Sotavasara.net

Elippä ajatus on tämä: Imho maastontekosäännöt tökkivät tässä pelissä. "mutually agreeable manner" on hieman häilyväinen käsite pelissä, jossa tarkoitus on voittaa vastustaja. Kukaan ei varmaankaan kiellä, etteikö sopivilla covereilla, metsillä ja kukkuloilla voida merkittävästi vaikuttaa pelin kulkuun.

Peräänkuuluttaisinkin ihmisiä osallistumaan tällä threadilla ideoimaan mahdollisimman toimivat house-rulet maaston teolle. En ole kiinnostunut laisinkaan kommenteista:

MUT TOI TEKEE nn:stä Ihan juustoisen hyvän joukon

Joitain ideoita:
Maastokappaleille määritetään hinta ja armeijalla on ennen peliä erilliset n-pistettä ostaa maastoa. //Aika raskas tapa. Entä asettelu?
Erillinen maasto taulukko, josta arvotaan. //Aika hyvä tapa?
Joku kolmas osapuli tekee maaston. // Jos tämmöinen on tarjolla ja entäs puolueellisuus? Turnauksissa hyväksi koettu tapa.
Toinen tekee maaston ja vastustaja valitsee puolen jolla pelaa. //Mahdollistaa armeijalle speksaamisen

Entäs maaston asettelu?
Arvonta?

Merimetsä kirjoitti:Elippä ajatus on tämä: Imho maastontekosäännöt tökkivät tässä pelissä. "mutually agreeable manner" on hieman häilyväinen käsite pelissä, jossa tarkoitus on voittaa vastustaja. Kukaan ei varmaankaan kiellä, etteikö sopivilla covereilla, metsillä ja kukkuloilla voida merkittävästi vaikuttaa pelin kulkuun.

Entäs maaston asettelu?

No jaaa... meillä ei ole koskaan ollut peliporukassa ongelmia tuon maaston asettelun kanssa. Yleensä ainut ongelma on ollut se, että maastoa on aina liian vähän. Eli meillä tykätään pelata pelipöydällä jossa maastoa on reilusti vaikka löytyy niin lähitaisteluun painottuneita joukkoja kuin ampuviakin.

Mielestäni se että pöydällä on paljon maastoa on reilua kummallekin - deplossa voi lähistelijä pyrkiä coverissa etenemään, mutta ampuva voi taas tehdä todella tehokkaita pullokaulapaikkoja.

Maaston asettelussa ollaan yleenäs sovellettu kahta periaatetta. Toinen asettelee maastot ja toinen valitsee. Jos näyttää että maasto on syvältä voidaan todeta että teeppä uusiksi tai sitten rakentaja vaihtuu. monesti vielä lisäillään yhteistuumin lisää maastonpaloja ja muokataan jo laitettua. Toinen vaihto on arpoa maastokikkareet pöydälle, mutta siinäkin yleensä modataan maastoa jonkin verran ennen peliä. Varsinkin jos koitetaan keksiä jokin teema tai syy taistelulle, niin maasto määräytyy yleensä siinä sivussa. Pelkkiä "nonäänytvainajattelikäydätappelemaanpelkästäänsiitäilostaettäpääseemäättämään" pelit on äärimmäisen tylsiä. Pelkkä viidessä minuutissa kehitetty syy ja maasto antaa reilusti fiilikisä lisää...

Kieltämättä maaston tekeminen on ongelmallista, jos pelin toinen osapuoli ei suostu yhteistyöhön (huomioitakoon, että hän on tällöin jo unohtanut pelin ensimmäisen säännön) tai ei ole saatavilla ulkopuolista tekemään maastoa. Itselläni ei näin ole ikinä käynyt, vaan kypsästi keskustelemalla on vaikeatkin tapaukset saatu yhteistuumin asettelemaan maastoa kanssani sovitun teeman mukaan.

Yleensä tapanani on kysäistä tyhjää pelipöytää katsellessa jotain tyyliin: "Metsää ja asutusta, kuulostaisko sotimisen aiheelta?" Tältä pohjalta sitten valkataan jotain maastonkappaleita, mitä laitetaan kentälle. Käytännössä tehdään samoin kuin armeijankin deplossa, eli kumpikin vuorollaan asettelee maastonkappaleen pöydälle. Jos jokin asettelu aiheuttaa rähinää, niin viimeinen keino on heittää scatter-noppaa riittävän monta kertaa, jotta saadaan maastonkappaleen sijainti, suunta ja koko yms. määritettyä. Tuohon on tarvinnut mennä kovin harvoin.

Maastonkappaleiden määrä on yleensä määräytynyt saatavilla olevien kappaleiden teemaan sopivan määrän mukaan ja yleensä noudatetaan sääntökirjan suositusta tai omaa silmää, jos vaikuttaa siltä, että pelialueesta tulee tarpeettoman esteinen tai aukea ilman temaattista syytä.

Niin toki kannattaa laittaa puskia keskellekin sillä lähes 60% peleistä joita näkee sotaraporteista on keskeltä tyhjiä ja sellaisessa kentässä on turha taktiikoita laatia.

Kavereitten kanssa ollaan joitakin kertoja tehty sillein että vuoron perään laitetaan esteitä kentälle tasapuolisesti ja sen jälkeen heitämmä scatter nopan ja toinen aloittaa nuolen osoittamasta suunnasta ja toinen päinvastaisesta.

Ei tuossa ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa. Lapetaan porukalla reilusti maastoa pöydälle. Sitten arvotaan puolen päättäjä, niinkuin säännöissä lukee. Ei ole mitään syytä tehdä toispuoleista pöytää, koska se valinta sattuu kuitenkin vastapelaajalle, joka valitsee sen paremman puolen, eli maastot menevät aika järkevästi pöydälle. Niin ja tottakai keskelläkin on maastoa. Oliko se joku 40%, mikä piti pöydästä maastottaa? Siihen suunile päästäänkin.

Huru-ukko kirjoitti: Oliko se joku 40%, mikä piti pöydästä maastottaa? Siihen suunile päästäänkin.

Taisi olla 25 %.

Yksi kätevä tapa olisi importoida maastontekosääntö FB-puolelta. Kerätään riittävä määrä maastoa, ja sitten pelaajat laittavat vuorotellen maastonkappaleita pöydälle, kunnes toinen sanoo "stop". Tällöin toisella pelaajalla on vielä oikeus laittaa yksi maastonkappale.

FB:ssä maasto on kumminkin yleensä enemmän tiellä kuin hyödyksi, joten 40K:ssa suosittelisin ottamaan jonkin minimimäärän, joka molempien pelaajien on pakko asettaa - esim. kolme. Seitsemällä järkevän kokoisella maastonpalalla saadaan yleensä jo aikaan kohtalaisen käyttökelpoisia pelikenttiä.

Onko se nyt niin vaikeaa sopusoinnussa asetella maastot tasaisesti pöydälle, päättää niiden merkitys ja sitten heittää noppaa? Ittellä ei koskaan ole ollut onkelmaa..

Joskus olen nähnyt sellaista, että ehdotetaan maastolle paikkaa, ja sitten heitetään sille scatter.. d6 tai 2d6, ja näin edetään kunnes on mielestään tarpeeksi tilpehööriä kentällä.