijainti myös lantiolla vyötärön sijasta, kun kerta vielä vyötärö kapenee reilusti, on omituista. Miten vyötärö on noin kapeaksi saatu ilman vyötä ja miksi vyö on lantiolla? Kasvoissa poskipunasta tykkään, se on hyvä idea. Mikä lohkeama muuten huulessa on katsojasta katsottuna kasvojen vasemmalla puolella? Vaikka lähitarkastelussa teknisesti ei tyttö kovastikaan viehätä, niin tyyli on varsin mielenkiintoinen ja mukavan erottuva monien muiden tyyleistä. Kauempaa katsottuna homma toimii kuitenkin erinomaisesti, joten näen mielummin tämän dioraamana, jossa ei jokaista tekijää ole tarkoituskaan syynnätä aivan läheltä.

Kokonaisuutena tykkään kovasti työstä, koska se on selvästi erottuva ja yksilöllinen teos. Näyttää kauempaa hyvältä, eli silloin kun katsotaan metsää eikä yksittäistä puuta.

Olen samaa mieltä kuin Messinar, alusta vie huomion itse figusta. Itse olisin luokitellut tämän dioraamaksi, mutta menee nyt noinkin. Silti itse figun maalaus on ehkä hieman kehnompaa kuin alustan.

Toisaalta en pidä myöskään siitä, että alustan oranssi tuo mieleeni laavan/tulen.

Teknisesti työ on kyllä loistava, ja jälki on smoothia. Ehkä itse olisin laittanut pienemmän basen tai sitten sijoittanut tuohon enemmän figuja ja muokannut sen dioraamaksi, mutta menee toki noinkin.

Kiitoksia kommenteista.

Matti kirjoitti:Maalauksellisesti alusta on mielestäni huomattavasti tyttöä parempi. Lähikuvissa tyttö ei mielestäni kovin hyvin pärjää, kun takin tarkemmat muodot ovat epäselvän oloisia. Esim. vyö sulautuu täysin takkiin (onko siellä vyötä?) ja solki on kohtalaisen epäselvä. Vyön sijainti myös lantiolla vyötärön sijasta, kun kerta vielä vyötärö kapenee reilusti, on omituista. Miten vyötärö on noin kapeaksi saatu ilman vyötä ja miksi vyö on lantiolla? Kasvoissa poskipunasta tykkään, se on hyvä idea. Mikä lohkeama muuten huulessa on katsojasta katsottuna kasvojen vasemmalla puolella? Vaikka lähitarkastelussa teknisesti ei tyttö kovastikaan viehätä, niin tyyli on varsin mielenkiintoinen ja mukavan erottuva monien muiden tyyleistä. Kauempaa katsottuna homma toimii kuitenkin erinomaisesti, joten näen mielummin tämän dioraamana, jossa ei jokaista tekijää ole tarkoituskaan syynnätä aivan läheltä.

Meinasin kyllä skulptata vyön, mutta jäipä tuo sitten tekemättä pienoisen kiireen takia. Ajattelin että vyönsolki toimisi jonkinlaisena takin kiinnikkeenä, mutta jälkeenpäin näyttää tosiaan aika omituiselta. Huulen lohkeama on joku pieni lipsahdus, joka on hieman ylikorostunut tuossa kuvassa, nyt olen jo korjannut tuon. Käytin muuten alustan maalaamiseen noin kaksinkertaisesti aikaa figuun verrattuna, tuota Tannhäuser kisaa varten se oli melko sopivasti suhteutettu, mutta Sotun kisaan olis pitänyt tehdä tasan päinvastoin. Kiitos paljon rakentavasta ja monipuolisesta paulautteesta, olisi mukava kuulla tarkempaa analyysia siitä mikä tuossa tyylissä on mielestäsi onnistunutta ja mikä kaipaisi vielä hiomista (muunkin kuin tekniikan osalta), pistä vaikka yv:llä jos ehdit.

Tuossa tyylissä minua viehättää lähinnä se, että näyttää siltä ettei pääpaino ole ollut pyrkiä välttämättä perineiseen malliin pehmeisiin häivytyksiin, vaan karkeus on hyväksytty ja saatu tuomaan lisää tunnelmaa työhön, välttäen tiimari/disney tms. fiiliksen. Otan nyt kaksi esimerkkiä CMoNista (ei kommentteja näistä sitten enempää! Pakko taas huomauttaa, kun kerta yleensä kun linkittää kuvan, niin keskustelu kääntyy kehumaan/haukkumaan kyseisiä figuja). Mariken "Dragon kisses", työ jossa tekniikka on kohdallaan, mutta tunnelma on jotenkin rihkamamainen, kuin tiimarista tai pääsiäismunasta. Jos tarkastellaan yksittäisiä osia, niin ovathan ne teknisesti maalattu erinomaisesti, mutta kokonaisuutena tulos on tosiaan rihkamamainen. Toinen ääripää siten on sylviefrancoisin keiju katsomassa kirjaa, tekniikka on todella karua paikoitellen. Kirjat, keijun vaatteet, hiukset yms. ovat yksittäin tarkasteltuina karuja. Mutta yleisilme toimii, toteutustyyli tukee teemaa todella upeasti ja samaa elementtiä näen tässä työssäsi.

Jos otetaan yksittäisiä osia tarkasteluun osina työstäsi, niin ei ne lähempää tarkastelua kestä. Kun katsotaan kokonaisuutta, homma toimiikin oikein mainiosti. En tiedä miksi tuota nyt luonnehtisi, toisaalta tulee scetch mieleen, toisaalta ehkäpä sarjakuvamainen (ei kuten Aku Ankka, vaan enemmän Korkeajännityksen suuntaan). Etenkin jälkimmäisen kohdalta voisi ajatella, että työ on kuin yksi kuva sarjakuvasta, joka on selvästi muutamaa kuvaa pidempi. Kyseessä on selvä jatkumo kuitenkin. Usein figuissa kuitenkin näkee, että työt ovat enemmänkin kenties taiteilijan näkemyksiä legendasta/henkilöstä tms. yksittäisellä hetkellä, mutta on vaikeaa nähdä, mitä seuraavassa tai aiemmassa kuvassa mahdollisesti tapahtuisi, tai että olisiko sellaisia ylipäänsä. Tässä suhteessa mielestäni työ on selvästi valtavirrasta poikkeava ja ettei tässä tosiaan ole tarvettakaan pyrkiä ehdottoman pehmeisiin blendeihin. Osa kohdista, kuten huuli ja vyön puute (ja soljen sijainti. Asevyönä ymmärrettävä, mutta ilman asetta vaikea nähdä funktiota vyölle) kieltämättä haittaavat, ainakin minua, mutta monet muut kohdat, kuten saappaat, teräkset alustassa tai nuo ylhäällä kulkevat putket, eivät häiritse teknisillä puutteillaan, koska ne tuntuvat sopivan tyyliin.