Löysin vuodenvaihteessa vanhan khemriarmeijani rippeet kaapista ja ajattelin pistää sen pelikuntoon. Parin testifigun jälkeen päätin, että dippaan koko armeijan. Tahti on ollut aika hidasta, mutta tähänastiset kuvat löytyy
täältä. Hidas tahti johtuu lähinnä siitä, että olen laiska kasaamaan figuja (+vanhan maalin poisto metallisille) - jokainen figu on kyllä maalattu saman illan aikana kun on aloitettukin.
Minulle dippaus toimii tavallaan motivaattorina. Se on se vaihe, joka muuttaa maalausta merkittävästi, joten haluan maalata siihen pisteeseen asti, että pääsen dippaamaan. Perinteisellä tavalla en saa yleensä maalattua figuja valmiiksi asti. Se loputon hienosäätö ahdistaa.
On sitten omista mieltymyksistä kiinni, miten paljon viitsii nähdä vaivaa figujensa eteen. Jos ajattelee pelkistetysti, että maalaus koostuu pohjaväristä, varjostuksesta ja highlightista, niin itse säästän dippaamalla vähintään kolmanneksen ajasta, kun jätän varjostuksen dipin huoleksi. Lisäksi se sitoo värit yhteen tavalla, jota en edes osaisi toteuttaa perinteisin metodein.
Lisätään loppuun vielä pari omaa mielipidettä:
1. Dippaus vaatii harjoittelua.
2. Suurin osa dipatuista figuista on rumia, koska jossain on oikaistu liikaa.
3. Pensselillä dippaus voittaa purkkiin dippauksen sata-muna.