Sotavasara.net

Battle of Rynns World

Prologi

Räjähdys repi juoksuhautoja kun örkkien kaappaama Leman Russ ampui. Wilkins suojasi päätään ja tärisi. "Me kuollaan kaikki!" huusi Wilkinsin ryhmän nuorin jäsen Malkowski. ”Nyt päät kiinni ja alas myös jos haluatte pitää ne hartioillanne! Nyt ylös siitä ja tuonne! Kierretään niiden sivustaan. Ja kukaan ei kuole! Tai muuten saa vastata minul…” kersantin loppulauseen peitti Fighta Bomban konekiväärituli joka heitti ilmaan mutaa, hiekkaa ja… Verta.
Kersantti kaatui maahan ja koko ryhmä Wilkinsiä ja Malkowskia lukuun ottamatta lähti juoksemaan pakokauhun vallassa kohti Krudgeportin keskustaa joka oli ainut asutuskeskus Badlandingin ainoalla asutulla planeetalla. Konekiväärituli niitti heidät nopeasti maahan. Wilkins ei nähnyt oliko se omaa vai vihollisen. Malkowski hytisi hänen vieressään.
Kolmesta kaartin komppaniasta noin yksi oli jäljellä. Pieni Crimson Fist -ryhmä oli taistellut koko taistelun ajan raivokkaasti, mutta se oli kärsinyt pahoja tappioita ja oli perääntymässä kohti evakuointialusta. Sen olisi tarkoitus viedä selviytyneet planeetan kuun takana piileskelevälle Lunar-luokan risteilijälle.
Örkit etenivät yhtenä vihreänä mattona. Krudgeport tulisi kaatumaan tänään.

Lyhyt ja ytimekäs. Yleensä, ennen kuin alan lukea tarinoita, katson, kuinka pitkä mikäkin juttu on. tämän tsekatessani en ollut uskoa silmiäni, sillä tämä oli kyhyt ja silti hyvä! Mitä ihmettä!? Tämä olisi voinut olla taisteluraportti "yhden yksikön sota" vähän kuin tuntematon sotilas, mutta paljon, PALJON lyhyempi...

Hammer_p1ru kirjoitti:Lyhyt ja ytimekäs. Yleensä, ennen kuin alan lukea tarinoita, katson, kuinka pitkä mikäkin juttu on. tämän tsekatessani en ollut uskoa silmiäni, sillä tämä oli kyhyt ja silti hyvä! Mitä ihmettä!? Tämä olisi voinut olla taisteluraportti "yhden yksikön sota" vähän kuin tuntematon sotilas, mutta paljon, PALJON lyhyempi...

No tämhän on vasta prologi, työstän parhaillaan ensimmäistä lukua. ;)

Kirjoitin vain nopeasti jotain äikän kirjoitelman 10-arvosanan rohkaisemana. Kun huomasin että tämähän on hauskaa, päätin sitten jatkaa ja pistää tuon alun tänne.

edit: Ja yksi kysymys, mikä olisi hyvä suomennos Chardonin Arch-arsonistille? (Örkki)

1. Luku
Evakuointi

Wilkins istui evakuointialuksen ahtaalla käytävällä. Emme ole vielä turvassa, hän muistutti itselleen. Örkkialukset saattaisivat huomata heidät milloin tahansa. Malkowski istui häntä vastapäätä. Hän oli viimein saanut koottua itsensä, ja nuokkui nyt pää juuri polvien yläpuolella.

Wilkins siirsi katsettaan toveristaan kahteen Crimson Fistiin, jotka olivat riisuneet kypäränsä ja juttelivat hiljaisella äänellä vähän matkan päässä. Molempien haarniskat olivat likaiset pölystä ja verestä sekä naarmuilla. Hiukan kauempana apoteekkari tutki pahan näköistä Sluggan tekemää haavaa Mariinin mahassa joka vuosi verta.

Wilkins hymähti. Ihmisiä hekin oikeastaan vain ovat. Vaikkakin geenimuunneltuja tappokoneita. Jos kaikki tarinat olisivat totta, heillä olisi siivet, sädekehät ja kultainen haarniska.

”Varokaa!” kuului huuto pitkin käytävää. Wilkins ja Malkowski hyppäsivät pystyyn kun käytävää pitkin juoksi kaksi sotilasta kohti sidontapaikkaa kantaen paareja, joilla lepäsi kersantti. Wilkins vajosi takaisin seinän viereen. Hän sulki silmänsä yrittäen unohtaa mitä alhaalla planeetan pinnalla oli tapahtunut.

Mutta sulkiessaan silmänsä hän näki kaiken vain entistä selvemmin.
Kun perääntyminen oli alkanut, Charadonin Arch-Arsonist näytti ilkeät ja sadistiset stratekikon lahjansa. Sivusta hyökkäsi suuri joukko moottoripyöriä, ja Arch-Arsonist itse johti hyökkäystä. Vain vähän alle puolet perääntyjistä selvisi evakuointialukselle.

Yhtäkkiä alus heilahti rajusti. Painovoiman tasaajat olivat vanhat ja alus jäi hiukan kallelleen. Sitten punaiset varoitusvalot alkoivat vilkkua, sireenit ulvoa ja miehistöä ryntäili sinne sun tänne. ”Mitä tapahtuu?” Malkowski huusi ohi juoksevalle miehelle. ”Ne huomasivat meidät”, mies huusi nopeasti olkansa yli.

Komentosillalla kapteeni Johan Gared huusi käskyjä miehistölleen. ”Lisää voimaa moottoreihin!” hän huusi. ”Mutta sir, se vähentäisi suojakenttien…”. ”Kuka täällä on kapteeni? Nyt toteutat käskyni tai saat pikaisen uudelleenkoulutuksen toimiessasi hämäyksenä ulkona oleville hävittäjille! Vahinkoraportti!” ”Peräsuojat 75 %. Osastossa 8 pieni vuoto, mutta se saatiin tyhjennettyä ajoissa. Reaktori vuotaa, mutta ei pahasti.” ”Miksi minä saan aina vastuulleni nämä peltipurkit ja itsemurhatehtävät…” kapteeni murisi puoliääneen. Hän ryhdistäytyi ja huusi: ”Onko meillä mitään millä voisi ampua takaisin?”

Ugmag puristi ohjaimia ja hymyili erittäin leveästi. ”Ugmag, mun paras slugga vetoo, et multa ei mee ees kaikkia rakettei ton tuhoomiseen!” kuului radiosta joka oli improvisoitu Ugmagin pään ympärille squigin nahalla ja rautalangalla. Fighta Bomban ohjaamo oli ahdas ja Ugmag hikoili reaktorin aiheuttamassa kuumuudessa. ”Ja ei kyllä! Mä saan ton kyl pelkällä tykilläkin,” hän huusi takaisin radioon. Ugmag sulki toisen silmänsä ja pisti kielensä ulos yrittäessään saada pehmojen alusta tähtäimeen joka oli enemmän tai vähemmän vinossa kojelaudan päällä. ”Melkei… Melkei… No nyt!” hän huusi ja painoi liipaisinta. Mitään ei tapahtunut, paitsi että jotain irtosi katosta ja tippui lattialle kolisten. ”Hups,” Ugmag sanoi ja kuvitteli kuristavansa Mekin joka oli huoltanut hänen aluksensa.

Wilkins ja Malkowski juoksivat kohti osaston ovea joka oli sulkeutumassa. Ilmanpaine laski nopeasti ja Wilkinsin korvat soivat. Heidän edessään juokseva kaartilainen jäi yhtäkkiä katosta tippuneen putken alle. Wilkins juoksi ohi mutta Malkowski jäi auttamaan pulassa olevaa. ”Ala tulla, ei ole aikaa!” Wilkins huusi. ”Ei me voida vain jättää häntä tuohon!” Malkowski vastasi. ”Tule auttamaan, en jaksa nostaa tätä yksin!” Wilkins empi sekunnin murto-osan ja juoksi Malkowskin luo. ”Kolme, kaksi, yksi, nyt!” He saivat juuri ja juuri nostettua putken sivuun, mutta kaartilainen oli menettänyt tajuntansa. ”Minä kannan hänet, mene jo!” Malkowski huusi. Wilkins juoksi ovelle ja yritti pitää sitä auki kun Malkowski raahasi kaartilaisen ovesta. Juuri kun miehen jalat liukuivat oven välistä pois, ovi pamahti kiinni. ”Huh,” Wilkins huohotti. ”Milloin sinusta on tullut sankari?” ”Ei harmainta aavistusta,” Malkowski vastasi ja naurahti helpottuneena. ”Kannetaan hänet muiden luo” Wilkins sanoi ja tarttui kaartilaista käsistä. Malkowski nosti miestä jaloista ja lähtivät kulkemaan käytävää pitkin.

Sillalle astui juuri massiivinen hahmo Power-haarniskassa. Crimson Fist -kapteeni Cortez. Huolimatta hänen massiivisesta hahmostaan, miehistö ei edes huomannut häntä räjähdysten täristäessä alusta. ”Peräsuojat 25 %!” joku huusi. ”Plasmatykki kolme tuhoutui juuri!” ”Emme saa yhteyttä Gargoyleen!” ”Siirtäkää tehoa keulasuojista perään!” kapteeni Gared karjui. ”Mitä meidän perässämme on?” ”15 örkkien hävittäjää, 5 tuhottu, Savage -tykkialus lähestymässä,” Cortez nousi korokkeelle jossa upseerit seisoivat. Hän kohosi puoli metriä kaikkia korkeammalle. ”Kapteeni?” hän kysyi yllättävän syvällä ja rauhallisella äänellä. Gared katsoi häneen nopeasti ja töksäytti räjähdysten taas repiessä alusta: ”Mitä?” Cortez kohotti kulmakarvaansa. ”Oletteko saaneet yhteyttä pakoalukseemme?” ”En, ja ehkä jopa saisinkin jos häipyisitte täältä ja antaisitte minun taistella tämä taistelu rauhassa!” Yhtäkkiä kaiuttimista kuului: ”Haloo, kuuleeko evakuointialus? Täällä Gargoyle. Toistan, kuuleko evakuointialus? Lähetimme Fury -laivueen auttamaan teitä ja saattamaan teidät alukselle.” Sitten komentosillan ohi suhahti noin 30 Imperiumin Fury -hävittäjää. Fighta Bombat tuhoutuivat alle minuutissa ja silta puhkesi hurraahuutoihin. ”Tykkialus jatkaa edelleen. Se ei peräänny!” eräs upseereista huusi. ”Mitä odotit, ne ovat örkkejä,” Gared tuhahti. Sitten Gargoyle sukelsi esiin kuun varjosta ja ampui tykkialuksen täysin palasiksi peitsillään. ”Viekää meidät sisään,” Gared sanoi alaisilleen. Cortez harppoi ulos komentosillalta.

2. luku
Vastaisku

Kaksi viikkoa myöhemmin örkkivartija näki 15 upeaa tähteä liukuvan taivasta pitkin. ”Joku pojist tais taas mössii”, hän sanoi itselleen ja nauroi. Vartija, nimeltään Fuga, heitti shootansa olalleen ja jatkoi kierrostaan Krudgeportin ympäri. Örkkiasutuskeskuksen normaalit äänet, huudot, konekiväärituli, metallin kalahtelu metallia vasten ja moottoreiden ärjyntä Speed Friikkien revitellessä kaupungin ulkopuolella, sekoittui outoon ääneen. Fuga pysähtyi ja kuunteli. Se oli kuin moottorien ääntä, mutta ei luonnollista sellaista. Se oli hiljaista ja puhdasta, ei komeata melua mitä kunnon moottoreista pitäisi kuulua. Hän katsahti taivaalle. Ne 15 upeaa tähteä näyttivät olevan lähempänä. ”No just näi, ei ois kiva saada avaruusromua niskaan”, Fuga sanoi jälleen itselleen.

Neljä kilometriä Krudgeportin yläpuolella viidessä Drop Podissa Crimson Fistien neljännen komppanian kolme taktista ryhmää, yksi [devastor -ryhmä, suomennos?] ja yksi Dreadnought valmistautuivat tekemään tuhojaan örkkitukikohdassa. Kapteeni Cortez istui hiljaa meditoimassa ryhmänsä kanssa, vaikka Drop Pod tärisi kuin horkassa. Kun moottorit käynnistyivät, Cortez nousi ylös ja latasi aseensa. Ryhmä seurasi hänen esimerkkiään. Toisessa podissa veli Caracas heräsi puolihorroksestaan ja siirteli adamantium-jäseniään. ”Tänään Keisarin viholliset saavat maksaa”, totesivat yhteen ääneen Cortez, veli Caracas ja kaikkien ryhmien kersantit podeissaan kolme sekuntia ennen kuin ne osuivat maahan aivan keskelle örkkileiriä
”Ryhmä kaksi, tuhotkaa viestintälaitteet, ryhmä kolme, suojatkaa, ryhmä neljä, minun mukaani, Caracas, tee mitä osaat parhaiten!” Cortez huusi. Veli Caracas asteli aukeaman läpi rynnäkkötykin laulaessa synkkää lauluaan. Örkkejä kaatui kuin heinää. Neljäs ryhmä seurasi Cortezia ja tämän veteraaneja noin sata metriä avaruussataman varjoon. ”Ryhmä neljä, tuhotkaa alukset!” Neljäs ryhmä syöksyi kohti rujoja örkkialuksia asettamaan pommeja, puhkomaan runkoja ja tuhoten kaikin mahdollisin keinoin mahdollisimman monta alusta Cortezin ryhmän suojatessa heitä joka suunnasta päälle hönkiviltä örkeiltä.. ”Veli Theo, Thunderhawkit tänne ja nopeasti!” Cortez huusi alaiselleen joka kantoi selässään suurta viestilaitetta. ”Selvä kapteeni!” tämä huusi. Yhtäkkiä kauempaa kuului ja näkyi räjähdyksiä. ”Kapteeni, viestintälaitteet tuhottu, siirrymme tuhoamaan ilmatorjuntaa”, kuului Cortezin korvassa olevasta laitteesta. ”Hyvä! Caracas, kuuletko?” Cortez huusi takaisin lyöden örkkipomon kahtia Voimamiekallaan. ”Caracas kuulee. Lähden tulemaan takaisin.” ”Vauhtia, kyyti ei odota!” ”Olen tulossa.” ”Iskuryhmät Beta ja Gamma, tilanneraportti”, Cortez jatkoi radioon. ”Täällä Beta, sektoreiden H ja C ilmatorjunta tuhottu. Minimaaliset tappiot. Kyyti on tilattu ja matkalla.” "Gamma…vastarintaa…apuvoimia” ”Gamma, toistakaa!” Cortez karjaisi ja purki turhautumistaan pistoolinsa perällä erään örkin kalloon. ”Kapteeni, panokset asetettu!” ryhmä neljän kersantti huusi. ”Tuli vapaa!” Cortez huusi takaisin. Räjähdys oli korviahuumaava. Kuuma aalto oli keittää Cortezin ja hänen miehensä haarniskoissaan ja taivaalta satava romu tappoi monta örkkiä mutta jätti mariinit rauhaan. Sitten kujalta ryntäsi ryhmät kaksi ja kolme valtava lauma örkkejä perässään. Toisesta suunnasta taas saapui veli Caracas yltäpäältä veressä ja myös suuri örkkilauma perässään. Yksi örkki hyppäsi läheisen talon katolta Caracaksen päälle mutta Caracas heitti sen päältään kuin kärpäsen. Örkki lensi seinään kammottavan räsähdyksen säestämänä. ”Täällä Beta, kyytimme saapui. Nähdään aluksessa. Keisarin siunausta.” Cortez salli itselleen yhden helpotuksen hetken kunnes hän sukelsi taas taisteluun. Örkkejä oli vähintään kymmenen kertaa enemmän kuin mariineja ja he alkoivat väsyä. Cortezilla oli useita syviä haavoja ja vähintään yksi murtunut kylkiluu mutta se ei häntä haitannut. Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä kaksi Thunderhawkia ilmestyi näkyviin ja ne laskeutuivat nopeasti mariinien keskelle. ”Liikkuu liikkuu liikkuu!” Cortez karjui miehilleen kun he perääntyivät rampeista sisään tulittaen kohti vyöryvää vihreätä massaa. Thunderhawkit nousivat ilmaan ja örkit tulittivat niitä turhaan.
”Tilanneraportti”, Cortez sanoi hiljaa kun he olivat poissa Krudgeportin ilmatilasta. ”Tuhosimme lähes kaikki, tämän alueen alukset, ne eivät luultavasti lähde perään”, veli Theo vastasi. ”Kysyin tappioita”, Cortez sanoi vielä hiljaisemmalla äänellä. Theo katsoi maahan mutta nosti nopeasti katseensa ja vastasi: ”Koko iskuryhmä Gamma, eli 40 miestä ja Yksi Thunderhawk ammuttiin alas kun he eivät pystyneet suojaamaan laskeutumisaluetta. Toinen pääsi pakoon. Betalla kaksi kuollutta, heidät saatiin mukaan ja muutama loukkaantunut. Me selvisimme tappioitta.” ”Mutta emme tehneet lähes minkäänlaista vahinkoa”, Cortez sanoi lähes kuiskaten ja katsoen maahan. ”Kapteeni, pitäisikö meidän hakea Gamma…” ”Ei. En tuhlaa enää miehiäni turhiin tehtäviin. Se gene seed ja varustus on mennyttä.” Cortez suoristi itsensä ja lähti kohti ohjaamoa. ”Suunta kohti Gargoylea.”

Noniin, ihan hyvin sain kahdessa päivässä aikaan. Kaikki ei ole Fluffillisesti oikein, mutta eipä ollut tarkoituskaan. Kommenttia kehiin!

Ihan kiva. tästä on hankala sanoa mitään, mutta jatkappa kirjoittelua, mä luen.

3. luku
Harjoittelu

Malkowski ja Wilkins kulkivat peräkanaa karun parakkialueen läpi. He olivat juuri olleet raskaissa rynnäkköharjoituksissa, joka oli kuitenkin Wilkinsin mielestä täysin turhaa kun vastassa olivat taisteluun syntyneet ja kasvaneet örkit. Ilta oli pimeä ja molemmat olivat rättiväsyneitä. Vettä tihutti. Heidän parakkinsa sijaitsi suuren ammusvaraston kyljessä ja miehet olivat antaneet sille sopivan lempinimen ”Ruutitynnyri.” Se oli ruma harmaa puolipallon muotoinen rakennus, ja se oli sisältä vielä pienempi kuin ulkoa näytti. Jokaisella ryhmän 20 miehellä oli vain kaksi kertaa metri ja puoli tilaa, ja se ei ollut tarpeeksi.
Malkowski ja Wilkins astelivat ovesta sisään. He olivat ”ne uudet tyypit”, eli kukaan ei tervehtinyt eikä osa edes vilkaissutkaan heihin. Wilkins ei välittänyt mutta Malkowski katsoi porukkaa tuimasti. Kun kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, hän meni omalle punkalleen parakin nurkkaan. Wilkins loikoili punkallaan ja katsoi ystäväänsä. Hän mietti miten paljon hengenvaarallinen pelastusoperaatio oli muuttanut Malkowskia. Ennen hän oli ollut pelokas ja hermostunut koko ajan, mutta nyt hän käyttäytyi lähes kuin ammattisotilas. Wilkins puristi hampaansa yhteen ajatellessaan pelkurillista käyttäytymistään silloin. Mutta mennyt on mennyttä.
”Huomio!” kersantti huusi tulleessaan vähän ajan päästä sisään sateesta. Kaikki ponkaisivat ylös ja ottivat asennon. ”Huomenna on sitten tulokkaiden aika näyttää mistä teidät on tehty. Pääsette harjoittelemaan sissisodankäyntiä tarkka-ampujina, sillä harjoituksessa olette yksin loppuryhmää vastaan. Tarkemmat tiedot saatte huomenna 0600. Lepo!” Kersantti poistui ovesta ja lähti kulkemaan aliupseerien makuupaikkaa kohti. ”Montako minuuttia meinasitte selvitä?” eräs kaartilainen, Epps nimeltään kysyi ivallisesti. Kaikki puhkesivat nauruun. Malkowski punehtui tulipunaiseksi mutta Wilkins pudisti päätään nopeasti.
Ennen nukahtamistaan Wilkins makoili valveilla kivikovalla punkallaan ja mietti viimeisen kahden viikon tapahtumia. Matka oli kestänyt viikon ja saapumisen jälkeen kaikki selviytyneet kaartilaiset oli lisätty Rynns Worldin pääkaupungin, New Rynn Cityn reservikomppaniaan. Mukana olleet Crimson Fistit lähtivät nopeasti Thunderhawkilla Crimson Fistien linnoitusluostariin joka sijaitsi 400 kilometriä New Rynn Citystä pohjoiseen. Vielä samana päivänä kaupungin asukkaat näkivät ”Gargoylen” lähtevän kiertoradalta. Sen jälkeen oli ollut puolustusharjoituksia harjoituksen perään. Wilkins huokaisi. Huomisesta harjoituksesta tulisi hauska, ainakin muille ryhmän jäsenille.
”Minähän sanoin että se oli huono idea”, Wilkins kuiskasi Malkowskille heidän kököttäessään korkeassa puussa painavan tarkkuuskiväärin ja radiolaitteiston kanssa. ”Mutta olimme näissä puvuissa”, Malkowski osoitti rintaansa joka oli muun ruumiin tavoin täysin ruohon peitossa. ”Ja makasimme pitkässä heinikossa. Mutta mistä minä olisin voinut tietää että niillä oli Chimera?” ”No etpä mistään. Meidät olisi vain myöhemmin kannettu metsästä hiukan… Lituskaisempina. Mennään alas. Liikaa lehtiä.” ”Ja sitä paitsi rekyyli heittäsi meidät alas”, Malkowski jatkoi heidän kavutessaan alas. Wilkins hyppäsi alas ja otti vastaan toverinsa pudottaman kiväärin. Yhtäkkiä noin 20 metrin päässä metsästä käveli ulos noin 10 miehen ryhmä täydessä varustuksessa. Wilkins heitti tukin olalleen ja painoi nopeasti liipaisinta lähes reaktiomaisesti. Värikuula osui suoraan erästä kaartilaista rintaan jättäen suuren keltaisen läntin. Malkowski hyppäsi alas ja sanoi melko aiheettomasti: ”Juokse.”
He pääsivät puitten suojaan juuri kun kuulat alkoivat lennellä. Ne ropisivat kasvistoon repien lehtiä, katkoen oksia ja värjäten kaiken siniseksi. ”Nyt olisi aika hyvä aika käyttää se tykistöisku!” Malkowski huusi Wilkinsille. ”Mutta niitä on vain yksi. Pitäisikö se säästää?” tämä vastasi. ”Säästää?! Me kuollaan kohta leikisti!” ”Anna se radio”, Wilkins sanoi ja avasi laatikon kannen. Sisällä oli näyttö, radiopuhelin ja GPS. ”Järistys, täällä Kotka. Taktinen isku sektoriin neljä Beta. Toistan, neljä Beta!” ”Selvä, leikkiammukset matkalla!” kaiuttimesta kuului. Ennen kuin yhteys sulkeutui, taustalta kuului: ”Tämä on simulaatio! Ja te käyttäydytte sen mukaan!” ”Häivyttiin”, Malkowski sanoi ja lähti juoksemaan. Sitten heidän korvissaan olevista kuulokkeista kuului rauhallisella nauhoitetulla äänellä: ”Osuma, Basiliskin ammus, vihollisen ryhmä tuhottu. Paineaalto, vaaraton. Vihollisia jäljellä, kymmenen.” ”Joo hienoa, kukaan ei kertonut että niillä oli tykistöä!” kuului kauempaa metsästä. ”Olisitko tiennyt että niillä oli tykistöä oikeassa taistelutilanteessa? Turpa rullalle ja suihkuun!” Sitten sekä Malkowskin että Wilkinsin selkään osui värikuula. ”Katsos, keltanokat hoitivat puolet”, kersantti Karlson sanoi tulleessaan metsästä toisen ryhmän kanssa. ”Hieno saavutus. Teitä odottaa oikein Chimera -kyyti. Ja nyt vauhtia!” hän huusi. Kaikki lähtivät hölkkäämään ulos metsästä.

Drakojan kirjoitti:edit: Ja yksi kysymys, mikä olisi hyvä suomennos Chardonin Arch-arsonistille? (Örkki)

Arkki-arsonisti :'D ?
Kenties tuon turinankin joku päivä tässä lueskelen, kunhan löydän aikaa. Prologi ainakin oli lupaava.
- Mestari

Säädin jotain. :/

Laitappas lisää , oikein kivaa luettavaa.