Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Lähetetty: Su 25.05.2008 23:55
******
Muuan Nordlandin kiertelevä bardi tapasi aikoinaan laulaa tavernoissa iltaisin balladia nimeltä Kuutamolla. Laulu ei ollut miissän nimessä tavallinen laulu, joka kertoi sankareista, ylväistä teoista, taikamiekan löytämisestä tai lohikäärmeen tappamisesta. Toki tarina sisälsi kosolti seikkailua ja kiperiä juonenkäänteitä, mutta sen hahmot olivat poikkeuksetta kieroja aatelisia, laitapuolen kulkijoita, surkeita huijareita, mutakuopan kerjäläisiä, sekä hirvittäviä petoja. Sinisilmäiset, esiteinit maailmanpelastajat löytyivät muista lauluista. Toki tarina sisälsi myös jokusen haltian ja noidankin, mutta nämä seikat nyt vain tekivät laulun todenperäisyyden näyttäytymään entistäkin epämääräisemmässä valossa. Balladihan oli todellinen farssi! Joukko suuruudenhulluja säätyläisiä juoksemassa pienen pojan ja yhden vaivaisen sukusormuksen perässä. Millainen sankaritarina tämä nyt oikein oli?
Mutta ihmiset pitivät siitä, yhtä kaikki. Ehkäpä he olivat jo kuulleet tarpeeksi tarinoita sankareista ja lohikäärmeistä. Tai kuka tietää, ehkäpä heidän oli helpompi istua alas, kuunnella ja samaistua tarinaan, jossa ei kenties ollut päätä eikä häntää, mutta jonka hahmot eivät olleet niin kovin kaukana heidän tuntemastaan maailmasta.
Ja aivan kuten tämä nimetön bardi itse sanoi: "Tämä maa on pullollaan tarinoita. Toiset niistä ovat totta, toiset eivät. Se, uskotteko tämän laulun sanoihin on aivan omissa käsissänne. Mutta yhtä ette voi kieltää. Tämä toden totta on erilainen lalu, kuin ne joista tämä maa on jo täysi."
******
Herttua Guttmannin vanhuudesta, vatsapöhöstä ja ylensyönnistä heikoksi käynyt ruumis oli pettää alta, kun hän kuuli, että ryöstelevä joukko petomiehiä oli kaapannut hänen rakkaan ja ainoan poikansa, sekä perijänsä. Kuusitoistakesäinen nuoriherra Henrik Guttmann oli ollut ratsastamassa metsäpolkua Laurelornin metsän rajoilla, kun petolauma oli hänen kimppuunsa käynyt. Vain yksi saattueen jäsenistä löysi tiensä perille takaisin Guttmannin linnaan kertoakseen vanhalle paronille surullisen uutisen.
Pienen kliseisyyden uhallakin, proosaa kun kovasti rakasti, epätoivoinen paroni Frizz Guttman, joka ei pahemmin ajan saatossa laiskistuneeseen nostoväkeensä luottanut, käski naulauttaa jokaisen kylän raitille, tavernoiden seinille, sekä Sigmarin temppeleihin kutsun: "Sankareita kaivataan. Hakekaa poikani Henrik Guttman takaisin ja puoli valtakuntaani on teidän". Ei sillä, että puolet hänen "valtakunnastaan", jokunen maili surkean maaperän omaavia tiluksia, sekä nimellinen rahakorvaus suuria summia olisivat olleet, mutta maallikoiden, onnenonkijoiden ja ryöväreiden korvissa tämä oli kuin lupaus kuninkuudesta. Ainakin melkein.
Eikä kyse suinkaan ollut vain pojasta. Henrik nimittäin kantoi sormessaan herttuan statussormusta, jonka Frizz oli jo kuolemanpelossa pojalleen antanut. Guttmannin suku oli nimittäin Sigmarin temppelissä, kädet papin pyhien esineiden päällä tehnyt valan, ettei kukaan, ilman tuota sormusta milloinkaan astuisi paronin maiden hallitsijan valtaistuimelle.
Tämän seikan tietäen Frizzin nuori veli, Friedrich Guttman päätti tehdä liikkeensä. Lupautuen auttamaan surun murtamaa veljeään, palkkaamalla hänkin "sankareita" etsimään poikaa, tai paremminkin sormusta. Ei pojasta niin väliä. Jos nimittäin kävisi niin surkeasti, että nuori Henrik jäisi sille tielle, mutta sormus kyllä löytyisi, Frizzin lähimpänä sukulaisena Friedrichistä tulisi paroni, tämän kuoltua.
Kahden aatelisen rekrytointikampanja ei kuitenkaan jäänyt pitkään salaisuudeksi. Nordlandin virallisesti pienimmän maatilkun omistava aatelinen Helmut Brunwald, joka ei ollut tästä, jo varsin tutuksi hänen naapureilleen tulleesta "arvonimestään" erityisen ylpeä, oli jo kuullut tapahtuneesta ja näki tilaisuutensa tulleen. Mikäli vain tämä sormus päätyisi hänen käsiinsä ja jos molemmat Guttmannit kuolisivat, tulisi hänestä (pienen byrokratisoinnin jälkeen kenties) Gutmannin maiden uusi paroni. Eipä aikaakaan, kun paroni Burnwaldin enemmän tai vähemmän epämääräiset "sankareiden"-hakuteesit komeilivat tavernoiden ovenpielissä.
Mutta pian paljon ikävämpi varjo lankesi Nordlandin ylle, nimittäin Alex Burnwald, Helmut Burnwaldin kadonnut veli oli palannut takaisin kolmenkymmenen vuoden jälkeen, ottamaan velkansa takaisin. Frizz Guttmann oli nimittäin hurjassa nuoruudessaan, vallanhimon juovuttamana myrkyttänyt nykyisen paronikuntansa silloisen omistajan, Alex Burnwaldin ja väärentänyt tämän testamenttia omaksi edukseen. Harmi vain, että tämä Burnwaldeista kuolleeksi luultu todellakin oli kuollut - nimittäin jo ennen kuin Guttmann myrkytti hänet. Alex Burnwald nimittäin oli vampyyri ja kuten sanonta kuuluu. Vampyyrin kosto on ikuinen!
Kuin tarpeeksi suuri myrsky ei olisi jo kerääntynyt nuoren Henrikin ja hänen sormuksensa ympärille, pilvet vain jatkoivat kasaantumistaan. Henrikin rakastettu tyttö, Marina, Lauleronrin metsässä elävän noidan oppityttö sai myös kuulla rakkaansa kohtalosta. Marina tiesi, ettei Frizz koskaan suostuisi heidän liittoonsa, mutta vasta nyt, kun hänen rakkaansa oli hengen vaarassa, hän todella uskalsi toimia. Hän keräsi vähät varansa ja riensi kaupungin syrjäkujille etsimään itselleen miehiä, jotka voisivat auttaa häntä. Monet eivät halunneet, sillä olihan hän noidan oppityttö. Vaan toisaalta ne, jotka auttoivat, olivat kylien pohjasakkaa ja joille hänen rahansa myös riitti ilman kysymyksiä.
Kaikkia ei kuitenkaan kiinnostanut ainoastaan poika, vaan ainoastaan sormus. Laurelornin metsä ei on suuri, mutta sen siimeksellä on korvat. Salattu Tor Álfheimrin haltiakaupunki sai ensikädessä tiedon metsän tapahtumista - ja niin myös sormuksestakin. Sormus nimittäin osoittautui kuuluisan haltiasepon takomaksi sormukseksi, nimeltä Iltatähti, joka oli alunperin lahjoitettu muuan Elenthanin suvulle, mutta joka sittemmin Partojen sodan aikana oli joutunut kääpiöiden käsiin ja sitä kautta Guttmannin suvulle satoja vuosia myöhemmin. Tor Álfheimrin silloinen hallitsia, muuan Aelan Elenthan, joka oli niittänyt mainetta haltiaksi varsin suuren seikkailijan luonteen omaavana prinssinä tarttui heti kiinni tapaukseen ja valjasti parhaat soturinsa, sekä itsensä valmiiksi matkaan, hakemaan tuota hänen suvulleen kuuluvaa reliikkiä takaisin.
Kekkerit olivat valmiina.
******
Eli tällaista tällä kertaa, suunniteltiin Peetun kanssa. Kampanjan olisi tarkoitus alkaa 9.6 ja pelejä pelattaisiin tuttuun tapaan yksi/viikko. Ensimmäiset kierrokset vastustajat arvotaan ja laitetaan vastakkain ratingin mukaan, mutta myöhemmässä vaiheessa sana on vapaa haastamaan kuka kenetkin. Megabattleja ujutetaan väliin jos toiseenkin, eli viime vuodesta tutulla kaavalla mennään. Kompit ovat ihan sovittavissa, mutta jos sen suurempaa sanomista ei löydy, niin viimevuotisella kaavalla mennään.
Eli:
- Haltian t on maksimillaan 3
- Shadow warriors: herot 10gc enemmän, henchmen 5 gc enemmän
- Shadow masterin bs alussa 4
- Volantary routata saa heittämättä noppaa, kun 25% jengistä on OOA
- Shield specialist skill poistaa shield+heavy armourista koituvan -1m penaltyn ja antaa lähitaistelussa +1 armouriin yhdenkäden asetta käytettäessä
- Kahdella aseella taistelu tuottaa -1ws miinuksen
- Double wield-skill poistaa edellisen
- Asekohtaiset kriittiset käytössä
- Misfire ruutiaseille käytössä, laskien näiden hintaa 20%
- Hand gun ampuu joka vuoro (onko tähän parempaa ehdotusta?)
- Living rulebookin päivitykset
Sallitut listat:
- Sääntiksen listat + Mordheim-sivujen rulebook-osiosta löytyvät.
Jos joku kokee polttavaa tarvetta pelata listalla, jota ei ole mainittu ylempänä, ehdotelkaa. Jos lista ei ole rikki kuin lada, eiköhän se kelpaa kaikille =).
Ja tässä vielä linkki pelin nettisivuille: http://www.specialist-games.com/mordheim/default.asp
Runedit\\ Ja tässä .pdf noista kompeista, joka löytyy myös tulostettuna Fantsun seinältä: http://www.cabal-ostium.net/Kraus/Kuutamollakompit.pdf
Runedit\\ Lisäksi listausta näin tulevaisuuden varalta säännöistä, jotka voinevat osoittautua toimiviksi tulevaisuudessa:
-Haltioiden mundaanit varusteet, poislukien kaikenmaailman kaukoaseet, maksavat vain 1/3 hinnastaan warbandin rakennusvaiheessa
-Blunderbussin voimabonus
-Handgunin ja Hochlandin voimabonus, ja palautus joka toisella vuorolla ampuvaksi (vaihtoehto nykyiseen)
-Dual Wield integroidaan Weapons Master skilliin
-"Meat Shield", eli jos toinen hahmo toimii 'cover' bonuksen tarjoajana ammuttavalle hahmolle, on mahdollista että nuoli/ammus osuukin tiellä olevaan hahmoon. Jos hahmo ampuu ohi, hän heittää noppaa: jos suojan tarjoaja on itsekin suojassa, tuloksella 1 ammus osuu siihen, ja avoimella 1-2 osuu hahmoon. Tää nyt on sellaista hienosäätöä sit.
Ilmoittautumaan sitten vain.
Giledit// Ja eikun perään päivitystä. Pari komppia unohtui
Giledit II// päivitystä kompeista
Muuan Nordlandin kiertelevä bardi tapasi aikoinaan laulaa tavernoissa iltaisin balladia nimeltä Kuutamolla. Laulu ei ollut miissän nimessä tavallinen laulu, joka kertoi sankareista, ylväistä teoista, taikamiekan löytämisestä tai lohikäärmeen tappamisesta. Toki tarina sisälsi kosolti seikkailua ja kiperiä juonenkäänteitä, mutta sen hahmot olivat poikkeuksetta kieroja aatelisia, laitapuolen kulkijoita, surkeita huijareita, mutakuopan kerjäläisiä, sekä hirvittäviä petoja. Sinisilmäiset, esiteinit maailmanpelastajat löytyivät muista lauluista. Toki tarina sisälsi myös jokusen haltian ja noidankin, mutta nämä seikat nyt vain tekivät laulun todenperäisyyden näyttäytymään entistäkin epämääräisemmässä valossa. Balladihan oli todellinen farssi! Joukko suuruudenhulluja säätyläisiä juoksemassa pienen pojan ja yhden vaivaisen sukusormuksen perässä. Millainen sankaritarina tämä nyt oikein oli?
Mutta ihmiset pitivät siitä, yhtä kaikki. Ehkäpä he olivat jo kuulleet tarpeeksi tarinoita sankareista ja lohikäärmeistä. Tai kuka tietää, ehkäpä heidän oli helpompi istua alas, kuunnella ja samaistua tarinaan, jossa ei kenties ollut päätä eikä häntää, mutta jonka hahmot eivät olleet niin kovin kaukana heidän tuntemastaan maailmasta.
Ja aivan kuten tämä nimetön bardi itse sanoi: "Tämä maa on pullollaan tarinoita. Toiset niistä ovat totta, toiset eivät. Se, uskotteko tämän laulun sanoihin on aivan omissa käsissänne. Mutta yhtä ette voi kieltää. Tämä toden totta on erilainen lalu, kuin ne joista tämä maa on jo täysi."
******
Herttua Guttmannin vanhuudesta, vatsapöhöstä ja ylensyönnistä heikoksi käynyt ruumis oli pettää alta, kun hän kuuli, että ryöstelevä joukko petomiehiä oli kaapannut hänen rakkaan ja ainoan poikansa, sekä perijänsä. Kuusitoistakesäinen nuoriherra Henrik Guttmann oli ollut ratsastamassa metsäpolkua Laurelornin metsän rajoilla, kun petolauma oli hänen kimppuunsa käynyt. Vain yksi saattueen jäsenistä löysi tiensä perille takaisin Guttmannin linnaan kertoakseen vanhalle paronille surullisen uutisen.
Pienen kliseisyyden uhallakin, proosaa kun kovasti rakasti, epätoivoinen paroni Frizz Guttman, joka ei pahemmin ajan saatossa laiskistuneeseen nostoväkeensä luottanut, käski naulauttaa jokaisen kylän raitille, tavernoiden seinille, sekä Sigmarin temppeleihin kutsun: "Sankareita kaivataan. Hakekaa poikani Henrik Guttman takaisin ja puoli valtakuntaani on teidän". Ei sillä, että puolet hänen "valtakunnastaan", jokunen maili surkean maaperän omaavia tiluksia, sekä nimellinen rahakorvaus suuria summia olisivat olleet, mutta maallikoiden, onnenonkijoiden ja ryöväreiden korvissa tämä oli kuin lupaus kuninkuudesta. Ainakin melkein.
Eikä kyse suinkaan ollut vain pojasta. Henrik nimittäin kantoi sormessaan herttuan statussormusta, jonka Frizz oli jo kuolemanpelossa pojalleen antanut. Guttmannin suku oli nimittäin Sigmarin temppelissä, kädet papin pyhien esineiden päällä tehnyt valan, ettei kukaan, ilman tuota sormusta milloinkaan astuisi paronin maiden hallitsijan valtaistuimelle.
Tämän seikan tietäen Frizzin nuori veli, Friedrich Guttman päätti tehdä liikkeensä. Lupautuen auttamaan surun murtamaa veljeään, palkkaamalla hänkin "sankareita" etsimään poikaa, tai paremminkin sormusta. Ei pojasta niin väliä. Jos nimittäin kävisi niin surkeasti, että nuori Henrik jäisi sille tielle, mutta sormus kyllä löytyisi, Frizzin lähimpänä sukulaisena Friedrichistä tulisi paroni, tämän kuoltua.
Kahden aatelisen rekrytointikampanja ei kuitenkaan jäänyt pitkään salaisuudeksi. Nordlandin virallisesti pienimmän maatilkun omistava aatelinen Helmut Brunwald, joka ei ollut tästä, jo varsin tutuksi hänen naapureilleen tulleesta "arvonimestään" erityisen ylpeä, oli jo kuullut tapahtuneesta ja näki tilaisuutensa tulleen. Mikäli vain tämä sormus päätyisi hänen käsiinsä ja jos molemmat Guttmannit kuolisivat, tulisi hänestä (pienen byrokratisoinnin jälkeen kenties) Gutmannin maiden uusi paroni. Eipä aikaakaan, kun paroni Burnwaldin enemmän tai vähemmän epämääräiset "sankareiden"-hakuteesit komeilivat tavernoiden ovenpielissä.
Mutta pian paljon ikävämpi varjo lankesi Nordlandin ylle, nimittäin Alex Burnwald, Helmut Burnwaldin kadonnut veli oli palannut takaisin kolmenkymmenen vuoden jälkeen, ottamaan velkansa takaisin. Frizz Guttmann oli nimittäin hurjassa nuoruudessaan, vallanhimon juovuttamana myrkyttänyt nykyisen paronikuntansa silloisen omistajan, Alex Burnwaldin ja väärentänyt tämän testamenttia omaksi edukseen. Harmi vain, että tämä Burnwaldeista kuolleeksi luultu todellakin oli kuollut - nimittäin jo ennen kuin Guttmann myrkytti hänet. Alex Burnwald nimittäin oli vampyyri ja kuten sanonta kuuluu. Vampyyrin kosto on ikuinen!
Kuin tarpeeksi suuri myrsky ei olisi jo kerääntynyt nuoren Henrikin ja hänen sormuksensa ympärille, pilvet vain jatkoivat kasaantumistaan. Henrikin rakastettu tyttö, Marina, Lauleronrin metsässä elävän noidan oppityttö sai myös kuulla rakkaansa kohtalosta. Marina tiesi, ettei Frizz koskaan suostuisi heidän liittoonsa, mutta vasta nyt, kun hänen rakkaansa oli hengen vaarassa, hän todella uskalsi toimia. Hän keräsi vähät varansa ja riensi kaupungin syrjäkujille etsimään itselleen miehiä, jotka voisivat auttaa häntä. Monet eivät halunneet, sillä olihan hän noidan oppityttö. Vaan toisaalta ne, jotka auttoivat, olivat kylien pohjasakkaa ja joille hänen rahansa myös riitti ilman kysymyksiä.
Kaikkia ei kuitenkaan kiinnostanut ainoastaan poika, vaan ainoastaan sormus. Laurelornin metsä ei on suuri, mutta sen siimeksellä on korvat. Salattu Tor Álfheimrin haltiakaupunki sai ensikädessä tiedon metsän tapahtumista - ja niin myös sormuksestakin. Sormus nimittäin osoittautui kuuluisan haltiasepon takomaksi sormukseksi, nimeltä Iltatähti, joka oli alunperin lahjoitettu muuan Elenthanin suvulle, mutta joka sittemmin Partojen sodan aikana oli joutunut kääpiöiden käsiin ja sitä kautta Guttmannin suvulle satoja vuosia myöhemmin. Tor Álfheimrin silloinen hallitsia, muuan Aelan Elenthan, joka oli niittänyt mainetta haltiaksi varsin suuren seikkailijan luonteen omaavana prinssinä tarttui heti kiinni tapaukseen ja valjasti parhaat soturinsa, sekä itsensä valmiiksi matkaan, hakemaan tuota hänen suvulleen kuuluvaa reliikkiä takaisin.
Kekkerit olivat valmiina.
******
Eli tällaista tällä kertaa, suunniteltiin Peetun kanssa. Kampanjan olisi tarkoitus alkaa 9.6 ja pelejä pelattaisiin tuttuun tapaan yksi/viikko. Ensimmäiset kierrokset vastustajat arvotaan ja laitetaan vastakkain ratingin mukaan, mutta myöhemmässä vaiheessa sana on vapaa haastamaan kuka kenetkin. Megabattleja ujutetaan väliin jos toiseenkin, eli viime vuodesta tutulla kaavalla mennään. Kompit ovat ihan sovittavissa, mutta jos sen suurempaa sanomista ei löydy, niin viimevuotisella kaavalla mennään.
Eli:
- Haltian t on maksimillaan 3
- Shadow warriors: herot 10gc enemmän, henchmen 5 gc enemmän
- Shadow masterin bs alussa 4
- Volantary routata saa heittämättä noppaa, kun 25% jengistä on OOA
- Shield specialist skill poistaa shield+heavy armourista koituvan -1m penaltyn ja antaa lähitaistelussa +1 armouriin yhdenkäden asetta käytettäessä
- Kahdella aseella taistelu tuottaa -1ws miinuksen
- Double wield-skill poistaa edellisen
- Asekohtaiset kriittiset käytössä
- Misfire ruutiaseille käytössä, laskien näiden hintaa 20%
- Hand gun ampuu joka vuoro (onko tähän parempaa ehdotusta?)
- Living rulebookin päivitykset
Sallitut listat:
- Sääntiksen listat + Mordheim-sivujen rulebook-osiosta löytyvät.
Jos joku kokee polttavaa tarvetta pelata listalla, jota ei ole mainittu ylempänä, ehdotelkaa. Jos lista ei ole rikki kuin lada, eiköhän se kelpaa kaikille =).
Ja tässä vielä linkki pelin nettisivuille: http://www.specialist-games.com/mordheim/default.asp
Runedit\\ Ja tässä .pdf noista kompeista, joka löytyy myös tulostettuna Fantsun seinältä: http://www.cabal-ostium.net/Kraus/Kuutamollakompit.pdf
Runedit\\ Lisäksi listausta näin tulevaisuuden varalta säännöistä, jotka voinevat osoittautua toimiviksi tulevaisuudessa:
-Haltioiden mundaanit varusteet, poislukien kaikenmaailman kaukoaseet, maksavat vain 1/3 hinnastaan warbandin rakennusvaiheessa
-Blunderbussin voimabonus
-Handgunin ja Hochlandin voimabonus, ja palautus joka toisella vuorolla ampuvaksi (vaihtoehto nykyiseen)
-Dual Wield integroidaan Weapons Master skilliin
-"Meat Shield", eli jos toinen hahmo toimii 'cover' bonuksen tarjoajana ammuttavalle hahmolle, on mahdollista että nuoli/ammus osuukin tiellä olevaan hahmoon. Jos hahmo ampuu ohi, hän heittää noppaa: jos suojan tarjoaja on itsekin suojassa, tuloksella 1 ammus osuu siihen, ja avoimella 1-2 osuu hahmoon. Tää nyt on sellaista hienosäätöä sit.
Ilmoittautumaan sitten vain.
Giledit// Ja eikun perään päivitystä. Pari komppia unohtui
Giledit II// päivitystä kompeista